Lähettäjä: Tiianen 
Päivämäärä:   4.4.25 16:44:11

Otsikkokenttä on rajallinen, joten siinä nyt lukee mitä lukee, vaikka itse aloituksen aihe on vähän laajempi.

Lapset, lapsettomuus, lasten lukumäärä, raskaudesta kertominen. Tämä aihepiiri herättää tunteita suuntaan ja toiseen.

Jos tiedät, että joku haluaisi lapsia muttei niitä syystä tai toisesta ole saanut, niin miten kerrot tällaiselle raskaudestasi?

Oletko hienotunteinen, möläytätkö asian suoraan päin naamaa ja odotat vuolaita onnitteluja, vai jätätkö kertomatta, ettet loukkaa vastentahtoisesti lapsetonta?

Aina kun puhutaan lapsiluvusta, lapsista, tai mistään lapsiin liittyvästä somessa tai oikeassa elämässä, alkaa ihmiset valittaa, että "Missä hienotunteisuus??? Ei lasten saanti ole kaikille itsestäänselvyys joten pitää muistaa olla HIENOTUNTEINEN!!".

Joitakin ei lapset tai lapsettomuus hetkauta millään tavalla, ja he sitten ovat hiljaa tai kommentoivat vain "joo", joka taas loukkaa niitä jotka ovat lapsistaan tai raskaudestaan onnensa kukkuloilla ja niitä, joille oma lapsettomuus on kipeä asia.

Moni kertoo, ettei uskalla kertoa raskausuutista muille, kun ei tiedä, loukkaako sillä jotakuta lasta yrittävää tai lapsensa menettänyttä. Ja moni, joka on saanut viimeisenä kuulla jonkun raskaudesta, loukkaantuu siitä, ettei hänelle kerrottu heti vaan tieto pimitettiin häneltä. Kun kyllä hän olisi halunnut ihan yhtä lailla tietää, ja se, että hänelle jätettiin tahallaan kertomatta (ettei loukata), loukkasi vielä enemmän.

Viime aikoina on taas tupsahdellut aiheeseen liittyviä asioita silmille. Erään podcastin pitäjä joutui esittämään vuolaat anteeksipyyntönsä, kun oli puhunut podcastissaan raskausuutisensa kertomisesta ja sitten kuulijat olivat suuttuneet, kun niin monille lapsettomuus on kipeä asia ja podaaja ei ollut yhtään hienotunteinen, kun podissaan kertoi, että oli (aikoinaan) kavereilleen kertonut olevansa raskaana. Ei lasten saanti hänellekään itsestäänselvyys ollut, kun ensin puuttui puoliso eikä heti tärpännyt kun alkoivat yrittää, mutta silti loukkasi todella monia kuulijoita puhumalla aiheesta podcastissaan.

Ja nyt tuli fb:ssä eräs julkaisu, jossa joku pohti lapsilukua, eli kun hänellä on paljon sisaruksia, niin haluaako hän itse paljon lapsia vai ei. Ja kylläpä taas kommenttikentässä on loukkaannuttu. Jotkut selittävät, että "Tämä on todella herkkä aihe, kun ei kaikki voi lapsilukuaan ennalta päättää, joillekin lastensaanti on mahdotonta". Jotkut kommentoivat, että "Mulla on vaan yks lapsi ja se saa riittää" ja heille sitten suututtu, että paska asenne, kun "kaikki eivät saa sitä yhtäkään" tai "jotkut ehkä haluavat useamman lapsen joten pidä sinä turpasi kiinni".

Joten miten olette itse toimineet? Oletteko miettineet, miten ja kenelle raskausuutisen uskaltaa kertoa? Ovatko muut loukkaantuneet kun olette raskaudesta puhuneet? Tai kun olette jättäneet kertomatta?

Onko teitä positettu somekavereista tai -seuraajista(-seurattavista, kun olette saaneet lapsia, eikä joku ole halunnut olla elämästänne enää sen jälkeen tietoinen?

