Lähettäjä: kynnysmattoilee? 
Päivämäärä:   2.4.25 11:42:03

Niin, miksi? Varsinkin parisuhteessa olen huomannut tuon olevan tavallista. Jos koko ajan homma toimii niin että toinen päsmäröi ja v-tuilee ja toinen kuuntelee mitään sanomatta, niin mitä järkeä? Miksi ei voi sanoa vaikka siitä tulisikin riita, vaan mieluummin ollaan kynnysmattona mielllyttämässä toista? Tällaista saanut nyt kuunnella jo jonkin aikaa ja ei ymmärrä. Kuulemma ei tule riitaa kun antaa periksi, mutta koko ajan katkeruus selvästi vaivaa kun antaa periksi. Miksi jotkut on vässyköitä, vaikka toinen tätä hyödyntää?

Lähettäjä: Floora 
Päivämäärä:   2.4.25 11:45:33

Niin ja miksi oksettavat wt-muikkelit käyttävät ihmisistä puhuessaan sanoja "kynnysmatto" tai "vässykkä"? Onkohan katkeruutta?

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   2.4.25 11:45:59

Koska me ihmiset olemme erilaisia. Toiset esimerkiksi haukkuvat muita vässyköiksi ja kynnysmatoiksi, toiset osaavat esittää asiansa asiallisesti.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.4.25 11:50:23

Kaverilla on tuulellakäyvä mies, joka peruu sovittuja asioita ja tämä ei sano asiasta. Vaikka kuinka monta vkl- tai lomareissua mies on perunut vaikka kaveri on järjestänyt sukulaisen tai kaverin elikoista huolehtimaan. Törkeä oli myös se kun kaveri oli hankkinut ison ovellisen hyllyn jonka mies oli luvannut koota, mutta ilmoitti, että kokoa itse tai kysy jos veljesi kokoaa, koska oli ottanut itseensä kun kaveri oli kysynyt tarviiko mies apua kokoamisessa. Kaveri on tätä kuitenkin jo vuosia sietänyt vaikka asiasta vähän väliä avautuu ja se häiritsee, joten kynnysmattoilua sekin on. Muuten ei ole mitenkään "vässykkä", mutta parisuhteessa sallii törkeän kohtelun. Liekö jotakin pakko olla parisuhde- tai mitä ihmisetkin puhuu jos erotaan-ajattelua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.4.25 11:51:02

Mulle on jo lapsena tehty selväksi, että mulla ei ole mitään syytä heittäytyä hankalaksi. Kaava on toistunut kasvaessa ja tottunut sietämään liikaa p.skaa. Nyt yritän päästä siitä eroon, antamalla itseni vapauden olla "hankala". Muiden reaktiot ja tunteet eivät ole mun vastuulla. On ihan normaalia ja sallittua pitää puolensa ja sanoa selvästi takaisin.

Lähettäjä: Zn 
Päivämäärä:   2.4.25 11:57:16

Jaa-a, kai jotkut ajattelee että on helpompaa olla hiljaa kuin alkaa sanomaan vastaan.

Ruokakaupassa näin joitain viikkoja sitten pariskunnan, jossa mies puhui oletetulle vaimolleen todella törkeästi ja kovaan ääneen. Silloin teki mieli huomauttaa miehelle, että siivoapa suutasi ja sanoa naiselle että miksi kuuntelet tuollaista, hankkiudu eroon siitä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.4.25 11:59:54

Kaikki eivät usko ansaitsevansa parempaa, tai voivansa saada parempaa, tai että ilman tuollaista ihmistä elämä olisi parempaa. Loput on sitten saatu huonolla kohtelulla uskomaan, että elämä ei tästä enää parane.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.4.25 12:04:16

"Onkohan katkeruutta?"

Tuo suosittu kateus/katkeruuskortti ei oikein kaikkeen sovi. Oletkohan ymmärtänyt sanan merkityksen vähän väärin? Miksi kukaan olisi katkera ihmiselle, jota kohdellaan huonosti ja joka ei pidä puoliaan? Normaalit ihmiset voivat olla katkeria tai kateellisia siitä, jos jollakulla menee PAREMMIN kuin itsellä, ei siitä että menee huonosti.

