|
Lähettäjä: Eläkkeelle
Päivämäärä: 31.3.25 18:02:20
Äitini olisi kuulunut jäädä muutama vuosi sitten eläkkeelle, mutta ei kuulemma ole taloudellisesti mahdollista. Tuntuu, että joka kerta kun näemme hän on joka kerta enemmän ja enemmän katkera tästä asiasta. Muutkaan eivät saisi käyttää mihinkään muuhun kuin aivan pakolliseen rahaa, koska hänelläkään ei ole rahaa ja jos olisi ollut viisaampi olisi säästänyt työikänsä, että nyt olisi varaa jäädä eläkkeelle.
Aikaisemmin kun lapseni oli pieni äitini arvosteli minua todella rumasti siitä, että pistimme lapsen päiväkotiin jo reilu 2 vuotiaana. Kuulemma olisi pitänyt vain elää säästeliäämmin ja mennä töihin sitten kun lapsi pärjää koulun jälkeen yksikseen. Oma äitini sai lapset kun oli nuori ja muistaisin, että oli reippaasti yli 30 mennessään töihin. Joka tapauksessa meitä lapsia on 5 ja pikkusiskoni taisi mennä 3. luokalle kouluun kun äitini aloitti töissä. Siihen asti oli kotiäitinä. Koska hän ei ole ikinä käynyt muuta kuin pakolliset koulut on tehnyt työuransa ilman koulutusta todella huonosti palkatussa paikassa. Omistusasunto on äidilleni aina ollut se ”pakollinen juttu”. Kun erosi isästämme ei omien sanojensa mukaan jaksanut alkaa tappelemaan rahoista eikä vaatinut mitään kyseisestä talosta. Sitten äitini muutti halpaan kuntaan kauemmaksi uuden miehen kanssa joka joi kaikki heidän rahansa. Erosivat ja taas äitini ostu vielä edullisemmalta seudulta asunnon mistä on vieläkin velkaa moneksi vuodeksi eteenpäin eikä äidillä kuulemma ole mitenkään varaa jäädä eläkkeelle ennen kuin asunnon velka on maksettu. Äitini mukaan hänen käteen jäävä eläkkeensä olisi nyt nlin 900€/ kk.
Mielestäni äitini on tehnyt aika huonoja ratkaisuja eläkettään ajatellen läpi elämänsä. En minäkään ole järin hyväpalkkaisessa työssä, mutta tienaan ainakin tuplaten/ kk mitä äitini ellen jopa reilusti enemmänkin. Olen tehnyt töitä nuoresta asti enkä ole jäänyt kotiäidiksi 10 vuodeksi. Minulla on nyt ikää 42 vuotta ja muutaman vuoden päästä meillä on velaton kiva asunto. Toki elämässäni ehtii tapahtua vaikka mitä ennen eläkeikää eikä tulevaisuudesta voi kukaan olla varma. Kuitenkin koen, että minun tilanteessani on varaa matkustaa lomilla, voin kulkea suht siisteissä vaatteissa eikä minun tarvitse ostaa kaikkia vaatteita kirpputorilta. Voin käydä uimahallissa koska tykkään vaikka se maksaakin, voin käydä lapsen kanssa kylpylöissä tai elokuvissa satunnaisesti jne. eikä taloutemme kaadu siihen. Äidiltäni saan ihan kamalan moraalisaarnan jos kuulee meidän lomailleen, olen ostanut vaatteita uutena kaupasta enkä kirpparilta, mitään mikä maksaa ei saisi tehdä koska pitäisi vain ajatella sitä, että on varaa jäädä eläkkeelle.
Ymmärrän äitini näkemyksen koska hänestä näkee ettei oikein enää jaksaisi sairauksiensa takia töissä ja kaikki samanikäiset sukulaiset ovat eläkkeellä tai jäämässä piakkoin, tekevät mielekkäitä asioita ja naittivat elämästä. Silti en jaksa tätä kun äidistäni on tullut todella katkera ja hänen seurassaan pitää varoa mitä kertoo tehneensä esim lomalla ja miettiä mitä pukee päälleen ettei ole liian siistit (eli ehjät ja nyppääntymättömät vaatteet ilman haalistumia). Äitini kyselee ja kauhistelee aivan kaiken mitä huomaa minun ostaneen.
Nyt huomasin, että olimme jo tilanteessa, että välimme alkoivat olla aika huonot kun en vain jaksa olla yhteydessä äitiini kun hänen elämänsä pyörii vain sen ympärillä, että kaikkien pitää varautua kaikin mahdollisin tavoin eläkkeeseen eikä työiköisenä saisi tehdä tai ostaa mitään.
|