Lähettäjä: olenko kamala 
Päivämäärä:   25.3.25 22:16:51

Olen korkeakoulutettu, vakituisessa virassa oleva nainen, elänyt ns. kunnollista elämää nuoresta pitäen. En käytä päihteitä enkä tykkää olla sellaisessa seurassa, jossa päihteitä käytetään. Ei lapsia.
Tinderissä tuli vastaan mukavanoloinen mies, joka (kauhea sanoa) edustaa alempaa "luokkaa". On elänyt nuorena railakkaasti juopotellen ja tupakoiden, nyt molemmat jääneet. Käynyt vain peruskoulun ja vasta reilusti kolmekymppisenä hankkinut ammattikoulututkinnon sekä erikoisammattitutkinnon. On kuitenkin ollut töissä ja on edelleen, duunarihommissa. Eronnut, kaksi lasta.
Vaikuttaa hirveän mukavalta tyypiltä, osaa keskustella mutta ei ole sellainen älykkö, jollaista en kyllä välttämättä edes kaipaa. Lukee kirjoja, mikä on mielestäni iso plussa. Mietin nyt vain, kuinka tämä menneisyys vaikuttaa kaikkeen. Ymmärrän kyllä, että ketään ei pitäisi tuomita sen perusteella, mitä joskus on ollut vaan enemmän vaikuttaa se, mitä on nyt ja tulevaisuudessa.
Onko täällä ihmisiä, jotka ovat suhteessa, jossa on ns. luokkaerot olemassa. Ennen vanhaanhan se meni niin, että mies on korkeasti koulutettu ja nainen elätti, enkä sellaista todellakaan kaipaa. Mutta en tiedä, miksi edes mietin tällaista. Kai haluan vain jotain mielipiteitä ja näkemyksiä, voiko tällainen toimia. Ja kyllä, on kiinni yksilöistä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.3.25 22:18:09

Voi toimia jos mies on nykyään kunnollinen

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.25 22:21:11

Mikä tuossa ei toimisi? Mies oätulee omillaan toimeen ja teillä synkkaa. Pelkäätkö että perheesi tuomitsee sinut huonosta miesmausta vai mistä on kyse? Pelkäätkö, että mies on epärehellinen koska on tupakoinut nuorena? :D

Lähettäjä: Että semmosta 
Päivämäärä:   25.3.25 22:24:51

Ihminen, joka ajattelee olevan "luokkaeroja" on saanut kamalan kotikasvatuksen...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 22:28:17

Ihan samaa mietin kuin Että semmosta. Toivottavasti mies löytää elämäänsä jonkun hieman fiksumman tyypin kuin aloittaja.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.25 22:28:18

Itse arvostan tuollaista että on uskaltanut elää muutakin kuin sitä "kunnollisten ihmisten elämää". Kertoo myös vahvuudesta ja fiksuudesta oikeastaan enemmän kun on voinut elää ns. Hulttioelämää ja silti pystynyt muuttamaan elämäntyyliään fiksummaksi.
Itse tulen toimeen ainakin paremmin niiden kanssa jotka ovat uskaltaneet myös tehdä virheitä eivätkä joka asiassa ole niin sisäsiistejä ja menneet yhteiskunnan luomien odotusten mukaan. Mutta olenkin itse vähän adhd ja ahdistaa normit ja tylsät tavallisen kunnolliset keskiluokkaiset ihmiset

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 22:29:09

Vähän tuntuu siltä että tuo mies ansaitsee parempaa ja aloittajan kannattaisi pohtia, miten hän haluaa ihmisistä ajatella.

Lähettäjä: Kira 
Päivämäärä:   25.3.25 22:30:37

Mies ansaitsee parempaa kuin sinä, joten älä lähde tuohon. Minulle se olisi suhteen kaataja, jos mies ajattelisi minusta noin, että olen joskus ollut "huonompi" kuin hän tai kuulunut eri "luokkaan". Ihanko tosissaan siinä voisi olla tasavertaisessa ihanassa parisuhteessa? Itse olen nuorena rellestänyt, jopa kokeillut tupakkaa ja huumeita. Silti olen jo teinistä asti tehnyt töitä ja opiskellut korkeakoulututkinnotkin siinä ohella. Sisua löytyy vaikka muille jakaa. Sinun pitää muuttaa ajattelumaailmasi tai unohtaa tuo mies ihan kummankin takia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 22:31:31

No mieti aluksi, miksi itse olet olet valinnut koulutuksen, päihteettömän elämän ja sen mukanaan tuomat asiat?
Kuten yllä, olet myös marinoitu luokka-ajattelussa.
Mitä luulet; voisitko oikeasti luoda tasapainoisen suhteen ihmisen kanssa, josta teet jo ihan hyvää analyysiä tässä vaiheessa?

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   25.3.25 22:33:12

Mä ymmärsin luokkaerot joskus 25-vuotiaana kun tutustuin exääni ja hänen perheeseen. Olin köyhästä duunari/alkkisperheestä ja ex sitten niistä paremmista piireistä.

Enivei eipä noiden asioiden kahden aikuisen ihmisen väleihin pitäisi vaikuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 22:34:06

Luokkaeroja on olemassa, se on ihan selvä asia. Se, kannattaako niistä tehdä ongelma, on sitten ihan toinen kysymys. Jos mies on halunnut aikuisena selvästi kouluttautua eteenpäin, asiat on taloudellisesti kunnossa, elää normaalia elämää jne., mikäs ongelma tuossa on? Jos siis olette kiinnostuneet samoista asioista, teillä on jotain yhteistä, mistä ponnistaa.

Googlaa Monica Fagerlund, kirjailija, kertoo monessa haastattelussa elämästään olikohan talonmiespuolisostaan ja heidän suhteestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 22:41:41

Eipä meillä täällä Suomessa ole opaskirjaa sellaiselle elämälle, jossa nainen tienaa enemmän ja suhteeseen ei kuulu lapsia.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   25.3.25 22:43:31

Kelpaakohan se mies sinulle lopulta koskaan, jos ennakkoajatuksesi on tuo?

