Lähettäjä: Kirkonrotta 
Päivämäärä:   3.4.25 22:55:27

Olen pienituloinen yksinelävä ihminen ja arki on aika tiukkaa ja vaatii järjestelmällisyyttä taloudessa.
Elämäni on mielestäni kuitenkin elämisen arvoista ja täynnä sisältöjä. Tykkään työstäni ja kouluttaudun työn ohessa, että pääsen eteenpäin ja elintaso jatkuvasti nousisi.
Asun vaatimattomasti ja elän yksinkertaisesti.
Kaikki on hyvin niin kauan kun joudun sosiaalisiin tilanteisiin lähipiirini kanssa; kun kodissani käydään tai pitäisi viettää yhteistä aikaa.
Pitäisi lähtä ulos syömään: ei ole rahaa, en haluaisi lähtä.
Pitäisi järjestää illanvietto: koti on pieni, vanhanaikainen ja kulunut, en halua.
Pitäisi tehdä irtiottoja tai puuhata jotain spontaania, joka vaatii rahaa.
Olen silloin aina se, johon turhaudutaan ja petytään, kun en osallistu.

Ja tiedän, että olen väärässä seurassa, jos kukaan ei halua kuulla, ymmärtää tai hyväksyä tilannettani, tai että minun ei tarvitsisi kokea häpeää kodistani, mutta ihan ajatuksena; köyhyys tai vähävaraisuus näyttää olevan joskus isompi ongelma hyväksyä kaikille muille kuin minulle itselleni.
Miten muut?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   3.4.25 23:07:17

En nyt häpeä, mutta lomasuunnitelmista kertoessa tunnen töissä vähän alemmuutta; muut hehkuttavat mitä lie Malediiveja ja postaavat kuvia saaristomökeiltä ja lähtevät kaverin häihin Italiaan, itse menen uimaan luonnonvesiin ja käyn metsäretkellä ja kirjastossa :D Ja siis itselle se on ihan hyvä loma josta nautin mutta työkavereilla on rikkaat miehet ja/tai vanhaa rahaa ja mulla ei ole kumpaakaan. Matalapalkka-ala.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.4.25 23:11:30

Itselläni myös tuo, että hävettää kun vieraita käy kodissani. Kotini on siisti ja omasta mielestäni kiva ja tietynlainen turvapaikka, mutta heti kun joku muu astuu sisään, häpeän. Näen kotini liian pienenä, huonosti sisustettuna, ym. Hävettää kun ei ole edes riittävästi istumapaikkoja. Lähes kaikki tutut asuvat isommissa kodeissa, sisustavat. On aivan selvää kun kotejamme vertaa miten paljon vähemmän rahaa minulla on.

Myös harrastuksissa, haluaisin olla parempi, kehittyä ja harrastaa enemmän mutta enempään ei ole varaa. Se hävettää, kun kaverit edistyvät ja tiedän että se johtuu siitä että heillä on enemmän rahaa panostaa asiaan.

Yleisesti muutenkin sosiaalisissa tilanteissa häpeän esimerkiksi vaatteitani, jotka eivät ole muodikkaita. Minulla ei ole tyylikkäitä kampauksia, manikyyreja mitä muilla on. Se näkyy jopa ihan keskustelun tasolla, kun minulla ei ole varaa käydä samoissa paikoissa lomilla kuin muut ja hävettää kun muut juttelevat Rooman matkoista, itse en ole käynyt näissä paikoissa joissa ns "kaikkien" olisi tulla käynyt.

Oma tuttavapiiri on kyllä tosi keskiluokkainen ja olisi aivan mahdotonta edes yrittää kuulua joukkoon joidenkin heistä kohdalla.

Lähettäjä: Nti50 
Päivämäärä:   3.4.25 23:21:33

En ole koskaan hävennyt. Harmittanut joskus, jos en ole päässyt sinne Malediiveille...tosin sitten kerran pääsinkin!
Itse en osaa arvottaa kotia sisustuksen mukaan tai vaatetusta brändien mukaan. Olen aika tavis, vaikka nykyään rahaa onkin. Nautin luonnonvesistä ja mersistä, joita moni pitää itsestään selvyytenä, vaikka ei koskaan kävisikään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.4.25 23:26:29

Minullakin on pientä kotihäpeää, vanha 1950 luvun mökki missä asun ympärivuoden mutta on sentään omaa tilaa ja lääniä ympärillä. Eikähän tästä uutta tekemälläkään taida saada. Mutta kun vertaan vaikka naapureihin ja tilallisiin niin heillä on modernisti sisustetut hirsimökit ja kartannot joita kyllä ihailen.

