Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 15:01:17

Ei varmaan mitenkään?

Olemme vähävarainen perhe, jossa on kolme lasta. Toinen vanhemmista käy töissä, toinen opiskelee. Mielenterevysongelmien vuoksi töitä ei voi tehdä samaan aikaan opintojen kanssa. Kaikille lapsille pyritään vähävaraisuudesta huolimatta rahoittaa harrastaminen kaikille itselleen rakkaalla osa-alueella.

Meidän 9-vuotias on osoittautunut todella lahjakkaaksi ratsastuksessa. Tämä ei ole edes subjektiivista ylpeän äidin höpinää, vaan hän on oikeasti todella taitava, kuin se tulisi luonnostaan. Hän on aina ollut tuntinsa nuorin ja pärjää heittämällä vanhemmilleen. Hän haaveilee HIHS:iin osallistumisesta ja omasta hevosesta, kaikesta siitä. Hän on innokas ja ahkera ja tarttuu aina tallilla harjanvarteen ja hommiin. Harmittaa, että emme pysty tarjoamaan hänelle edistymistä sen enempää lajissa. Viikottaiset ratsastustunnitkin tekee tiukkaa.

Onko tässä lajissa mitään mahdollisuuksia edetä ilman rahaa ja omaa hevosta? Onko tämä aina vain rikkaiden maailma? Tai jos sattuu satumainen tuuri? Millaisia tapoja löytyy edetä, kun rahaa ei ole? Hevosen vuokraaminenkin on kallista meille. Etsiikö kukaan poneilleen pientä ratsastajaa koskaan siinä mielessä, että haluaisi viedä ponia eteenpäin ja valmentaa parivaljakkoa sellaiseen hintaan, ettei se vie ruokaa pöydästä? Jotain sopimuksia, jotka hyödyttää molempia osapuolia?

Kunhan mietin, harmittaa lapsen puolesta, jos ei pääse kehittymään, kun halua on niin valtavasti. Toivottovasti kukaan ei lynkkaa tämän perusteella. En odota, että meille kukaan tulisi maksamaan mitään. Ehkä enemmän, että onko sellaisia etu sulle - etu mulle -tyyppisiä ratkaisuja olemassa ponimaailmassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.4.25 15:07:06

Jossain vaiheessa jokainen poniäiti joutuu sanomaan että tämän pidemmälle ei nyt rahkeet riitä. Hihs reissu maksaa kisaajalle varmaan tonnin, en minä ainakaan lapselle sitä luvannut viime vuonna kun vinkui, siinä meni raja.

Mutta juu lapselle sopivia vuokraponeja on kyllä tarjolla mutta kaikille on ottajia joten tuskin löytyy ilmaiseksi. Eikä kukaan varmaan ilmaiseksi valmenna säännöllisesti.

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   8.4.25 15:10:20

9-vuotias ei ole koskaan sopiva viemään minkäänlaista hevosta eteenpäin, siinä tarvitaan aikuista vielä vuosien ajan, eli sellaiset diilit voit unohtaa. Ja vaikka ratsastuskoulussa tyttösi olisikin omassa ryhmässään taitava todennäköisesti vastaavia löytyy noin 13 tusinassa ja vielä sellaisia, jotka ratsastavat enemmän ja kehittyvät siksi nopeammin.
Ikävä kyllä ratsastus ei ole laji, jossa pääsee kovinkaan pitkälle ilman rahaa. Muutaman vuoden päästä lapsesi voi tehdä tallilla töitä ja ratsastaa palkaksi, mutta siihenkin menee vielä ainakin 5 vuotta. Lapset tallilla tarvitsevat aina valvontaa ja pääosin heistä in enemmän haittaa kuin hyötyä, muutaman vuoden sitkeän ohjeistaminen ja neuvomisen jälkeen tilanne muuttuu...

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   8.4.25 15:23:28

Tässä vaiheessa kaksi viikkotuntia on parempi kuin yksi. Lisäksi monipuolisesti muita liikuntalajeja.

Siinä samalla mietit, mistä tahkota rahaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.4.25 15:33:59

lJollain talleillahan taluttamalla alkeistunneilla voi tienata ratsastustunteja?

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   8.4.25 15:36:10

Ei tuossa auta kuin tehdä enemmän töitä ja siten enemmän rahaa. Jos rahkeet eivät vanhemmilla riitä, sitten eivät riitä.

Tavoitteellinen (kilpa)urheilu on kova maailma. Kannattaa miettiä sitäkin, onko teillä vanhempina resursseja tukea lasta sillä tiellä myös henkisesti, ei ainoastaan taloudellisesti. Jos oma jaksaminen on jo valmiiksi heikoissa kantimissa, on ehkä parempi tyytyä siihen yhteen mukavaan viikoittaiseen tuntiin ratsastuskoulussa. Se on suhteellisen stressitöntä ja kivaa.

Silloin pitää olla se vanhempi, joka sanoo lapselle, että tämän enempään emme pysty, saat ratsastaa enemmän sitten kun joskus maksat itse.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.4.25 15:36:25

9-vuotias ei kyllä tule mistään löytämään sellaista diiliä, että ilman rahaa pystyisi kehittymään. Toki, jos toinen vanhemmista on ammattilainen, niin vuokraponin voi löytää halvalla (vanhempi valmentaa ja lapsi ratsastaa), mutta tuskin kovin osaavaa tai taitavaa ponia tällöinkään. Jos vanhemmilla ei ole osaamista, niin kukaan ventovieras ei ala kyllä ilman palkkaa valmentamaan pientä lasta.

Jos rahaa ei ole, niin on vaan ratsastettava kaikki osaamattomat raakileet ja vaaralliset hevoset, joita onnistuu halvalla alle löytämään. Tämäkin toki vasta vähän isompana, kun selviää tallitöistä ja hevosten kanssa itsenäisesti. Sitten joskus pitkän ajan kuluttua, jos selviää hengissä sinne asti voi päästä ilmaiseksi ratsastamaan vähän parempia hevosia.

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   8.4.25 15:40:36

Tyttö on vielä ihan liian nuori jotta hänelle kannattaisi suunnitella yhtään se tavoitteellisempaa urakehitystä. Keskityt hankkimaan rahat niihin viikkotunteihin ja annat ajan kulua, pari vuotta. Jos tyttö on poikkeuksellisen lahjakas, se kyllä huomataan myös ratsastuskoulussa ja sitä kautta mahdollisesti aukeaa ovia. Kaikkiin tallin tapahtumiin kannattaa osallistua, katsojana. Muiden virheistä oppii myös.

Toinen mitä kannattaa patistaa, on lukeminen. Ratsastuksen taidossa vain puolet on käytäntöä, puolet teoriaa. Syvempi ymmärrys syntyy siitä kun ymmärtää mitä tehdään ja miksi. Eli kirjaston harrastusosasto, ja hevosten hoito eläinosastolta.

Menestystä!

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   8.4.25 16:05:57

Tyttö käy poneilemassa yksäritallilla 2-3krt/vko. Vuokran hinta riippuu mitä tehdään. Yleensä pari ratsastusta ja kerran hengailua/maastossa kävelyä.

Harjailu ja maastakäsin 0e, maastokävely 5e, kunnon maasto 15e, koulu 20e, este/maastoeste 25e ja opetus on +10e päälle jos tarvitsee.
Kilpailut max 5krt/vuosi. (Ellei pääse kimppakyydillä niin yksi kilpailu maksaa kisamaksut, ponin vuokran, traikun vuokran, vetoauton vuokran, polttoaineet, ihmisten ruuat sekä ajan, mahdollisesti majoituksen hinnan jos kauempana tai khseessä kaksipäiväiset yms...eli tuokin on jo todella paljon rahan menoa jos tuon verran käy vuodessa.)

Tämä on se mihin pystytään joten kuten ja enempää ei tulla koskaan kustantamaan. HIHS ei tulisi meiädän kustantamana kuuloonkaan ja lapsi tämän ymmärtää kun on jo pienestä pitäen opetettu kuinka kallista ratsastus on. Sponsori pitäisi löytää jos tyttö treenaisi ja kisaisi enempi...

Lähettäjä: Yo 
Päivämäärä:   8.4.25 16:15:41

Jos ymmärtäisi nuoresta asti panostaa kouluun kunnolla ja valitsee alan jonka kyljessä hevostelu ajallisestikin mahdollista niin voisi jo reilu pari kymppisenä olla semmoisissa hommissa että varaa harrastella kilparatsatusta... Siihen asti voisi koittaa hakea hyviä vuokraponeja/-hevosia joiden omistajilla mahdollisesti taitoa katsoa ratsastusta pientä korvausta vastaan. Esim kerran viikossa edes. Sponsoreita myös tietenkin siinä samalla. Vuokrahevosten kautta harrastelu on halvempaa ja mahdollisesti laadukkaampaa kuin ratsastuskoulun. Lapsen kannattaa myös kirtää kilpailuissa kavereiden mukana tai hakeutua vaikka groomiksi jotta näkee kokeneemman kautta kilpailuelämää. Silloin kun ei ole varaa mihinkään ni tuo kisoissa kiertely ja talleilla hevosten hoitelu ei maksa mitään.

Lähettäjä: ratsia 
Päivämäärä:   8.4.25 16:20:46

Jotkut saattavat etsiä win win tilannettakin jossa mahdollisuus ratsastaa ilmaiseksi. Yleensä nämä hevoset riskimpiä mutta mahdollisesti ihan laadukkaita.(Tasapaino ja TURVAVARUSTEET kannattaa olla näiden reaktiivisenpien kanssa kunnossa) Puskapollenkaan ilmaisista ratsasteluista ei kannata köyhänä kieltäytyä sillä niistäkin voi oppia jotain.

Lähettäjä: Peeaa 
Päivämäärä:   8.4.25 16:22:23

Hevoskoulussa saa valtion piikkiin kehittyä. Toki sieltä ei välttämäti nousta edes HIHS kilpailijaksi jos ei varaa.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   8.4.25 16:28:09

Itse olen ratsastanut viimeiset 15v maksamatta muuta kuin bensat. Joku on kaivannut hevoselle liikutusapua omien kiireiden takia, jollain on ollut hevonen seurahevosena ja hyötynyt liikunnasta, milloin mitäkin. Toki aina olen tarjoutunut tekemään tallitöitä tarpeen mukaan ja pitänyt sovitusta kiinni, niin on näitä win-win diilejä löytynyt. Joskus ihan tasokkaita hevosiakin saanut alle, vaikka valtaosa tuollaisista toki on ihan perus puskamopoja. Omakustanteisesti sitten joku valmentaja tai muu opettaja siihen jos haluaa.

Toki lapsen kohdalla tuo vaatii sen, että mukana on hevoset tunteva vastuullinen aikuinen. Ei noita diilejä ihan joka nurkan takana ole, mutta kannattaa niitä etsiskellä ja kysellä. Ainakin omalla asuinalueella on fb:ssä hevosihmisten ryhmä jossa välillä on tuollaisia tarjolla ja omalla aktiivisuudella vaihtoehtoja olisi varmasti enemmänkin kuin ne julkisena näkyvät.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.4.25 16:28:41

Ratsia, mutta kuka antaisi hevosen käyttöön 9 vuotiaalle? Ja mitä se win-win sitten olisi? Ja kuka vanhempi antaisi 9 vuotiaan ratsastaa mahdollisesti ilman valvontaa riskihevosella?

Ei siinä auta kun kasvaa vielä muutamia vuosia, niin voi jonkun vuokraponin löytää, jolla voi olla mahdollisuus osallistua esim. valmennuksiin tms. Toki nekin maksaa sitä rahaa, mutta sitten voi ehkä jo päästä kesätöihin johonkin tallille ja niillä rahoilla sitten maksaa hevosen vuokraa. Ja jos taidot jatkaa kehittymistään, ja on oikeasti taitava, voi saadakin sellaisen win-win-diilin, mutta ei vielä moneen vuoteen.

