Lähettäjä: caacaa 
Päivämäärä:   4.4.25 17:25:56

Todella paljon olen kuullut siitä, että ylipainoinen potilas ei saa hoitoa. Oireita ei oteta tosissaan ja mitään suostuta tutkimaan, koska kaikki johtuu siitä, että potilas on ylipainoinen. Silloinkin, kun ylipaino on tullut vasta muiden oireiden JÄLKEEN eikä ollut olemassa jo ennen muiden oireiden ilmestymistä. Ja kun monien sairauksien oireina on painonnousu (esim. sydän-, munuais- ja kilpirauhassairaudet, kun kroppaan kertyy nestettä tai aineenvaihdunta hidastuu). Tai raskauden/raskauksien jälkeen selkä on sökönä ja maha pömpöttää, kun vatsalihaksissa on niin suuri erkauma, muttei sitä hoideta, koska "olet niin lihava" (kun BMI on juuri ja juuri ylipainon puolella 25-26...).

Mutta ei kyllä hoikatkaan saa hoitoa. Sanotaan, että sä vaan kuvittelet oireesi kun olet hoikka etkä ole lihonut/lihava. Ei voi olla hypotyreoosia tai sydänsairautta, kun ei ole ylipainoinen. Tai vatsalihasten erkaumaa ei pääse korjaamaan kirurgisesti, kun "kyllä se siitä korjaantuu kun laihdutat". Vaikka BMI olisikin 22. Ei kaikki erkaumapotilaatkaan ole ylipainoisia!

Eräällä kaverillani on 4 lasta, kaksi viimeisintä kaksoset, eli kolme raskautta. Kun kaksoset olivat kuusivuotiaita, pääsi hän viimein erkauman korjausleikkaukseen, Ja on tosiaan hoikka ja aika "kuiva". Luulisi, että erkauman korjauttaminen olisi itsestäänselvyys, kun se tuo ongelmia ja vaikeuttaa elämää. Mutta ei... Kyseinen henkilö itki ilosta kun joku lääkäri VIIMEIN otti ongelman tosissaan eikä vain hokenut, että "jumppaa ja laihduta". Samantapaisia vastauksia saanut toinenkin kaveri, hänellä vain kolme lasta yksitellen. Kun pääsi korjausleikkaukseen, oli esikoinen 18 v ja kuopus 9 v. Kaverini BMI tuolloin 24. Mutta hei, "jumppaa ja laihduta"...

Ja minä olen se, jonka papereissa luki moneen kertaan, että "kilpirauhasarvot ei ihan ole viitteissä ja monet oireet täsmää, mutta diagnoosia ei anneta, koska potilas on hoikka". Eihän ne nyt ihan viitteissä tosiaan ollut, kun T4V oli alle 11 ja TSH yli 6... Tilanne vain paheni vuosien myötä. Ja kyllä, en ollut ylipainoinen. Mutta en myöskään kuvitellut oireitani.

Ja eräs iäkkäämpi sukulainen ei saanut hoitoa sydänoireisiin koska oli ylipainoinen, ja toinen syöpäoireisiin, koska hänellä on 3 lasta ja BMI:n mukaan 10 kg ylipainoa... Siinähän on syitä väsymykselle ja huonolle ololle. Molemmat meinasivat kuolla useaan kertaan ennen kuin saivat hoitoa. Toisen noista itse elvytin ja toisen pakotin päivystykseen kesken työpäivän oireiden vuoksi. Ja se syöpäsairaskin oli sellainen, että pukattiin leikkaussaliin keskellä yötä, koska aamulla ei olisi ollut enää mitään tehtävissä.

Minkä kokoinen sitten on oikean kokoinen potilas, joka saa hoitoa ja oireet otetaan tosissaan? Ei ainakaan yli- tai normaalipainoinen...

Lähettäjä: Eikä 
Päivämäärä:   4.4.25 19:34:37

Mutta kun se (oikeanlainen) jumppa on oikeasti tosi tehokas tapa hoitaa erkaumaa.