Olen korkeakoulutetun perheen lapsi, samoin mieheni. Vaikka toistaiseksi kouluni on jäänyt kolmeen toisen asteen tutkintoon, niin silti tykkään vapaa-ajalla lukea, perehtyä asioihin ja opiskella lisää. Korkeakoulutettu mieheni ei lue kirjoja ollenkaan tai opiskele lisää, tekee töitä toki. Sinun maailmassasi olisin silti jatkuvasti se altavastaava ja huonompi, kun en ole saanut jotain paperia käteen, vaikka jatkuvasti kehitän itseäni? :D

Enemmän kotikasvatus ja luontainen kiinnostus ja uteliaisuus vaikuttaa ihmiseen kuin joku paperi. Kaikesta voi oppia ja kehittää ymmärrystään, mutta kapea-alaisuus ja luokka-ajattelu ovat vanhaa maailmaa. Älä arvioi ihmisiä heidän koulutuksensa perusteella.

Otan mielelläni Auri Kanasen esimerkiksi - nätti ja omalla alallaan osaava nainen, joka onnistui tekemään intohimostaan bisneksen. Siinä ei ole mitään hävettävää, vaikka ei kouluja olekaan juuri käynyt - pärjäsi omalla jutullaan ja ansioillaan. Ei kukaan voi halveksia sellaista!

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   25.3.25 22:59:24

"Käynyt vain peruskoulun ja vasta reilusti kolmekymppisenä hankkinut ammattikoulututkinnon sekä erikoisammattitutkinnon."

Mies ei ole käynyt "vain" peruskoulua, vaan ammattikoulun ja sen jälkeen hankkinut vielä erikoisammattitutkinnon. Ei eroa mitenkään miehestä, joka olisi tehnyt nämä jo parikymppisenä. Alaa et maininnut, mutta olisiko mies ollut parempi, jos hän olisi hankkinut saman ammatin esim. AMK:n kautta?

Minusta mies kuulostaa fiksulta, mutta hänellä on ehkä erilaista viisautta kuin sinulla. Näin vastakkainaseteltuna sinulla ehkä kirjaviisautta, hänellä elämän tuomaa viisautta. Se, että joku ei ole käynyt korkeakoulua ja on elänyt railakkaa nuoruutta, ei aina määrittele henkilöä aikuisuudessa. Kun kerran vaikuttaa vielä mukavalta tyypiltä, niin älä anna omien ennakkoluulojesi ottaa valtaa, ettet menetä niiden takia kivaa tyyppiä. Kyllähän sen äkkiä huomaa, jos toinen ei vastaa omia arvoja ollenkaan.

Lähettäjä: ll 
Päivämäärä:   25.3.25 23:17:54

Jännä ajatus, että olisi jotenkin alempaa luokkaa koska on nuorempana rellestänyt ja juopotellut :D mä olen lääkäri ja kyllä silloin 15v sitten opiskeluaika oli suurimmalla osalla hurjan kosteaa. Mutta nykyäänhän kaikki on sitten pikkuporvari-perheellisiä ja mitälie maratoni-intoilijoita jotka ei todellakaan käytä alkoholia.

Lähettäjä: Arvot 
Päivämäärä:   26.3.25 01:11:08

Minua ei niinkään haittaisi ”luokkaero”, mutta erilainen arvomaailma haittaa.

Toivon, että parisuhteessa olisi molemmilla samanlaiset arvot. Minulle ”villi nuoruus” ( = tupakointi, humalahakuinen juominen) edustaa ”vääriä” arvoja.

Minulle turn off on myös edellisen liiton lapset.

Lähettäjä: kyllä 
Päivämäärä:   26.3.25 01:28:00

Olet kamala. Ihminen joka edes miettii jotain "luokkaeroja" potentiaalisen kumppanin tai orastavan suhteen alussa, sen sijaan että kohtaisi ihan vaan ihmisen ihmisenä, ei ole valmis parisuhteeseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.3.25 02:44:02

Kyllä on edelleen luokkaeroja sekä sivistyseroja.
Nykyään ei saisi puhua rahvaasta tai työväestöstä tai sivistyneistöstä. Ne ovat. Niistä ei saa puhua.

Kumman haluaisitte oman tyttärenne mieheksi:

1. Miehen matalatuloisesta perheestä jossa vanhemmat elävät työttömyystuella ja mies itse on käynyt amiksen autonasentajapuolen ja on nyt työtön. Anoppilassa v*ttu ja saa*ana on ihan arjen keskustelun täytesanoja, herkkuruokaa on makkara ja kalja sohvalla syötynä, arkiruokaa halpislihapiirakat. Mies ylpeilee että yhtään kirjaa ei ole eläessään vttu prkl lukenut eikä vttu tuu lukemaan! Ja muijat turpa kiinni.

2. Miehen matalatuloisesta perheestä jossa vanhemmat on kuitenkin työteliäitä yrittäjiä tai köyhiä akateemisia. Anoppilassa syödään ruokapöydän ääressä kasvisruokaa ja keskustellaan yhtenä perheenä aiheena uutiset, kulttuuri, toisten tunteet ja mitä kullekin kuuluu. Mies on korkeakoulutettu, osaa sanoa kiitos, ole hyvä ja osaa myöntää jos on väärässä. Huomioi kumppaninsa ja muut ihmiset.

Kuka ottaisi omalle lapselleen miehen ykkösryhmästä? Jokainen varmaan lapselleen haluaa parasta.

Tulotaso ei kerro sivistyneisyydestä mutta ihmisen kokonaisuuden kaikki osat voivat siitä kertoa. Joskus se ihmisen kokonaisuus kertoo niin paljon että rahvasta on!

Ja tällaisesta rahvasperheestä kun ottaa puolison tai kaverin, aika pian alkaa saamaan ongelmia.

Lähettäjä: ,+- 
Päivämäärä:   26.3.25 02:56:25

- aika outo käsitys sinulla. Miksei sillä autonasentajalla voi olla omaa yritystä, jossa työllistää useita ihmisiä ja ehtii harrastaa vapaa-ajalla kulttuuria?
Samoin se korkeakoulutettu voi olla loppuunpalanut ja hakkaa vaimoa ja lapsia ja kieriskelee velkojensa kanssa, kun on eletty yli varojen siksi, että muut voi kadehtia autoa/asuntoa tms?

