Lähettäjä: Kaikki tympii 
Päivämäärä:   1.4.25 18:08:19

Tuntuu, että olen taas aivan loppu. Aamulla ei huvita mennä töihin ja töistä ei huvita lähteä kotiin. Huomaan, että olen todella kireä, ärsyynnyn asioista, ei huvita puhua kenenkään kanssa ja kun on tilaisuus olla hetken yksin itken vain väsymystäni.

Arkeni ei edes ole erityisen rankkaa vaan on työ josta tykkään ja yksi lapsi. Lapsella tosin selviä murrosiän merkkejä ja koulussa taas enemmän haastetta joten palavereita psykologin, lääkärin ja opettajan kanssa on riittänyt. Mutta tästäkään huolimatta lapsen läksyihin ei enää nykyisin mene kuin 1-2 tuntia/ päivä. Silti tuntuu, että kotitöitä on aina rästissä ja hävettää ja ahdistaa koti jossa usein vain välttämättömimmät sotkut ehtii siivota. Mies tulee usein töistä kotiin klo 21-22 välillä ja vaatisi myös huomiota, mutta olen usein tuohon aikaan jo ihan valmis nukkumaan. kello soi arkisin 5.30. Huomaan etten taas ole nukkunut virkistäviä unia pitkään aikaan. Nukahtaminen kestää pitkään ja heräilen pitkin yötä enkä saa unta vaikka joka aamu väsyttääkin ja päivät odotan iltaa ja sitä, että pääsee nukkumaan.

Millä arkeen saisi energiaa ja jaksamista vai onko tämä taas vain vaihe mistä rämmitään läpi ja se loppuu huomaamatta aikanaan? Haluaisin löytää edes jotain iloa ihan arkeen kun nyt kaikki tuntuu pakolta ja loputtomalta tehtävälistalta. Joitain vuosia sitten minulle tuli paha uupuminen (tuolloin lapsen kanssa todella vaikea jakso). Tuolloin sovimme miehen kanssa, että hän on lapsen kanssa 1-2 kk välein koko päivän, että voin nähdä kavereita tai käydä yksin jossain. Tuo onkin toteutunut, mutta tuntuu, että se ei enää riitä palautumiseen. Mitään harrastusta minun ei ole mahdollista aloittaa koska se on kokeiltu ja tuo vain paljon lisästressiä arkeen kun vaatisi niin paljon järjästelyjä. Enkä siis sano tätä sillä, että lapsi olisi syyllinen uupumiseeni vaan yleisesti en vain tunnu jaksavan normaalia arkea vaikka olen nykyään voinut taas nähdä kavereita ja olla tuon päivän murehtimatta kotitöitä ja arkea. Mikään ei oikein tunnu tällä hetkellä miltään muulta kuin ahdistavalta pakkopullalta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.4.25 18:19:55

Itse tiedät unentarpeesi mutta jos heräät 5.30, menet nukkumaan 22 niin siinä on 7.5h.

Jos siitä ajasta kuluu tunteja unen odotteluun, unesta iso osa on heräilyä niin eiköhän sun uupumus ole 100% levon puutetta.

Oma unentarpeeni on 9 tuntia. Jos siitä jää yksi tunti pois, on se puuttuva tunti saatava päiväunena. Ellen saa, seuraavana yönä nukun 9 + 1h.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   1.4.25 18:26:21

Siis mies on päivän oman lapsensa kanssa 2 kk välein?
Aikuinen mies vaatii huomiota?
Ei ole myöskään normaalia, että (esi)murrosikäisen lapsen läksyihin menee vanhemmalta kaksi tuntia päivässä.

Ei tuo ole mitään normaalia arkea. Aluksi nyt miehelle enemmän vastuuta lapsesta ja kotitöistä. Hänellä on varmaan aamupäivisin/muulloin vapaata, kun tulee noin myöhään töistä? Hanki myös muuta apua, esimerkiksi siivooja.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   1.4.25 18:34:36

"Siis mies on päivän oman lapsensa kanssa 2 kk välein?
Aikuinen mies vaatii huomiota?
Ei ole myöskään normaalia, että (esi)murrosikäisen lapsen läksyihin menee vanhemmalta kaksi tuntia päivässä.