Kynnysmattohan sellainen on, joka antaa kohdella itseään miten tahansa tekemättä asialle mitään ja kuitenkaan ei ole tyytyväinen. Jos ei siksi pidä puoliaan, että haluaa välttää riitaa, se on ihan fine, mutta ei silloin voi jäädä vellomaan siinä väärinkohtelussa, jonka itse on halunnut hyväksyä nyökyttelemällä hymyillen ja kysymällä veljeä kokoamaan hyllyn, tuon aikaisemman vastauksen esimerkin mukaan. Syy tuollaiseen voi olla se, että lapsuudessa kotona ei ole sallittu minkäänlaista vastaansanomista ja omia mielipiteitä vaan kasvatus on ollut lannistavaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.4.25 12:04:50

Taisin nähdä tästä jonkun videon jossain hiljattain. En ehkä osaa selittää tätä ihan oikein, mutta siis kyseessä saattaa olla lapsuudessa opittu sulkeutuminen. Esimerkiksi minulle sanottiin lapsena ettei saa väittää vastaan ja oltiin muutenkin ankaria. Sieltähän se on opittu ettei kannata paljon suutaan avata.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.4.25 12:10:03

"Syy tuollaiseen voi olla se, että lapsuudessa kotona ei ole sallittu minkäänlaista vastaansanomista ja omia mielipiteitä vaan kasvatus on ollut lannistavaa." Tuohon piti vielä jatkaa, että on ihan tutkittu että jos on ollut esim. kontrolloivat tai narsistiset vanhemmat, omakin parisuhdekumppani on helposti samanlainen, koska käytös on tuttua ja itselle "normaalia" vaikka oikeasti se ei sitä olekaan ja joku toinen olisi jo ajat sitten tarjonnut lapikasta.

Lähettäjä: Vääräsääri 
Päivämäärä:   2.4.25 12:13:05

Ihminen on vähän liiankin hyvä sopeutumaan.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   2.4.25 12:18:29

No katkerahan p-skasta parisuhteesta jokainen tietenkin on. Kuka nyt ei muka haluaisi olla myötäilemässä veetuilijaa :D

Oikeasti, ehkä joku jolle on vaikea saada parisuhdetta, esim. ulkoisen olemuksen tai luonteen vuoksi. Siksi roikutaan huonossa suhteessa, että vaan on se suhde. Todennäköisemmin kuitenkin lapsuuden lannistava kasvatus on tehnyt sellaiseksi, että välttelee kaikkea erimielisyyttä ja on koko ajan mahdollisimman mukava.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.4.25 12:18:57

Lapsuuden kokemukset. Moni ns. normaali haluaa uskotella itselleen että kyse on jostain sisäisestä sisusta, tahdonvoimasta, omanarvontunnosta - ja että he eivät IKINÄ antaisi saman tapahtua itselleen. Siitä huolimatta 90% näihin tilanteisiin ajaudutaan tasan tarkkaan lapsuuden kokemuksien muovaaman vääristyneen ja heikon itsetunnon vuoksi. Ja jokainen meistä joka ihmettelee täysin kynnysmatoksi heittäytyvää ihmistä olisi itse täysin samanlainen, jos olisi itse kasvanut saman lapsuuden ja samat kokemukset läpi.

Vähän empatiaa, kukaan meistä ei ole mikään itsetunnon ja vastaan laittamisen mestari, vaan toiset ovat saaneet paremmat eväät siihen ja toiset huonommat.

Lähettäjä: Eipä omalla 
Päivämäärä:   2.4.25 12:20:23

En tiedä. Yritin kyllä kun luulin että aikuiselle ihmiselle voi perustella asioita ja kieltää asioita. Mutta eihän se auta näiden asvalttijyrien kanssa. Nykyisin käytän heidän omia aseitaan eli sanon juuri yhtä pahasti, jopa samoilla sanoilla kun ovat minulle sanoneet. Alkuun yrittivät naureskella tekonaurua ja alentaa minua sillä, että olen mennyt toiseen ääripäähän. Nykyään lyllertävät karkuun :D

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.4.25 12:21:42

"Miksi ei voi sanoa vaikka siitä tulisikin riita, vaan mieluummin ollaan kynnysmattona mielllyttämässä toista?"