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   26.3.25 05:04:05

Viiva: Totta kai sivistyseroja on olemassa, mutta sitä ei voi päätellä pelkän koulutustaustan ja nuoruuden rellestämisen takia. Minä tunnen esimerkiksi yliopiston käyneen henkilön, jolla on todella huono yleissivistys, hän ei lue tai katso mitään uutisia eikä ole perillä maailman tapahtumista. On myös todella huono maantiedossa, eikä esimerkiksi tiennyt Thaimaan sijaitsevan Aasiassa. Hänen kanssaan on välillä todella hankalaa keskustella yhtään mistään järkevästä, kun ei ole oikeastaan perillä mistään muusta kuin omasta elämästään.

Samalla tunnen monia amiksen käyneitä ihmisiä, jotka ovat todella viisaita ja sivistyneitä. Ei se ammattikoulun käyminen ole automaattinen vttu saatna prkele sylkyautomaatti. Esimerkiksi omalla työpaikalla täysin samoja työtehtäviä tekevät niin ammattikoulun, AMK:n kuin Aalto-yliopistonkin käyneet. Eipä ole tullut tarvetta ajatella, että minä olen parempi, viisaampi ja sivistyneempi kuin tuo työkaveri tuossa. Voisin jopa väittää asian olevan ennemmin toisin päin, jos ne "kouluttamattomat ja sivistymättömät" ihmiset ovat samalla tasolla meidän "koulutettujen ja sivistyneiden" kanssa. Eikä oikeastaan kiinnosta vanhempien koulutustaso tai työllisyystilanne myöskään - en minä niiden appivanhempien kanssa seurustele.

Sitten tunnen tietysti myös kuvailemiasi stereotyyppisiä "amiksia". Kyllä sen sivistyksen tason aika äkkiä huomaa ihan ilman tietoa kyseisen henkilön koulutushistoriaa. Jos aloittajan mies osuisi tähän 1. kategoriaan, tätä koko keskustelua tuskin olisi.

Aloittajan tapauksessa mies on kuitenkin reippaasti yli 30v, ja nyt häntä tuomitaan sen perusteella, mitä hän on tehnyt ja jättänyt tekemättä yli 15 vuotta sitten.

Lähettäjä: Tinder ym 
Päivämäärä:   26.3.25 05:32:39

Aloittajan kannattaa hakea puolisoa vaikka haulla "haetaan akateemisesti sivistynyttä...."

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.3.25 07:33:41

Siis totta kai Suomessa on luokkaeroja, on ihan pään tunkemista pensaaseen väittää muuta. Toisaalta fiksu ihminen ymmärtää että silti on olemassa yksilöitä, jokainen duunari ei ole stereotyyppinen "muijat hiljaa nyt juon kaljaa ja katon lätkää" eikä toisaalta jokainen akateeminen sivistynyt kasvisruokailija joka osaa keskustella hillitysti kultturista.

Sanoisin yleistäen että jos ennakkoluuloja on kovasti jo tutustumisvaiheessa niin ei tule toimimaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 07:59:35

Olen korkeakoulutettu, vakituisessa virassa oleva nainen, elänyt ns. kunnollista elämää nuoresta pitäen. En käytä päihteitä enkä tykkää olla sellaisessa seurassa, jossa päihteitä käytetään. Ei lapsia.

Näitähän on hötölä täynnä.

Lähettäjä: Hui 
Päivämäärä:   26.3.25 08:03:21

Ota joku DI tai maisteri lääkäri tai virkamies puolisoksi, jos mietit tuollaisia ulkokultaisia asioita suhteessa.
Ihminen kasvaa koko ikänsä. Joillain se henkinen kasvu tapahtuu aikaisemmin joillain myöhemmin. Toisilla ei koskaan. Myös se että koet sen luokkaeron häiritsevän kertoo jotain. Todennäköisesti se haittaa sinua aina, et osaa ajatella asioita laajemmin vaan olet aivopesty ajattelemaan noin jo lapsena. Mutta jos et ole valmis tekemään itsesi kanssa töitä niin ehkä on parempi valita kumppani sieltä omasta luokasta.
Tosin miehet eivät tunnu noista asioista välittävän aina he löytävät nuoren ja kauniin kouluja tuskin käyneen tyttösen rinnalleen. Luokkaerosta ei edes puhuta. Sehän sopii miehelle hyvin, että nainen on vaan onnellinen puitteista eikä ymmärrä mitään muusta edes siitä miten sitä rahaa tehdään, silloin miehellä on suhteessa valta.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   26.3.25 08:04:54

Mikä on sanut sinut ajattelemaan luokkaeroja? Oletko heti alkuun tentannut koulutuksen ja työpaikan varallisuutta myöten? Vai onko miehen käytöksessä joku laittanut pohtimaan?

Lähettäjä: Nasty 
Päivämäärä:   26.3.25 08:08:58

Mies on elänyt elämää, nähnyt muutakin kuin kirjoja ja mallikansalaisuutta ja silti valinnut tien yhteiskuntakelpoiseksi itsensä ja ilmeisesti lapsensakin elättäväksi henkilöksi.

Anteeksi vain aloittaja, kehtaan epäillä, että keskusteluissanne toisella teistä -enkäpuhu nyt sinusta- on kokemusta takana, toisella kirjaviisautta ja muiden kokemuksia jaettavana.

Luokkaeroja on, en sitä kiistä, mutta henkilö joka antaa niiden vaikuttaa perusteettomasti omaan käsitykseensä toisesta henkilöstä on moukka.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 08:10:08

Mieheni on duunariperheestä oleva duunari. Vanhempansa ovat sivistymättömiä kaiken tietäjiä, äitinsä ei lle koskaan käynyt oikeissa töissä. Meillä kotona syödään kasvispainotteisesti, luetaan kirjoja ja niin on miehen ja minun pthyiduunaripalkoilla osteltu talot, mökit, lomamatkat ja hevoset. Emme me halua mitään sivistystyötä vaan sellaista työtä, millä saadaan elää juuri tällaista elämää.

Lapsettoman ei kannata lähteä parisuhteeseen henkilön, jolla on lapsia, kanssa, ellei kyseessä ole leski tai muuten itsellinen vanhempi.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   26.3.25 08:10:50

Ne lapset olis mulle isompi turnoff kuin luokkaerot. Mutta on ihan paskaa väittää ettei luokkaeroja olisi Suomessa, kyllä on. Ja kyllä, niistä voi pitemmällä aikavälillä aiheutua ongelmia parisuhteessa, jos kumpikin on ihan omasta maailmastaan toiselle. Etenkin sukutilanteista voi tulla hyvin kiusallisia kummallekin osapuolelle, toisen suvussa toista pidetään junttina ja toisen suvussa toista snobina.