Juuri toisessa ketjussa turhautunut fyssari avautui, kun ihmiset ei tee niitä jumppia. Puukon alle pitäisi aina päästä.

Lähettäjä: Eikä 
Päivämäärä:   4.4.25 19:37:36

Mutta totta on se, että siihen pitäisi saada ohjeet oikealta äitiysfysioterapeutilta eikä vain lääkärin määräys, että jumppaaha ny

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 19:40:36

Sama ongelma, minulla on pari sairautta joihin saisin diagnoosin helposti jos olisin lihava, mutta koska olen normaalipainoinen, en voi niitä sairastaa joten diagnoosia ei tule. Toki se ei muuta mitään koska hoito olisi lihavalle laihdutus ja minulle sitä ei sitten ole, ellen päätä haluta lapsia. Sitten saisin apua.

Lähettäjä: caacaa 
Päivämäärä:   4.4.25 20:28:41

"Mutta kun se (oikeanlainen) jumppa on oikeasti tosi tehokas tapa hoitaa erkaumaa."

Mutta kun sitä oikeanlaista jumppaa on tehty jo vuosikausia eikä sillä ole saatu tilannetta parannettua kuin tiettyyn pisteeseen asti. Kun sen jälkeenkin hakee apua ongelmiin, niin ei oikein auta sanoa, että jumppaa.

Joku on ylipainoinen ja painaa 95 kg ja saa ohjeeksi parantaa elintapojaan ja laihduttaa 65 kiloiseksi. Hän muuttaa elintapansa ja pudottaa painoaan 1,5 vuodessa 35 kg ollen tuon jälkeen 60 kg. Edelleen on ongelmia ja kun niihin hakee apua, niin hoetaan vain "pudota painoa niin että painat maksimissaan 65 kg". Sitä samaa hoetaan kerrasta ja vuodesta tosieen, vaikkei potilas ole enää 15 vuoteen ollut yli 60-kiloinen. Niin mitäpä tuohon sanoisi?

Tai kun joku ei ole koskaan edes painanut yli 60 kg vaan on 14-vuotiaasta asti ollut maksimissaan 54-kiloinen ja BMI enimmillään 21, niin silloinkin ohjeena on vain laihduttaa? Okei...

Sinä varmaan sanoisit "No mutta kun se painonpudotus (alle 65 kiloon) on oikeasti tosi tehokas hoitokeino".

Okei. No, paino on koko elämän tai jo pitkään ollut alle sen 65 kg eikä auta. Mitä sitten? Saako sitten jotain muutakin hoitoa?

Nuokin tapaukset joista aloituksessa mainitsin, olivat kyllä tehneet jumppaa ja koettaneet elintavoillaan tehdä kaiken mihin pystyy. Mutta ei se syöpä, rytmihäiriö tai erkauma sillä parantuneet, kuten ei myöskään minun kilpirauhasarvoni. Erkaumat ja syöpä oli pakko operoida kirurgisesti, syöpään lisäksi sytostaattihoidot, rytmihäiriöön tahdistin + lääkitys ja minä sain thyroxin-lääkityksen lisäksi toisenkin lääkityksen ja diagnoosin. Ei siihen toiseenkaan asiaan voi elintavoilla vaikuttaa! Tarvittiin useat verikokeet ja yhdet magneettikuvat, että se saatiin diagnosoitua.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.4.25 20:47:58

19-vuotias perusterve ystävä ei saanut henkeä melkein viikkoon. Lähetettiin aina kotiin ja lopulta tarjottiin jo paniikkihäiriötä ja osastojaksoa. Lopulta kun alkoi tajunta hämärtyä ja mies soitti ambulanssin, löytyi keuhkoveritulppa.