Siksi että toisia ei huvita riidellä ihan koko aikaa, tai riidellä aivan typeristä pikkuasioista. Parisuhteen kun ei kuuluisi olla jatkuvaa riitaa, kiistaa ja kitkaa joka asiassa, ainakaan minun mielestäni.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   2.4.25 12:26:05

Meillä se meni siihen, että alkoi talo hajoamaan, kun aloin pitämään puoliani. Tyyppi oli myös erittäin hyvä manipuloimaan ihan poliisia ym. Eli lopulta musta tuli aina se syyllinen. Ex oli siis toinen nainen, fyysisestä syystä sairaseläkkeellä oleva. Mä olin lähinnä modernikotiorja, jonka piti olla käytettävissä 24/7 ja joka maksoi kaiken. Hän oli pyörätuolissa mistä pystyi kuitenkin esim. itse käymään vessassa. Oli myös fyysisesti väkivaltainen mitään kukaan ei uskonut, eihän pyörätuolissa oleva voi tehdä mitään.
Teki musta useamman rikosilmoituksen, milloin olin varastanut rahaa, milloin oli käynyt päälle. Näytöt vaan puuttui. Kun kaatui, väitti mun kaataneet hänet. Satuin vaan olemaan silloin töissä. Silti mulle poliisista ehdotettiin sovittelua. Siihen en toki suostunut. Töistä sain leimaukset, että olin todella ollut töissä.
Lopulta sain apuun sattuman kautta henkilön joka sitten auttoi pääsemään ex:tä eroon. Hain lähestymiskieltoa ja jopa sain sen. Tosin se perustui ex:n omiin sanoihin.
Velkaa kyllä jäi, mutta se on vaan rahaa. Onneksi on hyvä työ millä velkaa maksaa.

Usein nämä tyypit on erittäin hyviä manipuloijia. Myös se toinen osapuoli on aika hyvin nujerrettu. Kun kuulet joka päivä olevasi valehtelija, varas, tms. alat uskomaan siihen, vaikka et oikeasti olekaan. Mä kävin vuosia terapiassa. Syynä lähtemiseen voi olla taloudelliset ongelmat, eläimet tms.

Lähettäjä: Häh 
Päivämäärä:   2.4.25 12:45:08

"Siksi että toisia ei huvita riidellä ihan koko aikaa, tai riidellä aivan typeristä pikkuasioista. Parisuhteen kun ei kuuluisi olla jatkuvaa riitaa, kiistaa ja kitkaa joka asiassa, ainakaan minun mielestäni."

Sinun mielestäsi parisuhteen kuitenkin kuuluu olla sellainen, jossa toinen käyttäytyy niin että jatkuvan riidan ja kitkan estää vain se, että puoliso ei ns. sano vastaan??????

Ei parisuhteen kuulukaan olla jatkuvaa riitaa, kiistaa ja kitkaa, mutta jos silloin "riideltäisiin koko ajan ja typeristä pikkuasioista" kun toinen pitäisi puolensa, niin mikä "parisuhde" se on?

Lähettäjä: ^ 
Päivämäärä:   2.4.25 13:05:00

Samaan kiinnitin huomiota; jos toinen pitää puolensa, niin silloin riidellään koko ajan. Ei kai siinä sitten.

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   2.4.25 13:31:07

Kasvatus- ja luonnekysymys.

Lähettäjä: emppu 
Päivämäärä:   2.4.25 13:37:45

Ihmiset vaan on erilaisia ja saaneet erilaiset lähtökohdat elämään. Kun tarpeeksi näkee elämää ja perehtyy, oppii ymmärtämään tämän. On aivan eri asia kasvaa perheessä, jossa saa hyvää kohtelua, tai kun esim. narsisti- tai alkoholistivanhemman lapsena. Lapsena opitut selviytymismallit säilyy usein läpi elämän, ellei niitä terapiassa käy läpi. Kaikilla ei ole edes voimia ja mahdollisuuksia siihen terapiaankaan.
Jos aloittaja ihmetykseltään ehtii, niin voisi aloittaa vaikka perehtymällä tunnelukkoihin.