Itse aika lailla samassa tilanteessa, mutta se tilanne on muutenkin niin sekava, että sillä varjolla voin toistaiseksi seurailla tilannetta ja miettiä mitä teen. :D Itsellä korkeakoulutus, toisella ei edes sitä amista loppuunkäytynä. Tekee kovaa töitä, päihteetön, mutta ne lapset (onneksi jo vähän isompia) ja sivistyksessä on toivomisen varaa. Mutta välittävä, puhuu tunteistaan ja on valmis oppimaan uutta. Kattellaan, tässä ei ole kiire.

Lähettäjä: e 
Päivämäärä:   26.3.25 08:18:09

"Ota joku DI tai maisteri lääkäri tai virkamies puolisoksi, jos mietit tuollaisia ulkokultaisia asioita suhteessa."

Seurustelin aikoinaan DIksi opiskelevan kanssa. Se ryyppääminen ja rällästäminen mitä se opiskelijaporukka harrasti oli jotain sanoinkuvaamatonta. Ei ehkä menisi aloittajalla sekään entinen elämäntapa läpi vaikka DI olisi paperilla parempi puoliso.

Lähettäjä: Kaksoispiste 
Päivämäärä:   26.3.25 08:21:18

"Jännä ajatus, että olisi jotenkin alempaa luokkaa koska on nuorempana rellestänyt ja juopotellut :D mä olen lääkäri ja kyllä silloin 15v sitten opiskeluaika oli suurimmalla osalla hurjan kosteaa. Mutta nykyäänhän kaikki on sitten pikkuporvari-perheellisiä ja mitälie maratoni-intoilijoita jotka ei todellakaan käytä alkoholia."

Tuntemani korkeakoulutetut vasta osaavatkin viinaa vetää, etenkin opiskeluaikoinaan. Mäkin olen tässä tehnyt tohtorintutkintoa, mutta eipä kukaan kertonut aikaisemmin, että sen pitäisi tarkoittaa täysin nuhteetonta taustaa. Menen nyt sanomaan, että en tulekaan töihin tästä eteenpäin, kun olenkin tehnyt tämän täysin väärin kaikki nämä vuodet, koska kandin ja maisterin aikana tuli biletettyä. Shame on me! :D

"Kuka ottaisi omalle lapselleen miehen ykkösryhmästä? Jokainen varmaan lapselleen haluaa parasta."

Hei viiva, mihin kategoriaan nyt pistäisit sitten mun miehen: Bilettänyt nuorena ja hakenut pitkään oman elämänsä suuntaa, vasta kolmekymppisenä tehnyt tutkinnon, ei kiroile oikeastaan koskaan, ei ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja (kyllä, tiedän varmasti yhteisten tuttujen kautta), seuraa uutisia joka päivä, tietää yhtä sun toista eri asioista, haluaa oppia koko ajan uutta, käsistään kätevä eikä työkalutkaan pelota, omistaa arvoasunnon, juo ehkä muutaman kerran vuodessa, säästeliäs ja tunnollinen, vanhemmat korkeakoulutettuja ja sivistyneitä.

Hassua, että en jotenkin löytänyt tälle sopivaa ryhmää noista kahdesta kategoriasta. Joku voisi vaikka päätellä, ettei ihmiset olekaan jaettavissa kahteen kategoriaan. Villiä.

Lähettäjä: Sissi 
Päivämäärä:   26.3.25 08:22:22

Täällä hyvin samanlainen tilanne ja jopa vähän pahempi.

Minulla korkeakoulututkinto, perhe ollut keskiluokkainen. Vanhemmat yhdessä, eivät juo, koulutusta arvostettu, kaikki tuntemani ja lähipiiri korkeakoulutettuja...

Mies ero perheestä, äitinsä poltti raskausajan, vanhemmat juo todella paljon ja oman mittarin mukaan molemmat vanhempansa alkoholisteja. Mies rellestänyt nuoruuden, käyttänyt huumeita, juonut, tapellut. Käynyt vain peruskoulun. Tosi huono rahan kanssa, tili menee kun se tulee, mitään ei jää säästöön. Vähän epäterve suhde alkoholiin, ei mitään sinnikkyyttä tai tavoitteellisuutta.

Ollaan siis lähtökohdiltaan tosi eri maailmoista. Mutta sitten on se toinen puoli. Kaikki hyvä ja kaikki se rakkaus. Kaikki ihanat hetket ja arki, se miten toinen pitää hyvänä. Miten toisen kanssa tuntuu paremmalta kuin kenenkään muun ikinä.

Toimiiko teillä, sitä ei kukaan tiedä. Jokaisessa on hyvät ja huonot puolet. Ja myös "luokkaero" on yhdistelmä eri ominaisuuksia. Se millainen yhdistelmä siellä on voi olla eri kuin toisella.

Isoimmat ongelmat meillä jotka tiiviisti liittyy luokkaeroihin on miehen toivottomuus työasioissa srkä se, etten pidä hänen suvustaan (ovat jatkuvasti humalassa joka kerta kun käydään)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.3.25 08:26:16

Oman lapsen kaveripiiri koostuu lähes pelkästään yliopisto-opiskelijoista, lääkis-oikis pääasiassa. Ja voin kertoa että aika railakasta on sielläkin meno, juomista ja rällästämistä, okei, tupakointi on vaihtunut nikotiinipussukoihin.

Mutta aloittajalle varmaan isompi turn off on tuo kouluttautuminen vasta kolmekymppisenä ja vain ammattikoulutaso? Jo tuo "käynyt vain peruskoulun" vaikka on aikuisena kouluttautunut lisää kertoo sen.

Sanoisin että aloittajan kannattaa suosiolla katsella korkeakoulutettuja, jos ennakkoluulot koskevat lähinnä miehen menneisyyttä ja matalaa koulutustasoa eivätkä kumpua käytöksestä tai muusta niin niitä on aika mahdoton alkaa oikaista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 08:40:56

Onko aloittaja opettaja?