Minua asia ei suuresti koske, koska olen vela, eikä oikeasti hetkauta, jos joku on raskaana. Olen ehkä loukannut joitakin, kun en ole ollut innoissani vaan onnitellut kuivasti tai tekopirteästi. Ja jos joku kertoo lapsettomuudestaan, niin en siihenkään välttämättä ole osannut suhtautua riittävän hienotunteisesti. En ala valistaa "kyllä se siitä kun ette stressaa", "oletteko kokeilleet näitä seksiasentoja" tai "olethan syönyt ravintolisiä?" vaan ennemmin ehkä olen kuunteleva ja vähän kuiva keskustelukumppani.

Minä en steristäni ole juurikaan huudellut, mutta ainakin yksi kaveri on katkaissut minuun välit, kun joku hänelle kertoi, että olen vela. Sama henkilö katkaissut välinsä myös siskooni ja hänen mieheensä sekä moneen muuhun, koska kyseinen henkilö ei puolisonsa kanssa saanut edes sitä yhtä hedelmöityshoidoista huolimatta, ja muut saivat lapsia ilman hoitojakin.

Olen myös vierestä seurannut, miten raskasta joilelkin on ollut toistuvat keskenmenot tai se, ettei edes hoidoista huolimatta raskautta saada alulle. Ja kuinka kamalaa heille on ollut, kun joku kaveri on lisääntynyt ja tulee näyttämään vauvaansa. Vaikka omaa kokemusta ei ole, sen toisen ilme ja olemus meinaa viedä minultakin ilmat pihalle.

Ymmärrän, että asia on herkkä, mutta tuntuu joillekin ehkä olevan vähän liiankin herkkä, kun kaikesta lapsiin liittyvästä loukkaannutaan ja tullaan somen kommenttikenttiin huutelemaan, että pitää olla hienotunteinen kun joillakin saattaa olla paha mieli. Ei saisi puhua edes yleisellä tasolla, ellei ole riittävän hienotunteinen. Ja omista kokemuksistaan nyt ainakaan.

No, miten sitten ollaan riittävän hienotunteisia? Miten puhutaan asiasta yleisellä tasolla, esim. "Oletko itse miettinyt asiaa? Mitä itse ajattelet? Kerro kokemuksesi" -postauksen kommenttikenttä on täynnä sensitiivisyydestä muistuttavia... Tai kun joku naamatusten sanoo, että ei halua enempää lapsia, tai haluaisi vielä lisää lapsia. Ja sitten saa haukut, kun ei ole riittävän hienotunteinen.

Minä kun haluaisin opetella olemaan riittävän hienotunteinen, etten loukkaa muita olemalla (muka) onnellinen toisten puolesta tai olemalla liian välinpitämätön asian suhteen.

Lähettäjä: Minea 
Päivämäärä:   4.4.25 16:51:17

Itse olen tahtomattani lapseton (sairaus vei kohdun). Vaikka asia minua henkilökohtaisesti melkoisesti sattuu ja kirvelee, niin ehkä myös juuri siitä syystä olen äärettömän iloinen jos joku kavereistani kertoo raskausuutisia. Olen aidosti todella iloinen toisen puolesta, että hän saa kokea sen onnen. Eihän se ole minulta mitenkään pois, päin vastoin saan iloa siitä kun näen ympärilläni iloisia ihmisiä jotka saavat toteuttaa unelmiaan. Todellakin siis ainakin itse toivon, että minulle kaikki läheiset kertoisivat ihan kuin kenelle tahansa muullekin, vaikka tietäisivät tilanteestani.

Lähettäjä: öhöm 
Päivämäärä:   4.4.25 16:58:49

Olen vela ja onnittelen raskaana olevaa, no ihan mekaanisesti, koska oikeasti ajattelen miksi ihmeessä :D En siis osaa samaistua lapsiin liittyviin tunteisiin oli kyse sitten tahattomasta lapsettomuudesta, keskenmenosta tai raskaudesta, toki yritän parhaani mukaan olla kohtelias vaikka asia ei minua tunteellisesti kosketakaan.

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   4.4.25 17:12:19

Olen lapseton, omasta päätöksestä mutta asia on silti kipeä. Mt-ongelmien takia siis jätän lisääntymisen muille, en halua periyttää tätä lapselle enkä voi olla varma pystyisinkö tarjoamaan tasapainoista ja hyvää lapsuutta vaikka tällä hetkellä voinkin ihan hyvin.