Lähettäjä: Esitys 
Päivämäärä:   2.4.25 14:04:51

Tiedän kaksi pariskuntaa, jossa tuo on vain esitystä. Molemmissa tapauksissa vaikuttaa siltä, että vaimo on kynnysmatto ja mies päsmäröi ja v-tuilee. Tämä on kuitenkin vain jotain ”miehen on pakko julkisesti esittää olevansa perheen pomo” show’ta. Todellisuudessa molemmissa tapauksissa mies on kotona täysin tossun alla. Jos on vaikka joku illanvietto ja vaimo on kieltänyt miestä juomasta, niin mies ei juo. Ei uskalla juoda. Ei sano kenellekään, että vaimo on kieltänyt, keksii jotain tekosyitä ja samalla haukkuu vaimoaan.

Lähettäjä: Hhh 
Päivämäärä:   2.4.25 14:38:27

Minä en niinkään ihmettele sitä, miksi joku suostuu olemaan kynnysmattona. Mutta ihmettelen suuresti sitä, miksi joku on mukisematta kynnysmattona, mutta sitten päsmäröijän selän takana valittaa koko ajan muille siitä, miten kamala päsmäröijä, määräilijä ja tyranni se toinen on.

Suu käy ja asiaa riittää ja niin aiotaan tehdä ja sanoa ja pitää puolensa. Mutta kun se tyranni on näkö- tai kuuloetäisyydellä, niin kynnysmatto on taas kilttinä ja hiljaa ja tekee kaiken mitä toinen määrää. Ja jatkuvasti hokee, ettei toista saa suututtaa ja pitää olla varovainen että toinen pysyy hyvällä tuulella ja koko ajan lepyttelee tätä varmuuden vuoksi.

Pahimmassa tapauksessa noilla on lapsia, ja niille lapsillekin sanotaan, että pitää tehdä kuten tyranni määrää. Ja kun lapset kysyvät, että miksi tyranni saa määrätä koko perhettä, niin vastataan "se on kaikille helpointa". Millä perusteella? Jos lapset ei halua että kotona yksi paskapää tyrannisoi koko perhettä, niin miksi heidän pitää alistua siihen eivätkä saa sanoa, että tuo ei käy?

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   3.4.25 20:40:49

Up

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.4.25 20:47:52

tarpeeksi kauan kun hakataan henkisesti, alkaa siihen uskoa.
tuurilla tulee herätys ja pelastuu.

Lähettäjä: Omalla 
Päivämäärä:   4.4.25 08:23:10

Hyvä kysymys aloittaja -kiitos kun olet kiinnostunut ymmärtämään muiden kokemuksia, vaikka et meistä kovin kauniisti puhukaan :)

Itselläni on tausta, jossa äitini on piilonarsisti ja isä oli alkoholisti. Sukulaiset pitivät huolen, että me lapset emme "ylpisty", joten saimme kuulla arvostelua ulkonäöstä ja kaikesta tekemästämme pienestä pitäen. Tämän seurauksena minusta kasvoi miellyttäjä ilman omia rajoja. Minut on opetettu kannattelemaan muiden tunteita omista välittämättä. Esim. alkoholisti-piilonarsisti perhedynamiikkaan kuuluu vahvasti se, että kulissit ulkopuolelle on oltava kunnossa. Meidän lasten piti ylisuoriutua kaikesta, että kukaan ei vain epäilisi perheessä olevan mitään vialla.

Ei siis mikään ihme, että olen ajautunut sellaisiin kaveri- ja parisuhteisiin, joissa sama kaava toistuu -sehän on minulle se ainoa tuttu ja "turvallinen" ympäristö. Olen oppinut, että arvostusta saa vain palvelemalla muita ja ikävä kyllä maailmassa ja etenkin hevospiireissä on paljon ihmisiä, joille tämä sopii paremmin kuin hyvin.

