|
Lähettäjä: mimn
Päivämäärä: 5.4.25 00:19:44
Minä kävin suuhygienistillä puhdistuttamassa suun. Ultraäänipuhdistus hampaille + jollain tahnalla puhdistus. Ultraääni vihloi niin hampaita kuin tärykalvoja eikä sen jälkeen huvittanut syödä MITÄÄN.
Ensimmäisen viikon söin lähinnä ketogeenisesti ja huomattavasti vähemmän ja harvemmin kuin normaalisti. Ihan siksi, kun hampaita vihloi ja en halunnut sotkea hampaita heti uudestaan. Minulla on todella mineraalipitoinen sylki, hampaat ei reikiinny mutta hammaskiveä tulee vaikka pesen ja lankaan. Joten tuo oli hyvä startti elämäntapamuutokselle. Aiemmin join teetä päivät pitkät koska se oli parempaa kuin vesi, mutta koska se värjää hampaat, niin jätin teen juonninkin pois ja nyt on hampaat pysyneet puhtaana. Kahvia juon aamuisin, mutta siitä en kyllä luovu.
Tuosta on aikaa 1,5 kk ja karkkia olen syönyt kaverin luona yhtenä päivänä jotain 5 karamellia. En ole itse ostanut yhtään mitään herkkuja. Ruokavalio on melko vhh. Muut leivät jääneet pois paitsi ruisnäkkileipä. Joskus syön maustamatonta kreikkalaista jugurttia mehukeiton kanssa. Omenoita syön välillä 1 per päivä.
Olo on parempi ja sokerikoukku ei enää niin paha. Mahakin vähän pienentynyt. Sokeri ja vehnä turvottavat mahaani niin, että näytän siltä kuin olisin pitkällä raskaana. Maha on ai-van pallo! Eli pakko oli jotenkin saada ruokavalio ruotuun.
Enkä tiedä tuosta syyhygienistikäynnistä. Koskaan aiemmin ei ole puhdistettu hammaskiveä ultraäänellä eikä hampaani normaalisti kyllä vihlo. En tiedä, miksi se koko toimenpide vihloi hampaita niin hirveästi ja kuuluuko sen laitteen äänen vihloa korvia/tärykalvoja niin kamalasti? No, onneksi minulla oli korvatulpat mukana. Näytti se suuhygienisti itsekin sellaisia käyttävän.
Joka tapauksessa se oli hyvä startti jolla pääsin sokerikoukusta eroon, kun sen ekan viikon aikana en voinut syödä edes hedelmiä.
Minun ohjeeni on, että älä vihaa itseäsi. Et voita vihalla mitään. Kaikki lohtusyöjätkin sanovat, että tuli paha mieli kun joku haukkui läskiksi tai kun kaupasta ei löydä vaatteita kun on niin läski, niin sitten haetaan kaupasta herkkuja ja lohtusyödään ne ja sitten vihataan itseään entistä enemmän. Sillä tavalla ei ainakaan onnistu laihtumaan!
En käske ketään rakastamaan itseään ja epämukavaa olomuotoaan. On vain hyvä, jos oma ulkomuoto motivoi muutokseen. Mutta muutokselle pitää antaa aikaa. Minäkin olen nyt 1,5 kk jumpannut, liikkunut enemmän, syönyt vhh:mmin. Itse tunnen muutoksen, ja vähän se jo ulkopuolellekin näkyy. Ja se motivoi, kun huomaa itse muutoksen. Ryhtini on parempi kuin ennen ja ihon kunto parantunut.
En edes yritä ajatella että tämä olisi vain joku lyhyt kuuri. Ajattelen, että menee kuukausia, että olen saanut painoni sellaisiin lukemiin, jossa olen tyytyväinen. Ja elämäntavat on muutettava loppuelämäkseni, ne entiset tavat ovat vain satunnaista herkkua, ei enää päivittäistä arkea. En halua palata siihen turvonneisuuden ja vetämättömyyden oloon enää koskaan.
|