Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.25 12:30:16

Tuli tuosta uusimmasta BDSM-ketjusta mieleen.

1. Miksi ihmiset eivät etukäteen pyri selvittämään, mihin he ovat ryhtymässä, onko toiminta turvallista ja onko heillä valmius kestää se henkisesti?

2. Jos ihmiset valitsevat väärin, niin miksi he eivät lähde tilanteesta huomatessaan, että tilanne tuntuu epämukavalta?

En ole itse mikään järjen jättiläinen, mutta kun olen seurannut kaveripiiriäni, en voi välttyä tunteelta, että moni hakeutuu ongelmiin sen sijaan että heillä kävisi vain huono tuuri.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.4.25 12:38:13

Heikko itsetunto ja halu saada hyväksyntää.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   10.4.25 12:43:44

Yksi kaverini on nii sekaisin rakkauden huumassa että antaa miehen kohdella miten sattuu. Mies häipyy joka kerta viimeistään parin kuukauden päästä pahimmillaan jo parin viikon sisään kun ovat taas sopineet. Häipyy eksänsä luokse josta tämä kaverinikin tietää... Sillon kun ovat eronneet niin kaveri on sitä mieltä ettei enää ikinä mutta silti tämä mies saa pään käännettyä kun haluaa palata. Näin jatkunut 2 vuotta jo... Tulee aina ison rahanipun kanssa takaisin maksamaan aiheuttamiaan velkoja ja sitten taas ollaan hetki. Ei tälle enää mitään mahda enkä haluakkaan sillä kaveri ei silloin ymmärrä asioita kun ovat tekemisissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.25 12:50:07

Heikko itsetunto ja halu saada hyväksyntää voi sekoittaa pään. Pahimmillaan nämä luulevat vielä heitä auttamaan tulevia kateellisiksi.

Lähettäjä: Lapsuus 
Päivämäärä:   10.4.25 12:52:48

Jos on lapsena kokenut vastaavia asioita, niin se tuntuu tutulta. Voi myös kuvitella pärjäävänsä ja olevansa ongelmien yläpuolella, kuten itse ajattelin nuorena. Ei osaa tunnistaa omia tunteita (esim. pelko), joten ei osaa suojata itseään, koska ei tunnista tai arvosta tunteitaan. Jos lapsena sinun tunteita on mitätöity, et osaa niitä aikuisenakaan arvostaa, vaan ne ovat vika sinussa, joka pitää saada pois. Toksinen ihminen pääsee käyttämään tilaisuutta hyväksi. Vika on aina sinussa ja melkein uskot sen. Intuitio ei toimi, koska et tunnista ja arvosta omia tunteita, jotka antavat tärkeää informaatiota meille ympärillä olevista ihmisistä. Sinut on kasvatettu niin, että et saa asettaa itseäsi ykköseksi, vaan kaikki muut menevät aina sinun ohi. Tässä omia kokemuksia uhrina olemisesta, josta yritä eheytyä lopun elämäni. Tsemppiä kaikille ”uhreille”!

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   10.4.25 12:53:28

Kiltin tytön syndrooma

Meistä on monet kasvatettu tuollaisiksi.

Lähettäjä: kattokkee 
Päivämäärä:   10.4.25 12:59:25

vaikka kova slaagi sarjaa, ne on pitkälti todellisuuspohjaisia tarinoita

Dick Wolf.

Lähettäjä: Lapsuus 
Päivämäärä:   10.4.25 13:29:20

Juurikin kiltin tytön syndroma kuten -.- sanoi. Lisäksi jäätävä ja lamauttava hylätyksi tulemisen pelko jarruttaa ja jopa estää lähtemästä. Se on niin primitiivinen kokemus, että melkein luulee tulevansa tapetuksi tai vähintäänkin joutuvansa vankilaan. Järjen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, mutta se tunne on kamala ja häiritsee elämää monta päivää, jos joku tilanne on sen laukaissut. Yritäpä siinä olla rauhassa omassa itsessäsi halliten tunteesi ja ajatuksesi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.4.25 14:27:33

Lapsuus kanssa sama kokemus ja ajatus. Kun yhteyttä omiin tunteisiin eikä edes kehoon ole, niin on altis kaikelle kauhealle. Se kauheus kun on tuttua. Tai sitten jopa yrittää saada itsensä tuntemaan edes jotain. Sanoisin, että uhriksi ikään kuin kasvetaan monien summien kautta. Kaikki ihmiset eivät tiedä muusta. Ja se kiltteys tosiaan. On tullut suostuttua ihan kaikkeen ihan vain siksi "ettei pahoita toisen mieltä" tai "ettei tunnelma lässähdä". Nyt olen alkanut päästä siitä irti, pieni pala kerrallaan. Yritän kuunnella itseäni, jos joku asia ei tunnu hyvältä, kieltäydyn.

Ei ole helppo juttu, kun kaikki keho-mieli-tunne -yhteys on kadonnut jo lapsena.