|
Lähettäjä: Käpylehmä
Päivämäärä: 3.4.25 18:00:47
Varoitan heti alkuun, nyt tulee pitkä stoori.
Olen useamman vuoden jutellut niitä näitä erään miehen kanssa ig:ssä, ei mitään sen kummempia koska olen ollut suhteessa. Hän kyseli minua välillä seuraksi yhteiseen harrastukseen, mutta en koskaan mennyt. Erosin kuitenkin vuoden vaihteessa, ja pari kuukautta sitten suostuin hänen pyyntöönsä ja ajattelin ihan kaverimielessä tavata hänet. Meillä oli tosi hauskaa ja ei mennyt montaa päivää kun hän ehdotti jos tulisi käymään kylässä luonani. Alkuun en meinannut suostua, vaan keksin osittain tekosyitä miksei käy. Hän kuitenkin ylipuhui minut sanomalla, että "odotin tätä iltaa ehkä vähän liikaa" ja muuta lässynläätä. No, taas meillä oli tosi kivaa yhdessä ja koska kello oli kolme yöllä kun hän alkoi tehdä lähtöä, ehdotin että hän voi jäädä yöksi. Mitään ei tapahtunut välillämme vaikka nukuttiin samassa sängyssä, juteltiin vaan. Tämän jälkeen hän kertoi viestillä että on todella ihastunut minuun.
Meni viikko ja hän tuli uudestaan yökylään. Tällä kertaa suudeltiin useita kertoja, mutta mitään sen kummempaa ei välillämme ollut. Yöllä sängyssä hän puhui kuinka tietää haluavansa tulevaisuudessa perustaa kanssani perheen ja miettii kokoajan vain millaista olisi elää kanssani jokainen päivä. Lisäksi hän sanoi, että koska olen eronnut vasta hiljattain pitkästä suhteesta, hän haluaa että opettelen elämään nyt ensin yksin, sillä hän ei halua koskaan menettää minua elämästään ja pelkää, että jos kiirehdimme suhteeseen ja se ei toimikaan niin emme ole enää missään tekemisissä sen jälkeen. Ajattelin, että onpas siinä järkevästi ajatteleva mies. Hän myös kertoi kuinka hänet on ghostattu usein vaikka juttu on tuntunut etenevän hyvin ja kuinka paljon se on häntä satuttanut ja että hän ei koskaan aio tehdä minulle niin. Lupasin myös itse, että en aio kadota hänen elämästään, koska hän vaikutti pelkäävän sitä. Kerroin myös että olen itsekin häneen ihastunut, mutta että olen samaa mieltä siitä että edetään kaikessa rauhassa.
Seuraavana päivä hän oli todella kylmän oloinen viesteissään, joten kysyin onko välillämme kaikki ok? Tähän hän vastasi että kyllä, mikään ei ole muuttunut. Päivä päivältä hän kävi etäisemmäksi ja ollaan nähty muutama kerta sen jälkeen tuon yhteisen harrastuksen parissa ja yhden pikavisiitin teki luonani. Olen aika ajoin avautunut hänelle miltä minusta tuntuu tällainen kylmä-kuuma -leikki, mutta hän on sanonut että hänellä on nyt vähän vaikeaa. Yksi ilta kun olin ensin viestitse avautunut, miten väärin koen minua kohdeltavan, kun kokoajan viesteissä sanotaan että mikään ei ole muuttunut mutta silti hän on todella kylmä ja etäinen, hän soitti minulle. Hän käytännössä huusi minulle tunnin putkeen eikä antanut minun puhua, että kuinka hän haluaa että minä nautin nyt sinkkuudesta ja annan hänelle tilaa koska hänellä on nyt vaikeaa ja kuinka ensimmäinen kerta tulla minun luokse oli virhe ja hän näkee 0% mahdollisuuden parisuhteelle kanssani NYT, mutta mikään ei ole silti vieläkään kuulemma muuttunut. Sovittiin, että ollaan vain kavereita. Hän kuitenkin sanoi, että on edelleen minuun ihastunut.
Tämän keskustelun jälkeen olen nyt kuitenkin ottanut etäisyyttä häneen suojellakseni itseäni, koska hänen käytös satuttaa, kun puheet ja teot ei kohtaa lainkaan. Pari kertaa olen tosin ehdottanut harrastuksissa käymistä yhdessä, mutta vastaus on aina siihen "ei tänään". Hän on kuitenkin joka päivä nyt laittanut minulle jonkun kuivan viestin joka ei johda mihinkään keskusteluun, tai jos yritän jatkaa keskustelua hän ei vaan enää vastaa tai vaihtoehtoisesti vastaus kestää jopa päiviä vaikka puhelin selvästi on kädessä. Esimerkkeinä sekä eilen, että tänään hän kysyi miten minulla on päivä lähtenyt käyntiin. Kun kerroin ja kysyin miten hänellä, en ole saanut vastausta. Miksi hän kysyy edes jos häntä ei oikeasti edes kiinnosta? Onko tarkoitus vain pitää minua löysässä hirressä? Olen ihan loppu tähän tilanteeseen ja tuntuu että alan pikkuhiljaa vain vihata häntä. Tiedän että hänellä on oikeasti nyt vaikeaa ja tiedän myös syyn, mutta olen itsekin ollut aikoinaan vaikeasti masentunut ja halunnut kuolla, mutta en silti koskaan silloin kohdellut ihmisiä joista välitän tällä tavalla. Jotkut peruskäytöstavat voisi kuitenkin olla hyvä omata. Nyt on kuitenkin kyse yli 30 vuotiaasta miehestä. Olen päättänyt, että en laita hänelle enää mitään oma-aloitteisesti, vastaan kyllä jos hän laittaa jotain koska aion pitää lupaukseni siitä että en häntä ghostaa tai katoa mihinkään. Tämä tilanne vaan raastaa minua älyttömästi ja tekisi mieli lyödä itseäni paistinpannulla päähän että saisin hetkeksi edes ajatukset sammumaan, koska vaikka tekisin mitä niin huomaan niiden jatkuvasti menevän häneen ja mietin miksi en kelpaakaan edes kaveriksi.
Ymmärtäisin paremmin jos hän olisi ollut vain seksin perässä, mutta emme ole sitä edes harrastaneet, nimenomaan koska hän on halunnut edetä hitaasti.
|