Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   26.3.25 11:11:46

En voi vain ymmärtää ihmistä, joka vielä vuosienkin jälkeen jaksaa rypeä katkeruudessaan eikä pääse elämässä eteenpäin. Erosta siis jo 7 vuotta ja minä ja mies olemme olleet yhdessä 6 vuotta.

Yhteisen lapsen takia miehen (ja minun) on oltava exään yhteydessä. Ei minua se edes haittaa itseni puolesta, enemmän surettaa lapsen puolesta ja säälin exää, kun tällä menee oma elämä ohi.

Exällä olisi uusi puoliso, mutta saa nähdä kauanko suhde taas kestää. Eihän ne hänen aikaisemmatkaan suhteet kestä, kukapa jaksaisi naista, joka on vieläkin kiinni vuosien takaisessa exässään.

Suhde lapseen alkaa jo rakoilla, koska lapsi lähestyy teini-ikää ja on alkanut vähän ymmärtää asioita paremmin. Exä jatkuvasti mustamaalaa miestäni (ja joskus minuakin) lapselle ja väittää mitä mielikuvituksellisimpia asioita
siitä kuinka mies ei välitä yms. Todellsiuudessahan lapsi viihtyy meillä hyvin, on meillä vuoroviikoin ja usein ekstraakin ja mies viettää paljon aikaa lapsen kanssa, hoitaa useimmat lapsen asiat ja maksaa huomattavasti enemmän lapsen kuluja. Asutaan lähellä exää siksi, että lapsen asioiden hoitaminen olisi helpompaa.
Lapsikaan ei enää usko äitiään, kun tämä alkaa paasaamaan milloin mistäkin meihin liittyvästä. Jatkuva katkeruus synnyttää myös vihaa ja exä on jatkuvasti kiukkuinen ja purkaa tätä myös lapseen mm. huutamalla lapselle.

Mutta sääliksi käy lasta, hän on vaikeassa välikädessä, kun äiti jatkuvasti utelee meidän perheen asioista ja mitä tahansa lapsi kertookin, se käännetään jotenkin negatiiviseksi.

Tilanne meni selkeästi pahempaan sen jälkeen kun meille syntyi yhteinen lapsi. Ja siitä huolimatta miehellä riittää aikaa myös vanhemmalle lapselle eikä käynytkään niin kuin exä väitti lapselle, että miehen kiinnostus lopahtaisi saman tien kun uusi lapsi syntyy. Ja sekös tuntuu exää kismittävän.

Olen myös surullinen miehen puolesta. Vaikka hänkään ei enää exän puheita kovin vakavissaan ota, kyllähän se on raskasta kun exä jatkuvasti puhuu siitä kuinka muutaa lapsen kanssa kauas (exä on lähivanhempi) tai haukkuu miestä huonoksi isäksi. Kyllähän se satuttaa, vaikka järjellä ajatellen tietää ettei noita pitäisi kuunnella.

Mitä siis liikkuu tällaisen ihmisen päässä. Pääseekö hän ikinä yli tuosta kateudesta ja katkeruudesta?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 11:22:29

Lapselle voi selittää, että "sinun äitiäsi pelottaa, että käy näin ja näin ja että sillä olisi sinuun negatiivinen vaikutus. Mutta älä huoli, kyllä aikuiset selvittää tämän".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 11:26:45

Ei se juurisyy ole ero vaan exän mielenterveyden haasteet. Ne ongelmat tulee vain esiin eron myötä. Jos eivät olisi eronneet, käyttäytyisi samoin, mutta olisi jostain muusta katkera.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 11:29:01

Mun miehen exä oli samanlainen, tosin haikaili perään "vaan" 5vuotta. Sitten tapasi vihdoin nykyisen suhteensa. Piti tietty suhteensa alussa lähettää vielä viimeinen yritys saada mies pettämään kanssani ja laittoi nudeja tekstillä "oon aika varma että ikävöit tätä kehoa ;)". Sen jälkeen lopetti ja loppunut nyt viimein se jatkuva stalkkaus, mustamaalaus, valheellisten tietojen levittäminen esim. mieheni työpaikalla (olivat samassa duunissa, ei enää tosin). Toisinsanoen omasta kokemuksesta loppuu vasta kun nainen löytää edes vähän pidemmän suhteen kun muutaman kuukauden :D

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   26.3.25 11:54:42

Tämä onneksi ei sentään lähetä mitään flirttailuviestejä saati kuvia. En oikein edes tiedä haluaako hän miestä takaisin, ei ole varsinaisesti (tietääkseni) yrittänyt mitään, mutta kunhan vaan katkerana valittaa.