Vieraampia someseurattavia kyllä poistan seurattavista jos menevät lisääntymään, mutta oikeita kavereita ja ystäviä en ikinä hylkäisi sen takia. En kovin hyvin osaa iloita muiden onnesta, mutta olen kuitenkin aikuinen ihminen ja osaan käyttäytyä. Ja toisaalta olisi ihanaa päästä joskus vaikka jonkun läheisen lapsen kummiksi ja saada olla oikeasti osa lapsen elämää alusta asti. Harmittaa, ettei veljenikään ole lisääntynyt ja kohta alkaa ikää olla sen verran, että alkaa sekin olla aika epätodennäköistä että niin joskus tapahtuisi. Mielelläni ottaisin lasta välillä hoitoon, mukaan retkille yms. jos sellaiseen mahdollisuus olisi. Mutta sen lapsen pitäisi olla niin läheisen ihmisen että tietäisin, ettei lasta vietäisi elämästäni pois vaikka jonkun yksittäisen riidan tai muun vastaavan takia.

Mitä aikaisemmin raskaudesta kuulen, sitä paremmin ehdin tottua ajatukseen ja sen tuomaan muutokseen. Aina lapsiuutiset laittavat käsittelemään omaa lapsettomuutta, mutta pyrin olemaan näyttämättä sitä muille. Ongelmahan on minun, enkä halua aiheuttaa kenellekään syyllistä oloa siitä että he saavat lapsen.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   4.4.25 18:53:57

Vaikea aihe. Jos joku kavereista kertoisi olevansa raskaana, niin varmaan hyppisin riemusta (tykkään muidenkin pikkulapsista ihan super paljon). mutta sitten taas kun pääsen kotiin, iskisi uutinen päin kasvoja ja kipu olis rasstavaa. elämänvaihe on vielä sellainen etten lapsia tähän hätään halua, mutta vauvakuume on kahta kauheampi ja muiden vauvajutut sattuu vaikka iloinen heidän puolestaan olenkin.

tallinpitäjä kysyi juuri tänään olenko raskaana (koska kiireiltä ja motivaation puutteen takia ei ole paljoa viimeaikoina ratsasteltu ja eilenkin käytiin maastakäsin kävelemässä) ja sai tällä kysymyksellä todella paljon erilaisia tunteita aikaiseksi. en tiedä pitäisikö olla vihainen tunkeilevasta kysymyksestä, ärsyyntynyt vai sitten surullinen kun en ole raskaana ja siitä kysellään vaikkei lasten teko ole ollenkaan ajankohtaista. onnistui näköjään osumaan arkaan paikkaan.

Lähettäjä: Etsivä 
Päivämäärä:   4.4.25 19:12:06

Hirveen hankalaksi menee elämä, jos aikoo kaikkien loukkaantumisia pelätä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   4.4.25 19:18:37

Toi on totta, hankala aihe. Loukkaantuminen on niin yleistä ja pitää olla jokaiseen suuntaan tosi sensitiivinen.

Mä en omasta raskaudesta juuri kertonut. Ne tiesi, keitä näin säännöllisesti, mutta muille en kertonut erikseen. Yksi kaveri tahtoo kovasti lasta, mutta ei erinäisistä syistä onnistu. Hänelle kerroin viestillä sitten kun alkoi näkyä. Näin hän sai käsitellä asian omassa rauhassan.

Lähettäjä: Puusku 
Päivämäärä:   4.4.25 20:06:00

Aloittaja tekee asiasta nyt kyllä tavattoman vaikeaa. Et sinä voi muiden puolesta tietää miten haluavat asian kerrottavan. Itse kertoisin neutraalisti. Aikuiset, asialliset ihmiset osaavat siihen kyllä regoida asiallisesti, vaikka aihe olisikin vaikea. Ne ketkä saa jotain loukkaantumiskohtauksia, saa sen vaikka kertoisit asian miten, tai et kertoisi ollenkaan ennen kuin lapsi on pihalla.

Lähettäjä: Tiianen 
Päivämäärä:   4.4.25 20:15:26

Siksi minä kysyinkin kokemuksia ja neuvoja. Ne, jotka ovat joka paikassa toitottamassa sensitiivisyyttä ja hienotunteisuutta niin kertokaa, että miten asioista sitten saa ja pitää puhua? Kun neutraalisti ei saa puhua tai kysyä, iloisena ei saa sanoa mitään, mistään ei saa tulla paha mieli, kun joku muu voi pahoittaa mielensä siitä, koska hänellä on asiat vielä huonommin...