Monilla ratsastuskouluilla on mahdollisuus myös kisata, mutta se kyllä usein sitten vaatii useamman viikkotunnin tai ainakin satunnaisia valmennuksia oman viikkotunnin lisäksi, ei kaikkia tuntiratsastajia voi kisoihin mukaan ottaa, varsinkin jos ratsastuskoulun hevosilla mennään. (Toki se kisaaminenkaan ei ole ilmaista, hevosen vuokra, kuljetus, lähtömaksut jne.)

Ratsastus on todella kallis harrastus.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   8.4.25 16:30:33

Hevoskouluun sieltä saa kytköksiä laadukkaisiin hevosiin harjoittelujaksolla jos menee oikeisiin talleihin joissa saa ratsuttaa nuoria ja kisata, kisamatkat ja kulut maksetaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 16:49:46

Sanoisin, että ihanaa kun lapsi nauttii noin paljon hevosista ja ratsastuksesta, se on tosi kiva.

Miksi juuri edistys on mielessä? Tuo HIHS haave? Itse ajattelisin että miksei antaa hänen nauttia harrastuksesta jossa on hyvä ilman paineita edistyä. Mahdollisesti jos pystyy kulkemaan ja on pienikokoinen niin puskaratsastukseen sopivia pikkuponeja saattaisi löytyä todella edullisesti ja sellaisissa puitteissa puuhastelua. Hevosten käsittelyä oppii ja voi nauttia harrastuksesta muutoin.

Harvasta tulee ammattilaista, ja vaikka tallinpito on tunnetusti rankkaa ja rahallisesti epävarmaa. Kunnon treenaus, valmennus jne on tosi kallista. Itselleni se ei koskaan ollut mahdollista ja tietty se harmitti, nyt aikuisena nautin enemmän puskaratsastuksen iloista kun jaksan ja käyn tavallisessa päivätyössä. Ei kaiken tarvitse olla tavoitteellista, varsinkin jos raha ei oikeasti anna periksi. Kyllä sen huomaa talleilla että parhailla usein on rahaa ja pappa betalar, valitettavasti:/

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 16:55:35

Nyt on tullut kyllä äärettömän hyviä vastauksia teiltä, olen ällikällä lyöty! Ajattelin saavani ryöpytyksen niskaani. Kiitos näistä asiallisista ja hyvistä ajatuksista aiheeseen.

Olemme paljon puhuneet siitä, kuinka paljon tämä kaikki maksaa ja siitä, että myös sisarukset ansaitsevat samaa rahallista panostusta omiin harrastuksiinsa. Lapsi ymmärtää, ettei meillä ole varaa enempään, ettei rahaa tule mistään niin vaan. Toki faktat vähän hakusessa tuon ikäisellä, esim. vaikea ymmärtää kuinka suuri summa vaikka on ponin hankintahinta (esim. 10 000e) ja että ylläpitoonkin voi vuodessa napsahtaa sama summa. Eikä siihen edes kuulu vielä ell-kulut eikä valmennukset eikä kisamatkat jne. Huh.

Ollaankin juteltu, että tällä hetkellä paras vaihtoehto onkin tehdä itsensä näkyväksi ratsastuskoulun omistajalle kysymällä tekemistä ja pääsemällä ehkä sitten liikuttelemaan projektiponeja vuoden-parin päästä. Itse olen hevosihminen pikkulapsesta asti ja monesti auttelen kaikkia tuntilaisia ja omistaja huomaani heidät jättää, joten valvonta ei tule olemaan ongelma. Olen itse aina paikalla ja jos joskus löytyisi hyvä "ponidiili" jostain, niin olisin aina mukana ja valvoisin ratsastuksen alusta loppuun. Lapsi ei ilman valvontaa tule touhuamaan vielä aikoihin.

Ilmaiseksi en oleta, että tätä harrastetaan. Lähinnä mietin nimenomaan sellaista diiliä, jossa pääsisi sekä kehittymään enemmän, mutta että kulut eivät nousisi pilviin. Siksi diilin tulisi olla sellainen, että se jollain tapaa hyödyttäisi myös omistaja osapuolta muutoinkin kuin rahallisesti. Toki pieniä ja taidokkaita lapsia löytyy, mutta tuskin nyt 13 tusinassa kuitenkaan? Ratsastuskoululla, jossa tyttö käy, niin kehitystahti tuntuu olevan puolet hitaampaa muilla, puolella lapsista puuttuu paljon kehonhallintaa, suurella osalla asenne hevosiin erikoinen, monin tavoin tietämätön, paljon pelokkaita jne.. En ajattele lapseni olevan mikään uniikki 1/1000 tyyppi, mutta lahjakas kyllä. 1/10 vähintään, mutta eihän ratsastuskoulutreenillä 1x/vk paljoa pääse kehittymään. Ponitkin ovat mitä ovat, vaikka toisaalta se on myös rikkaus, sillä kun on tahinut kaikennäköisten kanssa, niin siinähän sitä on oppinut kaikenlaista konstia. Pärjää kaikkien ponien kanssa hienosti, kun muut pärjäävät vain muutamien luottojen kanssa ilman tahimista.

Kirjoja muuten tyttö mielellään lukeekin! Viimeksi, kun menin kirjastoon, hän pyysi hakemaan jotain tietokirjaa taas hevosista. Lukenut esim. istunnasta kiinnostuneena. Varmasti osa hänen erityisen hyvää pärjäämistä johtuu myös tästä mielenkiinnosta teoreettista puolta kohtaan. Tietysti 9-vuotiaan tietokirjallisuuden pänttäämisellä on rajansa :D

Ilmaisesta ratsastuksesta emme tosiaan kieltäytyisi, olisi poni minkälainen vain. Kaikilta oppii jotain ja pääsee kehittymään vähän lisää. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo. Eihän tässä nyt Olympialaisiin tähdätä, ei välttämättä HIHS:iinkään, mutta olisi hienoa auttaa kehittymään sellaista tahtia, mihin intoa riittäisi <3

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   8.4.25 17:04:05

Harmi kun hoitajakulttuuri on kuollut ja kuopattu. Toimelias tyttö kannattaisi ohjata tallihommien pariin jollekin harrastetallille jossa jaksetaan auttaa ja antaa tehdä. Tunti kerran viikossa ei opeta hevosen käsittelyä yhtään ja sitä oppiakseen ei tarvitse ratsastaa metriäkään. Sillä tulee myös jatkossa erottumaan muista. Hurjan pieni on vielä mutta kun vähän kasvaa niin ohjaisin ehdottomasti jollekin tallille. Alkuun toki on enemmän tiellä kuin avuksi mutta tekemällä oppii ja luudan varresta sitä ennen hevoshommat aloitettiin.

Lähettäjä: kokkeli 
Päivämäärä:   8.4.25 17:06:14

Minä ratsastin alle 14vnä monesti win-win diilillä poneja. Etenkin shettiksiä oli paljon tarjolla ja vaikeita sellaisia. Niiden kanssa kehittyi ja putoaminenkaan ei sattunut niin matalalta. Vieressä oli usein omistaja neuvomassa joka ei voinut painonsa takia niitä ratsastaa. Kyllä niistä lopulta ihan turvallisia ratsuja tuli ja minä kehityin. Ratsastin lisäksi sellaisia ilmaiseksi jotka ei liiku mitenkään päin. Niiden kanssa hengailu on kuutenkin tuonut paljon uusia kontakteja sekä ystäviä joten minä koen tuollaisen puuhastelun olevan ihan kokeilun arvoinen. Nykyään ratsastelen paljon erilaisia hevosia hyvissä pyitteissa ja se on tasan noiden ponien/ei liitokavioiden ansiota. Jotain on kuitenkin valmennuksista ja kisoista itse maksettava edelleen.

Lähettäjä: Joo-o 
Päivämäärä:   8.4.25 17:09:34

Kiva kuulla, että lapsi nauttii ja olette kiinnostuneita panostamaan asiaa. 9-vuotiaalle riittää vielä hyvin rastastuskoulun tunnit, monipuolinen muu liikunta (esim. koulun jälkeen pallopelejä ja voimistelua ym. tarjotaan ilmaiseksi joissain kouluissa, pihaleikit ja -pelit on ilmaisia, pyöräily kehittää monipuolisesti), ja tiedon hankkiminen hevosista. Ei tarvi vielä laittaa paljoa rahaa, ja edistystä silti tapahtuu koko ajan. Monipuolinen liikunta tukee sitä, että kehonhallinta kehittyy ja on helppo ratsastaessa toteuttaa ohjeita. Jos pääsee poneja taluttamaan alkeistunneille niin oppii paljon ja saa ehkä tallilta jotain vastineeksi, vaikka hoitokurssia tms. Katsomalla oppii myös.
Jatkossa, kun lapsi on vanhempi ja hänellä on hyvät hevosenkäsittelytaidot, voi tarjoutua tilaisuuksia hoitaa ja ratsastaa muitakin, kuin ratsastuskoulun hevosia. Teilläkin on ehkä jo erilainen rahatilanne.
Aika monet 9-vuotiaat haaveilevat omasta hevosesta ja HIHSistä, eikä siitä tarvi juuri sillä hetkellä vanhempien stressata. Haaveet ehtii vielä muuttuakin :)

Lähettäjä: Dd 
Päivämäärä:   8.4.25 17:10:08

Eikö kannattaisi aloittaa nyt seurakisoista eikä tähdätä heti HIHS:iin? Sieltähän harjoittelu pitää muutenkin aloittaa ja näkee, mitä kilpaileminen edellyttää. Tai ainakin tuoda esiin, että tästä voi aloittaa eikä luvata, että mihin sitten pääsee jos pääsee. Voihan käydä joku tuuri, jos lahjakas, että saa joskus käyttöönsä jonkun ponin tai hevosen.

Lähettäjä: tuutikki 
Päivämäärä:   8.4.25 17:11:52

Ikävä nyt tuottaa pettymys, mutta lapsesi ei ole poikkeus, vaan kuvailemiasi ahkeria, lahjakkaan oloisia ja isoista areenoilta haaveilevia lapsia on tallit täynnä. Valitettavasti vain harvalle heistä käy onni, että saa kustantajan harrastukselleen, suurimmalla osalla homma loppuu tai jää ratsastuskoulutasolle rahan puutteen takia. Ratsastus on todella kallis harrastus. Toki joskus ihmeitä tapahtuu ja joku on oikeassa paikassa oikeaan aikaan tähtien ollessa oikeassa asennossa ja kokonaan ilman rahaa pääsee eteenpäin, mutta realistisesti se on harvinaista.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 17:16:15

Miksi juuri edistys on mielessä? Tuo HIHS haave? // Tämä siis tytön oma haave. Hän on kiiluvin silmin katsellut areenasta niitä kisoja, varmaan siitä juontaa tämä unelmointi. Seurakisoissa onkin jo kisattu ja niissä mennyt todella hyvin. Mutta jos ei pääse valmentautumaan enempää mitä nyt, niin ei näillä perustunneilla lähdetä edes oman maakunnan muihin kisoihin. Mutta kuten sanoit, pappa betalar on se mikä sanelee tässä harrastuksessa. Se on sääli. Moni keskinkertainen voi päästä pitkälle, lahjakkuudet jäävät hevosenhoitajiksi jos ei ole rahaa.