Lähettäjä: Deli 
Päivämäärä:   26.3.25 08:43:40

Kyllä nuo lapset tulisi varmasti olemaan isompi ongelma suhteen kannalta....

Lähettäjä: f 
Päivämäärä:   26.3.25 08:44:29

Aloittajalla on kirjallista sivistystä mutta ei sydämen sivistystä.

Lähettäjä: Ammuu 
Päivämäärä:   26.3.25 08:47:56

Kyllä sivistystä ja käytöstapoja löytyy sellaisistakin perheestä missä voi olla työttömyyttä, sairauksia tms. Eikä kultaiseen sydämeen tarvita varakkaita vanhempia tai korkeaa koulutustaustaa. Mieluummin sopiva luonteelleen sopiva ja kiltti ja fiksu mies kuin joku varakas hyvätuloinen kuspää. Ja ihan kokemuksella voin sanoa että suhde jossa mies tienaa enemmän ja on varakkaampi, niin kyllä se vaikuttaa, ja tuloerosta kuulee ja yleensä se rikkaampi muistaa mainita että MINÄ maksoin sen ja sen..

Lähettäjä: Jojo 
Päivämäärä:   26.3.25 09:21:34

Voi toimia tai sitten ei. Mun ex oli yrittäjä, AMK käytynä, tosi hyvä myyntityössä, arvosti käytännön tekemistä. Oltiin tunnettu pitkään ennen seurustelun aloittamista ja vaikuttaa tosi fiksulta ja sivistyneeltä, jos ei paremmin tunne.
Mulla yliopistotutkinto (DI) ja toinen työn alla (luonnontieteistä), työ asiantuntijana.

Miehellä ei ollut mitään käsitystä, millaista korkeakoulutetun asiantuntijatyö on ja mitä esimerkiksi työnantajani arvosti mutta mielipiteitä oli sitäkin enemmän. Sanoi mm. että ei ottaisi töihin ketään, joka opiskelee töiden ohessa, kun siinä väkisin työnteko kärsii. (Ihan niin kuin voisi Samaan aikaan työnantajani kannusti tekemään toisen tutkinnon valmiiksi, koska se nähtiin hyödylliseksi yritykselle ja muutenkin oman osaamisen kehittämistä ja päivittämistä arvostetaan. Jossain kohtaa kävi myös selväksi, että miehen mielestä yliopisto-opiskelijat on hyödyttömiä teoreettikkoja, jotka ei tajua mitään käytännön elämästä.

Totesin, että vaikka muuten on tosi hyvä olla yhdessä ja mm. yhteisiä harrastuksia, niin parempi lähteä eri teille kun ei kerran arvosta pätkän vertaa mun työtä ja koulutusta, en ois jaksanut sitä epäsuoraa dissaamista pidemmän päälle kuunnella.

Lähettäjä: z 
Päivämäärä:   26.3.25 09:21:49

"Olen korkeakoulutettu, vakituisessa virassa oleva nainen, elänyt ns. kunnollista elämää nuoresta pitäen. En käytä päihteitä enkä tykkää olla sellaisessa seurassa, jossa päihteitä käytetään. Ei lapsia."

Minäkin olen korkeakoulutettu, valtion vakituisessa virassa oleva nainen ja olen lisäksi noussut uralla esimiesasemaan ja mulla on 15-30 alaista työvuorosta riippuen. Mutta en pidä itseäni muita parempana ihmisenä koulutukseni vuoksi vaan syntyperäni vuoksi.

Lähettäjä: Että semmosta 
Päivämäärä:   26.3.25 09:32:25

Näistä "luokkaeroista" vielä: muistan lapsuudestani kaverin, jonka äiti teki maisterin papereita, tienasi puhelimeen huohottamalla ja koirat tulivat ennem kaveria. Kaveri oli laiha ja likainen ja eipä hänel ollut leluja, tuli leikkimään meille, kun meillä oli sentään jotain millä leikkiä :( jottei mikään yliopisto-korkeakoulu takaa sivistystä...
Ja vaikka mäkin olen ihan duunariperheestä, olen käynyt jo lapsena teatterissa ja taidemuseoissa jne. Enkä todellakaan ajattele olevan ""luokkaeroja". Ihan on samanlaiset ongelmat varakkaammilla, isommassa mittakaavassa vaan... joten...

Lähettäjä: kops 
Päivämäärä:   26.3.25 09:34:59

Suoraan sanottuna vastaus kysymykseesi; olet kamala!

Minä tunnen monta korkeasti koulutettua ja isoa palkkaa nostavaa miestä, jotka ovat täysiä k-päitä ja sitten useita suorittavaa työtä tekeviä ja todella älykkäitä ja fiksuja miehiä. Se, mitä kukakin tehnyt nuoruudessa, mitä väliä sillä on kerta ei tee enää niin aikuisena.

Väillä tuntuu, että mitä "parempi" koulutus ja sosioekonominen status, sitä mulkumpi kaveri. Kaverin mies on ekonomi ja ihan järkyttävä tyyppi, vainoharhainen ja mustasukkainen. Ulospäin kaikki näyttää hienolta, on iso omakotitalo ja sisustus viimeisen päälle, kaksi hienoa autoa ja kaksi lasta, joilla hienoja harrastuksia, kaveri on sairaanhoitaja mutta oli pitkään lasten kanssa kotona. Mies kiristää rahalla eli siis "antaa" kuukausirahaa ruokaostoksiin ja lasten kuluihin mutta ne eivät riitä koska mies vaatii "parempaa" ruokaa eli esim. Pirkka ei käy yms. Kaverille ei jää omasta palkastaan mitään säästöön eli ei pysty laittamaan rahaa sivuun jos joskus tulee ero. Ihan hirveä tilanne, kaveri ajautunut pattitilanteeseen ja mies oli alkuun oikea unelmamies.

