Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.4.25 19:28:14

Koiraa mietin 8 vuotta ja nyt kolmisen kuukautta sitten ostin oman koiran. Tuona aikana minulla oli kolme koiraa (ei siis omia ) joita periaatteessa päivittäin käytin lenkillä tai koirapuistossa satoi tai paistoi. Ovat olleet myös lomien aikaan hoidossa minulla. Luulin olevani omaan koiraan valmis. Rotu oli mietitty, rahat kasassa koiraan ja eläinlääkäriin. Nyt kuitenkin koiran osto kaduttaa. Ei millään jaksaisi lähteä lenkille enää ollenkaan. Harmistuneena katson ikkunasta kun naapurit lähtee monta kertaa päivässä koiriensa kanssa ulos ja itseä ei vaan huvita. Koirassa ei ole mitään vikaa. On erittäin helppo tapaus ja käytöstavat oppinut ihan itsestään. Hihnassa kulkee kuin unelma. Meneekö tämä katumus joskus ohi? Tuntuu todella raskaalta monesti päivässä pukea ulkovaatteet päälle ja lähteä kävelemään :(

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   1.4.25 19:29:21

Puppyblues.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.4.25 19:34:30

Kliseinen puppu blues.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.4.25 20:02:53

Minulla kävi toisen koiran kanssa noin. Olin vuosia ja vuosia halunnut toisen koiran. Miettinyt pääni puhki ihan kaikkea rotua myöten. Nojoo lopulta toinen koira saapui ja viimeistään muutaman kuukauden kohdalla tajusin tehneeni ison virheen. Koirasta luopuminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, joten ei auttanut kuin sopeutua. Nyt on mennyt vuosia ja vanhasta koirastakin on aika jättänyt useampi vuosi sitten ja enää on yksi koira. En voisi kuvitellakaan elämääni ilman tätä koiraa, vaikka alkuun tuntuikin, että tein suuren virheen. Ja vanha koira oli paras esimerkki ja haikeudella muistelen aikoja, kun molemmat olivat vielä ilonani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.4.25 20:05:28

Se menee ohi, googleta puppy blues.

Lähettäjä: K2 
Päivämäärä:   1.4.25 20:29:51

Puppyblues, kuten sanottu. Kohta on kesä eikä tarvitse pukea ulkovaatteita.

Lähettäjä: Lenni 
Päivämäärä:   1.4.25 20:38:30

Elä vielä heitä kirvestä kaivoon, ihan normaaleja tunteita. Itsellä oli samanlaiset fiilikset kun otin toisen koiran ensimmäisen ollessa parivuotias. Koirassa ei ollut mitään vikaa, helppo ja kiva, mutta silti tuntui tosi raskaalta hoitaa sitä.
Nyt tuo sama koira on 11 vuotias ja pelkään sitä päivää kun siitä aika jättää. Siitä on tullut älyttömän rakas kaveri, alun tunteista huolimatta.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   1.4.25 21:18:36

Puppy blues sanon minäkin, jos koira kerta ongelmaton.

Anna aikaa myös itsellesi, muutos on iso myös sun elämään. Jos joskus väsyttää, on ok käydä vaan pienempi kävely ja aktivoida koiraa muuten. Kukaan ei jaksa olla joka päivä reipas vaikka kuinka olisi koiranomistaja.

Koiran kanssa on myös erilaisia vaiheita. Pentuaika on samaan aikaan ihana ja samaan aikaan tosi raskas. Kumpikin opettelette vielä tavoille ja tuntemaan toisenne. Se muuttuu sitten kun oikeasti alat rakastaa koiraa vaikka nyt tuntuu ehkä enemmän velvollisuudelta. Viimeisin oma koira oli pentuna aika raskas, siinä välissä oli 12 vuotta niin helppoa ja ihanaa aikaa. Sitten koiralle tuli muistisairaus ja ikä ja monista asioista tuli taas paljon raskaampia. Niin rakas kuin koira olikin, niin välillä oli itsekin tosi väsynyt kun se vaati sitten ihan eri tavalla huolenpitoa. Mutta eihän sitä oikeasti päivääkään olisi vaihtanut pois ja niin valtava ikävä sitä on, ettei mitään järkeä.

Tsemppiä, kyllä se siitä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.4.25 21:38:24

Kiitos tsempeistä :) Stressaan kauheana sitä, että nyt on pakko aina lähteä ulos, vaikka ei haluaisi. Noiden koirien kanssa joita lenkitin niin aina oli kuitenkin vaihtoehto, että enpäs lähde lenkille, jos ei huvitakkaan. Nyt sellaista vaihtoehtoa ei enää ole. Tiesin sen kyllä varsin hyvin ennen kuin koiran otin, mutta silti se pääsi jotenkin voisiko sanoa että yllättämään. Koirasta luopuminen ei todellakaan ole edes vaihtoehto. Uskon, että kyllä tämä tästä. Hyvä kun kesäkin nyt tulee niin on paljon mukavampi ja helpompi lähteä ulos ja ehkä siihen sitten tottuu ja joku päivä se ei enää olekkaan enää jatkuvasti pakkopullaa lähteä ulos.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   1.4.25 21:55:47

Joo eihän se aina ole herkkua pukea ja lähteä ulos, vielä kura-aika kun joutuu sitten kuivata ja putsata koiraa ja moneen kertaan. Mutta kannattaa tosiaan koira opettaa pennusta saakka myös vähän rennompiin ja kevyempiin päiviin, joskus on tosiaan ihan ok käydä vaan pikaiset pissatukset ja ottaa iisisti :) Oma koira oli yhtä aamu-uninen kuin itsekin, viikonloppuisin käytin vaan nopeasti aamuisin tarpeillaan ja sit kumpikin kömmittiin takaisin nukkumaan.