Lähettäjä: Histamiini 
Päivämäärä:   4.4.25 21:31:41

Mulla on ihan hyvät kokemukset erkauman hoidosta julkisella puolella viitisen vuotta sitten. Taikasana on "toiminnallinen haitta", pelkkä kipu nyt ei ketään kiinnosta. Plastiikkakirurgi oli vanhempi rouva, joka oikein ihasteli tilannetta samalla, kun piirteli leikkausviivoja. Innoissaan myös halusi esitellä kollegalleen. Ihasteli, miten hyväkuntoiset vatsalihakset ovat ja eikä ole yhtään ylimääräistä nahkaakaan. Silti oli se erkauman, joka ei fysioterapialla korjaantunut. Olen kokoa 160cm/48kg eli BMI noin 19.

Lähettäjä: nn 
Päivämäärä:   5.4.25 00:51:28

Kaverini oli alle kolmekymppisenä potenut outoja oireita puoli vuotta. Käynyt useamman kerran läkäärillä. Kylmä hiki, huono kunto, näkö ja olo sumenee ja tuntui oudolta. Kuulemma syynä se, että kiireinen nuori nainen, kahden lapsen äiti, onhan niillä kaikkia oireita. Jatka vain salilla käyntiä. Ihan normaalipainoinen.

Kun sitten pyörtyi sohvalle telkkaria katsellessa ja oli hetken eloton, soitti miehensä häkeen. Ensin ei häkeämmä meinannut tehdä mitään, mutta lopulta paikalle tuli ihan helikopteri viemään hänet sairaalaan. Oli lopulta yhteensä 5 viikkoa sairaalassa, ensin yhdessä sairaalassa vajaan viikon ja yli 4 viikkoa isommassa sairaalassa. Kotiutui diagnoosin ja tahdistimen kanssa.

"Mutta kun sinähän olet nuori ja normaalipainoinen!" oli lääkärit sanoneet silmiään pyöritellen.
Niin. Naisten sydänsairaudet ovat todella alidiagnosoituja, tästähän on tehty ihan tutkimuksiakin. Kun oireita ei oteta tosissaan kun oireet on niin erit kuin miehillä.

Eli ainakaan normaalipainoiset äidit ei saa hoitoa. Eikä normaalipainoiset lapsettomatkaan. Eikä lihavat, oli sitten lapsettomia tai ei...

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   5.4.25 02:06:51

Ei se koko vaan sukupuoli.
Naisten oireet ja ongelmat ei kiinnosta ketään, mutta jos on mies kyseessä niin kyllä jo tehdään kaikki mahdollinen.
Just täällä hötölässäkin oli joku topa aiheesta, en muista otsikkoa..

Lähettäjä: Liliana 
Päivämäärä:   5.4.25 02:38:08

Hoikkana (BMI mukaan alipainon puoleisena, mutta omaan kyllä lihasta) urheilulevana naisena tunnistan tuon, että tutkimuksia tai edes hoitoa ei meinaa saada. Itse kävin epämääräiseen oireiden kanssa lääkärissä monen monta kertaa aivan turhaan. Oli kipuilua, uupumusta, jalkojen turvotuksia, pyörtyilyä, rytmihäiriöitä, pientä painon laskua ja pitkä lista erilaisia oireita. Ah kuinka monta kertaa minut lähetettiinkään vain kotiin ”koska kyseessä hoikka nuori nainen, niin ei herätä syytä lähteä jatkotutkimuksiin”. Parhaimmillaan tarjottiin masennuslääkitystä ja syömishäiriöepäilyä, vaikka sellaisia oireita ei minulla ole ollut koskaan, tuntui ettei minua otettu lainkaan tosissaan.
No se oikea syy oireilleni ehti sitten päätyä pahaan jamaan ja johti lopulta melkein hengen lähtöön, kiireelliseen hätäleikkaukseen sekä pitkään vaikeaan toipumisurakkaan, joka on edelleen kesken. Tarpeettoman vaikeaan sellaiseen siihen nähden, mitä paraneminen olisi ollut, jos syy olisi bongattu ajoissa.