Hän on vuoden verran ollut yhdessä nykyisen miehen kanssa ja tuntui että tilanne oli vähän aikaa parempi, mutta meille syntynyt vauva palautti katkeruuden muutama kuukausi sitten.

Ja joo, mt-ongelmiahan tuolla on tai jotain muuta nuppivikaa näin ilkeästi sanottuna. Vähän vastaavan kaltaiset ongelmat, mm. sairaalloinen mustasukkaisuus ja jatkuva draaman hakeminen, aiheuttivat eronkin miehestä alunperin. Jotenkin sitä vain toivoi, että toinen vähän kasvaisi tuosta. Hänellä olisi kaikki mahdollisuudet ihan hyvään elämään ja voisi olla onnellinen kuinka hyvä suhde miehellä ja lapsellakin on ja miten hyvin mies hoitaa lasta. Mutta ei, kaikkensa tuntuu tekevät että kaikilla olisi kurjaa.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   27.3.25 11:42:15

Tuttua touhua. Miehen eksällä on myös selkeästi mielenterveysongelmaa, ja päihdeongelmaa myös ajoittain. Liikutaan siinä rajoilla, onko jo kyse kunnianloukkaksista, kun tehtaillaan perättömiä lasuja ja levitellään valheellista informaatiota ympäriinsä. @!#$ raskaita tollaset ihmiset, jotka ei pääse katkeruudestaan millään. Ja mies on luultavasti vain helppo kohde, jota syyttää omista valinnoista ja virheistä elämän varrella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 12:27:38

Kannattaisi valita mies jolla ei ole tuollaista exää. Miksi pilata oma elämänsä toisen riippakivellä. Miehen pitäisi olla mies ja kyetä vaientamaan exä mutta yleensä ne just mielistelee vaan.

Lähettäjä: heh 
Päivämäärä:   27.3.25 13:09:27

Juuri näin, miehen vika ja lapikasta :D

Lähettäjä: Crea 
Päivämäärä:   27.3.25 13:16:54

Hieman samoja kokemuksia täällä. Miehen ex sai aikuiset lapsetkin käännettyä miestä vastaan, koska tietenkin miehen olisi pitänyt erota musta. Mulla ei olisi ollut mitään miehen lapsia vastaan, itse he olivat suhteen alkumetreiltä saakka mustasukkaisia ja kateellisia ja yrittivät kaikkensa, että meidän suhde loppuisi. No, ei loppunut, joten nyt he vaikeroivat kaikille, että mies on hylännyt heidät, vaikka itse päätyivät, että heillä ei ole isää, kun hän ei heidän käskystään jättänyt mua. Miksi miehen olisi pitänyt jättää mut ei ole selvillä. Miksi ei vain voi olla onnellinen siitä, että isä löysi eron jälkeen uuden suhteen? Miksi jäädä katkeruuteen ja mustasukkaisuuteen pyörimään? No, miehen kanssa ollaan oltu yhdessä jo vuosikaudet, joten ei ex ja lapset käytöksellään mitään voittaneet, pahaa mieltä vain.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 13:37:30

Elämä on helpompaa, kun ymmärtää muita ihmisiä, tai edes yrittää ymmärtää. Eksän käytös ei ole millään tavalla oikeutettua tai oikein tehty, mutta jokin syy sille on ja siihen ei auta mikään haukkuminen tai vähättely. Eksällä on selvästi käsittelemättömiä traumoja lapsuudesta tai täysin väärin opitut käytösmallit kotoa, ja jos näitä ei henkilö itse ymmärrä eikä yritä itse omaa oloaan parantaa, niin ei se käytös muita kohtaan muutu miksikään.

Kannattaa siis ymmärtää, että sillä eksän käytöksellä ja teidän olemisella ja elämisellä ei ole mitään yhteistä tekijää, vaan eksä käyttäytyisi jonkun muunkin kanssa ihan samalla tavalla. Koska mitään yhteistä tekijää ei ole, ette voi oikein auttaa tai muuttaa eksän käytöstä millään, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää se paras: täydellinen ignooraus ja jatkatte omaa elämäänne eteenpäin niin kuin haluatte. Sekin on sitä kasvamista ja kypsymistä aikuisena, kun tajuaa, ettei kaikkeen voi vaikuttaa ja ei anna kaikkien muiden ihmisten vaikuttaa omaan olotilaan.

Joten lopeta se sääliminen, selittäkää lapselle ettei äidin pahat puheet johdu mistään muusta kuin äidin omasta pahasta olosta, ja keskittykää elämäänne. Vähitellen asia ärsyttää vähemmän, kun siihen ei tuhlaa energiaansa. Tsemppiä!