Oma mieheni on putkimies, amiksen käynyt ja nykyään työnjohtajana. Meillä tuo erilainen koulutustausta ei käytännössä näy missään vaikka itse olen tekniikan DI. Naureskellaan usein keskenämme, että remontteja tehdessä minä hoidan suunnittelun ja mies toteuttaa.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   26.3.25 09:38:50

Pitkän elämän aikana olen todennut, että tulen useammin toimeen saman tason koulutuksen saaneiden kanssa. Poikkeuksiakin toki on. Jotkut akateemiset ovat ihan idiootteja, jotkut duunarit erittäin älykkäitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 09:44:28

Jokainen saa valita puolisonsa itse (joo joo, lait ja toisen oma tahto ja niin edelleen...) joten jos toinen ei tunnu hyvältä puolisolta, niin sen kaa ei kandee seukkaa. Siihen on nyt turhaa jalkaa polkien itkeä mitään duunareista, et sä niiden kaikkien kaa voi seukkaa.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   26.3.25 09:44:40

Aloittaja maalaa nyt kuvan korkeakoulutetusta, mutta tavan "valtion virkamiehestä", ihan omia elämäntapoja myöten.. Ei ole kiinnostavaa lääkäris tai vaikka asianajajamiehille tai jollekin isolle johtajalle, sorry vaan ;) Pelkkä tutkinto ei siis itselläsikään riitä, siinä pitäisi olla se ura perässä ja uran tuoma asema. Hyvin voit siis katsoa koulutuksellisesti "alaspäin", ainakin olet vähän paremmassa asemassa kuin se kaupan kassa jos ero joskus aikanaan tulisi.

Kukaan ei muuten tee niillä puhtaasti teoreettisilla miehillä yhtään mitään, ei käytännön tasolla..

Lähettäjä: Heidi 
Päivämäärä:   26.3.25 10:03:38

Millä vuosituhannella aloittaja elää ?
Ei tänä päivänä tunneta mitään "luokkia".

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   26.3.25 10:07:20

Heidi: Missä tynnyrissä sä oikein elät? Todellakin tunnetaan luokkia, myös Suomessa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.3.25 10:07:29

Entiselle pääministerille "kelpaa" kampaajamies, mutta sulle ei tavallista työtä tekevä?
Luuletko olevasi kovinkin paljon parempi ihminen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 10:15:40

En näe muuta ongelmaa kuin aloittajan asenteen. Jos ajattelee noin, niin ehkä parempi etsiä joku jota arvostat. Ei ole kivaa toiselle, että pidät häntä eri ”luokassa”.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   26.3.25 10:23:25

Hienonprovo

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   26.3.25 10:59:13

Selkeästi tämä herättää tunteita. Mutta ei luokkaerot tarkoita sitä etteikö vaihtelua olisi.

Itse olen huomannut että merkittävin luokkaero on asenne. Moni alemman sosiaaliluokan ihminen on toivoton ja myös opitusti avuton. Raha stressaa, tuntee huonommuutta kun ei voi tehdä samoja asiota kuin muut, jos haaveilee jostain vaativasta perhe voi vähätellä ja lannistaa, jopa suoraan sanoa ettei henkilöstä ole esim. lukioon tai haaveammattiinsa. Köyhyys tekee elämästä selviytymistä ja raha nähdään harvinaisen nautinnon lähteenä, joka voi hävitä milloin vain. Tukien kanssa oppii siihen, että rahat kannattaa käyttää tai tukia ei saa. Monesti yksinhuoltajuus on yksi iso osatekijä köyhyyteen ja rikkonaisilla perheillä on oma vaiktuksensa. Ilman rahaa on kuitenkin myös jopa väkivaltaisesta suhteestakin vaikeampi lähteä. Rahaa ei ole harrastuksiin eikä aktiiviseen elämään eikä edes terapiaan. Omaa pahaa oloa hoidetaan päihteillä, jotka auttavat unohtamaan kaiken ja luovat suloisen onnentunteen kaiken pskan keskelle. Sellaista hyvää oloa ja unohdusta ei tuo mikään muu omassa elämässä. Helposti päihteitä alkaa kulua enemmän, myös ystävät ja perhe käyttävät.

Huonoista lähtökohdistakin on mahdollista nousta, mutta se vaatii aika paljon yksilöltä. Ja se, että joku jää pskaansa makaamaan ei tarkoita että hän olisi sen huonompi kuin keskiverto parempiosainen. Ei parempiosaisetkaan yksilöinä ole mitään huippuihmisiä, mutta yhteisöllä on valtava vaikitus. Sinua kannustetaan ihan eri urille, taitoihisi luotetaan ja sinua kannustetaan, saat apua vaikeisiin asioihin ja voit kysyä lähipiiriltä neuvoa, ilmapiiri on toiveikas ja hyvinvoiva...

Ja kyllä asiat eivät ole mustavalkoisia. On kuitenkin köyhiä kohtaan vihamielistä myös kieltää köyhyyden negatiiviset sosiaaliset ja osyykkiset vaikutukset. Jos haluamme poistaa luokkaeroja, täytyy poistaa köyhyyttä. Se, että puhutaan kivoista köyhistä ja kuspäistä rikkaista ei auta käytännössä mitään. Sellainen voi vain pahentaa ongelmia.

Ja se, että joku on esim. masentunut tukien varassa elävä alkoholisti, ei tee hänestä huonompaa ihmistä. Eikä syy ole täysin yksilön, kun yhteiskunnan apu on olematonta ja vääränlaista. Esimerkiksi masennukseen on mahdollista saada läkkeet, ilmaista kuntosalijäsenyyttä tai vapaakorttia kaupungin liikuntapalveluihin taas ei saa, vaikka liikunnan hyödyt on tieteellisesti todistetut.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 11:15:23

Hirveitä kun prosessinhoitajil' ei oo varaa harrastaa! Tai jollain kamalalla ahtaajalla! Ruvetaan heti kaikki tuntiopettajiksi niin rahaa tulee ovista ja ikkunoista!

Lähettäjä: Opettaja 
Päivämäärä:   26.3.25 11:23:39

Molemmat vanhenpani ovat yliopiston käyneitä. Äiti maatalosta ja suku tilallisia. Isän koko suku lääkäreitä, professoreja, arkkitehtejä jne. Itse käynyt kaksi maisterintutkintoa ja olen lukion opettaja. Mies DI.Mies päällikkötehtävissä. Miehen suku enemmän suorittavaa tasoa. Ollaan vissiin ulkopuolelta katsoen sopiva pari. Vietetään aikaa samanlaisten pikku-porvallisten naapureiden ja tuttavien kanssa. Molemmat kyllä osanneet juhlia opiskeluaikana. Mies vielä edelleenkin jäänyt vähän kiinni nuoruuteen monella tapaa. Urheilu, saunaillat jne. vaikka on reippaasti keski-ikäinen. Tuntuu, että vaihtaisin tuo mieluusti välillä tavalliseen fiksuun duunariin.

