Lähettäjä: eevi 
Päivämäärä:   12.4.25 14:47:32

Haluaako joku avutua?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.4.25 15:08:03

Synnyin perheeseen, jossa kummallakaan vanhemmalla ei ollut tunnetaitoja tai kykyä välittää tai huolehtia kenestäkään. Traumatisoiduin pysyvästi jo hyvin pienenä, koska koko lapsuus oli yhtä heitteillejättöä ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Mutta jos ajatellaan oikeasti niin isoin käännekohta oli äärimmäisen raju vuorokausia kestänyt raiskaus, josta en ole koskaan toipunut enkä tule toipumaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 15:25:17

Sain sairauden lapsena joka on aiheuttanut minulle ankaraa kipua, vienyt mahdollisuuden perheeseen ja lapsiin ja syrjäyttänyt osin työelämästä. Se on järjellä ajateltuna kauhein koska se on vienyt käytännössä koko elämän.

Silti saan takaumia vain kokemastani parisuhteessa tapahtuneesta raiskauksesta ja lemmikkini traumaattisesta kuolemasta. Mieli on hassu. Nuo kestivät ajallisesti paljon vähemmän aikaa kuin sairaus joka tuhosi elämän.

Lähettäjä: (9) 
Päivämäärä:   12.4.25 15:32:35

Vanhemmilta sain lahjaksi C-PTSD:n. Sen kanssa eläminen on kyllä täyttä h*lvettiä.

Olen myös ollut kahdessa vakavassa moottoripyöräonnettomuudessa ja pysyviä vammoja jäi kummastakin. Näiden vammojen takia en enää voi tehdä asioita mistä ennen nautin… Jokainen askel on hieman hankala ja usein kivuliaskin. Kivut ovat osana jokapäiväistä elämääni. En kykene enää toimimaan ammatissani, en ratsastamaan, en juoksemaan…

C-PTSD on silti huomattavasti tuskallisempi, kuin nuo kaksi kolaria yhteensä.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   12.4.25 15:36:43

Välilevynpullistuma, olin helvetillisissä kivuissa ja saikulla yhteensä noin 3 kk. Toinen oli keuhkokuume, olin kehitysmaassa pääkaupungin keskussairaalan länkkäriosastolla viikon ja kotona toipilaana sen jälkeen. Myös läheisen yllättävä kuolema oli paha juttu, mutta siitä on niin kauan että on lähinnä hämärä muisto enää.

Lähettäjä: if 
Päivämäärä:   12.4.25 16:31:50

Sairastuminen ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Ikävää on ollut myös sen tosiasian ymmärtäminen, että omaa hyväntahtoisuutta on käytetty täysin hyväksi ns läheisten ja kavereiden toimesta. Ja miten huonoa käytöstä olen sietänyt muilta vuosikaudet. Hyvä että nyt ymmärsin, mutta ei se tässä terveydentilassa tee muuta kuin surulliseksi. Olisin tehnyt erilaisia päätöksiä nuoruudessa, jos olisin silloin tajunnut, miten vähän tälle lähipiirille oikeasti merkitsen. Olisin silloin ehkä jopa välttynyt sairastumiselta. En haluaisi elää elämätöntä elämää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.4.25 16:53:16

komentti viranomaiselta mistä ikinä ei pääse eroon. papereissa on ja pysyy ja piste vaikka miten vinkuisin mitä hittoa ettei pidä paikkansa.
todistustaakka syytetyllä. miten ihmeessä todistat että tuo valehtelee ja miten minä syytettynä olen syyllinen kunnes toisin todistan. ihan sekopäinen tilanne ja pelkään että työpaikka menee väkisinkin kun en keksi miten puolustautua järjettömiin syytöksiin.

ahdistaaa on lievästi sanottu.

Lähettäjä: Omppu 
Päivämäärä:   12.4.25 23:20:13

Poikani itsemurha.

