Lähettäjä: Koulussa psyk.syis 
Päivämäärä:   10.4.25 11:01:28

Lapsellani on autismin piirteitä ja kuormittuu isossa ryhmässä olosta niin paljon, että siitä seuraa kiinnipitotilanteita ja koulupäivän keskeytyminen. Lapsi joka on tällaisessa tilassa ei ole kykenevä olemaan yksin kotona ja tarvitseehan hänet noutaa koulusta. Alle 12 v lapsen kanssa voi jäädä kotiin, mutta yli 12 vuotiaan on pärjättävä yksin kipeänäkin. Mutta kun lapsi jumittaa, ei kykene minkäänlaiseen järkevään toimintaan ja ajatteluun ei todellakaan ole siinä kunnossa, että pärjäisi ilman aikuista. Hankalaksihan tämän tilanteen tekee vielä se ettei näitä kohtauksia voi ennustaa. Joskus niitä on useampi kuukaudessa ja joskus menee monta kuukautta ilman. Koulun asioista päättävä taho taas on sitä mieltä, että integraatio on tasa-arvoa ja opettaa lasta toimimaan ryhmässä joten kaikkia tunteja ei saa olla omassa pienluokassa. Ei vaikka lapsi kuormittuu siitä, että pahimmillaan ala-aste ikäiselle on päivän aikana neljä eri luokkaa ja opettajaa. Tavallisilla aivoilla varustetut lapset saavat olla oman luokkansa kanssa selkeällä lukujärjästyksellä, mutta jos lapsi tarvitsee pienluokkaa on päivät yhtä sillisalaattia.

Mutta, miten tällaisissa tilanteissa kuuluu toimia? Taloudellisesti on aika mahdotonta jäädä töistä pois ja hulluakin sillä perusteella, että lapsi pitää satunnaisesti pitää pois koulusta. Työnantajalla taas ei ole velvollisuutta antaa palkatonta vapaata tällaisiin tilanteisiin koska lapsi on yli 12 vaikka minulla on saldovapaita aina pitämättä vaikka kuinka monta ja yleensä lomapäiviäkin käyttämättä.

Onko täällä joku samassa tilanteessa? Miten saatte arjen toimimaan? Miten tällaisissa tilanteissa toimitaan?

Lähettäjä: Z 
Päivämäärä:   10.4.25 11:06:38

Joustaako työnantajasi siis yhtään näissä tilanteissa, antaako palkatonta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.25 11:12:32

Onko hoitokontaktia? Mitä psykiatri ajattelee? Saisiko lapselle henkilökohtaisen avustajan?

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   10.4.25 11:16:06

Onneksi oma autistipoikani kävi koulunsa jo 15 vuotta sitten, hän sai olla pienryhmässä (joka oli sattumalta onneksi perustettu toisen oppilaan takia) koko peruskoulun. Tässä kun ei ole kyse totuttelusta tai sopeutumisesta, tietyt ärsykkeet vaan laukaisee jumin. Vähän niin kuin epileptikotkaan ei vaan totuta itseään välkkyviin valoihin.

Lähettäjä: Pienluokka 
Päivämäärä:   10.4.25 11:19:03

Kaverin lapsella vastaavia ongelmia (diagnosoitu ADHD, autismikirjon epäily ja jonottaa tutkimuksiin).

Päiväkodissa oli ongelmia, eskari sujui avustajan kanssa hyvin ja meni tavalliselle ekaluokalle. Siellä isoja ongelmia, useamman kerran viikossa lapsi piti hakea pois kesken päivän. Ison väännön jälkeen lapsi siirtyi tokaluokalle pienluokkaan toiseen kouluun. Tuo koulu on toisella puolella kaupunkia. Vielä saa kulkea taksilla, mutta jossain kohtaa pitäisi siirtyä bussikyytiin. Matka kestäisi pitkään ja vaatisi 1-2 vaihtoa, todennäkösesti silloin vanhemmat kuljettavat lapsen kouluun, ainakaan tällä hetkellä ei suorituisi matkasta itse.

Kaupunki (opetustoimi vai mikä onkaan) vastusti siirtoa pienluokalle, mutta lapsen lääkäri(t) ja toimintaterapeutti tekivät lausunnot ja kaupungin oli pakko antaa lapsen siirtyä pienluokalle.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   10.4.25 11:23:37

Älytöntä. Lähtee loput kaveritkin kun aletaan pitää hulluna kun tahallaan kiusataan ja oikein kaivetaan noita tilanteita esiin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.4.25 12:15:22

Pienluokka: onko se koulu muka niin kalliilla alueella, ettei sinne voi muuttaa?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.25 12:31:12

Olen pahoillani, että joudutte tämän ideologian kärsijöiksi. Autismi kun ei parane ja määräänsä enempää kuormitusta ei vaan kestä vaikka olisi ihanaa, että sairaudet, vammat ja häiriöt paranisi sillä, että niiltä vain sulkee silmänsä.

Kuulostaa siltä, että koululta puuttuu kokonaan autismiosaaminen. Saisitko järjestettyä kouluun koulutusta? Valitettavasti autismi on todella monelle vieras asia ja kokemukset rajalliset niin eihän sitä ymmärrystä löydy.