Ja tosiaan sisälle on kaikenlaisia aktivointipelejä sun muita, aina ei tarvitse niin paljoa sitä fyysistä rasitusta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   1.4.25 21:59:14

Elämänmuutos on iso ja siihen ulkona ravaamiseen ja kaiken uuden opetteluun menee ihan energiaakin. Muutaman kuukauden päästä peruselämä rullaa jo omalla painollaan ja on paljon helpompaa.

Lähettäjä: Yt 
Päivämäärä:   1.4.25 22:19:54

Epäsuosittu mielipide, mutta olisit kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Varsinkin jos että koirasi on helppo tapaus. Miten ihana on sellaisen kanssa lähteä ulos. Omani on remmirähjä ja eroahdisteinen. Lukuisat koulutukset käytynä, mikään ei auta. Jos voitaisiinkin lenkkeillä normaalisti, niin elämä olisi helppoa.

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   1.4.25 23:22:29

Sama juttu kuin Yt:llä. Nykyinen koira rähisee enemmän ja vähemmän ihmiset ja koirat ja ties mitkä kuvittelemansa asiat. Haikeudella muistelen edeltäjiä, joita (neljän laumaa) sai taluttaa vaikka yhdella sormella naruista pidellen eikä ikinä ollut mitään ongelmaa. Tykkäsin tehdä pitkiä lenkkejä, harrastaa jne. Nyt toivon ettei tarvisi lähteä sen kanssa ovesta ulos. Ilo koiran kanssa liikkumiseen on mennyt oven ulkopuolella. Stressi alkaa jo töissä kun tietää että lenkille pitäisi mennä.

Lähettäjä: Lappa 
Päivämäärä:   1.4.25 23:43:38

En minäkään jaksaisi aina lähteä koirien kanssa ulos. Ei siinä ole mitään väärää. Koirakaan ei siitä rikki mene jos joskus on laiskoja päiviä ja lenkit on tyyliin 3x 10min korttelin ympäri. Koiraa voi monella muullakin tavalla viihdyttää ja aktivoida.

Suosittelen jotain harrastusta. Sellaista yhteistä puuhaa jossa tulee kun itsestään päivän aktiviteetit. Kannattaa myös opetella ottamaan koira mukaan omiin menoihin. Kaverin luo, kahvilaan, tallille jne. Sitten ei tarvitse erikseen lähteä lenkille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.4.25 00:45:42

Juu. Kai sitä kutsutaan puppy bluesiksi. Itse olin tämän nykyisen kanssa tosi stressaantunut ja ajattelin, että palautan kasvattajalle. Vaan meni ohi. Sellaista se on. Ei mulla ole lenkkeilyn kanssa ollut ongelmaa, vaan pentu on vain henkisiä resursseja kuluttava jonkin aikaa, ennen kuin kasvaa ja tottuu.

Lähettäjä: joan 
Päivämäärä:   2.4.25 15:46:49

Ottakaa lelukoira, ei tarvitse lenkittää ja voi ottaa paijattavaksi silloin kun viitsii ja haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.4.25 16:34:14

Lenkkeilyn sijaan voi tehdä muutakin. Siis se että kierrät jonkun tietyn kilometrimäärän tai ajan asfaltilla lenkkiä, koiran voi viedä vapaana/liinassa pellonreunaan tai metsään haistelemaan ja tutkimaan, jos taas olet enemminkin maalta, koiran voi viedä kaupunkiympäristöön katselemaan. Koiraa voi aktivoida heittämällä sille nameja pusikkoon ja antaa sen etsiä niitä kaikessa rauhassa. Saisitko järjestettyä koirna kanssa leikkitreffwjä toisten samanikäisten koirien kanssa, esim somen kautta?

Koiran kanssa ei tarvitse myöskään tehdä esim kolmea tunnin mittaista lenkkiä väkisin. Tee vaikka aamulla yksi pitkä lenkki, ja loput lenkit sitten ihan pissalla käyntiä 10min pihalla. Nuorille koirille tekee erittäin hyvää pitää päiviä, jollloin ei tapahdu yhtään mitään.

Jos saat vähän omia rutiineja rikottua, helpottaisiko se?

