Lähettäjä: Fiu
Päivämäärä: 31.3.25 09:44:14
Tunnen vain kaksi, jotka eivät ole asuneet kotonaan loppuun asti:
Toinen oli isäni mummu. Hän oli päälle 90v, kun sai halvauksen (en muista enää tarkemmin minkälaisen, olin silloin n. 4-5v.) eikä siitä enää kunnolla toipunut. Oli ympärivuorokautisessa laitoshoidossa, mutta oliko se vanhainkoti vai joku muu paikka, sitäkään en muista. Olin ala-asteella kun hän kuoli, oli päälle 100v.
Toinen oli äitini ukki. Hän oli muuten toimintakykyinen (teki mm. omakotitalon lumityöt), mutta hänellä oli dementia. Kun äidin mumma kuoli, ei ukki voinut jäädä taloon yksin asumaan. Hän muutti palvelutaloon, jossa jokaisella oli oma huone. Ukki oli tuolloin yli 80v. Asukkaiden piti olla sen verran toimintakuntoisia, että pystyivät syömään itse ja (pääsääntöisesti) pukeutumaan itse. Ukilla oli dementian takia ongelmia hahmottaa päivää, ei tiennyt koska on aamu ja koska on ilta, koska ruoka-aika (ei tuntenut nälkää). Joten ukki tarvitsi jonkun sanomaan, koska pitää herätä, koska käydä aamupesulla, koska pukea, koska syödä, koska käydä iltapesulla, koska vaihtaa pyjamaan, koska mennä nukkumaan jne. Ukki asui tuossa paikassa loppuelämänsä, oli 92v. kun kuoli.
|