Arvostan sinällään koulutusta, mutta jos lapseni rakastuisivat ja menisivät yhteen hyvää elämää elävän duunarin kanssa ja heillä menisi parisuhteessaan hyvin niin miksi ihmeessä väheksyisin heidän puolisoitaan. Parempi olla onnellinen kuin ulospäin oikean ihmisen kanssa. Ja molemmat lapset opiskelevat nyt yliopistossa itse. Toisella seurustelukumppani samalta alalta. Toinen ei tällä hetkellä tietääkseni seurustele.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 12:31:51

Luokittelu duunareihin on keinotekoinen. Töiden luonteet, tehtäväkuvat ja vastuut ovat aina yksilölliset. Kaikki eivät tee koulutuksensa mukaista työtäkään. Monessa paikassa rinnakkain työskentelee "duunari" ja yliopiston käynyt. Esimerkiksi vakapuolella hyvin samanlaista työtä lastenhoitajilla ja opettajilla.

Stereotypia siitä, että duunari olisi kätevä toiminnan tyyppi ei myöskään ole oikea. Osa duunarihommista on lähinnä liukuhihnan tuijotusta tai muuta hyvin yksinkertaista. Se ei siis mitenkään kerro henkilön kätevyydestä. Eli monella duunarillakin voi mennä sormi suuhun kun jotain pitäisi korjata tai kunnostaa tai rakentaa.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   26.3.25 12:59:15

Myöskään tuloeroja ei välttämättä ole duunarin ja korkeakoulutetun suhteessa, se sähkömies voi saada parempaa palkkaa kuin vaikka opettaja.

Lähettäjä: Riutta 
Päivämäärä:   26.3.25 13:07:12

Mielen sivistys ja arvot on ne jotka joko yhdistää tai erottaa, ei välttämättä menneisyys tai varallisuus.

Aloittajalle sanoisin että ei ehkä vielä näin alussa tarvitse pohtia suuresti että onkohan tuossa potentiaalinen kumppani. Kunhan tutustuu lähemmin niin asia selviää. Toisaalta, jos itse olet jossain määrin statushakuinen ja akateeminen loppututkinto ja sen mukana tuomat asiat ovat sinulle tärkeitä (yhteiset opiskelukaverit ja yliopistomaailman jutut) niin ehkä kannattaa hakea saman taustaista henkilöä kumppaniksi.

Lähettäjä: downshift 
Päivämäärä:   26.3.25 13:21:00

No minä olin se aikoinaan ällän ylioppilas, joka mietti että mihinköhän yliopistoon sitä hakisi ja minkälaisen korkeakoulutuksen sitä hankkisi. Sitten tajusin että ei, ei se toimi. Haluan tehdä käsilläni jotakin erittäin konkreettista ja vaihtelevaa/haastavaa sekä myöskin yhteiskunnan kannalta selkeästi hyödyllistä. Hankin siis hyvän ammattikoulutuksen ja olen siis duunari. Erittäin arvostettu ja hyväpalkkainen sellainen, mutta duunari yhtäkaikki. Lukio meni siis tavallaan vähän hukkaan, koska en silloin vielä tiennyt etten sillä oikeastaan mitään tee. Nykyinen puolisoni on muuten tohtori. Tosin suuri osa hötöleideistä näköjään hylkäisi minut näiden "luokkaerojen" takia mut ei se mitään, teidän menetyksenne eikä minun, ja sitäpaitsi täysin teoreettinen sellainen :)

Lähettäjä: Heidi 
Päivämäärä:   26.3.25 13:44:35

Nimimerkille ‐----
En elä missään tynnyrissä.
Jos tarkoitat luokkaeroilla esim. koulutuseroja, en ole kanssasi samaa mieltä.
Parisuhteissa, ainakin omassani painaa eniten rakkaus, minulle on ihan sama mitä puolisoni on opiskellut tai mitä työtä tekee.
Itse olen korkeakoulutettu (lääkäri) ja puolisoni on amiksen käynyt myyntiedustaja.
Pääasia että parisuhde ja muu elämä toimii.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   26.3.25 13:51:53

Heidi on hyvä ja lukee kun googletus ei näemmä onnistu. Aiheesta on tehty tutkimusta vaikka kuinka ja artikkeleja piisaa jos aihe kiinnostaa.

https://www.tuni.fi/alustalehti/2019/02/26/suomi-on-edelleen-luokkayhteiskunta/

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   26.3.25 14:12:30

Mulla oli kerran poikaystävä, joka ei kestänyt sitä, että olin yliopistossa, hän amkissa. Voi se olla siis noinkin. Ja vasta vähän saa aikaa sitten deittiprofiilissa luki miehellä, etteivät akateemiset naiset käy. 🤣

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   26.3.25 14:14:58

——- : luitkin muuten itse tuota lainkaan? Kirjoittaja toteaa suoraan että monet yhteiskuntatutkijat ovat sitä mieltä että luokkia ei enää ole. Ja on paljon erimielisyyttä siitä miten luokat määritellään. Ei ole mitään yhtä totuutta asiasta vaan eri tutkijoiden enemmän tai vähemmän perusteltuja ja tukijoita saaneita mielipiteitä

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 15:39:37

Minä muistan yhden kanssani suurinpiirtein samaa ikäluokkaa olevan miehen joka kävi ammattikoulun ja tyttiksensä pääsi yliopistoon.
No tällä tyttelillä nousi yliopisto päähän eikä Amis poikaystävä enää kelvannutkaan.