Nykyäänhän kaikki on vanha on muodissa ja kirppareille ostelu on muodikasta? Tuo vähän helpottaa omaa häpeää. :D

Lähettäjä: YM 
Päivämäärä:   3.4.25 23:42:33

"Olen silloin aina se, johon turhaudutaan ja petytään, kun en osallistu."

--> ehkä tuollaisten pettymyksistä ei kannata välittää.

Mä en ole koskaan halunnut järjestää illanviettoja tai mennä mukaan spontaaniin tekemiseen tai irtiottoihin... Saati sitten lähteä Malediiveille... :) Ja kyllä mun tosiystävät, joita on muutama, ymmärtävät etten halua. Jos joku ei ymmärrä niin se on hänen ongelmansa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.4.25 00:56:22

Mun ystävä/tuttavapiiri on pieni, siihen kuuluu vain lähimmät perheenjäsenet ja pari ystävää, jotka hekin elävät melko vaatimatonta elämää. Saattavat silloin tällöin käydä matkalla mutta ei missään Malediiveilla, eivät harrasta mitään kalliita juttuja tai muutenkaan puhu kulutuksestaan. Kumpikin kuitenkin korkeasti koulutettuja ja ihan hyvissä työpaikoissa eli arvelisin heidän olevan ihan keskituloisia. Itse väännän vielä AMK-tutkintoa loppuun ja teen siinä sivussa osa-aikaisesti siivoustyötä. Ja asun vuokrayksiössä. Kaverini osti puolisonsa kanssa vastikään asunnon, ja siinä tuli sellainen "huono" olo, että alkoi epäilemään että pystyykö sitä itse koskaan ostamaan omaa asuntoa? Muutenkin ollut usko tulevaisuuteen kovilla kun työmarkkinat nyt on mitä on. Olen tietysti iloinen kaverini puolesta, eihän hänen asuntonsa ole minulta mitenkään pois, mutta turhauttaa nähdä kun muut ns. siirtyvät elämässä eteenpäin ja itse edelleen asuu siinä vuokrayksiössä.

Varmasti tulisi näitä tilanteita enemmänkin, mutta kuten sanoin niin vietän aikaa vain harvojen ihmisten kanssa eikä töissäkään tule kenenkään kanssa juteltua, niin en kuule muiden matkoista tai häistä.

Somehan on tietysti oma lukunsa. Tuntuu että lähes kaikki tekevät jotain "hienoa" työtä (toimistotyö jossa ei tarvitse likaantua tai hikoilla) jossa käydään tiimilounailla ja on työnantajan kustantamia ties mitä karkeloita. Tuntuu että siis ihan opiskelijoillakin on sivuduunina jotain mukavaa. Ja käydään kavereiden kanssa dinnerillä ja brunchilla, laskettelemassa vähintään Levillä ellei jopa Alpeilla, ulkomaanmatkoja ja kampaamokäynnit sekä ripsi- ja kynsihuollot tietty. Vaikka eihän sitä voi tietää mikä kaikki on lavastettua mutta kyllä tuntuu oma elämä aika harmaalta kun vertaa. Olenkin yrittänyt vähentää somen käyttöä, ihan hyvä juttu.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   4.4.25 06:02:44

