Lähettäjä: ´ 
Päivämäärä:   31.3.25 15:32:25

on vaikeaa. Perheellinen ei voi laittaa kaikkia paukkuja siihen, että mietitään kuinka saavutetaan hirveäesti ja edetään aina ylemmän ja ylemmäs. Jossain tulee raja vastana ja se raja on se, että lasta ei voi jättää päiväkotiin vaikka kokousrinki pauhaa ja siellä on niillä aikaa istua joilla lapset isoja tai joilla ei lapsia ollenkaan, mikään ei määritä heidän ajankäyttöä ja työelämään voidaan panna koko pää pyörimään täysillä ja miettiä aina uusia asioita.

Tajusin myös, että työpaikassa ei etene kuin ne, jotka jaksavat kalastella parempia pestejä ja olla aina hyvää pataa kaikkien kanssa. Tajusin että jos ihmisellä ei ole suurempaa arvoa ihmisenä työnantajalle, hänelle voidaan sanella vaikka millaisia satuja ja maksaa erilaista palkkaa kuin kollegalle. Niin se pieni piiri pyörii, tajusin että jos ei ole taustalla johtotehtävissä vanhempia, ei sinne itsekään ole asiaa tai edes harvemmin sellaiselle alalle, missä ei jo isoisä ole häärinyt taustalla.

Vaikka kuinka kurkottaisi ylös niin ei sieltä mitään aukene, jos sinulla ei ole nimeä valmiiksi, 3 tutkintoa taustalla, kaikki suosittaisivat sinua kilvan jonnekin ja kuka haluaa edes suositella, kun ihmiset pyritään väkisin pitämään siinä mihin ne on jo kerran laitettu, koska uuden palkkaus on aina iso urakka työnantajalle.
Että näin.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   31.3.25 15:44:32

Hae töihin toiseen paikkaan. Tottakai suurimman osan ihmisistä pitää pysyä siinä samassa hommassa, mitä ylemmäs kiivetään, sitä vähemmän paikkoja on tarjolla joten kaikki eivät voi edetä. Helpoin tapa edetä on uuden työpaikan kautta mutta kyllä, usein joutuu sitten myös osoittamaan jonkun syyn miksi juuri sinun pitäisi päästä siihen parempaan pestiin eikä jonkun muun

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   31.3.25 15:57:36

Ei ole isoisän suhteita eikä kolmea tutkintoa, vaan ihan hyvin olen edennyt yhdellä tutkinnolla ja omilla ansioillani. Kyllä se varmaan jotain sosiaalisiakin taitoja vaatii. Lasten hankkiminen on ihan jokaisen oma valinta.

Lähettäjä: Pop 
Päivämäärä:   31.3.25 16:29:46

Minä taas jätin tarjotun ylennyksen ottamatta lapsen tultua. Halusin tehdä lyhyempää päivää ja viettää aikaa lapsen kanssa enkä stressata töissä ja tehdä pitkää päivää. Tyytyväinen olen valintaani.

Kaikkea ei voi elämässä saada, pitää itse päättää mikä on itselle tärkeää

Lähettäjä: emppu 
Päivämäärä:   31.3.25 16:41:54

Juuri noin, on päätettävä mikä on itselle tärkeää. Jos se on työ, niin satsaat täysillä siihen. Jos haluat lapsia, satsaa niihin niiden ollessa pieniä ja unohda se uralla eteneminen siksi aikaa. Se vaan on niin, että kaikkea ei voi saada YHTÄ AIKAA.