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   2.4.25 16:48:41

Tosiaan se päivittäinen runsas lenkkeily ei ole mikään pakko. Mun koiralla oli just 40min nenapuuhat tuolla, itse käytin järjestelyyn aikaa n. 5min. Laitoin nappuloita sanomalehtien väliin, pyykkiin menevän lakanan ja käsipyyhkeiden sekaan, pieneen pahvilaattikkoon sanomalehtisilpun kera, osan viskoin ympäri kämppää lattioille ja osa meni ahmimisenestokuppiin. Nuuskumatot on kanssa kivoja, ja tietenkin kongit, nuolumatot yms., mutta niitä ei nyt tänään käytössä ollut että tulee vaihtelua. Nyt on tyytyväinen väsytetty koira vieressä köllimässä, vaikka töiden jälkeen käytiin ulkona vain sen verran että sai tarpeensa tehtyä.

Lenkkeilyä myös helpottaa riittävän monipuoliset reitit. Ainakin itse alan helposti kiertää vain muutamaa tiettyä lenkkiä, ja käyhän se ajan myötä vähän tylsäksi vaikka koiria ei tunnu haittaavan. Nykyään vähintään kerran tai pari viikossa käyn jossain automatkan päässä lenkillä. Trailmapsin kautta löytää paljon kivoja lenkkipolkuja. Lisäksi on kiva jos saa välillä vaikka jonkun kaverin koiran kanssa tai ilman lenkille mukaan.

Ja harrastukset tietysti. En mä ainakaan harrastuspäivinä mitään kunnon lenkkejä treenien lisäksi tee. Jos löytää kivan treeniryhmän niin sitä kautta voi sitä lenkkiseuraakin löytyä ja kavereita omatoimitreeneihin. Tulee motivaatiota koiraharrastuksiin ihan eri tavalla kun on ympärillä ihmisiä joiden kanssa niistä koirista voi jauhaa loputtomasti ja tehdä yhdessä juttuja niiden koirien kanssa :)

Lähettäjä: Mohla Jukka 
Päivämäärä:   2.4.25 16:54:54


Tyypillinen naikkonen, pitää saada ja sitten ei kiinnostakaan.

Lähettäjä: MaaRit 
Päivämäärä:   2.4.25 17:31:49

Koira on hyvä myös opettaa ettei joka päivä lenkille mennä. Esim jos sairastuu ite tai vaikka koira.
Ite oon opettanu et voidaan olla ihan rauhassa ja käydä vaan omalla pihalla tarpeet tekemässä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.4.25 18:30:27

8 vuoden haaveilu kun kulminoituu sellaiseen pissailevaan hammashirviöön ja kevään huonoimpiin keleihin niin kyllä siinä pari pilvilinnaa hajoaa :D

Kyllä se siitä.

Lähettäjä: Timma 
Päivämäärä:   2.4.25 20:03:13

Minäkin tulin ehdottamaan, että kyseessä saattaa olla puppy blues. Tosin jos ongelmana on ainoastaan se, ettei jatkuva lenkkeily huvittaisi, niin en tiedä.

Itselläni on ollut neljä koiraa ja jokaisen kohdalla on tullut ainakin jonkinlainen puppy blues. Osan kanssa siinä vaiheessa, kun pentu on siinä kotona, osan kanssa jo kun pentu on vasta varattuna. Minulla ei ole tähän vaikuttanut juurikaan se, kuinka haastava tai helppo se pentu on. Jotenkin itselläni ehkä se "ahdistus" kumpuaa mm. siitä, kun tajuaa yhtäkkiä taas olevansa vastuussa jostakin elävästä. Jostakin, joka on täysin sinun armoillasi ja jolle sinä olet tavallaan jatkossa ns. koko maailma. Ja itselläni aina iskee pennun kanssa pienoinen stressi siitä, miten saan sen kasvamaan suhteellisen terveenä ja tervepäisenä aikuisikään. Varsinkin koska pennut ovat pentuja ja tekevät kaikkea järjetöntä. Ja aina vaan huomaan pentuajasta nauttimisen sijaan odottavani, että koska tämä kasvaa aikuiseksi. :D

Vaikka itselläni ollut jo useampia pentuja, niin kuitenkin jokainen on aina omanlaisensa ja aina joku asia jaksaa yllättää. Kuka on erityisen altis telomaan itseään jo pentuna, kuka sairastelee koko ajan ja kuka onkin sitten aivan hirveä puremaan jne. Aina jonkun asian suhteen miettii, että onko tämä normaalia vai onko pennussa jotakin vikana tai olenko itse tehnyt jotakin totaalisen väärin.

Eihän niille omille tunteilleen mitään voi, mutta yritä nyt ainakin olla tyytyväinen siitä, että koirasi on helppo!

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   2.4.25 21:18:27

Kyllä nyt on moni kåynyt ehdottamassa ettei tartte lenkittää. Kyllä tarttee, jotta koira pysyy kunnossa. Ja monipuolisesti metsäjävelyä ym. jotta pennun nivelet, lihakset, jänteet ja luut vahvistuu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.4.25 21:48:00

Tänään söi hemmetin ison paperitollon kadulta. Nyt sitten jännitetään kuoleeko vai ei. Onneksi vain paperia. Entiset on vetänyt sukkia ja muita. Ulos nekin on tulleet.