Häpeä on tunne joka kumpuaa jostain huonosta itsetunnosta. Varallisuuteen se ei liity mitenkään. Aina on toisilla jotain mihin ei itsellä ole mahdollisuutta.
On tärkeää mitoittaa omat elämäntapansa niihin raameihin missä elää. Köyhäily on hyvä harrastus monellakin tapaa. Oppii miettimään tarkoin mitä on tarvetta hankkia ja mistä sen halvimmalla saisi. Tai on vallan ilman kunnes kohdalle sattumalta osuu. Kirpputorit tai tutuilta turhiksi jääneet kannattaa hyödyntää.
Köyhäilijälle ei kerry turhaa tavaraa nurkkiin. Tukee kiertotaloutta ja pitää oman hiilijala jälkensä minimissä. Eli todellinen ekoteko jokainen tavara minkä jätät ostamatta.
Olen yli 60v ja uutena olen ostanut eläessäni vain ostamaani halpaan kerrostalo kämppään pölynimuriin, hellan ja jääkaapin. Muu kalustus on antiikkia saatuna tutuiltani näiden muuttoja auttaessani tai sattumalta löydettyä kirpputorilta. Sama vaatteissa. Ruoat kasvatan itse, poimin metsästä, kalastan. Ei ole vapaa-ajan ongelmia ja välillä hurautan säästyneillä rahoilla äkkilähdöille etelään muutamalla satasella.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   4.4.25 06:48:24

Tunnen ylpeyttä mitä halvemmalla pärjään,muuta ei tarvitse.

Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   4.4.25 07:03:05

Vain siltä osin, etten pysty hankkimaan lapsilleni uusia vaatteita, vaan saavat käytettyjä. Välillä lapsi joutuu tilanteeseen, jossa päiväkotikaveri on vinkunut lapseni vaatteista. Tietysti lapsella on tuolloin paha mieli. ( vaatteet ovat siistejä ja ehjiä, mutteivat niitä viimeisen muodin releitä) Tllöin tekisi mieli käydä juttelemassa sen päiväkotikaverin kanssa siitä miten toisille puhutaan. Toivon kuitenkin että oma kannustukseni, lohdutus ja selitys kaverin käytöksestä kantaa hedelmää ja lapsi oppii tuollaisten huomautusten olevan turhia.

Lähettäjä: eräs 
Päivämäärä:   4.4.25 07:09:54

Itse en ole kyllä mitenkään vähävarainen mutta monet ainakin töissä luulevat niin kun en koskaan matkustele ja lomatkin olen vain kotona. Tykkään olla kotona, liikkua lähiluonnossa, lukea kirjoja, katsoa elokuvia. Matkustelu ei vain kiinnosta, liikaa vaivaa.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   4.4.25 07:17:03

En minä häpeä sitä, että minulla on vähemmän rahaa käytössä kuin joillain muilla. Aina jollain on enemmän. Varallisuuden määrä ei ole mikään mittari hyvään elämään.

Nämä usein toistuvat kalliit lomat, kynsihuollot, kalliit ravintolat, uudet talot tai autot eivät merkkaa minulle yhtään mitään. En edes haluaisi sellaisia.

Meillä on velaton vanhahko talo, vanhat toimivat autot ja kaikkea tarpeellista ihan riittävästi. Joskus matkustellaan, mutta ei kokoajan. Sisustus on kodikas ja siisti. Siihen ei tarvita paksua lompakkoa vaan mielikuvitusta.

Otsikosta sain sellaisen käsityksen, että puhutaan oikeasti vähävaraisista. Niistä joilla ei oikeasti ole mitään. Kyse olikin niistä, jotka tuntevat häpeää kun eivät voi kuluttaa niin paljon kuin varakkaammat ystävänsä kuluttavat. En usko että ne ystävät edes ajattelevat asiaa noin. Häpeä tässä tapauksessa on ihan turhaa ja se on vain omassa päässä. Sen voi hyvin heittää romukoppaan.

Sitäpaitsi mitä se muille kuuluu miten kukin rahansa käyttää. Minäkin saatan sanoa että en nyt lähde kalliiseen ravintolaan, mutta en kerro että ne rahat laitoin jo sijoituksiin.

