Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.4.25 10:19:06

Tuli tuosta magneettikuvaustopicista mieleen, kun joku sanoi siellä muistelleensa lomamatkaa yksityiskohtaisesti. Pystyykö afantasiaa ''sairastava'' henkilö tällaiseen? Jos olen ymmärtänyt oikein, niin juuri tuollaisten mielikuvien saaminen päähän on heille mahdotonta. Onko näin?

Jos on, niin olisi kamalaa, jos ei voisi etukäteen suunnitella lomamatkaa mielessään, tai muistella jotain tiettyä asiaa yksityiskohtaisesti... Korjatkaa käsitykseni jos se on väärä! =)

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.4.25 10:23:36

Mitä?

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   5.4.25 10:26:20

On tosi vaikea selittää, koska mä olin pitkälle aikuinen ennenkö edes tajusin että mulla on afantasia. Eli mulle se on normaalia. Mutta en pysty siis kuvitteleen mielessäni esim mitään kaunista hiekkarantaa tai muuta. En siis voi muistella asioita mitenkään yksityiskohtaisesti myöskään. En esim pysty kuvitteleen edes läheisten kasvoja mielessäni. Ehkä just siksi valokuvat on mulle niin tärkeitä?
Aiemmin ihmettelin, miksi kaikki mielikuvaharjoittelut oli niin vaikeita ja ärsyttäviä, nyt en enää ihmettele yhtään :D

Unia näen kuitenkin, mikä tuntuu tavallaan ristiriitaiselta.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.4.25 10:38:32

Veeras: Entä jos vaikka katsot hetken aikaa kaunista hiekkarantakuvaa, ja sen jälkeen yrität muistella sitä mielessäsi?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.4.25 10:52:17

Mulla ei ole afantasiaa mutta vastaan nyt tähän kun musta tää on mielenkiintoinen aihe. Olen huomannut etten muista ihmisten ulkonäköä jos ei nähdä päivittäin. Tai kyllä minä pystyn heitä kuvailemaan, mutta en ikään kuin näe heitä sieluni silmin. (Tämä on aika ärsyttävää kun tapailee tosi hyvännäköistä miestä, eikä sitten muista, miltä hän näyttää, muistaa vaan sen että hän on tosi hyvännäköinen :D) Toisaalta minulla on valokuvamuisti, kirjaimellisesti, eli muistan täysin, miltä joku henkilö näyttää kuvassa. Yleisesti ottaen muistan paremmin sanottuja asioita kuin sen mitä olen nähnyt.

Mielikuvituksesta sitten sen verran että pystyn kuvittelemaan esimerkiksi hiekkarannan silmieni eteen, mutta jotenkin en näe sitä laajasti vaan siitä ikään kuin puuttuu jotain. On kuin näkökenttä olisi osittain vajaa.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   5.4.25 11:15:17

T, en pysty sitäkään kuvittelemaan mielessäni. Tosi vaikea selittää, mutta muistan asioita siitä kyllä, mutta en sitä itse kuvaa pysty kuvitteleen päässäni :D

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   5.4.25 11:17:55

Veeras: huh, kuulostaapa erikoiselta, oikeasti. Tämä on siis hyvällä sanottu. Kiinnostaa vielä kysyä: jos olet menossa vaikka työhaastatteluun, pystytkö valmistautumaan siihen miettimällä kysymyksiä ja vastauksia etukäteen? :D

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   5.4.25 11:19:47

"Entä jos vaikka katsot hetken aikaa kaunista hiekkarantakuvaa, ja sen jälkeen yrität muistella sitä mielessäsi?"

Itse pystyn tähän joten kuten, mutta kuva on häilyvän läpikuultava tai kuin sumuverhon takana.

En näe mitään ns. kirkkaana mielessäni tai "elämään uudelleen" asioita. Yleensä vain tiedän ajattelevani tiettyä asiaa ja jos ajattelen vaikka jotain läheistäni niin että hän käy jopa kuvan kanssa ajatuksissani, perustuu se kuva jonkin jo koettuun hetkeen tai edelliseen kertaan kun tapasin tämän.