Ihmettelen siis tuota, että loukkaannutaan kaikesta lapsiin liittyvästä ja sanotaan, että pitää olla hienotunteinen ja sensitiivinen, muttei kerrota MITEN tämä heidän mielestään menee.

Esim. Älä sano näin: "olen raskaana", "jään äitiyslomalle", "harmittaa, kun toista lasta ei kuulu", "väsyttää, kun lapsi valvoi viime yönä korvatulehduksen vuoksi", "emme halua enempää lapsia, lapsilukumme on täynnä", "haluaisimme vielä yhden lapsen", vaan sano näin: ________.

Näitä loukkaantujia on niin paljon, että luulisi niitä sensitiivisiä ja hienotunteisia esimerkkejäkin olevan paljon. Eli kertokaa, mikä tai millä tavalla sanottu loukkaa ja kertokaa, miten se asia olisi pitänyt sanoa.

Lähettäjä: .-.-. 
Päivämäärä:   4.4.25 20:27:48

"en ole viitsinyt raskaudestani huudella, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta toivon tämän menevän loppuun asti hyvin ja syntyvän terveen lapsen"
Näin itse sanoin muutamalle, kun raskaus alkoi näkyä.

Lähettäjä: slap 
Päivämäärä:   4.4.25 20:34:34

Suosittelen kyllä myös, että vähemmän miettimästä mitä joku somessa kommentoi ja palaa takaisin ns maan pinnalle sieltä maailmasta :)
Tietenkin raskausuutisesta voi kertoa, myös niille kavereille joilla on asian kanssa haasteita. Ei sitä asiallista ole tietenkään mitenkään yltiöpäisesti hehkuttaa vaikka juuri keskenmenon saaneelle henkilölle tai tarvitse loukkaantua jos häneltä ei asiasta ilmoitukseen vastaukseksi tule aidosti riemullisinta onnittelun tulvaa. Mutta sellaisen tilannetajua varmasti jokainen nyt melkein jokainen omaa luonnostaan.

Lähettäjä: Puusku 
Päivämäärä:   4.4.25 20:47:26

No ei ne loukkaantujat täällä ole neuvoja antamassa. Eikä sellaista neuvoa omekaan ettei ne kaikesta loukkaantujat loukkaantuisi. Lopeta siis toi märehtiminen ja anna ihmisten loukkaantua, jos tykkäävät.

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   4.4.25 20:57:39

Nykyään niin harva jää lapsettomaksi, miksi tästä on tullut näin hankala aihe.
Ihan normaalisti kerroin kaikille.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.4.25 21:10:33

LähettäjäTiina

Päivämäärä4.4.25 20:57:39

Nykyään niin harva jää lapsettomaksi, miksi tästä on tullut näin hankala aihe.
Ihan normaalisti kerroin kaikille.

Itseasiassa yhä useampi jää nykyään lapsettomaksi.

Lähettäjä: Tiianen 
Päivämäärä:   4.4.25 21:12:45

"Suosittelen kyllä myös, että vähemmän miettimästä mitä joku somessa kommentoi ja palaa takaisin ns maan pinnalle sieltä maailmasta :)"

"Lopeta siis toi märehtiminen ja anna ihmisten loukkaantua, jos tykkäävät."

Eli siis näiden, joille on loukkaannuttu (kuten tuo podcastin pitäjä), pitäisi vain antaa olla ja jatkaa elämäänsä valittajista huolimatta? No, jos he noin tekisivät, niin mikähän paskamyrsky siitä nousisi...

Minä en omalla kohdallani mieti somekommentteja, kun en lapsista juurikaan someta kun ei omia ole.

Minua kiinnostaa lähinnä IRL asiat ja se, miten voin olla loukkaamatta muita, kun kaikesta loukkaannutaan.