Lähettäjä: Y 
Päivämäärä:   4.4.25 07:21:15

Sama juttu, olen töissä ei-matalapalkka-alalla, mutta teen vain kolmea päivää viikossa terveydellisistä syistä. Työkavereilla oikeasti erittäin varakkaat miehet (välillä tuntuu erikoiselta, että samaan työpaikkaan on osunut useampi tällainen rouva), ja lomamatkat suuntautuvat luonnollisestikin niihin kalleimpiin ja tyylikkäimpiin kohteisiin. Lomamatkoilla ollaan myös useita kertoja vuodessa. Lapsensa opiskelevat ulkomailla, harrastavat purjehdusta ja golfia. Vaatteista näkyy, että rouvat eivät ole Lindlin asiakkaita toisin kuin minä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   4.4.25 07:47:24

En häpeä mutta se harmittaa hirveästi koko ajan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.4.25 08:48:46

Helpompi varmaan sanoa että kulutus on typerää, jos itselle on puhtaasti valinta ettei sitä harrasta. Kyllä se usein jättää ulkopuoliseksi, kun keskustelun aiheet vaikkapa työpaikan lounaspöydässä ovat usein vaikka uudet tv-sarjat (joita tietenkin katsotaan maksullisista palveluista) vaatteet, matkustus, mökkeily ym. Toki itse määrittelee onko ns vähävarainen mutta en tiedä nyt puhutaanko tässä siitä että sijoittaa ne rahat mieluummin tai lomailee mökillä...

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   4.4.25 08:49:49

En häpeä nyt enkä ole koskaan hävennytkään. Kaveripiiri varmaan suht samanlaista, koska koskaan ei oo kukaan sanonut mitään eriävää, kun ovat/ovat olleet samassa tilanteessa. Sama toisin päin eli jos itse kerranki ehdotan vaikka syömään menemistä niin on täysin ok sanoa, että ei ole just nyt rahaa, ymmärrän kyllä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 09:21:34

Sama. Toivoisin todella, että KAIKKI ymmärtäisivät, että kaikilla ei ole rahaa esim. ulkona syömiseen tai maksullisiin juttuihin.

Vielä tinhottavampaa on kun yli tuplat tienaava alkaa selittää, miten se on pikkuraha ja miten siellä on halpaa.

Häpeän silloin kun jään ulkopuolelle ja silloin kun ihmiset eivät ymmärrä. Eli joku alkaa selittää säästövinkkejä tms. En muutoin häpeä tilannettani.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   4.4.25 09:34:48

Sama kuin pisteellä ylhäällä, hävettää erityisesti silloin kun joku sanoo että voisi lainata rahaa kun olen sanonut ettei juuri nyt ole varaa käydä ravintolassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 09:47:37

Voi että kun ihmiset tajuaisivat, että ulkoiset maneerit eivät todellakaan aina kerro ihmisen tuloista yhtään mitään. Tiedän ihmisiä, joita ei vain kiinnosta asua hulppeasti tai käydä ravintoloissa yms. Vaikka varaa olisi tehdä kylän komein mökki, käydä ravintoloissa jne.

Ehkä olet väärässä seurassa löytyykö muita vähätuloisia tai muuten kulutustottumusten kanssa samaan tyyliin eläviä. Ja arvostelijoita ei ole pakko ottaa kylään. Itse kuulun siihen ryhmään joka ei välitä shoppaillla koko ajan jotain uutta. Noh kerran olin ostanut uudet matot, niin kyllä niitä anoppi tuli oikein ääneen ihmettelemään:D

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   4.4.25 10:07:16

Onpa hassua. En ikinä ole ajatellut, että joku pitää meitä vähävaraisina. Ajan yli 19 v vuotta vanhalla pikkuautolla, käytän paria vaatekertaa, emme matkustele, emme käy ulkona syömässä. Nämä on siksi näin, että haluan/ haluamme elää näin. Ulospäin varmaan näyttää siltä, että olemme vähävaraisia, mutta tosiasiassa olemme velattomia, oma talo, iso vene, tilillä käteistä yli 100t. Tämä vain on meidän tapamme elää.

Ehkä se vanha auto hävettäisi, jos sillä olisi pakko ajaa, en tiedä. Pidän autostani enkä haluaisi sitä vaihtaa mihinkään. Puhelimeni on jo vuosia vanha, voisin mennä kauppaan ja ostaa kalleimman mahdollisen mallin, mutta en halua. Ulospäin näyttää samalta ajaako vanhalla autolla vähävarainen vai ei niin vähävarainen, mutta itse en osaa tuntea häpeää. Eli tuleeko häpeä tunne siitä, että haluaisi enemmän, mutta ei ole siihen mahdollisuuksia?