Tyttö onneksi nauttii kaikesta ponien kanssa ja kaikkeen niihin liittyvästä <3 eihän se vie pois sitä, vaikka nyt ei pääsekään siinä tahdissa eteenpäin kuin haluaisi. Mutta saahan se harmittaa. Muistan myös lapsena, miten harmitti kun pääsi vain 2x/kk ratsastamaan, kun ei ollut varaa. Muut kaverit kävivät 2-3x/viikossa (!!) ja kävivät pari kertaa kuussa myös valmennuksissa. Muutamilla oli omat hevosetkin. Olihan se surullista, kun näki sen rahan ratkaisevan. Itse oli aktiivinen ja saikin kyllä sitten hoitoheppoja ja niillä sai esim maastoilla ja niiden kanssa puuhata. Se oli ihanaa ja tärkeää ja nautin siitä, mutta onhan se myönnettävä, että harmitti, ettei ollut samoja mahdollisuuksia kuin muilla :(

Lähettäjä: Muista tämä 
Päivämäärä:   8.4.25 17:20:19

Yritä muistaa olla heijastamatta ja tartuttamatta noita omia pettymyksiäsi lapseesi.
Äläkä ainakaan lapsesi kuullen hauku muita ratsastajia ”pappa betalar keskinkertaisuuksiksi, sellaista myrkyllistä asennetta muita kohtaan et toivottavasti nimittäin halua lapseesi tartuttaa.

Lähettäjä: Dd 
Päivämäärä:   8.4.25 17:25:37

Kyllähän seurakisoissa voi harjoitella kehittymistä vai hyppääkö nyt jo satasta tai menee A-luokkia?
Itselle on opetettu, että perusratsastus eli koulu on kaiken a ja o ja varmasti siinä löytyy kehittymistä monille vuosille. Varmaan tosi harva saa jo lapsesta oman valmentajan ja kyllä siinä raha puhuu, jos saa. On ainakin joillain ratsastuskouluilla valmennusrenkaita tai tunteja. Ratsastus ei välttämättä ole helpoin laji edetä jos tähtäimenä on vaativat kisat.
Muista kyllä, että seurakisoissa sai kisata 120 :iin asti aikoinaan vai olisiko ollu 110 cm. Treenaisin kyllä koulupuolta.

Lähettäjä: ökjbjihb 
Päivämäärä:   8.4.25 17:30:00

"Ikävä nyt tuottaa pettymys, mutta lapsesi ei ole poikkeus, vaan kuvailemiasi ahkeria, lahjakkaan oloisia ja isoista areenoilta haaveilevia lapsia on tallit täynnä. Valitettavasti vain harvalle heistä käy onni, että saa kustantajan harrastukselleen, suurimmalla osalla homma loppuu tai jää ratsastuskoulutasolle rahan puutteen takia. Ratsastus on todella kallis harrastus."

Tämä. 9-vuotiaat "haaveilee" milloin mistäkin kun ovat ihan pikkulapsia. Ja se että omassa ratsastuskoulussa on "lahjakas" ei kyllä valitettavasti merkkaa yhtään mitään.
Tossa iässä on parasta käydä ratsastuskoulussa jos mahdollista 2x vkossa, se riittää vielä monta vuotta.
Ja panostaa ihan täysillä kouluun, että saa isona hyväpalkkaisen ammatin joka mahdollistaa oman hevosen jne.

Ja taitaa olla enemmän äidin unelma kuin 9-vuotiaan... tuskin hän itse olisi keksinyt alkaa "unelmoida" HIHSistä...

Lähettäjä: wilhelmiina 
Päivämäärä:   8.4.25 17:31:13

Ihan kaikki ratsastuskoulussa käyvät pikkutytöt haluaa oman ponin. Ja ihan kaikki on poikkeuslahjakkuuksia äidin mielestä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 17:35:18

Muista tämä // juu en missään tapauksessa. Puhumme muista aina arvostavasti ja nätisti. Rahan määrä tai rahattomuus ei määritä ihmisiä meille, kaikista puhutaan arvostavasti eikä ketään haukuta. Kateuden tunteita saa olla ja ne on tervettä tunnistaa, silloin tällaista ei tapahdukaan ja on helpompi ymmärtää itseä ja erilaisia tilanteita. Tyttäreni on todella kiltti ja ystävällinen kaikille, ei merkkiäkään ylimielisyydestä. Itse asiassa, kun siirtyi esim. vaativampaan ryhmään, niin stressasi siitä, ettei halua kenenkään muun ajattelevan hänestä niin, että tyttö ajattelisi olevansa parempi näitä muita. Haluaa kisata ja kehittyä, mutta suorastaan pelkää sitä, jos muut ajattelisivat hänen olevan jotenkin parempi. Hassua, mutta toisaalta ehkä kertoo siitä, että haluaa kehittyä aidosti hevosten kanssa, ei menestyksen itsensä takia tai minkään ylemmyydentunnon.

Faktoista tietysti pitää puhua, eli kun jollain on se oma hevonen ja varaa valmennuksiin ja muuhun, niin olen sen suoraan sanonut, että heillä elämäntilanne on se, että on varaa. Siitä on hyvin päästy siihen, että kannustetaan kovasti tyttöä käymään koulua hyvin ja lukemaan ahkerasti läksynsä. Jos käy koulut hyvin ja opiskelee ahkerasti, on mahdollisuuksia tulevaisuudessa elää elämää hevosten kanssa, jopa sen oman. Parhaansa tekeminen ja ahkeruus koulun kanssa onkin tärkeä asia ja myös edellytys sille, jos haluaa tallilla käydä enemmän kuin vain tunneilla. Hyvin onkin menestynyt koulussa <3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 17:50:45

ökjbjihb // olen viimeisin ihminen, joka olisi halunnut lapsen haaveilevan HIHS-kisoista. Lapsi alkoi pyytää ratsastamaan jo 5-vuotiaana, mutta hannasin vastaan kaksi vuotta, juuri kulujen vuoksi. Ajattelin, jos menisi ohi, muttei mennyt, joten sai aloittaa ratsastuksen koululaisena. Kyllä tällainen lapsi, kun on täysin hurahtanut, niin tietysti alkaa helposti haaveilla isommistakin kisoista. Kuten joku jo sanoi, niin kyllähän näitä löytyy. Itse yritän kauniisti toppuutella tyttöä, mutta siitä seuraa raivokkaita katseita ja lauseita, kuten "miksi sinun pitää olla ilonpilaaja" ja "miksi sulle faktat on aina niin tärkeitä."

Minkä tällaselle nyt sitten mahtaa, vai äidin unelma :D Minulle kelpaisi mainiosti 1x/vko ratsastuskoulussa rennosti oppien. Mietin tätä asiaa, koska haluan tukea lapseni unelmia siten, kun se on mahdollista taloutemme kannalta <3 Sama se on muidenkin lastemme kanssa. Yhdellä on esim lahjakkuutensa ansiosta stipendi kilpavoimisteluun. En tajua siitä maailmasta mitään, mutta koska lapsi itse on niin hurmiossa harrastuksestaan, niin me tuemme, ja onneksi se stipendi tukee myös rahallista puolta. Ilman stipendiä ei olisi varaa siihenkään sillä tasolla, jolla tämä nyt harrastaa. Siinä lajissa tällaisia on, ratsastuksessa ei.

Lähettäjä: tina 
Päivämäärä:   8.4.25 17:55:23

Lähettäjä: Muista tämä
Päivämäärä: 8.4.25 17:20:19

Yritä muistaa olla heijastamatta ja tartuttamatta noita omia pettymyksiäsi lapseesi.
Äläkä ainakaan lapsesi kuullen hauku muita ratsastajia ”pappa betalar keskinkertaisuuksiksi, sellaista myrkyllistä asennetta muita kohtaan et toivottavasti nimittäin halua lapseesi tartuttaa.

Tämä on muuten tärkeä pointti! Ihan liian usein törmää katkerin vanhempiin talleilla, jotka istuttavat samaa asennetta jälkikasvulleen, ymmärtämättä että se vaan tekee hallaa kaikilla mahdollisilla tavoilla lapselle ja jopa torppaa mahdollisuuksia. Mutta tosi hyvä asia, jos aloittaja tämän tiedostat!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 18:02:47

No mulle kyllä kelpaisi pieni talliorja opetettavaksi, kun välillä tarvisi apukäsiä esim. heinien heittoon. Olis tossa yks joutilas ponikin, joka antaisi kyllä kerrasta tasontarkistuksen. :D

Sitten tulee se MUTTA. Tänne ei pääse julkisilla (lähin bussi tulee 1.5km päähän) ja pihassa on hevosia, joihin lapsella ei ole mitään asiaa koskea turvallisuussyistä. Raha ei vaihdu, mutta esim. tarhaa pitäisi siivota, katsoa ulkovesiä jne normaaleja tallihommia. Ei ole toistaiseksi kelvannut tällainen diili kenellekään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 18:11:52

Pieni talliorja :D missä maakunnassa tällasta talliorjaa tarvisi? Vaikean ponin kanssa voisi hyvinkin mätsätä, riippuu millä tavalla vaikea. Ei tuo tyttö vielä rodeossa pysy mukana, vaikka yksittäisissä kyllä. On jämpti tyttö, hänellä ei enää jumita ponit. Opetusta kuitenkin tarvitsee, äitinä voin aina valvoa ja antaa perus neuvoja, mutta opetusmahdollisuuskin olisi oltava. Tai mahdollisuus saada läheltä ulkopuolinen ope paikalle :)

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   8.4.25 18:23:53

Hyvä kun haaveilee.
Ratsastustunteja katsomalla voi oppia paljon, eikä maksa mitään. Teoriaa kirjaston kirjoista.
Ja sitten ratsastusta tukevaa liikuntaa, esimerkiksi pilatesta kotona, lapsen ikä huomioiden.
Kunhan on vähän kasvanut ja osoittaa olevansa vastuuntuntoinen, voi hyvinkin saada kavereiden tai tallin hevosia ratsastettavakseen. Ei minullakaan ollut varaa käydä kuin pari tuntia viikossa tunnilla, mutta hoitoponit ja kavereiden ponit kun tuli siihen päälle niin ratsastaa sai ihan tarpeeksi.

Lähettäjä: Kysymys 
Päivämäärä:   8.4.25 19:02:19

Siinä on tarpeeksi kehitystä kun pysyy selässä ja saa hevosen menemään eteenpäin. Mitä kehitystä tuosta vielä tarvitaan. ei mitään. Poniravikouluun ja sitä kautta kilpaa ajamaan. siitä se lähtee.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   8.4.25 19:06:43

Toinen harrastus joka on liikuntaa. Hyvä fyysinen kunto on pakko olla jos haluaa olla hyvä ratsastaja. Nykyään on aivan liikaa huonokuntosia ratsastajia talleilla eikä ole hevosta kohtaan reilua että selässä keikkuu joku huonokuntonen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.4.25 19:12:45

Ratsastus on kallis harrastus.
Sillä ei ole merkitystä vaikka henkilö olisi maailman paras synnynnäisiltä lahjoiltaan jos ei ole rahaa.

Nämä on realiteetteja jonka aikuinen toki ymmärtää ja joka tulee opettaa lapselle sillä lapsella ei voi vielä olla tietoa.

Haaveilu kuuluu myös lapsen maailmaan. Yksi haaveilee voitoista maailman areenoilla, yksi kuurakettimatkasta, yhdellä unissa seikkailee yksisarvinen ja metsäkävelyillä pieni toive sydämessä josko sellaiseen törmäisi sittenkin vaikka tietää ettei se ole totta. Se että pienen lapsen unelmista ei voi tehdä totta on oppimiskokemus aikuisellekin.