On pitänyt ajautua henkisesti aika pohjalle, että on alkanut pohtia näitä ja ylipäätään kyseenalaistaa sitä narratiivia, jota minulle on lapsesta asti syötetty. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, kyse on kuin aivopesusta.

Opettelu rakastamaan itseään ei ole ollut helppoa, kun lähipiiissä on vielä näitä ihmisiä, jotka taistelevat sitä kaikin voimin vastaan. Ja muistuttavat monin eri tavoin, miten arvoton olen. Vähän kuin olisin koira, joka on ehdollistettu pilliin ja kun pilliin viheltää, muistan oman arvottomuuteni. Mutta, olen selviytyjä ja päässyt tästä yli!

Omien rajojen opettelu ja pitäminen on yhtä vaikeaa. Voitte kuvitella, että nämä ihmiset eivät ole siitä iloisia. Ihmiset, joiden pitäisi rakastaa minua, ovat huoritelleet, pitäneet viikkojen mykkäkoulua, rankaisseet eri tavoin jne jne. Tällaiselle miellyttäjälle ja arvottomuuden kanssa painivalle ihmiselle se on vaikeaa.

Olen myös siivonnut monia hyväksikäyttäjiä elämästäni. Tietenkin he kertoilevat nyt ympäriinsä valheita minusta. Ei helppoa sekään minulle.

Jospa tämä vähän avaisi?

Kuten sanottu, koen itse tärkeäksi, että en ole uhri, vaan selviytyjä. Varmaan vaikea kuvitella jos ei ole itse kokenut, mutta sieltä varhaislasuudesta asti tapahtunut aivopesu vaikuttaa kyllä meistä vahvimpaankin.

Lähettäjä: Green 
Päivämäärä:   4.4.25 11:30:05

Esim. alkoholisti-piilonarsisti perhedynamiikkaan kuuluu vahvasti se, että kulissit ulkopuolelle on oltava kunnossa. Meidän lasten piti ylisuoriutua kaikesta, että kukaan ei vain epäilisi perheessä olevan mitään vialla.

- Olen samanlaisesta perheestä, mutta minusta ei tullut kynnysmattoa vaan täysin välinpitämätön muiden vaatimuksia kohtaan. Kun pienestä pitäen oli vanhempien mielestä aina huono ja riittämätön, vaikka tosiasiassa suoritukset olivat erittäin hyvää luokkaa, niin jo lapsena löin hanskat tiskiin eikä minua enää kiinnostanut heidän mielipiteensä. Koska joka tapauksessa olisin huono ja riittämätön vaikka olisin kuinka hyvä, niin miksi edes yrittää.

Olen korkeakoulutetun perheen koulutetuin ja hyvätuloisin, eli hyvät suoritukset ovat jatkuneet läpi elämän, mutta samoin koetusta lapsuudesta syntynyt välinpitämättömyys muiden odotuksia kohtaan, joka näkyy niin parisuhteessa kuin suhteessa työnantajaankin. Teen kyllä osani ja pyrin tekemään sen hyvin, ja se saa riittää. Miellyttämisenhalu puuttuu täysin, koska ei sillä lapsuudessakaan mitään saavuttanut. Mikään ei kuitenkaan muille riittänyt, koskaan.

Lähettäjä: :/ 
Päivämäärä:   4.4.25 12:35:28

"Kaverilla on tuulellakäyvä mies, joka peruu sovittuja asioita ja tämä ei sano asiasta. Vaikka kuinka monta vkl- tai lomareissua mies on perunut vaikka kaveri on järjestänyt sukulaisen tai kaverin elikoista huolehtimaan. Törkeä oli myös se kun kaveri oli hankkinut ison ovellisen hyllyn jonka mies oli luvannut koota, mutta ilmoitti, että kokoa itse tai kysy jos veljesi kokoaa, koska oli ottanut itseensä kun kaveri oli kysynyt tarviiko mies apua kokoamisessa. Kaveri on tätä kuitenkin jo vuosia sietänyt vaikka asiasta vähän väliä avautuu ja se häiritsee, joten kynnysmattoilua sekin on. Muuten ei ole mitenkään "vässykkä", mutta parisuhteessa sallii törkeän kohtelun. Liekö jotakin pakko olla parisuhde- tai mitä ihmisetkin puhuu jos erotaan-ajattelua."