Mutta ilmeisesti pitää antaa loukkaantujien siis vain loukkaantua ja olla välittämättä? Selvä :)

Mikähän paskamyrsky siitä tulee, kun en ole enää sensitiviinen ja hienotunteinen entisenkään vertaa.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   4.4.25 21:46:57

Nimenomaan, pitää antaa loukkaantujien loukkaantua. Et voi olla vastuussa toisen tunteista, jokaisen pitää itse oppia käsittelemään surunsa eikä olettaa että muu maailma pyörii heidän ympärillä.

Kaveripiiriksi kannattaa valita ihmisiä jotka eivät vedä hernettä nenään turhasta ja somessakin voi välttää tällaisia ihmisiä.

Oikeasti uskon, että nämä louklaantujat on aika harvassa. He vain ovat niin äänekkäitä että tuntuu että heitä olisi enemmänkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 22:10:39

Minäkin luulen, että loukkaantujia on harvassa ja itse asiassa luulen, että pahimmat loukkaantujat ovat puolestaloukkaantujia. Itselläni on takana pitkä lapsettomuus, joka onneksi tuli päätökseen lahjamunasoluhoitojen avulla. Raskausuutiset olivat oikeasti aina vähän sellaisia, että niitä kuullessa jysähti kuvitteellinen nyrkki palleaan. Tätä on vaikea käsittää, jos sitä ei ole kokenut. Ennen omia lapsettomuusvuosia (ennen kuin aloimme yrittää lasta ja huomasimme, että ei onnistu) en ymmärtänyt erään työkaverini itkuunpillahtamisia ja tilanteidenvälttelyä. Nyt ymmärrän!

Omia sanojaan ei kannata alkaa ruveta varomaan liikaa. On silti ihan fakta, että juhlissa heitetyt vitsit siitä, miten "ei enää yhtään lasta meille, vaikka kyllähän sitä neljättä voitaisiin kuivaharjoitella" eivät vaan aiheuta huvittuneisuutta, kun vitsin kuulee a) lapsettomuudesta kärsivä pari, jolla ei ole valitsemisen etuoikeutta b) lapsen saanut pari, jolle lapsen alulle saattaminen oli kaikkea muuta kuin kuumia sänkyhommia. Seurauksena tästä on se, että nämä kaksi paria esittävät, että juttu naurattaa, mutta kotona aidommat tunteet sitten purkautuvat. Se on kuitenkin normi, että lapsia ja tehdään, lapsia saadaan, ja erityisesti se tekovaihe on jotenkin mukava juttu.

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   4.4.25 22:47:00

Mun mielestä pitää voida saada iloita oman elämän onnellisista tapahtumista, vaikka toisella niitä ei olisi. Siitä ei tarvitse eikä pitäisi kenenkään loukkaantua. Loukkaavaa olisi sen sijaan sanoa raskausuutinen tyyliin "meille tulee vauva, mutta te vissiin teette jotain väärin kun ette oo vieläkään saaneet vauvaa alulle". Nykyään on trendikästä loukkaantua ihan kaikesta, ja sitten muitten pitäisi hissutella elämä läpi ettei vaan loukkaa ketään millään. Minäkin varmaan loukkaan pitkäaikaistyöttömiä kun oon ollut samassa työpaikassa jo 20 vuotta, miehen kanssa loukataan niitä joilla on vaan yksi auto ja velkainen asunto, mun lapset loukkaa niitä jotka on jääneet ilman opiskelupaikkaa.. riittäähän näitä. Totta kai lapsettomuus on raskas asia niille ketkä sen kanssa joutuvat elämään, mutta onko se sitten kateutta vai mitä kun ei haluttaisi että toisetkaan iloitsee vauvamasustaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.4.25 22:50:33

"Kuule minä olen raskaana! Saan vauvan! Kamalaa kun sulla ei ole vauvaa! Miksei sulla ole? Etkö saa?"

Tämä ei ole ok.

"Kuule minä olen raskaana! Saan vauvan!"

Tämä on ok.

Itsellä ei ole lapsia ja en ole edes ajatellut lapsiaihetta. Ainoa kerta kun lapsiaihe minua on ärsyttänyt ja säännöllisesti ärsyttää, on silloin kun se dominoi keskustelua. Olenkohan avautunut täällä että n. 30h työpaikkani kaikki työntekijät on naisia ja voin käsi sydämellä vannoa että 99% ei-työtä koskevasta keskustelusta koskee näiden lapsia tai lapsenlapsia.