Lähettäjä: Senija 
Päivämäärä:   8.4.25 19:39:14

Itse olen oppinut todella paljon kierrellen erilaisissa paikoissa. Laadukkaampien hevosien vuokrauksen lisäksi (ei ole varaa maksaa kuin 1-2krt kk) Olen tarttunut moniin ilmoituksiin joissa etsitään ratsastajaa tallitöitä vastaan tai muuten vaan liikuttavaa ilmaiseksi. Olen oppinut paljon mm eri hevosten liikutuksista, reaktiivisista, kuumujista, huonosti liikkuvista, kengityksistä, ruokinnasta, varusteiden istuvuuksista (kuolaimet, satula!!), loimituksista, hevosen kivuista ja jumeista. Monet hevoset alkaneet toimia kun on selvitetty, opittu ja saatu pakettia balanssiin. Nämä ns kuntoutettavat hevoset ovat pystyneet suorittamaan lopulta heAta kunniallisesti. Kavereiden mukana olen päässyt katselemaan kalliimmissa talleissa treenaavia ja kisoihin mukaan. Sen olen myös tajunnut seuratessa muiden hevosteluja ettei kovemmalla tasolla kilpailemiseen tai omaan tule olemaan ikinä varaa ellei sitten jokin ihme tapahtu ja voita lotossa tms.

Lähettäjä: Pulu 
Päivämäärä:   8.4.25 19:40:05

Jos kerran pystyt itse auttamaan, niin eikö sieltä löydy tallitöitä vastaan vuokrattavaa ponia? Valvot ja ohjaat ratsastuksen itse ja teette tarvittavat työt yhdessä. Sen lisäksi ratsastustunneilla, niin tulee ulkopuolisen opetusta. Sun kanssa sitten vaan perusjuttuja tai vaikka samaa kuin viimeksi ratsastuskoulussa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.4.25 19:44:06

Entä vikellys?

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   8.4.25 19:58:40

No en sano että se täysin mahdotonta on, mutta melko epätodennäköistä eikä todellakaan helppoa. Mutta aina kannattaa yrittää. Aika paljon olisi jäänyt maailmassa asioita tekemättä jos oltaisiin heti ajateltu että ei ole mahdollista, turha edes yrittää.

Ilmaiseksi voi tehdä kotona tasapainoharjoituksia (jumppapallo?), opetella teoriaa sekä harjoitella kehonhallintaa (osaa pitää ohjat kädessä ja kädet paikallaan samalla kun käyttää ulkopohjetta, jne.). Näiden hallinta helpottaa asioiden opettelua tunnilla ja antaa enemmän aikaa opetella sitä itse ratsastusta.

Mutta. Karu fakta on kuitenkin se, että ratsastamaan oppii vain sillä että ratsastaa mahdollisimman paljon, erilaisilla ratsuilla ja hyvässä opetuksessa. Miettisin sitä ratsastuskoulun tunnin hinta-laatusuhdetta. Aika usein (oikeastaan lähes aina) ratsastuskoulun tunneilla meno on possujunassa kulkemista, opettajan aika kuluu tehtävien selittämiseen ja tunnin aikana saa ehkä 3min opetusta, mikä on kyllä aivan ymmärrettävää kun aikaa on tunti ja ohjattavana monta ratsukkoa. Varmaan saan nyt vihat päälleni, mutta sellaisessa ei kehity vaikka kävisi kymmenen vuotta, tai ainakin kehitys on todella hidasta. Toki kun puhutaan 9-vuotiaasta niin eipä sen harrastuksen niin vakavaa vielä tarvitse ollakaan. Mutta ratsastamaan kuitenkin olisi tärkeää päästä. Itse varmaan tekisin niin että tyttö jatkaisi ratsastuskoulun tunteja sen verran kauan että löytäisit jonkun diiliponin, sen jälkeen pistäisin ratsastuskoulun tunnit jäihin tai harventaisin niitä ja ne rahat käyttäisin yksityistuntiin kunnon opetuksessa, tai parituntiin, hinta olisi alhaisempi ja siinäkin saisi enemmän yksilöllistä opetusta. Sen diiliponin kanssa sitten saisi harjoitella omatoimisesti (tai siis vanhemman kanssa) mm. sitä tasapainoa ja ihan vain hevosen selässä olemista. Toki tuon ikäiselle se ratsastuskoulun sosiaalinen puoli voi olla tosi tärkeä, nähdä kavereita ja hengailla tallilla. Mutta voihan siellä käydä ja jos tallilla on systeemi että tunneilla taluttamisesta tienaa ratsastusta niin sitten joko lapsi tai vanhempi vain käppäilemään.

Mutta sitä en tiedä kuinka helposti tuollaisia diiliponeja lapselle löytyy. Vaikeammille tapauksille halutaan pienikokoinen aikuinen ratsuttajaksi ja ne kivat lastenponit tietty maksaa. Mutta pidetään peukut pystyssä että teidän kohdalle sattuisi sopiva!

Tosin eipä sitä vielä kannata hätäillä, voi olla ettei tyttöä kiinnosta hevoset jonkun vuoden päästä ollenkaan. Näin kävi esim. itselleni. Olin lapsena ja nuorena intohimoinen kouluratsastaja ja näin jo tulevaisuuteni nuorempana Kyra Kyrklundina, puitteetkin oli hyvät kun oli oma poni ja valmennukset kolme kertaa viikossa + muut ratsastettavat hevoset, kannustava ja hevosista kiinnostunut perhe, mutta niin vain tuli loppu kuin seinään teini-iässä. Sain kai jonkinlaisen burn outin ja hevoset olivat minulle maailman vastenmielisin asia vuosia tuon jälkeen. Nykyään kyllä ihan tykkään niistä mutta pelkään niitä, en edes uskaltaisi mennä selkään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 20:26:55

jos tyttö on oikeasti niin lahjakas kun kuvailet, niin varmasti tulevaisuudessa löytyy jotain diilejä ja perus ratsuja tallin kisoihin! ja kun perus kisoissa lahjansa loistaa niin siitä vaan sitten eteenpäin :)

9 vuotias vaan on niin pieni, ettei esim hänen tekemiä tallitöitä vastaan kukaan voi antaa edes perus hevosta käyttöön

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   8.4.25 20:43:19

Jos tosiaan olette pienituloisia niin voitte kysyä rahallista tukea esim PeLalta tai ML en tiedä tukeeko kunnat enää rahallisesti.
Mutta hyvä ratsastaja on kiinnostunut hevosista kokonaisuutena joten hyödyllistä on se arjessa toimiminen. Onko missään enää ponikerhoja joissa touhuttiin kaikennäköistä? Entä kepparit? Siinähä leikin kautta opetellaan ihan oikeita asioita.
Vaikka tallinpitäjä olenkin, en kannata lapsille hevosen ostamista. Diilejä pystyy nykyään tekemään monenlaisia eikä kivasta harrastuksesta tarvitse tehdä taakkaa rahallisesti vanhemmille ja ajallisesti lapselle.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   8.4.25 20:53:02

Ratsastuksesta puuttuu kokonaan vähävaraisten tuki? Esim jääkiekossa voi seura ja joukkue anoa avustusta liitolta vähävaraiselle pelaajalle aina kausittain. Stl tullee tässäkin asiassa valovuosien päässä muita lajiliittoja...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 20:55:22

Pulu, jotain tuon tapaista olisi hyvä juuri löytää. En tainnut aloituksessa selvästi tuoda ilmi, että olen täysin kykenevä auttamaan ja valvomaan hevospuuhissa. Tosiaan 9-vuotiaalle rankka yksin tehdä isompia tallihommia, mutta minun kanssa harjoitellen onnistuisi hyvin. Minunkin valvoma ratsastus varmasti auttaisi yleisesti, mutta jos olisi tuntien lisäksi vuokraponiratsastus 1-2krt/vko, niin olisi hyvä saada senkin ponin kanssa tyttö 1-2krt/kk opettajan alle, jotta hommat sujuisi oikeaan suuntaan <3

Hyviä ajatuksia kyllä tullut täällä. Tosi hyviä! Ja unelma asiaan, niin naulan kantaan. Se on itselle tosi vaikeaa olla läjäyttämättä faktoja pöytään. Tyttö on surkea ja suuttuu, miksi aina sanon niin ja että ei onnistu. Että voisin sanoa vaan, että jaa tai okei. Hän haluaa unelmoida ääneen ja ihanaa kun haluaa kertoa niitä minulle. Ja sitten itse olen ilonpilaaja kertomalla faktoja, kun pelkään hänen unelmansa rikkovan hänet jos ei varmasti ymmärrä sen lähes tulkoon mahdottomuutta. Pitäisi yrittää tukea ehkä sitä unelmaa ja vain kuunnella. Ja tällaisilla pienillä toimilla nyt kasvattaa sitä vastuuntuntoa, harjoitella, lisätä tallipäivää viikkoon.. Ehkä se vuokraponi työtä vastaan voisi olla sitten pian mahdollinen. Todella hyvä näkökulma haaveilusta <3 toki se myös sattuu, kun suurin haave ikinä ei toteudu, muistan itse lapsena sen kivun siitä, kun edes vuokra/ylläpito ei onnistunut. Mutta sekin kuuluu elämään. On ihanaa voida haaveilla edes niin kuin joku suuri asia tuntuisi hetken todelta.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   8.4.25 21:21:11

Minä ottaisin mielelläni noin innokkaan tyton talliiini ja auttaisin kaikin tavoin, mutta nykyään se on liian riskialtista. Näytät kuinka hevosta harjataan ja annat lapsenkin harjata niin vanhemmat vaatii heti palkkaa ja syyttää lapsityövoiman käytöstä ja liian läheltä neuvomisesta tulee vielä syyte seksuaalisesta ahdistelusta, pikkurillin kynnen katketessa maksat vielä korvauksia traumatisoidusta lapsesta, jolle olet aiheuttanut pysyvän haitan.

Lähettäjä: Joo-o 
Päivämäärä:   8.4.25 21:22:16

Joo ei kannata vastata unelmiin faktoilla :) eikä sun tarvitse ottaa painetta unelman toteuttamisesta juuri nyt. Lapset voi itsekin löytää tapoja toteuttaa niitä, meillä lapsi sai ekstravalmennusta ja matkan ilman minun panostustani.

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   8.4.25 21:26:49

Tyttö on yhdeksän! Ei kaksitoista tai kuusitoista. Nyt jäitä hattuun. :)

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.4.25 21:27:22

"Ratsastuksesta puuttuu kokonaan vähävaraisten tuki? Esim jääkiekossa voi seura ja joukkue anoa avustusta liitolta vähävaraiselle pelaajalle aina kausittain. Stl tullee tässäkin asiassa valovuosien päässä muita lajiliittoja..."

Ongelma lienee pitkälti se, että Suomessa on ehkä muutama ratsastusseura, jotka oikeasti pyörittävät tuntitoimintaa ja käytännössä kaikki on yritysten varassa. Seuravetoisiin, yleishyödyllisiin tarkoituksiin on hieman erilaista hakea ja myöntää tukea kuin suoraan yritystoimintaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 21:30:37

? // luoja paratkoon tämäpä.. Itse ajattelen, että jotenkin ne hevoshommat on opittava perinpohjin. Paras tapa on mielestäni ihan oikeasti mennä mukaan oppimaan, kun joku ottaa mukaan. Arvostan näitä mukaanottajia todella, koska kyllähän se alkuun ottaa enemmän kuin antaa. Mutta sitten kun se antaa, niin se on korvaamatonta. Ja kun on hyvä tyyppi pikkulikoille, niin siitä voi saada todella korvaamattoman ja lojaalin tallitytön. Ja hyväsydämisyys palkitaan aina, kun voi auttaa toista matkalla.