Samoin esim. kirjaa lukiessani mieleen voi tulla häilyviä kuvia paikoista tai henkilöistä. Usein nämä perustuvat johonkin jo nähtyyn, eli jos kirjassa mennään linnaan välähtää mielessäni häilyvä kuva jostain jo nähdystä linnasta. Jos luen kirjaa josta olen nähnyt elokuvan, perustuvat vähäiset mielikuvani todennäköisesti siihen.

"Unia näen kuitenkin, mikä tuntuu tavallaan ristiriitaiselta."

Mielestäni tämä ei oikeastaan ole ristiriitaista, koska unissa on itse mukana elämässä sitä tarinaa eli se ns. tapahtuu oikeasti :D Heti herättyä ne tietysti muuttuvat itselläni ainakin taas tuollaisiksi sumuverhon takaisiksi häilähdyksiksi kuten kaikki muukin.

Lähettäjä: Klop 
Päivämäärä:   5.4.25 11:27:28

Veerasin kirjoitus voisi olla omasta kynästäni. Minulla on täysin sama tilanne: tajusin että mielikuvat puuttuvat kokonaan vasta aikuisena (pitkälle yli 30-vuotiaana), valokuvat ovat minulle tärkeitä ja mielikuvaharjoitukset vaikeita. T:n kysymykseen puolestaan voin vastata, että en pysty palauttamaan rantamaisemaa mieleeni edes suoraan kuvan katsomisen jälkeen. Se katoaa heti, kun suljen silmäni. Pystyn luettelemaan siitä faktoja, mutta muistini ei palauta sitä kuvamuodossa vaan ikään kuin listana asioita.

Olen hieman surullinen siitä, etten pysty palauttamaan esimerkiksi kuolleiden läheisteni kasvoja mieleeni, vaan tarvitsen siihen aina valokuvan. On todella hämmentävää ajatella, että joku pystyy tekemään näin.

Muille afantastikoille kysymyksenä: oletteko keksineet mitään mielikuvaharjoituksia korvaavaa keinoa rauhoittaa mieltä? Yritän pähkäillä tätä asiaa erään psykoterapeutin kanssa (jolle asia on myös uusi), mutta vaikeaa on keksiä samanlaisen vaikutuksen aiheuttavia harjoitteita.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.4.25 11:33:22

Jääkö afantasiassa musiikki soimaan päähän koskaan?

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   5.4.25 12:27:23

Kuulostaa tosi tutulta. Muistelen asiat käsitteinä, ikäänkuin juuri tuollaisina listoina yksityiskohdista. Joistain asioista muistan välähdyksiä kuvinakin, mutta en yrittämällä saa näkymään päässäni kuvaa edes läheisistäni. Minulla on kuitenkin vilkas mielikuvitus, musiikki todellakin soi päässä (miten se tähän liittyisi) ja olen tosi visuaalinen ihminen, rakastan pieniä/isoja kauniita asioita ja yksityiskohtia.

Lähettäjä: Vehnä 
Päivämäärä:   5.4.25 12:41:14

Miten afantasiasta kärsivä ihminen käsittelee karttoja? Olen itse lähdössä vaeltamaan ja on tullut tuijotettua karttaa miinnpaljon että osaan jo ulkoa tietyn alueen joitain osia. Tavallaan näen sen kartan edessäni. Voitteko siis opetella ulkoa tällaisen kuvan, nähdä sitä mielessänne lainkaan? Kuulostaa kyllä hankalalta jos ei voi kuvaa opetella, vain tekstiä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.25 13:06:41

Mielenkiintoinen topa! Olen kyllä tiennyt, että tuollainen ominaisuus (tai ehkä paremminkin ominaisuuden puute) on olemassa, mutta en ole ajatellut asiaa sen kummemmin.