Lähettäjä: Ykss 
Päivämäärä:   15.4.25 12:42:20

"Olen myös ollut kahdessa vakavassa moottoripyöräonnettomuudessa ja pysyviä vammoja jäi kummastakin. Näiden vammojen takia en enää voi tehdä asioita mistä ennen nautin… Jokainen askel on hieman hankala ja usein kivuliaskin. Kivut ovat osana jokapäiväistä elämääni. En kykene enää toimimaan ammatissani, en ratsastamaan, en juoksemaan…"

Saako kysyä millaisia onnettomuuksia, miten tapahtui? Mieheni on kovin innostunut moottoripyöräilystä, mutta vaikka itsekin nauttisin vauhdista ym., jännittää takaraivossa kuinka pahasti hommassa voi sattua..

Kiinnostaisi siis tietää mitä/miten kävi. Jos haluat jakaa.

Lähettäjä: Pinni 
Päivämäärä:   15.4.25 13:35:07

Itsellä myös tämä

"kummallakaan vanhemmalla ei ollut tunnetaitoja tai kykyä välittää tai huolehtia kenestäkään. Traumatisoiduin pysyvästi jo hyvin pienenä, koska koko lapsuus oli yhtä heitteillejättöä ja henkistä ja fyysistä väkivaltaa."

Sitten oli kumppani johon luotin täysin ja joka tiesi menneisyyteni, petti ja jätti hirveimmällä mahdollisella tavalla.

Olen ollut vuosia sisältä kuollut ja kehon terveyskin mennyttä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   15.4.25 13:40:03

Mun vanhemmat

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 14:23:40

Kamalinta aikaa elämässä oli kun oma pieni lapsi oli 2 kuukautta lasten teholla, eikä ollut tietoa paranemisesta.
Oma lapsuus ei ollut onnellinen ja minua on petetty ja kohdeltu huonosti, mutta tuo lapsen vakava sairastuminen oli kauheinta.

Lähettäjä: Helmu 
Päivämäärä:   15.4.25 14:29:53

” Mutta jos ajatellaan oikeasti niin isoin käännekohta oli äärimmäisen raju vuorokausia kestänyt raiskaus, josta en ole koskaan toipunut enkä tule toipumaan.”

Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Itselle tulee melkein paha olo vain ajatuksesta mitä olet joutunut käydä läpi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.25 14:35:50

C-PTSD täälläkin. Se mitä eivät edes hoitajat ja lääkärit tunnu ymmärtävän, että kun on lapsuudessaan oppinut olevansa arvoton ja minua saa kohdella miten vain, se on se normaali mihin on kasvanut. Ja tottakai se heijastuu kaikkiin elämän ihmissuhteisiin mistä myös olen keräillyt valtavasti traumoja, varsinkin miehistä. Ja työelämä se varsinkin sitten on henkisesti rampauttanut pysyvästi. Ei työnteko itsessään, vaan ihmiset. Olen loppuunkäytetty.

Ensimmäiset 34 vuotta elämästäni on traumaa ja kriisiä toisen perään, nyt on muutaman vuoden saanut olla enimmäkseen vapaa toksisista ihmissuhteista ja elämä tasaantunut muutenkin sen jälkeen kun tuli totaalinen romahdus. Olen täysin työkyvytön, ihan arki ja kodin siistinä pitäminenkin on valtavaa ponnistelua.

Pahimmat yksittäiset asiat jotka ovat tapahtuneet ovat pahemmat pahoinpitelyt lapsena äitini toimesta ja luokkakavereiden. Muutama raiskaus, pari narsistista miestä joista ensimmäistä juoksin lopulta erotessa karkuun henkeni uhalla, kolmesti oli jo kuristanut aiemmin tajuttomasti.
Parhaan ystävän kuolema ja muutama muu kuolema. Koirien kuolemat jättivät valtavat haavat, tuntuu kuin olisi jäänyt yksin maailmaan vaikka on ystäviä ja hyvä kumppani.
Traumataustani takia nykyinen turvallinenkin parisuhde on päässäni koko ajan eron partaalla, jos mies ei vastaakaan samoin kun kerron hänen olevan rakas muserrun. En pysty luottamaan keneenkään, ellen tietoisesti valitse joka päivä useita kertoja luottaa ja uskoa. Siltikin tiedän, että suhde voi loppua minä hetkenä hyvänsä. Elän jatkuvassa pelossa, varsinkin ulos mennessä. Pelkään erityisesti miehiä ja niitähän tuolla kaduilla ja kaupoissa riittää.