Lähettäjä: EiKuuluJoukkoon 
Päivämäärä:   4.4.25 10:20:26

En ole vähävarainen vaan reilusti yli keskituloinen, mutta ei mullakaan ole monia tässä topikissa mainittuja asioita enkä kyllä ole tajunnut hävetä sitä. Esim noi manikyyrit, pedikyyrit, kampaajat ym. Kampaajalla käyn kerran vuodessa jos jaksan. Hiukset hirveät ohuet lirut, eipä niissä ole laittamista. Kynsiä turha laitattaa kun piha- ja tallihommissa menevät huonoksi joka tapauksessa. Talo on vanha, mutta rempattu. Siihen mun rahat ovat menneet. Joskus ajattelin että sisustan sen hyvin. Sit totesin että miksi laittaa rahaa ja aikaa siihen, kun ei siellä kukaan muu käy kuin minä.

Ei ole ollut kalliita lomamatkojakaan. Pari kertaa elämäni aikana käynyt pidemmällä ulkomaan matkalla. Tähän tosin tulee muutos jatkossa, kun johonkin rahat on tuhlattava.

Mut en ymmärrä miksi joitain hävettää ettei ole samoja asioita kuin muilla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.25 11:25:43

En häpeä koska tein valinnan opiskella aikuisena yliopistolla. Tulot romahti vuosiksi mutta pääsin pois matala palkka alalta ja toivon todellakin että pääsen hyviin töihin. En ole pitänyt mitään lomia vuosiin ja asun 25m2 yksiössä jonne ei pohjaratkaisun vuoksi mahdu muuta kuin sänky ja kirjoituspöytä. En omista edes telkkaria. Kotonani käy vieraita ehkä 2 kertaa vuodessa ja ulkona syöminen tarkoittaa koulun ruokalaa. Toki opiskeluiden loppu jo häämöttää ettei tämä kestä ikuisesti.

Miielestäni vähävaraisuuden häpeäminen on asenne kysymys. Minulla on sanottu lukemattomia kertoja ettei kukaan muu voisi elää näin kun minä elän mutta kun katselen paljonko ihmiset polttaa rahaa ja sitten itkee kun mitään ei jää säästöön kun pitää olla hienot autot, puhelimet jne - vaikka niihin ei olisi edes ko ihmisen tulotasolla varaa - niin en minäkään haluaisi elää kuten he elävät. Kun elää pienellä budjetilla niin tulee joku järki siihen rahan käyttöön ja alkaa arvostamaan asioita enemmän. Minä esim myin autoni kun lähdin opiskelemaan ja sitten kun voin joskus sellaisen hankkia uudestaan niin arvostan sitä paljon enemmän kuljettuani kävellen ja bussilla vuosikausia välissä.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   4.4.25 12:18:48

En edes ymmärrä miksi pitäisi hävetä. Asun vuokralla vanhassa talossa, mutta tämä on minulle rakas koti. Olen sisustanut sen makuni mukaiseksi, eikä taatusti tule toista samanlaista vastaan. Pääasiallinen sisustuskauppani on Tori. fi, ja vaikka olisi rahaa käytössä kuinka paljon tahansa, en tekisi mitään toisin. Auto on vanha mutta luja, ravintolassa on varaa käydä joskus ja jouluna. Matkoihin ei juuri ole varaa, ellen erikseen säästä.

Mutta tämä on minun tapani elää. Valitsemani ammatti on matalapalkka- ala, mutta pidän työstäni paljon. Minulle se on paljon tärkeämpää kuin se, onko varaa pintaliitoelämään. Jos jollakin on, ei se minulta ole mitään pois.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   4.4.25 12:26:18

Harvoin häpeän, mutta ihan vasta tuli tilanne että kollega täytti 60 vuotta ja työporukassa kerättiin lahjakortti liikkeeseen X.
Jokaiselta vapaaehtoinen osallistuminen 20e ja hävetti sanoa että ei sillä hetkellä ollut laittaa edes sitä.
Asia onneksi järjestyi, mutta siinä hetkessä nolotti.

Lähettäjä: Köyhä 
Päivämäärä:   4.4.25 12:58:56

Minua ei varsinaisesti hävetä köyhyyteni. Ei autoni eikä kotini eikä aina samat vaatteeni.