Mutta tämä on hyvä vertaus, esim ei kuuroakaan vaadita kuulemaan. Miksi siis autistia vaaditaan pärjäämään kuormittavissa tilanteissa vaikka häiriön ominaispiirre on, että ei se ole mahdollista.

Lähettäjä: Paahto 
Päivämäärä:   10.4.25 13:05:18

Mä sairastuin jo lapsena diabetekseen ja kun koulussa ei tiedetty siitä oikein mitään, niin äiti kävi ihan ekaluokan alussa puhumassa asiasta koululla sekä opettajille että meidän luokalle. Onnistuisiko teillä jokin vastaavanlainen juttu?

Lähettäjä: unna 
Päivämäärä:   10.4.25 13:50:03

Oletteko varmasti painottaneet tilanteen hankaluutta lasta hoitavalle psykiatrian taholle? Eli ovatko he perillä, että ette pärjää ja tarvitsette lisää apua?

Lähettäjä: to 
Päivämäärä:   10.4.25 15:33:32

Asia kuuluu psykiatrille.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.4.25 16:15:57

Integraatio on joissain tapauksissa ihan jees.
Sitten taas just autistit siitä kärsii kaikista eniten, kun pitäisi olla ne tarkat rutiinit joiden mukaan eletään ja ollaan, ja sitten heitellään luokalta toiselle että "oppii olemaan muiden kanssa". Ihan järjetöntä pelleilyä, ja aivan todella kuormittavaa.

Ne kun ei ole ne opettajat tai edes rehtori ole se, joka noista pienluokista päättää, vaan ne päätökset tehdään ylempänä. Opettajilla (ja ohjaajilla) voi olla sitä autismiosaamista vaikka kuinka, mutta joku iso taho sanoo, että integroidaan, koska se on nyt se juttu! Ja heillä taas ei välttämättä ole minkäänlaista osaamista autisteista.

Mitä oma pienryhmän ope on asiasta mieltä?
Ota hoitavaan tahoon yhteyttä, josko saisi kokonaan pienryhmää puoltavan lääkärinlausunnon, jolla saisi tuon integraatiopelleilyn loppumaan.

Mun lapsi (ADHD ja autisti) kävi alakoulun pienessä kyläkoulussa ja se oli ihan jees, kun oli pienet luokat. Yläkouluun pääsi sitten pienryhmään, ja siellä ei tarvinnut integroitua muihin ryhmiin, ennen kun nuori oli siihen valmis, ja ysillä kävikin jo kaikki kielten tunnit ja osan matikasta isoissa ryhmissä ilman ongelmia.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   10.4.25 16:36:46

Työkaverin lapsi käy sairaalakoulua. Siellä homma toimii ja oppiminen sujuu.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   10.4.25 17:37:59

Eikö tuossa tapauksessa saa palkatonta pakottavasta perhesyystä? Tämä on kai työnantajan myönnettävä?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.4.25 18:20:48

Eikö kunnassa ole mitään koulua, missä olisi pienluokka/erityisluokka/tms miksikä niitä nykyään kutsutaankaan? Lapsen isä ei pysty osallistumaan noina päivinä lapsen hoitamiseen?

Minä en näe tilanteessa muita vaihtoehtoja (jos sinä tai isä kumpikaan ei voi lasta olla kotona vahtimassa) kuin koulun vaihdon erityisluokalle tai henkilökohtaisen avustajan. Varmaan koulupsykologin/-psykiatrin kautta kannattaa yrittää saada apuja ja tilannetta etenemään.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   10.4.25 20:51:29

Ota selvää oman kuntanne/kaupunkinne koulupolusta. Meillä se menisi niin, että esim. psykologi kirjoittaisi lausunnon jossa puoltaa A-luokkaa. Silloin lapsi siirtyisi taksikuljetuksella kouluun jossa kyseinen luokka on.
Jos luokassa ei olisi tilaa, saisi kirjolainen henkilökohtaisen tai kohdennetun ohjaajan koulupäivän ajaksi kuormitusta vähentämään.
Lisäksi tietysti vammaistuki, joka mahdollistaa palkattomia poissaoloja töistä.
Jos työnantaja ei lainkaan jousta, on vaihtoehtona sairastua itse tai vaihtaa työpaikkaa.

Lähettäjä: Minttu 
Päivämäärä:   10.4.25 21:16:03

Ei tuo koulutilanne voi sellaisenaan jatkua, miten luulisit käyvän kun yläaste alkaa? Itse jumituin ajan myötä aina vaan enemmän, kunnes esimerkiksi kokeet jäivät tyhjiksi tai jouduin lähtemään kesken pois. Mua ei kiusattu koulussa, eikä erilaisuuteeni kiinnitetty suuremmin huomiota, mutta yläaste on vaativuudeltaan aivan toista kuin alaluokilla. Pärjäsin useissa aineissa hyvin, toisissa en mitenkään ilman pienryhmää.
Jos lapsella ei ole psykiatrista hoitokontaktia, se tarvitaan. Psykiatrialla on paitsi lääkäreitä ja hoitajia, myös sosiaalityöntekijä joka osaa neuvoa minkä paperin tarviit ja minne. Koulun psykologi käy myös jos sellainen on. Tsemppiä tilanteeseen, toivottavasti apu löytyy pian!