Se olisi sama jos työpaikan kaikki jäsenet puhuisivat vaikka betonin tasoittamisesta. Ajatelkaa jos kaikki puhuisivat aamulla ensitöikseen että minäpä se tasoitin ne betonit äkkiä aamulla siitä kuistilta ohimennen, joku huikkaisi että heidän naapurin betoni ei ollut kuivunut. Lounasaikaan olisi 30min keskustelu betonin sävyistä, kuivumisajoista ja rakenteesta. Kahvitauolla sama. Ja tämä joka työpäivä. Koettaisit itse viedä keskustelua vaikka harrastuksiin, uutisiin, edes viimeisenä kliseisenä oljenkortena säähän mutta ei, betoni on se puheenaihe nyt ja aina.

Jossain vaiheessa alkaisit ihan jopa inhota betonia vaikka betoni olisi ollut sinulle täysin neutraali puheenaihe aiemmin.

Lähettäjä: nass 
Päivämäärä:   4.4.25 23:29:28

Kuka sanoisi loukkaantujille tämän:

"Senkus loukkaannutte. En voi olla vastuussa toisten tunteista, jokaisen pitää itse oppia käsittelemään surunsa eikä olettaa että muu maailma pyörii teidän ympärillä."

Varsinkin jos joku julkkis on onnistunut loukkaamaan jotakuta.

Ainakin noista aloituksen esimerkeistä tuli sellainen olo että podcastin pitäjä ja joku somejulkaisu on jotain julkkisjuttuja tms. Tai joku lehtiartikkeli? Ei siis mitään aloittajan kavereita.

Vai olisiko tässä hyvä kohta sellaiselle anteeksipyynnölle joita usein näkee:

"Pahoittelemme aiheuttamaamme mielipahaa."
"On todella ikävää, jos joku pahoitti mielensä siitä mitä joku teki tai sanoi."

Ei siis pyydetä anteeksi sitä että tehtiin väärin vaan harmitellaan sitä, että joku pahoitti mielensä.

Lähettäjä: ii 
Päivämäärä:   4.4.25 23:33:18

Jotenkin säälittää jokainen joka käyttää sanaa masu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 23:35:17

"Olen raskaana. Pahoittelen aiheuttamaani mielipahaa."

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   4.4.25 23:37:15

Kertoisin raskauden siinä missä murskekuorman haustakin. Jos joku suuttuu, niin muistan että teinpä niin tai näin niin joku suuttuu kuitenkin.

Itse en loukkaantuisi vaikka joku kertoisi menestyksestään hevosten parissa, vaikka omani kuoli keväällä...

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   4.4.25 23:40:41

Kertoisin varmaan ensin viestillä että se ensimmäinen reaktio ei tule vasten kasvoja ja saa rauhassa tuntea mitä tuntee.

Muuten en peittelisi omaa onneani, mutta yrittäisin toki olla myös hieromatta asiaa toisen naamaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.25 00:03:14

En usko kenenkään täysjärkisen loukkaantuvan raskausuutisesta. Sen sijaan se voi herättää monia tunteita ja on hienotunteista tiedostaa ja hyväksyä tämä. Tiedon voi esim. kertoa viestillä, jolloin toisella on aikaa käsitellä asiaa omissa oloissaan ja käydä läpi omaan tilanteeseensa liittyvää kipua. Tai sitten kasvokkain hyväksyä kaikki tunteet mitä läheinen tuntee ja ymmärtää ettei se ole henkilökohtaista jos toinen vaikka pillahtaa itkuun uutisen kuullessa.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   5.4.25 00:30:27

Itsellä 3 vuotta lapsettomuutta takana, joista 1,5v hoitoja, nyt keväällä tärppäsi vihdoinkin :) Näin kun on omaa kokemusta aiheesta, niin omalla kohdalla en itse loukkaantunut kenekään vauvauutisista. Kukaan ei ole lähtenyt kommentoimaan minun tilaani, tyyliin "kyllä teillekin vielä tulee lapsi" tms, sellainen olisi taas todella väärin.