Mutta minua ärsyttää se, etteivät ihmiset ymmärrä talouden tuomia rajoitteita. Jos meno suunnitellaan ravintolaan, minä jään ulos. Kyse on samanlaisesta saavutettavuudesta kuin vammaisten kohdalla. Jos kaveripiirissä on vaikka pyörätuolia käyttävä henkilö, on törkeää suunnitella menoja esteellisiin paikkoihin ja näin sulkea yksi ulos. Sama taloudellisten esteiden kanssa.

Myös ns. sääliratkaisut on halventavia. Harva köyhä haluaa elää almuista ja se, että ratkaisuna joku ehdottaa tarjota tuntuu alentavalta (jos syy tarjoamiseen on joku muu niin eri asia) tai jos ehdotetaan lainata. Vammaisesta se varmaan tuntuisi samalta, jos ihmiset tarjoutuvat kantamaan häntä.

On eri asia, jos henkilö ITSE pyytää tällaista apua. Mutta muuten, lähtökohtaisesti ihmiset haluavat olla itsenäisiä, eivät toisista riippuvaisia ja toisten almujen varassa. Pyörätuolia käyttävä haluaa paikkaan jossa voi liikkua itsenäisesti ja köyhä paikkaan, johon budjetti riittää.

Kolmas seikka on sitten turhauttavat neuvot ja besserwisseröinti. Jos on ollut "köyhä" 5v opiskellessaan ei oikeasti edes ole mitään käsitystä siitä mitä köyhyys on. Sen sijaan että keski- tai hyvätuloisena alkaa neuvomaan, voisi omata nöyrän asenteen, ymmärtää että kaikkea ei tiedä eikä kaikesta ole käsitystä. Myöntää se, että se toinen ihminen osaa elää omaa elämäänsä parhaiten. Vertauksena varmasti myös vammaista ärsyttää, jos joku tulee selittämään miten hänkin kerran oli viikon keppien kanssa, että kyllä hän tietää millaista tuo on ja että ootko muuten kokeillut jumpata sitä ja kun juot vihreää teetä niin sit parantuu.

Lähettäjä: voileipä 
Päivämäärä:   4.4.25 15:55:33

Vähän aiheen vierestä, joskus hävettää (ja kaduttaa) kun ihmisillä on keski-iän paremmalla puolella luonnollisesti ajokortit, omistusasunnot, autot ja kesämökit... ja minä en ole saanut hankittua. Mahdollisuus olisi ollut ainakin johonkin noista.
Köyhä en ole ollut kuin pienen hetken.
Vanhemmat aikanaan maksoivat velkojaan ja elivät nuukasti, niin en todellakaan vaatteilla koreillut tai kivoilla hiuksilla tms. Olin kuitenkin sen verran lannistettu lapsi, että muistan vain kerran hävenneeni syvästi äidin ostamaa urheilu-asua.

Lähettäjä: Ulpukka 
Päivämäärä:   5.4.25 17:55:52

Hei te, jotka kärsitte kotihäpeää: älä turhaan! Jos kotisi on siisti ja viihdyt siellä itse, se riittää. Se ei haittaa, jos on vanhaa, tai ei ole viimeisimmän muodin mukaista. Se on sinun kotisi ja olen kiitollinen, jos saan sinne kutsun.<3

Lähettäjä: Ava 
Päivämäärä:   5.4.25 18:14:07

Joskus tunnen jotain huonommuuden tunnetta. Omat sisarukset reissaa ulkomailla, rakentaa uutta taloa.. sama tuntuu olevan myös työkavereille.
Itse kituutan kerrostalo kaksiossani, joka olis täyden remontin tarpeessa varmaan monen mielestä koska kaikki on alkuperäistä 90 luvulta. Ikeasta ostetut huonekalut.

Hiuksia en värjää, en osta hienoja muotivaatteita.

Nyt olen taas lomalta palaamassa töihin ja valmiiksi jo tympii kun toiset kyselee mitä tein lomalla. No, olin kotona ja ulkoilin. Ja taas en ole yhtään mielenkiintoinen ihminen :D

Lähettäjä: birdie 
Päivämäärä:   5.4.25 18:17:08

Luin että vähärasvaisuuttasi..no häpeän sitä viimeistään kun kaikki luut ovat näkyvissä :D