Mutta tiedän tuon vanhempityypin. Nykyään paljon sitten myydään kalliilla näitä hoitokursseja, joissa tehdään ihan samaa, mitä pääsisi ilmaiseksi tekemään ja opettelemaan. Ne kurssit on niille, jotka todellisuudessa yleensä ei likaa käsiään ja jotka sitten ehkä sillä rahalla saa (ja hevosella pääsee). Todellisuus voi jäädä vähän vaillinaiseksi. Ja toki niille, joiden vanhemmat ei hevosmaailmasta ole. Oikeasti tämä maailma vaatisi sitä oma-aloitteisuutta, pitää pyytää päästä mukaan. Siinä sitä oppii. Ja toivoa, että on mukaanottajia, niitä hyviä tyyppejä.

Mutta sama kysymys kuin aiemmin yhdelle, mikä maakunta? :D

Lähettäjä: % 
Päivämäärä:   8.4.25 21:31:08

Olin joskus samanlainen omasta ponista unelmoija, eikä meillä ollut varaa tai halua laittaa poniin niin suurta panostusta. Isäni pyysi minua silloin hyvin viisaasti miettimään, mistä unelmoisin jos nyt saisin oman ponin. No enpä tietenkään enää mistään mihin isä vastasi, että elämä ilman unelmia ei ole onnellista. Hän pyysi miettimään, miten hienolta se jonain päivänä tuntuu, kun voin vihdoin ostaa sen oman ponin jonain päivänä, ihan itse ja omilla rahoilla. Ja voin kertoa, että se päivä jolloin ostin ensimmäisen oman hevoseni oli todellinen unelmien täyttymys.

Lähettäjä: Dd 
Päivämäärä:   8.4.25 21:59:41

Onhan se mahdollista juuri myöhemmin, kun itse tienaa, ostaa hevonen ja tähdätä vaativiin kisoihin. Kannattaa kannustaa opiskelemaan sellaista alaa, missä sitten töistä maksetaan niin, että riittää hevoseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.4.25 22:36:38

% olipa ihana kommentti. Sopivassa tilanteessa otan tosiaankin tämän näkökulman esiin lapselle. Jotta hän saa unelmoida.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   8.4.25 22:51:56

Nyt olisi somesiivoojan paikka vapaana kun edellinen jäi äitiyslomalle. Siitä kehittelemään.

Lähettäjä: liinu 
Päivämäärä:   8.4.25 23:29:12

Sano että koska ette ole miljonäärejä, hänen toive saada oma hevonen voi toteutua jos käyt koulun hyvin, opiskelee lääkäriksi, lakimieheksi tms.
siihen saakka tyttö käy ratsastuskoulussa, ehkä pääsee ratsastusleirille jne.
Hän on vielä ihan LAPSI, haloo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.25 09:41:20

Muutama vuosi taaksepäin kun ei ollut vielä omaa hevosta ja kävin tunneilla, siellä kävi yksi tyttö ratsastamassa jonka harrastuksen rahoitti sossu. Oli ilmeisesti niin köyhä perhe ja ehkä jotain muuta, en tiedä, mutta sossu maksoi tämän tytön ratsastustunnit.

Lähettäjä: dlrökth 
Päivämäärä:   9.4.25 09:45:36

Taisi olla monenmoista muutakin ongelmaa ko perheessä, ei tota kyllä ihan hevillä tapahdu! Se että lapsi haluaa ja perheellä ei ole varaa ei taida ihan riittää...

Mistä muuten tiedät? Kertoiko tallinpitäjä sulle että sossu maksaa? Vai onko vaan huhu.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   9.4.25 09:48:49

"Yritä muistaa olla heijastamatta ja tartuttamatta noita omia pettymyksiäsi lapseesi.
Äläkä ainakaan lapsesi kuullen hauku muita ratsastajia ”pappa betalar keskinkertaisuuksiksi, sellaista myrkyllistä asennetta muita kohtaan et toivottavasti nimittäin halua lapseesi tartuttaa."

Tämä on oikein hyvin sanottu. Esteiden lisäksi kannattaa aina puhua omista mahdollisuuksista. Hylkäämisen sijaan siirtää tavoitteita.
Ja kun tyttö on isompi hän voi viettää aikaa tallilla ratsastuksen lisäksi, ja oppia seuraamalla muiden ratsastusta. Kyllä niitä ovia aukeaa kun aika ja motivaatio on oikea.

Lähettäjä: mies 
Päivämäärä:   9.4.25 09:58:27

En usko että tässä vakavasti puhutaan 9-vuotiaasta lapsesta!

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   9.4.25 10:00:20

Vastaus otsikon kysymykseen miten kehittyä ratsastajana:

Lajissa on paljon "ilmaista" opittavaa. Seuraamaan tunteja sivusta, valmennuksia, kisoja. kirjoja, elokuvia, podcasteja.

Hevosten parissa ylipäätään oleminen ja hoitaminen kehittää eläinsilmää ja tuntemusta mikä kantaa pitkälle myös selässä.
Kisahoitajaksi jollekkin poniratsastajalle?

Joku pihan perälle jäänyt poni jonka omistajalle pieni ratsastaja ja hoitaja on se win win diili. Sitten säästää rahat laadukkaisiin tunteihin harvakseltaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.4.25 10:04:42

Sellainen kannattaa pitää mielessä, että nämä pihan perälle jääneet "lastenponit" on yleensä jostain syystä jääneet sinne pihan perälle... Poikkeuksiakin toki on, mutta ne kivat ponit on yleensä jo käytössä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.25 10:06:05

"Mistä muuten tiedät? Kertoiko tallinpitäjä sulle että sossu maksaa? Vai onko vaan huhu."

Ei ollut huhu. Enkä ala tässä enemmän avaamaan asiaa uteliaille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.25 10:39:14

Eikö nyt ensin tosiaan kannattaisi kehittyä ratsastuskoulussa, seurakioissa ja ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa? Sieltähän Emma Kanervakin aloitti. Ja miettiä sitten myöhemmin, miten saada hevonen jos se on välttämätöntä. Mutta ainakin se on varma, että jos myöhemmin kouluttaudut alalle, jolla ei ole töitä tai niistä ei makseta, ei kannata miettiä, miksi ei ole varaa hevoseen. Monet jotka ratsastivat kanssani ratsastuskoulussa, kun olin nuori, ostivat hevosen mutta he olivatkin lakimiehiä hyvissä hommissa. Kyllä sitä voi itse saavuttaa näitä asioita, mutta koulutuskaan ei tipahda lautasella vaan sen eteen on nähtävä vaivaa.

Lähettäjä: ojhwf 
Päivämäärä:   9.4.25 11:06:59

Huippulahjakkuus huomataan ja tulee läpi aina, kuten just vaikka Emma tai Nina Fagerström. Mutta näitä huippulahjakkuuksia on ehkä yksi sukupolvessa. Jos sitäkään. Ja vielä 9-vuotiaan lahjakkuudesta ei kukaan voi sanoa yhtään mitään.

Lähettäjä: ....... 
Päivämäärä:   9.4.25 11:54:47

Jos mietitte ilmaisia vaihtoehtoja, niin aikuisena ihmisenä varmaan tiedostat riskit. Ratsastus on vaarallinen laji, ja siinä tulee eniten vakavia päävammoja. Lamavuosina kun hevosteltiin siivoamalla vähemmistön hevosten karsinoita ja pyöräiltiin tallille kesät, talvet, oli hienoa jos sai kävelyttää hevosta selästä ilman satulaa vaikka kerran 3 kk:ssa!

Yhdeksänvuotiaan unelmia ruokkii heppakirjallisuus, tapahtumissa käyminen, tallilla käyminen ihan tunteja seuraamassa ja vaikkapa vielä ihan hevosleikit. Nyt kun lapsena ei saa kaikkea heti, niin aikuisena sitten jaksaa sitäkin sinnikkäämmin pyörittää hevosarkea vuosikymmenestä toiseen, mikäli asia vielä polttelee.

Lähettäjä: 567 
Päivämäärä:   9.4.25 12:47:09

"Eikö nyt ensin tosiaan kannattaisi kehittyä ratsastuskoulussa, seurakioissa ja ratsastuskoulujen mestaruuskisoissa?"

Aktiiviharrastus ja kilpaileminen ratsastuskoulussa vie useita satasia kuussa. Yleensä se, että pääsee tuntilaisena kisaamaan vaatii useamman viikkotunnin/johonkin erilliseen kisaryhmään kuulumisen. Kisareissut ovat kalliita.

Toki se on halvempaa kuin oma hevonen, mutta silti pienituloisen ulottumattomissa jos pelkkä tunneilla käyminen on jo taloudelle rasite.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.25 13:13:07

Kyllä meidän tallilla saa osallistua seurakisoihin vaikka ei kuuluisi valmennusryhmään erityisemmin.
Itse en kuulu ja silti kyselty monesti kisaamaan. Eikä niitä kisoja ole kuussa monia , ei edes monen kuun sisällä. Lähtömaksut eivät kyllä ole satasia.

Varmasti tältä tasolta pitää aloittaa, jos ei ole heti omaa hevosta ja valmentajaa käyttöön. Kyllä aikoinaan tallilla, missä kävin sai kisata isoissakin luokissa ja joskus tekivät vierailuja myös lähitalleille. Niihin tallin pitäjä vei.

Lähettäjä: Tk 
Päivämäärä:   9.4.25 13:39:42

Ratsastamaan voi oppia myöhemminkin. Sinuna en rahallisesti yrittäisi panostaa kuin sen viikottaisen tunnin verran. Jos oma aika ja innostus riittävät, niin yritä löytää ilmainen hevoseläin, jota voitte käydä hoitamassa ja liikuttelemassa apukäsinä vaikka pari kertaa viikossa. Mutta ehdottomasti vaatii tuon panostuksen sinulta itseltäsi, sillä hevosenomistajan ei tarvitse toimia lapsenhoitajana. 9v on vielä tosi pieni, vaikka olisi tomerakin.
Innostus voi lapsella/nuorella mennä ohi yhtäkkiä, niin älä turhaan panosta tilanteessanne rahallisesti hirveän paljon.
Itselläni on tilanne, jossa kyllä ottaisin kotitallille apukäsiä, mutta "köyhienkään" vanhemmat eivät viitsi panostaa tai sitoutua mihinkään kunnolla. Oman lapsen harrastukseen sijoitin paljon kymmenisen vuotta, kunnes hormonitoiminta voi voiton hevosista.
Talli on sen verran sivussa, ettei tänne julkisilla pääse. Useampaan lajiin sopivia hevosia olisi tarjolla, kyyti valkkoihin löytyy, mutta valmennus pitää silloinkin itse maksaa. Ei ole pilvin pimein tulijoita :)

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 13:42:31

Aloittaja, mikä tuossa sinun skenaariossasi olisi se etu ponin omistajalle?

Lahjakkaita poni- ja lapsiratsastajia on jonoksi asti, joten 9-vuotias ratsastuskoululainen ei kyllä voi tarjota ponin omistajalle yhtään mitään etua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 13:47:22

liinu kyllä, näin ollaan puhuttukin, että koulu on hänen tärkein työnsä tällä hetkellä tulevaisuutta varten ja siihen panostamalla voi tulevaisuudessa saada vaikka mitä. Hänen suuri haave onkin jo nyt tässä iässä tulla hammaslääkäriksi. Haluaisi myös eläinlääkäriksi, mutta kun ymmärsi sen olevan suht brutaalia ja ymmärsi, että siinä pitää lopettaa eläimiä, niin se haave jäi sivummalle toistaiseksi.