Hyi että. Miksi ihmiset ovat vapaaehtoisesti tuollaisissa suhteissa?

Lähettäjä: leppu 
Päivämäärä:   4.4.25 12:48:55

No entä miksi jotkut härskisti hyväksikäyttävät ja hyödyntävät sitä, että toinen on "kynnysmatto"? Kuka edes haluaa olla parisuhteessa, jossa kumppania jotenkin hyväksikäytetään ja alistetaan. Miksi nämä ihmiset eivät hae apua?

Meillä on suhteessa kaksi kilttiä miellyttäjää. Sopii ihan hyvin, että kumpikin on vässyköitä, jokta ei jaksa riidellä ja räyhätä. Otetaan kumpikin toisemme huomioon ja ollaan toisillemme kilttejä. On kiva, kun parisuhde ei ole joku kummallinen valtataistelu.

Sitten on ollut kavereita ja ystäviä, jotka koittavat jyrätä ja päsmäröidä. En jaksa näidenkään kanssa alkaa riidellä ja "pitää puoliani" vaan lopetan vaan ystävyydet sellaisten ihmisten kanssa. Ja parhaassa tapauksessa tulee perään vielä "yhyy, miksi sä et halua olla mun kanssa"-mankumista. Käyttäytyisitte paremmin.

Lähettäjä: Jahas 
Päivämäärä:   4.4.25 13:03:18

Green: olen samanlainen! Meillä ei arvosteltu, muttei myöskään kehuttu koskaan. Minusta tuli sellainen, että paskat välitän mielipiteistä. Tosin osaan kyllä käyttäytyä siivosti, mutta jos joku alkaa vinkumaan jostain mitättömästä asiasta ( sanotaan nyt vaikka siitä että pihakoivusta putoaa lehtiä), totean että siinäs vingut. On tullut elämässä koettua jo niin iso määrä oikeita isoja juttuja, ettei joku pihakoivu paljon päätä kiristä

Lähettäjä: hmm 
Päivämäärä:   4.4.25 16:48:08

Kävin joskus taannoin Ikeassa ja siellä edessäni kulkii nuori pari kahden pienen lapsen kanssa, toinen taaperteli siinä ympäriinsä ja toinen oli rattaissa. Katselivat mattoja, valaisimia, jakkaroita, mitä milloinkin. Keskustelu heidän välillään meni suunnilleen näin:
mies: mehän meinattiin hankkia olohuoneeseen matto.
nainen: tuo vaalea olisi kiva, sen kuviot sopii verhoihin.
mies: vaalea on siitä hankala että se likaantuu tosi helposti ja tuo on aika kalliskin. netistä löytäisi varmaan halvemmalla jonkun joka olisi parempaa materiaalia jne..

Ymmärrätte varmaan tämä kuvio toistui ihan joka ikisen tavaran kohdalla. Mikä tahansa mitä nainen ehdotti, oli jollain tavalla epäkelpo ja mies oikein loisti luennoidessaan miksi juuri tuo olisi maailman pöhköin valinta. Jos sinä nainen luet tätä, niin halaus sinulle, toivottavasti liittonne kestää. Mutta minusta miehesi käyttäytyi tosi töykeästi ja epäkunnioittavasti.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   4.4.25 17:14:12

Mikä siinä on erikoista, että on erilaisia ihmisiä? Onhan hevoslaumassakin niitä jotka pullistelee ja määräilee ja niitä jotka väistää ja alistuu?

Kaikkien ihmisten kanssa ei auta vängätä. Monesti nämä pullistelijat eivät tajua, että heitä on oikeasti melko helppo ohjailla.