Lähettäjä: ,,,, 
Päivämäärä:   16.4.25 19:49:53

Koiran hukkuminen viime kesänä.

Lähettäjä: (:: 
Päivämäärä:   16.4.25 19:58:04

Miesystävä jätti, kun kerroin olevani raskaana. Olin ehtinyt iloita jo hetken tulevasta lapsesta, vaikka raskaus olikin vahinko, ja olin pitänyt miestä "loppuelämän kumppanina". Molemmat olimme puhuneet haluavamme perhettä tulevaisuudessa.

Ei kyllä edes ole kovin hirveä asia, kun lukee näitä muita ketjun juttuja, mutta hajotti kyllä elämän palasiksi siinä hetkessä. Raskaus päättyi kuitenkin (onneksi) lopulta keskenmenoon.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   16.4.25 20:32:01

Muistisairaan isän katoaminen ja lähiomaisten kuolemat.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.4.25 20:53:18

No henkisistä asioista en nyt jaksa alkaa avautumaan, mutta voin kertoa mikä on fyysisesti sattunut kaikista pahiten, sillä itseäkin huvittaa miten niin voi käydä.

Eli lyhykäisyydessään, tipuin kotona istuessa tuolilta:D Tuoli oli sellainen ainakin 20v vanha joka oli ollut jonkun aikaa parvekkeellakin sään armoilla ja aika reippaasti olin sitä tässä pöydän ääressä nytkyttänyt maata pitkin jos olin halunnut sen lähemmäksi pöytää. No, yhtenä iltana istuin siinä tuolissa jalat nostettuna toisen tuolin päälle kun aivan yhtäkkiä siitä lähti yksi jalka alta ja tipahdin selälleni lattialle ja löin myös pääni, ei pahasti mutta sen verran että tuntui että kolahti. Mutta se kipu, se oli aivan järkyttävä. Joka paikkaan sattui. Kun tajusin mitä oli tapahtunut niin olin 100% varma että olin murtanut selkäni. Myös rintakehä ja kädet olivat todella kipeät, tuntui etten saanut melkein edes happea. Makasin ensin varmaan 10 minuuttia siinä lattialla, sitten aloin kampeamaan itseäni ylös ja menin sänkyyn makaamaan jossa makasin sitten seuraavaan aamuun asti kunnes sain kyydin terveyskeskukseen. Muistan että jalat tärisi maatessani siinä kun kävi niin kipeää.

No, pääsin sinne arvauskeskukseen joten kuten omin jaloin vaikka jokainen liike teki tuskaa, samoin seisominen. En saanut mitään lääkkeitä. Sitten vain kotiin, ja olin niin kipeä etten saanut edes vessanpöntön kantta nostettua. Samoin käsien pesu hanan alla, sen saanut kumarruttua ja laitettua kumpaakin kättä yhtä aikaa hanan alle. Kun yritin laittaa tiskejä koneeseen niin teki mieli karjua tuskasta. Sitten kun en päässyt edes sängystä ylös muuten kuin hyyyyyvin hitaasti kääntymällä mahalleen ja siitä hyyyyvin hitaasti liukumalla polvilleen lattialle ja siitä joten kuten kampeamalla ylös, lähdin uudestaan päivystykseen. Sain kaksi piikkiä, yhden kipuun ja yhden lihasten rentoutukseen ja niiden avulla pääsin parantelemaan kunnolla.