Liekkö hänestä tällaista tulee, koska on jo näin pienellä iällä niin humaani ja "vihreä" pikkutyyppi, että vaikea sanoa, mihin hänen matka vie. Muttei sitä vielä tarvitse tietääkään. Tulemme kannustamaan kovasti kuitenkin lukio-opintoja kohti ja sen kautta toivottavasti lähtee hakemaan yliopisto- tai amk-opintoihin. Ja hänellä on kyllä hyvä motivaatio tässä hevoshommassa pyrkiä saavuttamaan tilanne, jossa olisi rahaa. Muilta kanteilta häntä materia ja raha ei nimittäin kiinnosta :D

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 13:53:23

Aloittajana ja sosiaalihuoltoa hyvin tuntevana pakko sanoa, että kyllä tuo hyvinkin voi pitää paikkansa, että viikottaiset tunnit maksetaan sosiaalihuollossa olevalle lapselle. Se voi tukea lasta ja perhettä niin monelta kantilta. Toimeentulotuen piirissä olevalle lapsiasiakkaalle kuuluu liki automaattisesti 400e/vuosi harrastusmaksuihin rahaa täydentävänä toimeentulotukena kunnan makasamana. Erityisellä päätöksellä tämä raha saattaa olla myös isompi. Ei sillä kisaamisia makseta tai muita isompia, mutta perus viikkotunti saattaa hyvinkin onnistua. Sitten on myös harrastustuki, jota myöntää muutamat eri järjestöt, monesti niitä saatetaan sosiaalityöntekijän kanssa yhdessä hakea. :)

Toivottavasti tämä selventää. Joskus tällä tavalla tunnilla käyvät saatetaan myös tunnistaa helposti esim. siitä syystä, että he käyvät vaikkapa tukihenkilön kanssa harrastuksessa. Ihan hyvä, ettei tämän kertonut avaa asiaa enempää.

Me joudumme myös kesän ajalle hakemaan toimeentulotukea ja todennäköisesti siltä ajalta lapsemme saa myös tukea toivottavasti harrastusmaksuihin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 13:59:52

Tk, tuollainen olisi lottovoitto, jos voisi tarjota apuakäsiä ja sitä vastaan saada ponia alle ja onnistuisi valkkuihin menot. Maksaahan se ratsastus nytkin, joten täysin ilmaiseksi en odottaisikaan. Valmennukset tulee aina omalle kontolle. Harmi, ettei löydy. Ajat ovat kieltämättä hieman muuttuneet, mutta kyllä innokkaita vielä löytyy. Ja vaikeiden kulkuyhteyksien kanssa etenkin vaatii tietysti myös vanhemmilta aktiivisuutta. Näin pienen ollessa kyseessä, vaatii mielestäni myös vanhemman läsnäolon. En jätä tyttöä edes ratsastuskouluun "muiden vahdittavaksi", vaan aina mukana katsomassa ja neuvomassa ja auttamassa. Näin oppii oikeat, turvalliset ja hyvät tavat hoitaa poneja.

Lähettäjä: Tk 
Päivämäärä:   9.4.25 14:07:50

Pystytkö suunnilleen kertomaan missä päin Suomea asutte? Minun talli on Varsinais-Suomessa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 14:07:54

--- // lähinnä jos tykkää poneja pitää, muttei voi niillä itse ratsastaa ja tarvitsee liikuttajaa. Jotkut ihan harrastusmielessä itse tykkäävät esim. kisauttaa ponejaan, vaikkei itse voisi ratsastaa. Tätä lajia voi harrastaa niin monella tapaa. Itsekin nyt aikuisena nautin lajista eniten kentän reunalla ja auttamalla oman tyttöni lisäksi myös muita ratsastajia ja tsemppihenkenä kaikille. Maastoratsastuksella on mukava käydä itse silloin tällöin, mutta pääpaino on ihan kaikessa muussa.

Tulee muuten mieleen tuhmaponi instasta. Hän ei itse ratsasta ponejaan, mutta hänellä on aina monta ponia yhtäaikaa ja haluaa kehittää niitä (toki siinä mennään oikeasti isommalla tasolla ja erittäin hyvä ratsastaja ratsuttamassa) ja maksaakin ei vain ylläpidosta, vaan myös kisamatkoista ja varmaan tälle ratsastajalle myös jne. En vertaa oman tyttöni tilanteeseen heidän tilannetta ollenkaan, lähinnä vain tuli mieleen se hänen tyylinsä harrastaa. Meitä vaan on moneen junaan <3

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   9.4.25 14:08:19

Miksi en sekuntiakaan usko, että tämä aloituksen lapsi on edes ylipäätään olemassa. Sen verran värikynää tullut tässä koko ajan lisää. Jotenkin tuntuu yksityiskohtineen vähän turhan liian mietityltä tarinalta. Tarinatäti vauhdissa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.4.25 14:09:44

Sivukommenttina, että olen myös sitä mieltä, ettei unelmointeihin kannata hirveästi kertoa faktoja 9-vuotiaalle, ellei hän itse kysy. Aivan epärealistisiin juttuihin ei tarvitse omilla puheilla lähteä mukaan, mutta niitäkään ei kannata lytätä. Anna lapsen rauhassa unelmoida! Ei se häntä riko. Jossain kohtaa osa niistä unohtuu tai muuttuu joka tapauksessa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.4.25 14:11:27

Onko aloittaja ottanut huomioon, että valmennukset ovat yleensä kalliimpia kuin ne ratsastuskoulutunnit? Eli vaikka saisitte ponin jostain edullisesti käyttöön, niin valmennukset maksavat paljon rahaa ja joskus lisäksi vielä kyydin sinne valmennukseen (tarvitaan lisäksi koppi ja vetoauto). Jos nyt viikkotunti ratsastuskoulussa on maksukyvyn ylärajalla, niin tuskin rahkeet riittää valmentautumaan tai kisaamaan edes ilmaisella vuokraponilla.

Ratsastus on laji, jossa voi kehittyä vielä vanhempanakin. Ura ei ole 25-vuotiaana ohi, päinvastoin. Eli nyt vaan jäitä hattuun ja käytte siellä ratsastuskoulussa ja keskitytte perheen tulotason nostamiseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 14:23:11

Tk, ei ikävä kyllä mätsää. Me asutaan Pirkanmaalla. :(

Missäköhän asiassa käytän värikynää? Olen toki kertonut hyviä puolia lapsestani, mutta ei kai mitään kovin epärealistista? En häntä nyt haukkumaan tänne viitsisi tulla. On lahjakas selvästi, mutten hänestä mitään maailmankuulua tässä povaa. Ikäisekseen taitava ja itseä vanhempiaan edellä. Ei ole uniikki, tuskin maailmanluokan tasolle koskaan ponnistaa, mutta selvästi enemmän lahjoja kuin oman tallin muilla ikäisillään. Sen verran pienikokoinen, että vielä käy hyvin shettiksetkin alle.

Kaipa näitä asioita miettiä saa. Täällä onkin tullut mielestäni todella hyviä kommentteja ja huomioita, kiitos niistä monille, vaikka en kaikkiin ehdikään vastailla sen yksityiskohtaisemmin. Aina se pieni toivo elää siitä, että voisi mahdollistaa enemmän lapselleen. Eikö jokainen meistä? Samalla muistetaan, että ei meidän tilanne huonokaan ole, monet eivät pääse koskaan edes tunneille, vaikka toivoisivat sitäkin eniten maailmassa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   9.4.25 14:26:01

Opiskeleeko toinen vanhemmista lopun elämää? Miksi lapsen tarvitsee kehittyä juuri nyt heti, eikö voi odottaa että vanhempi käy opinnot loppuun?
9-v ei ehkä tiedä mitä haluaa muutaman vuoden päästä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 14:41:31

Oman terveydentilan vuoksi opinnoissa tulee menemään hieman pidempään. Todennäköisesti saattaisin valmistua hyvällä tuurilla kahden, viimeistään kolmen vuoden kuluttua. Kiitos nykyisen hallituksen, näyttää tosin siltä, että sitä saa valmistua kortistoon. Ja jos saa töitä, niin palkkanäkymät ei ole hääppöiset. Mutta ei tässä kohden kannata enää alaakaan vaihtaa, kun on opintolainaakin jo otettu ja kohta puolet opinnoista suoritettuna. Toivottavasti saan opinnot loppuun, vaikka hidasteita matkalla nyt onkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.4.25 15:22:00

Minusta se mahdollistaminen olisi tuossa iässä se, että saa harrastaa ratsastuskoulussa ohjatusti ja vanhempi tulee sitä. Olisi hyvä miettiä myös, että mitä kehitystä tässä vaiheessa odotetaan; mistä pitää päästä eteenpäin? Ryhmäähän voi aina vaihtaa edistyneempiin vaikka. Mutta se perusratsastus olisi tuossa se kaiken a ja o. Ei mitkään monimutkaiset radat tai vauhti tai korkeudet. Osaako lapsi ratsastaa esim. kulmat kunnolla? Tai saako hevosen vauhtia säädeltyä silloin kuin haluaa? Onko siirtymät täsmällisiä? Tuossa iässä ei varmasti ryhmissä kovin vaatia tehtäviä edes tehdä. Jos vain karkkuuttaa hevosella hirveää vauhtia esteille, kuten joskus näkee ponien ja lasten tekevän, niin ei sellainen pitemmän päälle tuo edistystä.

Lähettäjä: Mö 
Päivämäärä:   9.4.25 16:04:50

Elämässä ei tietenkään voi edetä aina parhaassa mahdollisessa järjestyksessä. Ja aina eivät kaikki voi saada sitä himoittua kilparatsastajan uraa tai mahdollisuutta tarjota sitä lapsilleen. Näin se vain menee. Endin pitää syntyä mielellään suht varakkaaseen sukuun. Valintoja tulee matkan varrella. Jotta asiat sujuisivat edes lähimain mukavasti, pitäisi käydä ensin ne koulut ja valmistua ammattiin, jolla tienaa. Puoliso pitäisi valita edes hieman järki päässä. Sellainen menestyjä. Ja vasta sitten hankittaisiin ne lapset kun on omistusasunto ja muuta varallisuutta. Kun valinnat on tehty vähän sinne päin fiiliksen mukaan, ei voi välttämättä tarjota lapselleen parasta, vaan ihan hyvän elämän vain.

Lähettäjä: Sylvia 
Päivämäärä:   9.4.25 16:10:27

Missä päin Pirkanmaata olette? Tuossa iässä ajattelisin, että kaikki hevosten kanssa oleminen ja tekeminen vie eteenpäin. Jos yhtään syrjemmässä olette, niin puskaradio laulamaan, jostain voisi hyvin löytyä poni jota voisi käydä sinun kanssasi yhdessä hoitamassa ja ehkä pientä maksua vastaan ratsastamassa. Ihan kaikki kokemus niiden ratsastustuntien päälle on plussaa, ja oikeastaan edellytyskin. Ei hevosenlukutaitoa opi ratsastuskoulussa lainkaan samalla lain kuin muuten touhutessa. Johonkin yksityistallille kun saa jalkaa oven väliin, teini-ikäisenä voi ahkera kävijä saada helposti pyllyn alle jo useampiakin hevosia. Ainakin itselleni kävi näin 2000-luvun alussa.

Lähettäjä: ävn 
Päivämäärä:   9.4.25 18:08:23

Tää on NIIN provo!!!

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   9.4.25 18:18:15

Siis 9-vee?
Tuon ikäisen kannattaa harrastaa monipuolisesti erilasta motoriikkaa, liikkuvuutta ja kuntoa kehittävää liikuntaa. Ratsastus siinä muun ohessa sen minkä kukkaro periksi antaa.
Tää palvelee ja ohittaa monet haasteet jotka saattaa kasvaessa tulla eteen.
Hienosäätöratsastus kuten kulmien hinkkaaminen ei vielä ole ajankohtaista, tuskin lapsi vielä edes ymmärtää niiden merkitystä.
Tiedän nuoria (teinejä) ratsastajia, jotka liikuntaharrastustensa takia ovat valovuosien päässä peruslapsesta, joka pystyy harrastamaan kerran viikossa - ihan niin kuin tämä muuta, aktiivista liikuntaa harrastava. Mutta koska kehonhallinta on erittäin hyvä, on helppo myös edistyä ratsastuksessa vähäisinkin viikkotunnein.
Anna lapsen olla vielä lapsi!
On niin paljon kehittymistä fyysisesti ja henkisesti!