Ei tuo ole mitään normaalia arkea. Aluksi nyt miehelle enemmän vastuuta lapsesta ja kotitöistä. Hänellä on varmaan aamupäivisin/muulloin vapaata, kun tulee noin myöhään töistä? "

Joo, lapsi ja kotiasiat nyt ensin suunnilleen 50/50 ! Koska vietätte kaksin aikaa, entä perheenä ? Minäkin tarvitsen sen 9 tuntia unta ja aika moni 8, eli nukkumaan aikaisemmin.

Lähettäjä: hah 
Päivämäärä:   1.4.25 18:43:48

Joo on todella kuormittavan kuuloinen tilanne. Hoidat joka ilta läksyt ja ne kaikki palaverit? Miten jaatte kotityöt? Olit vakavasti uupunut ja mies otti vastuun yhden päivän 1-2 kk välein? Odottaako oikeasti että olet edes hereillä klo 22 jos heräät 5.30 vai onko tämä oma odotuksesi itseäsi kohtaan, että pitäisi olla häntä vastaanottamassa?
Palautuminen ja hyvä uni alkaa jo päivällä. Riittävän rauhallinen päivärytmi, jossa on mukana myös omaa aikaa ja mielellään rauhallista ulkoilua, säännölliset ruoka-ajat ja realistinen to-do-lista on levollisen yön edellytyksiä. Kuulostaa vahvasti siltä, että lisäenergian sijaan tarvitsisit vähemmän tekemistä. Onko taloudellisesti mahdollista ulkoistaa kotitöitäsi? Lisäenergian toivossa voit toki tarkistuttaa rauta-arvot. Voihan ylikuormituksen lisäksi olla myös fysiologinen syy.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   1.4.25 22:59:24

Tuohan kuulostaa siltä, että olet ainakin arkisin yksinhuoltaja, tilanteessa jossa lapsen asioihin menee jatkuvasti normaalia enemmän aikaa ja energiaa, etkä myöskään saa nukuttua tarpeeksi vaan univelkaa kertyy lisää joka yö. Jos mies tekee iltavuoroja, hän voi hoitaa aamupalaverit sekä valtaosan arjen kotitöistä (siivous , kaupassa käynti jne.) ennen töitään, koska sinä hoidat sitten iltapäiväpalaverit sekä tunnin-pari lapsen läksyjä, illallisen ja iltatoimet. Koska olet selvästi uupunut, suosittelisin että yritätte järjestää sinulle asap edes yhden vapaan viikonlopun poissa kotoa. Hotelli, kylpylä, mikä tahansa. Nukut vaikka 16 h putkeen jos siltä tuntuu, käyt kylvyssä, luet hyvää kirjaa, syöt aterian jota et kokannut itse ja nukut taas niin pitkään kuin vain nukuttaa. Hyvä ensiapu, vaikka pitkällä tähtäimellä toimiikin vain arjen korjaaminen.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   1.4.25 23:54:43

- Miksi lapsen läksyihin käytetään noin paljon aikaa, eihän se hyödytä ketään. Läksyihin käyttäisin max 30min ja loput jää tekemättä. Koululla keskustellaan mitä tehdä kun lapsi ei osaa läksyjään tehdä.

- Mitä mies tekee aamupäivät, jos on illat töissä? Miksi ei hoida kotitöitä, miksi ne olisi yksin aloittajan vastuulla?

- Miksi ilmeisesti teini-ikää lähestyvä lapsi ei pärjää kotona yksin sen vertaa että aloittaja voisi harrastaa, tehdä kotitöitä, käydä asioilla yms vaikka mies ei olisikaan kotona, ainakin siis silloin tällöin?

- Eikö lapsen kanssa voi käydä tapaamassa kavereita tai käydä asioilla?