|
Lähettäjä: nn
Päivämäärä: 12.4.25 14:25:42
Minulle kävi noin 6 v sitten.
Mies vain ilmoitti, että hän on päättänyt että eroamme. Ei selityksiä.
Myöhemmin sitten kysyin viestillä, että oliko tuohon joku syykin ja hän totesi "No ei oikeastaan. Paitsi että saatan haluta joskus lapsia". (Minä en halunnut lapsia.) Myöhemmin sitten myönsi että oli alkanut flirttailla työkaverinsa kanssa.
No, eipä siinä sitten.
Olin aivan soossina alussa. Tein paniikkisiivouksen kotona, kävin kaikki tavarani läpi ja heitin roskiin kaikki mitä mies jätti jälkeensä ja lahjoitin/möin kaiken mitä en halua enää pitää.
Muutaman kuukauden päästä muutin toiseen asuntoon. Taas täydellinen tavaroiden läpikäynti. Nyt oli se uusi alku, eli kävin tavarat läpi niin, että en ota mukaani mitään mitä en halua tai tarvitse. Laitoin monia huonekaluja pois ja ostin uuteen asuntoon uudet tilalle (kuten hylly, sänky, sohva). Jäljelle jäävistä huonekaluista aika monet maalasin eri värisiksi. Ja kun asunto oli ihan erilainen kuin aiempi ja huonekalut siksi ihan eri tavalla ja jopa eri huoneissa, ne eivät ahdistaneet läheskään niin paljon ja vanhatkin näyttivät ihan uusilta, varsinkin jos ne oli maalattu.
Vähitellen aloin tajuta, että kyllähän miehen käytöksessä oli merkkejä siitä, että ero on tulossa. En vain tajunnut tai halunnut nähdä niitä ajoissa. Ja sitten ymmärsin, etten ehkä edes olisi halunnut elää kyseisen miehen kanssa loppuelämääni.
Ja olen oikeastaan nauttinut elämästäni sinkkuna.
Ainoa asia, joka tuntuu pahalta on se, että miehen kaverit ja yhteiset kaverit hylkäsivät minut täysin. Eivät pidä yhteyttä, eivät edes moikkaa jos jossain tulevat vastaan. Pari tapausta on joskus moikannut, mutta suurin osa vain kääntyy pois tai tuijottaa. Moni seuraa minua silti yhä somessa, mutteivät koskaan kommentoi mitään. Ja kun laittavat tai laittoivat ryhmäkuvia kun olivat kaveriporukalla jossain, niin tuntui oudolta, kun nuo kaikki olivat aiemmin hyviä ystäviäni ja eron myötä katosivat kokonaan.
Jopa nekin, jotka tunsin jo ennen kuin mieheen tutustuin, hylkäsivät minut. Minulle jä jäljelle vain omat kaverini.
Ymmärtäisin tuon, jos minä olisin pettänyt miestä. Mutta kun eron syy ei ollut minussa ja mies muutti toiselle paikkakunnalle eli en edes asuinpaikkakunnallani törmäile häneen, niin en ymmärrä, miksi minut piti kokonaan poistaa kavereista.
Asuimme siis miehen kanssa etäsuhteessa ennen eroa. Hän oli töiden vuoksi muuttanut toiselle paikkakunnalle ja minä olin siellä välillä viikkoja, ja hän melkein joka viikonloppu halusi asuinpaikkakunnalleni tapaamaan kavereita ja harrastamaan. Minun oli tarkoitus muuttaa hänen perässään muutaman kuukauden päästä. Mutta minun muuttoani ei sitten koskaan tapahtunut, vaikka olimme kyllä kierrelleet paikkakunnalla pohtimassa, että mihin päin olisi kiva muuttaa. Ja ilmeisesti mies on jo tuolloin suunnitellut eroa.
Kyllä siitä selviää. Se voi viedä aikaa, mutta siitä selviää kyllä.
Tee sinäkin nyt kunnon siivous ja tavaroiden läpikäynti. Voit vaikka kerätä kaiken miehen omaisuuden läjään jos sitä sinun asunnossasi vielä on ja kysyä, että hakeeko hän ne pois vai kippaatko roskiin. Ja omat tavarasi käyt myös läpi ja itke niin paljon kuin tarvitsee. Se puhdistaa.
Kun olet saanut kaiken käytyä läpi ja järjestettyä uudelleen, on olo ehkä jo vähän helpompi. Jos sinulle on mahdollista muuttaa, niin muuta! Minäkin muutin vain parin kilometrin päähän, mutta se auttoi jo paljon.
|