|
Lähettäjä: Passion
Päivämäärä: 25.3.25 23:16:50
Suhdetta takana 10vuotta, ollaan puolison kanssa +30, kolme lasta.
En tiedä koetteleeko suhdettamme joku ihme "kriisivuosi", sillä 2025 ei todellakaan ole vuotemme. Olen hoitanut alle kolmevuotiasta lastamme kotona, samalla huolehtien kotihommista ja isommista lapsistamme (vaatetukset, ruoat, harrastukset...)
Puolisoni on sanonut minulle erittäin loukkaavia asioita, en kertomansa mukaan huomioi häntä, vaikka ruuhkavuosien myllerryksessä yritän tai yritin jotain speciaalia. Mm pikkutuhmia kuvia, yhteisen ajan järjestämistä ja seksiä pidemmän ja pikaisemman kaavan kautta. Tuo kommentti veti maton jalkojeni alta ja "kuolin" hieman sisältä.
Puolisoni oli paljon kokonaisia päiviä töissä ja viikonloputkin loisti poissaoloillaan. Käytti lapsemme harrastuksessa aamulla ja lähti illaksi töihin. Tätä kesti kauan ja kerroin oman jaksamiseni olevan kortilla, sillä kaikki viikonloput yksin lasten kanssa oli todella kuluttavaa. Puolisoni perusteli töiden tekoa taloudellisella paineella, eikä muutosta tullut. Taloudellinen paine on höpöhöpö juttuja, sillä yhteiset säästömme ovat liki 80 000E.
Vaihdoimme osia ja minä palasin vuorotöihin ja puoliso kotona. Nyt tilanne on se, että minun pitäisi olla viikonloppuja kotona, sillä on kaikenlaisia menoja ja ohjelmaa ties missä ja milloin. Ei paljoa puolisoakaan taloudelliset paineet vaivaa, LOL. Tämä ei yksinkertaisesti ole mahdollista työni luonteen takia. Varattiin ulkomaankin matkaa, kerroin puolisolleni, että minun on ensin sovittava se työpaikkani kanssa (vaatii mm palkatonta) hernepussi meni puolisoni nenään.
Tämä touhu alkaa olemaan jotenkin vitun käsittämätöntä. Koen riittämättömyyttä ja oikeestaan halu mihinkään yhteiseen hiipuu.
|