Lähettäjä: Mirkku 
Päivämäärä:   9.4.25 18:46:33

Helposti voisin tarjota 9 vuotiaalle ponin käyttöön jos liikutukset hoituisivat pääsääntöisesti ilman minua vanhempansa avustuksella. Ja valmennukset onnistuisi sitten toki rahaa vastaan myös ja saisi käydä muuallakin valmentautumassa ja kisaamassa halutessaan, kunhan en olisi itse sidottu kuskailuihin. Poneja on pihassa toimettomana suurimman osan viikosta ja niille tekisi hyvää päästä enemmänkin töihin. Meilläkin vaan pääseminen tallille haaste, koska julkiset eivät kulje. Mutta en näe ongelmaa tällaisessa diilissä jos vähän tallihommiinkin saa apuja, sama raha minulla nytkin poneihin menee, liikutti niitä joku muukin tai ei ja hyvä jos lapset oppivat tekemään muutakin kun hyppäämään valmiin ponin selkään ratsastamaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.4.25 19:18:27

Siis sinullahan on loistava tilanne, että lapsi on nyt 9v kun itse opiskelet. Sitten kun hän oikeasti on riittävän kypsä omaan hevoseen eli vähintään 14-15v, olet itse jo työelämässä.

Itsekin vinguin lapsena hevosta. Siis vietin kaiket päivät unelmoiden hevosesta. Siis ihan kaikki päivät. Piirsin hevosia, suunnittelin erilaisia talliratkaisuja, luin ihan järjettömän määrän hevoskirjoja, opiskelin sukuja, hevosten ruokintaa jne. Minulla oli 2-3 unelmahevostyyppiä, jolle suunnittelin niille viikko-ohjelman ja ruokinnan jne.
Ja olin myös lahjakas ratsastaja, sitä mieltä olivat myös opettajat. Sain käydä kerran viikossa tunnilla ja joskus ala-asteen lopussa sain myös toisen tallipäivän (ei siis ratsastusta), joka oli ihanaa!
Kun olin 13v, sain ekan ylläpitoponin (ei todellakaan mikään kisaponi vaan karvainen pikkuponi 130cm, olen itse pienikokoinen), myöhemmin ylläpitohevoset olivat parempia ja sain myös kisata muiden hevosilla ja etenkin poneilla kansalliselle tasolle saakka. Ekan oman hevosen hankin vasta täysi-ikäisenä. Olen silti päässyt ratsastuksessa suhteellisen pitkälle ja mielestäni nimenomaan sen vuoksi, etten heti saanut omaa hevosta.

Anna lapsen unelmoida, se kuuluu tuohon ikään. Mielestäni olisi vähän julmaakin katkaista haaveilulta siivet ja antaa se mitä hän toivoo. Samalla lapselle tulisi vastuu ja "pakko" harrastaa. Tuo yksi tunti viikossa on oikein hyvä tässä vaiheessa ja toteat että hevosta mietitään sitten kun hän on isompi ja kokeneempi. Haaveilu on parasta ja se kuuluu tuon ikäisten heppatyttöjen elämään. Opi kestämään lapsesi pettymyksiä niin hän oppii itsekin käsittelemään niitä.

Jos sinulla on varaa niin kesäleirit on ihania, ne oli itselleni aina vuoden kohokohta, parasta kaikessa elämässä. Itkin aina katkerasti leiripaikasta lähtiessäni :D Sellainen kuuluu elämään!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.4.25 21:05:33

Ihana viesti viimeisimmällä pisterivillä <3

Ei se oma tosiaan tule olemaan ajankohtainen ehkä koskaan meille. Mutta joku kiva ylläpitoponi/heppa ehkä, jos mielenkiinto jatkuu ja jatkuu, sitten kun on vanhempi. Alan todella kiinnittää huomiota siihen, milloin kannattaa jättää faktat sanomatta. Itsekin lapsena unelmoin, en vaan kertonut niistä koskaan vanhemmille kuten en mistään muustakaan, koska asiat oli niin huonosti. Olen onnekas ja tehnyt jotain oikein, kun lapsi haluaa aina kertoa kaikki ilonsa, surunsa ja haaveensa mulle. Tämä aloitus on todellakin avannut silmiä tälle asialle.

Oma ratsastustunti onkin nyt omantasoinen kyllä, se on oikein hyvä juttu. Nyt parin vuoden jälkeen vaan alkaisi näyttää siltä, että innostus vain kasvaa. Ehkä alan päästää tyttöä enemmän tallille "muuten vaan".

Ja jos Pirkanmaalla jollakin on niitä liikkumattomia poneja pihassa, niin katselen tässä kyllä markkinoiden etsitään hoitajaa ja etsitään vuokraajaa -palstoja. Jos n.30km säteellä sellainen vastaan sattuisi tulemaan, niin ottaisin yhteyttä kyllä :)

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   9.4.25 21:32:02

Täällä siis aikuiset vakavissaan keskustelee jostain 9v lapsesta joka käy ratsastuskoulun tunneilla! Oikeesti??

Lähettäjä: Joo-o 
Päivämäärä:   9.4.25 22:01:10

Kivasti kirjoitettu "..."
9-vuotiaana olin ratsastanut vuoden ajan, ja aloin "pitämään omaa tallia", eli mietin mitä kaikkia hevosia siellä on, mitä niiden kaikkien kanssa tehdään. Esim. yksi oli kouluhevonen, toisella kisattiin esteitä ja kolmannella köpöteltiin maastossa. Sitten toteutin niiden treeniohjelmat päivittäin :D Nikkaroin itse esteitä ja suunnittelin ratoja ja "ratsastin" niitä. Rakensin metsään maastoesteitä. Luin tietokirjoja ja katsoin telkkarista kerran vuodessa Yleltä ratsastusta, kun HIHSiä näytettiin, ja leikin ratsastavani mukana. Seisoin ja liikuin telkkarin edessä samassa asennossa, kuin ratsastajat, laskin askelia esteelle. Kuulostaa hassulta mutta itse asiassa oli ihan tosi kehittävää :D
9-vuotias ei tarvitse faktoja eikä urapolkua :)

Lähettäjä: hei 
Päivämäärä:   9.4.25 22:44:40

Meillä alkoi myös hevosen hoitamisen ja ratsastuksen kinuaminen kun tyttäreni oli 9 v. HÄn oli pieni, mutta kamalan sinnikäs. Vein hänet pienelle tallille ensin harjaamaan hevosia, mutta aikataulullisesti se oli hankalaa, ja se homma kuivui kokoon. Tyttö ei lopettanut. Hän oli niin oma-aloitteinen, että kävi lähiseudulla olevia pieniä talleja läpi, ja kysyi pääsisikö hoitamaan hevosia. Ensin ei tuntunut matsaavaan, mutta yhden yksityisen hevostallin omistajat sitten heltyivät, kun tyttö oli siellä aina koulun jälkeen. Tyttö oli myös hieman ujo, joten tämä oma-aloitteisuus ja into ihmetytti hieman. Tyttäreni sai hoitoponin, ja hän teki karsinoiden siivousta vastineeksi. HÄn ei pyytänyt edes ratsastusta alussa, vein häntä 1 krt vk ratsastuskouluun. Tyttäreni osoittautui tallilla avuliaaksi, hän oli siellä hoitamassa melkein joka päivä, ja sai vähitellen lisää tehtäviä. Hänkin osoittautui hyväksi ratsastajaksi. kun hän oli 13, ostin meille yhteisen hevosen, joka sijoitettiin tuonne yksityistalliin. :). Ilman minuakin hän olisi pärjännyt.

Lähettäjä: Kun olin omistaja 
Päivämäärä:   9.4.25 23:37:07

Kun olin vielä hevosenomistaja, olisitte pystyneet ylipuhumaan minut opettamaan 9-vuotiasta harrastekilpahevosellani ilman rahan liikkumista (!) esim. seuraavilla keinoilla:

- Olisin saanut kirjallisen todistuksen siitä, että olen ollut valmentajana.

- Autoni olisi imuroitu ja pesty sisältä ja ulkoa säännöllisesti. Joko tallireissuni tai toimistotyöpäiväni aikana.

- Tallireissun aikana puolestani olisi käyty kaupassa. Ruokien toimitus kylmälaukussa autooni odottamaan tallilta lähtöäni.

- Kylpyhuoneeni olisi kuurattu silloin tällöin lattiasta kattoon puolestani.

- Reikiintyneitä tekstiileitäni, sekä hevosen loimia, olisi parsittu tallireissujeni aikana.

Ynnä muuta ynnä muuta!

Toivottavasti saitte ideasta kiinni! Luovuus kunniaan!

Mielenterveysongelmien käyttäminen tekosyynä sille, että ette voi tehdä X ja Y ja X sen sijaan olisi karkottanut minut... Tässä maassa on ihan muutamalla muullakin mielenterveysongelmia. :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.25 07:10:42

Itse kävin koko lapsuuteni kerran viikossa ratsastuskoulutunneilla. En ikinä ajatellut että olisimme olleet jotenkin erityisen köyhiä, mutta enempää ei panostettu. Siitä asti kun pystyin kulkemaan tallille itse (ehkä 12-13v?) Kävin siellä about joka päivä. Pääsin ratsastamaan extraa taluttamalla tunneilla ja tekemällä tallitöitä. Sain useammankin hoitohevosen, kesätyöpaikan jne. 15-18v pääsin ratsastamaan tallinpitäjän nuoria hevosia hänen valvonnassa ja yksityisiä hevosia kun omistajat eivät ehtineet. Taso ei ollut kovin korkea, mutta opin menemään millä hevosella vaan ja pysymään kyydissä. Olin kesätöissä hevoshommissa ulkomailla. Kun muutin opiskelemaan löysin hevoskauppiaan, jolle ratsastin myyntiponeja koko opiskeluajan. Edelleen taso n HeB 100 eli ei mitään kummallista. Jos oli rahaa niin osallistuin valmennuksiin. Valitsin opiskelualan sillä perusteella, että palkka tulee riittämään oman hevosen pitoon. Opiskelujen loppupuolella sain oman alan työpaikan ja otin ylläpitohevosen, jonka kanssa noustiin nopeasti HeA-VaB tasolle ja sitten valmistumisen jälkeen toisen jolla kilpailin esteitä kansallisella tasolla. Ensimmäisen oman hevosen osto oli onnellisin hetki mitä olen koskaan kokenut, naimisiin menokaan ei tuntunut miltään sen rinnalla. Ratsastan edelleen myös muiden ihmisten hevosia, nykyään rahaa vastaan ja valmennan joitain oppilaita.

Kerran viikossa ratsastuskoulutunti -pohjalta on ihan mahdollista kehittyä niin että pääsee ratsastamaan ilmaiseksi ja paljon, se vain vie teiltä vielä muutaman vuoden.

Lähettäjä: ?!! 
Päivämäärä:   10.4.25 07:16:49

Ratsastuskouluissa lahjakkuus varmasti huomataan jossain vaiheessa ja suositellaan kisojakin! Ole opeen yhteydessä asiasta!