Itse olen nyt jo yli 50 ja tätä kuviota isossa pörssifirmassa katsellut jo lähes 30 vuotta. Itsellä ei ole ollut ylenemishaluja, olen vaan se perusduunari. Mutta onhan tässä viime vuosina jo kaikki esimiehet olleet minua nuorempia ja kyllä mä huomaan miksi ne etenee urallaan. Niillä on halu ja luonne sellainen, ne asettaa tavoitteita ja menee niitä kohti. Ne vaihtaa työpaikkaa jos tavoitteisiin pääsy ei tässä firmassa etene. Niiden pitää olla sellaisia jotka tulee toisten kanssa toimeen, ovat sosiaalisia ja luovat niitä verkostoja. Ei välttämättä sukua tarvi olla firmassa, vaikka toki se voi auttaa. Mutta näkisin että johtavassa asemassa olleiden lapset vaan ovat jo kasvatuksen ja luonteensa puolesta enempi itsekin niitä jotka tulevat työelämässä etenemään.

Itse taas olen turvallisuushakuinen, muutosvastainen, en halua olla esillä jne. Ei mun luonteellani edetä mihinkään, en edes haluaisi mihinkään esimiesasemaan, en edes tiiminvetäjäksi. Mä olen niitä, jotka ei unelmoi isoista jutuista. Oon tyytyväinen omaan "pieneen elämään" ja mun ilot ja onnistumiset tulee jostain muualta kuin työelämästä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   31.3.25 16:42:14

Miksi pitäisi koko ajan edetä uralla? Miksei voi vaan tehdä töitä ja lähteä kotiin _nauttimaan vapaa-ajasta_ ilman jatkuvaa suorittamista? Jos koko ajan yrittää kehittyä ja olla paras versio itsestään, tulee putoamaan vielä jossain vaiheessa korkealta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.3.25 17:23:43

Kannattaisi aloittaja myös ymmärtää, että sinulla ei luultavasti ole sitä paloa mitä noi johtohommat vaatii. Se on ihan karu tosiasia, että harva saa tutkinnon perusteella mitään mahtavaa pestiä. Jos teet 10v jotain rivihommia niin kyllä silloin jäät sille levelille helposti jumiin. Sen tutkinnon lisäksi kun vaikuttaa karisma, työote, johtajuus, motivaatio, kommunikaatio ja kontaktit. Jos katsot ketä tahansa menestyjää joka on edennyt ilman isin lompakkoa niin kaikki he ovat yleensä tehneet verenmaku suussa töitä pikku tunneille ja heillä on karismaa joka erottaa heidät muista. Yliopisto opiskelijoista 80% hukkuu harmaaseen massaan ja se 20% erottuu sieltä joukosta, koska heissä on "sitä jotain".

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.3.25 18:17:45

Uralla eteneminen vaatii tiettyä häikäilemättömyyttä ja hyviä sosiaalisia taitoja. Monesta tutkinnosta on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä, yksi sopiva riittää hyvin. Läheskään kaikista ei lähtökohtaisesti ole etenemään korkeimpiin asemiin. Tarpeeksi motivoituneet ja sopivalla persoonallisuudella varustetut etenee monen lapsen yksinhuoltajanakin urallaan. Saamattomat, ujot ja/tai liian kiltit ei etene mihinkään lapsettomanakaan.

Lähettäjä: Kelo 
Päivämäärä:   31.3.25 19:36:59

Onko se joku yllätys, että mitä ylemmäs firmassa pääset, sitä enemmän sinun myös pitää antaa vastineeksi? Ei johtoportaassa enää riitä, että ilmestyt töihin ns. kahta kättä heilutellen ja lähdet kaiken unohtaen, kun kello soi.

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   31.3.25 19:41:53

"Tajusin myös, että työpaikassa ei etene kuin ne, jotka jaksavat kalastella parempia pestejä ja olla aina hyvää pataa kaikkien kanssa."

No tietenkin. Siis kova motivaatio, palo tiettyyn asiaan ja tavoitteiden asettaminen kyllä erottaa etenijät heistä ketkä ei etene. Harvemmin ketään haetaan kotoa johtotehtäviin.