Lapsettomien tunteet on oikeasti ikäviä ja masentavia, mutta se, että ei saisi normaalisti kertoa vauvauutisista, menee jo yli.
Jos lapsettoman tunteet ei kestä uutisia, niin sitten kannattaa ihan itse ottaa etäisyyttä keskustelusta, eikä ruveta meuhkaamaan hienotunteisuudesta tms.

Ja jos haluaa ilmoittaa lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle vauvauutisista, niin mahdollisimman neutraalisti on hyvä vaihtoehto "meille syntyy vauva puolen vuoden kuluttua, jos kaikki menee hyvin". Jotkut saattaa ilmoittaa näin: "tiedän, että aihe on sinulle vaikea, mutta meille tulee vauva", itse en pidä tästä tyylistä, en koe tarpeelliseksi että kukaan alkaa sanoittamaan minun tunteitani ja kyllähän kaikkien pitäisi tietää, että lapsettomuus on vaikea aihe siitä kärsiville.

Lähettäjä: nola 
Päivämäärä:   5.4.25 02:19:23

Lähettäjä: -
Päivämäärä: 4.4.25 22:50:33

"Kuule minä olen raskaana! Saan vauvan! Kamalaa kun sulla ei ole vauvaa! Miksei sulla ole? Etkö saa?"
Tämä ei ole ok.

"Kuule minä olen raskaana! Saan vauvan!"
Tämä on ok.

Tässä esim hyvä tiivistys. Plus tuo yllä jo mainittu pointti somen harhakuvasta on erinomainen pointti muistettavaksi. Eli todellisuudessa loukkaantuvat on todella harvassa, he vaan ”huutavat” somessa sen verran kovaa ja muita enemmän, että syntyy herkästi se mielikuva että yliherkkä loukkaantujia olisi muka enemmän ja joka puolella. Älä siis anna somen kommenttikenttien sokaista sinua.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   5.4.25 07:44:51

Mulla oli taustalla pitkä lapsettomuus ja kohtukuolema, jonka jälkeen lapsettomuus jatkui vielä vuosia. Olin aivan rikki ja uutisten vastaanottaminen oli vaikeaa, vaikkakin jokaiselle toivoin aidosti vaan hyvää raskausuutisten yhteydessä.

Helpoin oli vastaanottaa viesti. Kasvotusten oli tukalaa, esitin aina vahvaa ja kotona romahdin. Viesti antoi minulle aikaa tottua ajatukseen (toki vastasin heti lämpimästi onnitellen) ennen kuin näin kasvotusten raskausmahan. Näin toimin myös kipeästi lapsettomuudesta kärsivien kanssa itse, kun lopulta lapsen sain. Kerroin uutiseni heille ensimmäisten joukossa ja sanoin ymmärtäväni, jos tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.

Loukkaantumisesta täytyy vielä sanoa, en mä kenenkään raskaudesta loukkaantunut. Ei ollut väliä, oliko joku raskaana vahingossa tai heti ensimmäisestä yrityksestä. Uutiset vain muistuttivat kipeästi siitä, mitä olin menettänyt ja mitä tavoittelin eniten maailmassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.4.25 12:09:23

On hyvä ymmärtää ettei kaikki ns. iloisetkaan uutiset herätä ensimmäisenä tunteena riemua läheisissä. Kun oma sisko kertoi viestillä kihlauksestaan minä itkin. Mietin kuinka menetän hänet. Alkushokista (n. 10min) toivuttua järkkäiltiin yhdessä häitä ja olin todella onnellinen hänen puolestaan.

Sama monessa muussa asiassa. Asioita voi kertoa, mutta ei pidä odottaa että kuulijat reagoivat tietyllä tavalla. Eikä ensimmäinen reaktio kerro "totuutta" eli vaikka heti ei nousisi onnenkyyneeleet silmiin, niin oikeasti siitä asiasta voi lopulta olla todella onnrllinen ja läheisen lapsikin voi muodostua hyvin läheuseksi, jonka elämässä haluaa olla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.4.25 13:58:19

Totta kai saat kertoa ja olla iloinen siitä ja tuulettaa. Se ei loukkaa muita niin kauaa kun et hauku tai loukkaa tahallasi niitä jotka ei lasta voi saada. On niitä mielensäpahoittajiakin mutta sun vastuulla ei ole miten muut reagoi sinun ILOOSI. Itse loukkaantuisin jos _ystävä_ ei kertoisikaan raskaudesta kun vasta synnärillä. Moni nykyään kertoo vähän kaikille samaan aikaan vaan jakamalla uutisen stoorissa jossain someissa ja thats it. Jos jotain kiinnostaa lisää niin voivat erikseen tulla kysymään.