Huvittaa että olen hevosenkin selästä lennellyt vaikka missä asennoissa ja silti edes ne yhteensä eivät ole sattuneet yhtä paljon kuin kotona tuolilta putoaminen:D Tipahdin varmaan jossain aivan optimaalisessa kulmassa ja ehkä vielä sen irronneen tuolinjalan päälle, en tiedä. Mutta ehdottomasti elämäni pahin kipu. Ilmeisesti mitään ei kuitenkaan murtunut, kaikki kehon lihakset vain löivät yhtäkkiä lukkoon siitä iskusta, niin lääkäri selitti.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   16.4.25 20:55:37

On sattunut kaikenlaista, mutta raskain prosessi henkisesti oli kun selvisi että vaimo pettää.

Lähettäjä: Töyhtöhyyppä 
Päivämäärä:   16.4.25 22:08:10

Olen tullut törkeästi petetyksi parisuhteessa. Olen tullut pahoinpidellyksi kumppanin toimesta ja olen kokenut todella raastavan avioeron, jossa oli ihan liikaa osapuolia, kiitos miehen. Minulla on epäilty syöpää. Olen joutunut työpaikkakiusatuksi pomon taholta. Lähipiirissäni on ollut vakavia fyysisiä ja psyykkisiä sairastumisia. Olen myös harrastanut seksiä niin hirveässä humalatilassa, että nykyään se varmaankin katsottaisiin raiskaukseksi. Olen teininä (14) harrastanut seksiä yli 20-vuotiaan kanssa.

Silti tähän asti kaikkein hirvein suruni on ollut koirani ja hevoseni kuolemat. En pysty valitsemaan, kumpi niistä oli pahempi. Molemmat surut saivat painumaan polvilleen ja huutamaan ääneen.

Lähettäjä: Feliciana 
Päivämäärä:   16.4.25 22:25:32

Sairastuminen nuorena (parantumatonta ja etenevää laatua). Ne pahimmat sairaudestani ja hoidoista aiheutuneet kivut ei unohdu mielestä koskaan, esimerkiksi hetki kun tärisin ja oksensin kivusta vessan lattialla ja odotin kuinka poliisi tiirikoi lukkoani auki ensihoidolle, kun en itse kyennyt ryömimään vessan lattialta enää ovelle avaaman sitä. Tai ne kauhun hetket, kun hoitajat pitää ranteista ja jaloista kiinni ja painaa vasten sänkyä kun paniikissa yrität vain paeta henkesi edestä tilanteesta, jossa tehdään erittäin kivuliasta toimenpidettä, kukaan uskonut silloin että puudutus ei toiminut (sairauteni vuoksi monet normaalit puudutteet ja kipulääkkeet ei toimi). Ja monet vastaavat tilanteet. Kirjoitettuna ei kuulosta pahoilta, mutta henkiset haavat ovat fyysisiä suurempia. Ja pahinta on se, että olen vasta parikymppinen, eli paljon pahempaa on tulossa kun vanhenen, jos en päädy päättämään tarinaani ensin.
Myös isäni kuolema onnettomuudessa on jäänyt mieleen sellaisena asiana, miltä mieli yrittää suojella ja unohtaa, mutta uniin se tilanne tulee edelleen videon lailla jatkuvasti.
Olen silti siinä mielessä hyvin onnekas, ettei mitään monissa yllä olevissa kuvattuja kamaluuksia minulle ole tehty tai sattunut. Olette joutuneet kokemaan aivan hirvittäviä asioita, halauksenu kaikille teille vahvoilla selviytyjille <3

Lähettäjä: Y 
Päivämäärä:   16.4.25 22:44:30

- tarina kuulostaa kyllä kylkiluunmurtumalta.

Lähettäjä: Pk 
Päivämäärä:   16.4.25 22:51:47

Puolison vakava sairastuminen. Pahempaa voisi vain olla lasten kuolema/sairastuminen tms. Itseäni en osaa surra, vaikka ei tämä elämä ole pumpulia ollut.