Itse pystyn menemään mielessäni johonkin paikkaan ja näkemään sen hyvin yksityiskohtaisesti. Ja saatan kehitellä päässäni monimutkaisiakin tapahtumaketjuja erilaisissa paikoissa, jotka oikeassa elämässä olisivat ihan mahdottomia. Lisäksi visualisoin esim. aikaa mielessäni eri tavoin (vuosi esimerkiksi jakautuu tietynlaisiin, erivärisiin blokkeihin :D) Uppoudun mielikuviini erityisesti iltaisin, kun yritän nukahtaa.

Mietin että kokevatko mielikuvien puutoksesta kärsivät, että jäävät jostain paitsi. Sikäli kyllä tyhmä kysymys, koska varmaankin mahdoton kuvitella jotain sellaista, jota ei ole koskaan ollutkaan? Mutta miten pystytte lukemaan esim. kirjoja ilman, että kuvittelette miltä paikat ja kirjan ihmiset näyttävät?

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   5.4.25 13:11:57

Minä en näe mitään mielikuvissa. Jos suljen silmät ja mietin vaikka omaa miestä, tiedän toki miltä hän näyttää, mutta en saa hänen kuvaa mieleeni. Enkä mitään muutakaan, en edes värejä. Pelkkää mustaa näkyy vaan.

Olen taitava piirtäjä, mutta piirtämiseen tarvitsen joko valokuvan josta katsoa tai sit sen että piirrettävä kohde on käden ulottuvilla ja voin koskea.
Osaan piirtää tarkkoja muotokuvia jos vain voin koskea kuvan kohdetta.
Sormet toimii ”sielun silminä”

Lähettäjä: Vääräsääri 
Päivämäärä:   5.4.25 13:14:55

Tunnen yhden ihmisen, joka ei pysty näkemään mielikuvia. Omien sanojensa mukaan hän muistaa asiat konsepteina. Hän pystyy siis kuvailemaan vaikka millainen auto jollakulla on, mutta mieleen ei vaan tule mitään kuvaa siitä autosta. Hänellä on myös todella hyvä reittimuisti.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   5.4.25 13:16:38

-: En koe kärsivänä tästä millään lailla, vaihdossa koen saaneeni kyvyn että sormien avulla voin piirtää muotokuvia. Esim omasta puolisosta olen piirtänyt useamman teoksen. Tunnen hänen kasvonpiirteet, vartalon, hiukset ja kaiken ihan millintarkasti ja voin sen perusteella hänestä piirtää realistisen muotokuvan. Samoin lapsista.

Mutta mitään kuvaa en kykene mieleeni saamaan.

Kirjoja lukiessa kuvittelen hahmot joksikin julkisuuden henkilön näköiseksi. Esimerkiksi Diana Gabaldonin kirjoissa Lord John Grey oli mun ajatuksissa nuoren Johnny Deppin näköinen.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   5.4.25 13:17:09

Mä pystyn kyllä myös miettimään päässäni kuviteltuja tarinoita, tapahtumaketjuja jne, mutta ne on kuin kirjaa lukisi, ei kuvia vaan "tekstiä " . Kartoista kun joku kysyi, niin tiedän kyllä miltä esim suomen kartta näyttää, mutta en silti pysty ajattelemaan sitä kuvana päässä. Jotain vaelluskarttaa tns joudun tarkistelemaan usein, koska ei siitä mitään kuvaa jää päähän.

Tosi vaikea näitä on selittää

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.25 14:30:45

Mä en pysty kuulemaan ääniä päässäni, esim jos mietin jotain biisiä. Tiedän miltä se kuulostaa, mutten kuule sitä. Usein imitoin äänen korkeuksia kurkun ja kielen liikkeillä vaikka en pidäkään ääntä, auttaa hahmottamaan äänet paremmin.
Kuvia näen, mutta vain mustavalkoisena, vaikka tiedän usein hyvinkin tarkasti minkä värisiä asiat ovat, se tieto ei välity siihen kuvaan mielessä.