Lähettäjä: Näin 
Päivämäärä:   5.4.25 14:01:33

Ihan älytöntä hössötystä.
Tässä taas yksi syy ettei mulla ole enempää naisia kavereina, ihan järkky draama kaikesta. Ne naiskaverit mitä on, on normaaleja ihmisiä. Ei mitään hormonihirviöitä.

Jos kertoo raskaudesta, onnittelen ja jään takavasemmalle. Ihmiset muuttuu ihan erilaisiksi, kun menee vauvakuplaan. Paras antaa ystävyyden hiipua hyvissäajoin ettei kärtetä kummiksi tai oleteta olevan mukana raskaudessa/lapsen hoidossa.

Että joo, en loukkaannu vaikka miten kertoisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.4.25 14:07:54

Olen kertonut normaalisti niille joille haluan. Jos tulisin raskaaksi, toimisin samoin. Jos joku vetää herneet nenään siitä että kerron meille tulevan perheenlisäystä niin siinäpähän vetää, ei tarvitse olla jatkossa tekemisissä.

Toisten onnen ei pitäisi olla muilta pois.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   5.4.25 14:14:45

Olen kertonut sitä mukaa, kun jostain syystä on tullut puheeksi. Eli sitten kun raskaus selkeästi näkyy tai estää osallistumasta johonkin. Facebookissa kerroin sitten kun lapsi syntyi, kyllä joku vela minut poisti kavereistaan juuri tuolloin.

Iso osa kavereista (joita ei ole paljon) on veloja, pari on tahattomasti lapsetonta eivätkä ole millään tavalla suuttuneet kun olen saanut lapsen.

Rakastan lastani ja äitiyttä, mutta en minä koe tarvetta puhua siitä aiheesta kovinkaan usein. Toki saatan mainita, että olemme menossa vaikka laskettelemaan ja Peten kaveri lähtee mukaan. Tai jos vela kysyy, olenko nähnyt vanhempani, niin saatan sanoa, etten ole, mutta näen tänään kun tuovat Peten kotiin. Eli en salaile Peten asioita kuitenkaan.

Lähettäjä: Gddd 
Päivämäärä:   5.4.25 14:56:12

On hyvä ymmärtää ettei kaikki ns. iloisetkaan uutiset herätä ensimmäisenä tunteena riemua läheisissä.
Sama monessa muussa asiassa. Asioita voi kertoa, mutta ei pidä odottaa että kuulijat reagoivat tietyllä tavalla."

Eihän ketjun aiheena ollutkaan se, että kaikkien pitäisi iloita samoista asioista tai olla silmittömän onnellisia toisten puolesta vaan se, että mitään ei voi sanoa kun kaikkeen vastauksena on "Ei tällaisesta asiasta saa tuolla tavalla puhua. Pitää osata olla hienotunteinen, kun minulle tämä aihe on todella herkkä".

Eli tuolloin sinäkin olisit vastannut siskollesi "Et sinä voi tuolla tavalla kertoa, sinun pitää osata olla hienotunteinen kun kerrot minulle menneesi kihloihin".

Lähettäjä: Xz 
Päivämäärä:   5.4.25 20:21:42

Olen tahtomattani lapseton, mutta enemmän minua loukkaisi, jos ystäväni ei kertoisi raskaudestaan pelätessään aiheuttavansa minulle pahan mielen.

Kyllähän toisten raskausuutiset ja lapsikeskustelut aina muistuttavat minua siitä mitä en voi saada, mutta näin se vain on eikä muiden tarvitse minua sen takia mitenkään ”varoa”.

Lähettäjä: mustikka 
Päivämäärä:   6.4.25 03:26:05

Lähettäjä: Xz
Päivämäärä: 5.4.25 20:21:42

Olen tahtomattani lapseton, mutta enemmän minua loukkaisi, jos ystäväni ei kertoisi raskaudestaan pelätessään aiheuttavansa minulle pahan mielen.

Tämä