Lähettäjä: nomadi 
Päivämäärä:   10.4.25 09:42:39

Tärkeintä on varmistaa, että lapsen koulumenestys on mahdollisimman hyvä, koska se mahdollistaa hyväpalkkaisen ammatin, jolla voi pitää kilpatason hevosta. Jos ei ole matikkapäätä, juristi on hyvä tutkinto. Wegeliuskin pääsi olympialaisiin asti sillä koulutuksella:)

Ratsastuskouluhevosilla pääsee ehkä 100 cm/koulu HA -luokkiin, jos on lahjakas ja tallin parhaita ratsastajia. Toki se on hyvä pohja myöhemmälle, kuten esim. piste kirjoitti.

Vaikka ryhtyisi hevosalan ammattilaiseksi, oma kisamenestys tyssää helposti viimeistään vaativissa luokissa, koska raha. Tai sitten kisaaminen ei edes ole oma juttu.

Lapsesi voi myös teini-iän myötä hylätä hevosharrastuksen, ja sekin on ok.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.4.25 10:30:38

Kivoja viestejä taas, kiitos niistä <3 ja mahtavia kertomuksia onnistumisista ja miten unelma on käynyt toteen! Kannustan lasta aina oma-aloitteisuuteen, mutta huomaan samalla, että puuttuu hieman rohkeutta itseltä "päästää irti", että lapsi voisi vaikka lähteä juuri tallille itsekseen tai kaverin kanssa, että olisi niitä tilaisuuksia kerätä rohkeutta ilman äitiä ja pyytää päästä tallihommiin mukaan jne. Ja toisaalta, kyllähän itse myös tykkään siellä tallilla olla, joten tulee mentyä mieluusti mukana.

Kun olin omistaja // tähän pakko sen verran sanoa, etten odota mitään sääliä mt-ongelmiini. Minun terveyteni, minun traumaattinen lapsuus ja nuoruus (jossa hevoset minut pelastivat ollen se turva), kukaan muu ei siitä ole vastuussa. Toin asian esiin vain kertoakseni, miksi tällä hetkellä rahaa ei ole, koska terveyden vuoksi ei ole mahdollista opintojen ja perheen ohessa töitä tehdä. Se ei tarkoita, ettenkö harrastusjutuissa olisi valmis asioita tekemään tai ennen kaikkea lapsi itse. Hänhän tässä etenkin on se, joka haluaa päästä oppimaan - ihan sitä lannanluontiakin. Ymmärrän kyllä intressejäsi, niitä on yhtä monia erilaisia kuin on ihmisiäkin. Hienoa on, kun intressit välillä kohtaavat :)

Lähettäjä: tillipehko 
Päivämäärä:   10.4.25 10:50:35

Ei mitenkään. Minä olin se lahjakas ja lupaava nuori ratsastaja jolle vanhemmat ei kyenneet eikä ehkä erityisemmin edes halunneet maksaa ylimääräisiä tunteja. Kerran viikossa sai riittää ja niistäkin kerroista käytiin monet tappelut. Minua jopa pyydettiin estevalmennuksen erillisryhmään, en päässyt. Kesävalmennukset oli ehdoton ei koska isovanhemmat oli mökillä koko kesän ja meidät lapset laitettiin sinne. Lapsivapaa kesä, ihanaa <3 Viikko vanhempien riesana kotona kesällä olisi ollut pahempi kiusa kuin rahanmeno. Eikä sekään käynyt että olisin viettänyt enemmän aikaa tallilla ja siten työllä maksanut itse osan tunneista. En ole koskaan oikein päässyt selville siitä mikä oli perimmäinen syy miksi kaikki hevosiin liittyvä oli niin vastenmielistä vanhemmilleni. Muut sisarukset (2kpl) sai harrastaa mitä halusivat, eikä kaikki heidänkään harrastukset ihan ilmaisia olleet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.4.25 12:00:09

Wegeliuskin pääsi olympialaisiin asti sillä koulutuksella:)
: Wegelius oli pankin johtoryhmässä ja eteni pääjohtajaksi.
Vaikka kouluttautuisi lakialalle, harva etenee tosi vaativiin tehtäviin mistä maksetaan runsaasti.
Lakimiehen keskipalkka lienee 6000e, mutta tämäkin on tosi paljon, sinun tulee olla ainakin asianajaja. Valtisektorilla harva yltää yli 5000 e:n. Ja yksityisellä joutuu yleensä painamaan pitkää päivää.
Olisi mielenkiintoista kuulla uratarinoita, miten on onnistuttu yhdistämään vaativa työ ja hevosen omistus ja valmentautuminen. Onnistuuko kuulokkeet päässä hevosen selässä kokouksissa? Ja kokouksia yms on pitkin päivää runsaasti yleensä, että et voi hypätä vain yks kaks kesken päivää valmentautumaan.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   10.4.25 12:00:27

Edelleen aloittaja, hyvä tavaton se lapsi on vasta 9-vuotias!
Edes 70-luvulla tuonikäisiä ei päästetty yksin talleille, vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Kuka vastuullinen aikuinen haluaa ottaa tällaiseen lajiin vastuulleen LAPSEN?

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   10.4.25 12:52:32

Minulla oli hyvin samantapainen urapolku kuin ...:llä tuossa joitain viestejä ylempänä. Pääsin 7-vuotiaasta jonnekin 14-15-vuotiaaksi saakka tunneille kerran viikossa, paitsi jos itse tienasin rahaa itsenäisiin ratsastuksiin saman ratsastuskoulun hevosilla. Kesällä pääsi yhdelle leirille, vakiotunteja ei silloin ollut kesällä. Rahaa sai joskus tiettyjä ylimääräisiä kotitöitä tekemällä, mutta useimmiten tienasin talutuksilla (2 e / talutuskerta) tai teininä aamutalleja tekemällä. Niistä rahoista sitten maksoin nämä ylimääräiset. Oman (halvan) hevosen sain joitakin vuosia myöhemmin, itse maksetut omat hevoset tulivat sitten aikuisena, kun olin saanut opinnot päätökseen ja töitä.

Ja ihan samalla lailla minäkin pidin vihkotallia ja harrastin virtuaalitalleja, tein keppihevosia, keksin tulevalle hevoselleni tallin pohjapiirroksia, nimiä ja treenisuunnitelmia. Vietin tallilla useamman kerran viikossa aikaa, ainakin sen yhden ratsastuspäivän ja pari hoitoponin hoitopäivää, kesällä paljon enemmän. Hoitajien kanssa oltiin aina valmiudessa, olisiko tunneilla tarve kerätä lantoja tai taluttaa tai pitäisikö vaikka kerätä kentältä kiviä tai auttaa kasaamaan heinäpaaleja. Aktiivisuus huomattiin ja pikkuhiljaa taitojen karttumisen myötä sai vastuullisempia tehtäviä: kohta talutettiinkin opettajan ratsastamaa hevosta loppukäynnit tai päästiin jopa selkään loppukäyntien ajaksi, ja joskus pääsi hetkeksi tuntien välissä ratsastamaan jollain ponilla, joka oli ollut tuhmeliini aloittelijoiden tunnilla.

Olennaista on, että lasta kiinnostaa oikeasti oppia ja tehdä kaikenlaista. Silloin saattaa löytää paikan, jossa hänestä alkaa iän myötä olla apua ja hän voi osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen ja oppimishaluinen.

Olen itse nyt aikuisena kansallista kilpailevana antanut mahdollisuuden parille teinille, jotka erikseen pyysivät päästä hoitamaan ja tekemään tallitöitä. Olin valmis ottamaan mukaan kisoihin ja oppimaan siinä samalla asioita lastaamisesta, kuljettamisesta, kilpailemisesta ja kotitallin arjesta. Kyselin, mistä tykkäävät erityisesti, ja keksin sellaisia hommia. Olin ystävällinen ja kehuin, miten puhdasta nyt tuli jne. Into kesti muutaman käyntikerran ja sitten ei enää kuulunutkaan mitään. :D Olettaisin, että siksi, kun ei heti päässyt ilmaiseksi ratsastamaan, eli ei sitä oppimishalua sitten ollutkaan vaan pelkkää ratsastushalua. Olin kyllä sanonut, että ratsastusta en lupaa, ja sen ei pitänyt olla ongelma. No, löysin aikuisen hoitajan, joka on käynyt jo vuosia ja saanut ihan pyytämättä sitten minulta välillä tunteja kisahevosellani ja josta on tullut ystävä.

Anna lapsen haaveilla ja tee selväksi, että jos haluaa kehittyä ja päästä ratsaille, hevoset eivät tipahda taivaasta vaan hänen täytyy itse olla reipas, ahkera ja hoitaa koulunsa hyvin. Jos lapsi oikeasti on motivoitunut, kannattaa lukea paljon hevosista ja ratsastuksesta ja mennä katsomaan silmä tarkkana toisten tunteja (ei kännykkää selaamaan). Englannin kieltä tarvitaan, jos meinaa enemmänkin oppia, koska suomeksi hyvää ratsastuskirjallisuutta on aika vähän.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.4.25 13:56:25

Tillipehko olen niin pahoillani. Tuli suru sun puolesta. Toivon, että sulla on nyt aikuisena sellainen tilanne, että sulla on mahdollisuus harrastaa hevosia itsellesi hyvällä tavalla <3

Cowgirl, ratsastuskouluissa kouluikäisiä pyörii kyllä jatkuvasti ilman vanhempiaan. Minä olen enemmänkin poikkeus kuin sääntö ollessani vanhempi, joka on aina mukana. Sivussa autan sitten niitä muitakin lapsia ja katson, että toimitaan turvallisesti ja olen puuttunut epäasialliseen poninhoitoon. Aikalailla itseasiassa juurikin tämä 3lk ikä on se, jossa nimenomaan tallilla aletaan varmaan pyöriäkin. Itse lapsena 2lk/3lk olin myös tallilla aina kun mahdollista. Vanhempani eivät koskaan olleet mukana. Minulla oli vielä pikkusiskokin mukana aina. Ja muita ikäisiäni oli paljon. Eri talleilla selvästi on käyty.

Kansas, aivan todella ihana puheenvuoro! Täällä myös tytöllä schleich tallit kotona ja ulkona keppari aina jalkojen välissä, itse nikkaroidut "tallit" ja tarhat ja esteet, kaikki. Piirtää heppoja, lukee heppatyttöromaaneja ja hevostietokirjoja (nyt lainassa 100 tapaa parantaa ratsastustasi tm. joku sellainen). Tyttö järjesti itse viime kesänä kepparikisat kutsuen heppakavereita ja naapureita kisaamaan. Leipoi itse mokkapaloja kisanjälkeiseksi herkuksi kaikille (minä hoidin kyllä kuuman pellin oton uunista) :) Alkeisia taluttaa jonkun verran, aina silloin kun niitä on. Nyt onkin pyytänyt, saisiko kesällä alkavalle alkeiskurssille mennä taluttajaksi. Vähän kuitenkin mietityttää, sillä eri asia se kuin puolen tunnin talutus äidin ollessa taustatukena. Ja näitä asioita olenkin hänelle kertonut, koulun tärkeys ja oma aktiivisuus, että niiden kautta voi alkaa avautua ovia.

Lähettäjä: The Cowgirl 
Päivämäärä:   10.4.25 15:11:27

" ratsastuskouluissa kouluikäisiä pyörii kyllä jatkuvasti ilman vanhempiaan."
Jaa. Taitaa varmaan olla ihan SRL:n hyväksymä koulu?

Eiköhän nuo alakouluikäiset pyöri siellä tasan hetken ennen tuntia ja sen jälkeen. Kukaan yrittäjä tai tallityöntekijä ei ota vastuulleen lasten heilumista tallilla sen enempää kuin on pakko.

Ennen vanhaan ei niin väliä, joten unohda omat muistosi.