|
Lähettäjä: x
Päivämäärä: 7.4.25 14:37:07
"En tiedä mikä on sellainen sukupolvi, jossa eksät ovat eksiä"
Itse olen 90-luvulla syntynyt ja olen huomannut että oman ikäiset ja nuoremmat ovat usein paljon hyväksyvämpiä exien suhteen kuin vaikka omien vanhempieni ikäiset. Tuntuu että minun ikäpolvelle on normaalimpaa, että exän kanssa voi jäädä kaveriksi ja jos on yhteisiä lapsia, lapset saatetaan hoitaa viikko-viikko ja lasten juhlat pidetään saman katon alla.
Omassa lapsuudessani taas usein kun ihmiset erosivat, toinen vanhempi (yleensä isä) hoiti lasta paljon vähemmän ja oli normaalimpaa että vanhemmat oli paljon vähemmän tekemisissä keskenään. Omassa lähipiirissä on paljon niitä, joilla lasten juhlatkin vietettiin aina tuplana: äidillä ja isällä erikseen. Ja omat vanhemmat ja moni muu sitä ikäluokkaa tuntuu hämmästelevän, jos vaikkapa tapaa exäänsä kaverina.
Minusta on tosi kiva, että nykyään ei ole samanlaista ongelmaa siihen, että exä jäisi kaveriksi.
MUTTA aloittajan tapauksessa kyllä poistaisin itseni kuviosta. Ei siinä siis mitänä jos exä on kaveri, mutta jos hän haukkuu, mustamaalaa yms. eikä puoliso laita mitään rajoja, on turha yrittää jatkaa.
|