Lähettäjä: Klop 
Päivämäärä:   5.4.25 16:16:12

"Miten afantasiasta kärsivä ihminen käsittelee karttoja? Olen itse lähdössä vaeltamaan ja on tullut tuijotettua karttaa miinnpaljon että osaan jo ulkoa tietyn alueen joitain osia. Tavallaan näen sen kartan edessäni. Voitteko siis opetella ulkoa tällaisen kuvan, nähdä sitä mielessänne lainkaan?"
Kartalta voi painaa asioita mieleen, mutta jälleen muistin palautus ei tapahdu visuaalisesti vaan sanojen/konseptien/suuntien avulla. Esimerkiksi kartan tutkimisen jälkeen osaan kertoa, että rakennuksen kohdalta lounaaseen sijaitsee polku, joka mutkittelee kohti luodetta ja sitten haarautuu. Tärkeät asiat pitää vain muistaa ulkoa.

"Mutta miten pystytte lukemaan esim. kirjoja ilman, että kuvittelette miltä paikat ja kirjan ihmiset näyttävät?"
Ihan hyvin pystyn lukemaan, mutta kokemus on varmasti erilainen. On mahdollista, että kirjat eivät ole yhtä mukaansatempaavia, jos niitä ei saa kuviteltua päässään. En osaa sanoa - kun ei ole koskaan tähän pystynyt, niin vertailukohtaa ei ole. Aina välillä kuulee jonkun valittelevan, kun tv-/elokuva-adaption näyttelijävalinta ei vastaa henkilön omaa mielikuvaa kirjan hahmosta. Minulla ei tätä ongelmaa ole, koska kirjan hahmoilla "ei ole ulkonäköä" tai se on minulle lähinnä yhdentekevä. Pystyn jälleen luettelemaan kirjailijan kertomia faktoja hahmoista (tyyliin tumma tukka, harmaat silmät). Kirjoista minulle jäävät parhaiten mieleen tapahtumat, eivät miljööt tai hahmot. Olen joskus nuorena potenut huonoa omatuntoa siitä, etten erityisemmin nauti kirjojen kuvailevista osuuksista. Nyt tiedän miksi :D

Kenties paradoksaalisesti minulla on varsin hyvä avaruudellinen hahmotuskyky ja suuntavaisto. Vaikken pysty palauttamaan tilan ulkonäköä mieleeni, "tunnen" sen mitat ja samaan tapaan "tunnen" suunnan, johon olen menossa, ja etäisyyden, jonka olen kulkenut. Joskus lapsena ulkomailla ollessamme meidän piti perheen kanssa suunnistaa vieraassa kaupungissa (ei säännöllinen ruutukaava) jalkaisin tiettyyn paikkaan. Katsoin karttaa jonkin aikaa ja johdatin sen jälkeen koko poppoon kerralla oikeaan paikkaan ilman, että karttaa tarvitsi ottaa uudestaan esiin.

Olisi mukava tietää, miltä mielikuvien näkeminen tuntuisi ja mielikuvat varmasti helpottaisivat muistamista. Toisaalta hyvä puoli afantasiassa saattaa olla esim. se, etten traumaattisten tapahtumien jälkeen todennäköisesti voi kokea flashbackeja. Tähän asti en ainakaan ole sellaisia kokenut.

Lähettäjä: Veeras 
Päivämäärä:   5.4.25 16:54:44

Enpä ole muuten karttaa koskaan joutunut painaan mieleeni, mutta en usko että se kovin helposti kävisi!

Ja siis joo, jos pitäis jotain tyyliin työhaastattelun kysymyksiä miettiä etukäteen niin kyllä sellanen onnistuu. Mun mielestä se ei ole sama asia.

Mulla on tosi surkea näkö, enkä näe kirjoja pahemmin ite lukee, kuuntelen Celiasta kyllä paljon. Mut on varmasti tosi erilaista, kun ei pysty samalla lailla kuvitteleen niitä henkilöitä tai paikkoja. Mutta sitten taas jos on mulle tuttu paikka, niin jotenkin tosiaan ne faktat kyllä tiedän, vaikka en pysty "näkemään" sitä paikkaa mielessäni.