Lähettäjä: Öö 
Päivämäärä:   31.3.25 19:56:17

Ole vaan tyytyväinen ettet ole narsistipsykopaatti. Ne hullun kiilto silmissä huipulle pyrkivät nimittäin ovat. Heidän kaltaistensa takia maailma on tuhon partaalla.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   31.3.25 20:44:05

"Ole vaan tyytyväinen ettet ole narsistipsykopaatti. Ne hullun kiilto silmissä huipulle pyrkivät nimittäin ovat. Heidän kaltaistensa takia maailma on tuhon partaalla."

Tämä.

Ahkeruudella, yrittämisella, osaamisella jne ei ole mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä kuinka hyvin osaat nuoleskella oikeiden ihmisten perseitä. Osaamistakaan ei tarvita, sun täytyy vaan näyttää siltä että osaat.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   31.3.25 21:18:03

Narsistipsykopaatteja on helppo syyttää kaikesta pahasta, mutta toisaalta he suoriutuuvat tehtävistään olosuhteissa, joissa vähemmän narsistiset ja vähemmän psykopaattiset hajoaisi ihan totaalisesti paineisiin. Ne on se joku muu, joka teidän puolestanne hoitaa hankalia tilanteita, jotta te voitte nurista keskinkertaisuudessa leipänne tienaten. Jos kukaan ei hakeutuisi johtotehtäviin, olisi monella meistä vähemmän motivoituneista suuria vaikeuksia järjestää elantoa itselleen.

Lähettäjä: Mutru 
Päivämäärä:   31.3.25 21:47:52

Itselläni ei ole mitään intoa johtamiseen. Sen sijaan kyllä haluan koko ajan vaativampia projekteja ja olla paras siinä mitä teen. Sen vuoksi olen koko ajan pyrkinyt eteenpäin, mutta ilman alaisvastuuta.

Ystäväni eteni pienen lapsen äitinä oman alansa suurimman pohjoismaisen firman johtoryhmään. Toki hän oli yli 40. Itse olen huomannut, jos haluaa huipulle ja on nainen, sinne kannattaa pyrkiä nuorena ja sitten voi tehdä muutaman lapsen. Sen sijaan jos lapset tekee ennen kuin ura on ehtinyt lähteä käyntiin, jää usein lähtötelineisiin. Sinnikkäimmät saattavat kyllä vielä 50 ehtiä mukaan, mutta vaikeaa on. Miehillä asialla ei ole niin väliä, heille saattaa olla jopa eduksi tehdä lapset nuorempana. Huomaan omasta miehestäni, että +40-vuotiaana ei enää aina paukut meinaa riittää pikkulapsiarkeen ja johtamistyöhön.

Itse tein itsestäni "korvaamattoman" työnantajalleni 28-35-vuotiaana ja samalla koulin itsestäni tiettyjen asioiden huippuosaajan. Sen jälkeen ei ole parit vanhempainvapaat haitanneet. Toisen lapsen jälkeen kävin kysymässä esimieheltä, paljonko mun palkka olikaan (tarvitsin tarkan tiedon päivähoitomaksua varten). Se oli noussut n. 600 euroa poissa ollessani.

Sanoisin, että lapset eivät ole este, jos on motivaatiota ja paloa siihen mitä haluaa tehdä.

Kannattaa myös muistaa, että johtajilla ei ole työaikaa. Joo joskus kokousrinki meilläkin pauhaa klo 17-23 välillä, onneksi ei molemmilla vanhemmilla yhtä aikaa, niin toinen hoitaa lapset. Mutta onpa sitten myös vapaus hakea ne lapset joskus vaikka klo 14, jos sattuu huvittamaan. Johtajia ei kannata nostaa millekään jalustalle ja kuvitella että ovat jotain yli-ihmisiä. Eivät ole, toki kaiken saa näyttämään vaikka miltä, mutta ihan samanlailla ne johtajatkin perheestään huolehtii. Toki puhun nyt sellaisista alle 20 000 EUR /kk tienaaviin. Pörssijättien toimarit ja hallitusammattilaiset toki asia erikseen.