On kyllä todella vaikea oikeasti selittää tää aihe! Pitääkin kysyä, onko meidän perheessä muilla samaa. Onko tää yleensä periytyvä piirre?

Tuosta traumaattisten asioiden jutuista sen verran, että on totta, ettei näe flashbackeja. Mutta sitten taas joku tietty asia voi laukaista ne traumat niin, ettei ehdi edes aina käsittään, mitä tapahtui. Itsellä sellainen, että raiskaajalla oli maltanristi sormuksessa niin alkuvuosina saattoi maltanristin näkeminen aiheuttaa aika paniikkeja.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.25 16:59:12

En koe "sairastavani" yhtään mitään. En vain voi visualisoida.

Voin muista asioita, kuten lomamatkan. Voin ajatella mielessäni vaikka rantaa: hiekkaa jalkojen alla, auringon lämpöä, lokkien ääntä, meren ääntä, meren hajua... En vain näe sitä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.4.25 14:47:26

Minullakin on afantasia, jonka tajusin vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Välillä tuntuu, että suurimmalla osalla ihmisistä on kuin supervoimia, joka minulta vain puuttuu, mutta eipä tämä elämään oikeasti juurikaan vaikuta.

Afantaasikon rentoutumisharjoitukset kiinnostaisivat kyllä minuakin. Ajattelen kovin sanallisesti, joten saatan miettiä ja muistella esimerkiksi runoja/kappaleiden sanoja tai sitten vain sana-assosioida. Jo lapsena ihmettelin kovasti sitä perinteistä lampaiden laskemista, kun ihmettelin mitä rentouttavaa on vain päässään kelata numeroita ykkösestä eteenpäin.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   6.4.25 18:18:37

Täällä näyttäis olevan tosi paljon mielikuvituksettomia, vaikka kaikesta väestöstä vain 0,8 prosenttia on totaalisen mitään näkemättömiä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.4.25 18:29:50

Myönnettäköön, etten kuulu tuohon mitään näkymättömiin. Oikein kovasti pinnistellen saatan saada aikaiseksi jonkinlaisen välähdyksen tai yleisemmin yksityiskohdan hetkeksi näkyviin. Eli jos ajattelisin vaikka sitä hiekkarantaa, saatan kyetä näkemään lähikuva hiekasta. Ei se selkeä tai pitkäkestoinen ole, mutta jonkunlainen.

Voisin myös kuvitella, että afantasiaa ei vielä ole tutkittu niin paljon, että tuo 0,8 olisi välttämättä täysin luotettava arvio.

Lähettäjä: classic 
Päivämäärä:   6.4.25 18:35:12

Tää on nyt vähän outo kysymys, mutta pystyttekö afantaasikot siis haaveilemaan seksistä mielikuvien avulla, siis fantasioimaan? Tajusin tästä ajatuksesta että olisi kauheaa jos en pystyisi tähän!!

Kokonaisuudessaan niin outo juttu muutenkin. :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.4.25 18:42:38

En pysty fantasioimaan myöskään seksistä mielikuvilla. En tiedä, miten seksin ajattelu eroaisi vaikka siitä hiekkarannan ajattelusta.

Minulla ei muuten myöskään soi musiikki päässä tai en kuule muitakaan ääniä. En pysty palauttamaan myöskään hajuja tai makuja mieleeni.

Tässä ihan mielenkiintoinen Ylen vanha artikkeli aiheesta:
https://yle.fi/a/20-272272

Katsotaan miten onnistuu puhelimella linkitys.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   6.4.25 19:07:20

En pysty kuvittelemaan seksiä mielessä kuvina, ääninä tai minään muunakaan.
En saa päähäni hajuja tai makuja myöskään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.4.25 19:10:40

Voin fantasioida, en vain tee sitä visuaalisesti.