Lähettäjä: Pörri 
Päivämäärä:   26.3.25 15:45:49

Itse teen vaativia asiantuntijatehtäviä, taustalla amk- ja yliopistotutkinnot, ja putkarimieheni tienaa mua paremmin yrittäjänä. ;)

Lähettäjä: Paskahomma 
Päivämäärä:   26.3.25 15:51:27

Kyse ei ole mielestäni rahasta.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   26.3.25 16:11:10

Tosi moni näyttää pitävän koulutuseroja luokkaerona. Itse koen,että se luokkaero on enemmän myös elämäntyylin ja kulutustapojen eroa, eroa vapaa-ajan vietossa ja asenteissa kuin suoraan se, että toinen kävi yliopiston ja toinen amiksen. Esimerkiksi kun lähdetään matkalle, niin onko se kaupunkireissu keski-Eurooppaan vai halvan viinan perässä synny beachille? Risteilläänkö Tallinnaan hakemaan kärryllinen kaljaa vai Tukholmaan Kentin keikalle? Ei se ole mitään luokkaeroa, kun molemmat käy töissä, Prismassa ja äänestää samaa puoluetta, vaikka olisikin eri koulut käytynä.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   26.3.25 16:14:57

Jos jo valmiiksi koet ylemmyyden tunnetta niin tilanne tulee taatusti läpi suhteessa. Anna olla. Ei ole reilua toista kohtaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 16:17:25

Duunarimiehet usein tienaavat saman verran tai hieman enemmän kuin korkeakoulutetut naiset, joten koulutusero näkyykin suhteessa taloudellisena tasa-arvona. Taloudellinen tasa-arvo taas usein luo tietynlaista tasa-arvoa muutenkin suhteeseen, kun kummallekaan ei synny ns valta-asemaa.

Aloittajalle tuntui kuitenkin olevan enemmän merkitystä ns. rippikoulumenneisyydellä kuin nykyelämän yhteensopivuuksilla, joten kannattanee etsiä samanlaisen historian omaava kumppani.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   26.3.25 16:50:04

"Huonoista lähtökohdistakin on mahdollista nousta, mutta se vaatii aika paljon yksilöltä."

Tiedän perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat maatilalla syntyneitä ja kasvaneita. Molemmat päätyivät matalapalkka-alalle. Toinen paahtoi töitä niska limassa ja jäi eläkkeelle heti kun voi, toisen työura jäi lyhyeksi ja reikäiseksi alkoholismin takia, ja myös menehtyi alkoholin takia ennen eläkeikää.
Lapsissa kaksi tohtoria ja yksi pitkän sotilasuran tehnyt.

Mulla Ällön tapaan taustalla kolme toisen asteen tutkintoa, nyt omalla alalla töitä melkein 20 vuotta ja vuositulot yli 60 000e. Seuraan uutisia, luen erittäin paljon ja omaan hyvän yleistiedon. Amistaustastani huolimatta osaan käyttäytyä, en kulje verkkareissa julkisesti, en tupakoi, enkä läträä viinalla. Vanhempani ovat duunareita, mutta molemmat ahkeria lukijoita, seuraavat myös uutisia ja maailmantapahtumia jne.

Jos joku katsoisi mua nenänvartta pitkin historiani ja perhetaustani takia, ajattelisi minusta "muuten-kiva-mutta" kuten AP tekee, niin enhän mä nyt herrajumala sellaisen ihmisen kanssa haluaisi seurustella!

Lähettäjä: Aino 
Päivämäärä:   26.3.25 16:56:48

Ymmärrän aloittajaa. Itse olen perinteinen luokkanousukas: suvun ensimmäinen ylioppilas ja sittemmin yliopistotutkintoja tehnyt. Tiedän, mikä se ero on esimerkiksi toisenlaisen polun omaavaan veljeeni ja tiedän, etten halua sellaista puolisoa. Toisaalta taustani vuoksi koin myös monesti, etten itse kuitenkaan sovellu sitten sellaiseen ylemmän keskiluokan elämään ja tuntui, että se sopivien puolisoehdokkaiden määrä esimerkiksi Tinderissä oli kapeahko.

Vaihdellen pyrin kyllä Tinderissäkin "antamaan mahdollisuuden" (saattoihan toinen osapuoli ajatella samoin) monenlaisista taustoista oleville miehille, mutta kärjistäen juttu taisi kyllä loppua lyhyeen suunnilleen jokaisen kanssa, joka muistutti enemmän omaa taustaani.

Aloittajan kuvailema mies kuitenkin vaikuttaa siltä, että on halunnut muutosta elämäänsä ja saanut sitä aikaiseksi, joten ei varmasti kannata vain tämän koulutustaustan/luokkaeron takia painaa jarrua, jos muuten haluaa katsoa hommaa pidemmälle.

Nykyinen puolisoni on ns. toisen polven korkeakoulutettu ja minua kiinnostuneempi taloudesta ja ns. maailman asioista. Ehkä se on sitten miehille luontevampaa, kun voi olla se tietäväisempi tämmöisistä asioista.

Lähettäjä: olenko kamala 
Päivämäärä:   26.3.25 18:02:52

Onpas tämä tosiaan herättänyt kiivasta keskustelua ja minut on useampi heittänyt täysin susille. Se jäi aloitukseen laittamatta, että en todellakaan ole itse lähtöisin mistään korkeasti koulutetusta perheestä vaan molemmat vanhempani ovat duunareita - toisella peruskoulu takana ja toisella amistutkinto. Minua on aina kannustettu lukemaan ja opiskelemaan, vaikka kotiväki ei ole sitä itse tehnyt. Olen ns. luokkanousija, joita ei tänä päivänä oikein enää ole yhteiskunnan polarisoituessa.
Muutamat kommentoijat ovat ymmärtäneet asiani kuten sen tarkoitin ja kiitos teille hyvistä kommenteista. En koe olevani parempi tai arvokkaampi kuin kukaan muukaan ihminen, tuo "vain peruskoulu" oli miehen itsensä kuvailu omasta taustastaan ennen ammattitutkintoja. Olen nähnyt paljon sitä elämää, jossa eletään tukien varassa ja viis veisataan lasten kasvatuksesta tai koulutuksesta, millään ei ole mitään väliä ja elämä pyörii seuraavan kaljapullon tai tupakka-askin saamisen ympärillä. Sellaiseen en itse kykene ja minun on vaikea suhtautua ihmiseen, joka sellaista elämää on elänyt, vaikka nyt onkin muuttanut tapansa.
Katsotaan, miten suhde alkaa tästä kehittyä. Toistaiseksi olen ollut hyvällä fiiliksellä, koska mies vaikuttaa empaattiselta, huolehtivaiselta ja ystävälliseltä. Hän ottaa muut huomioon ja kertoo avoimesta ja rehellisesti elämästään, kuten itsekin olen tehnyt. Olen tietyllä tavalla varovainen ihastumaan tai rakastumaan kehen tahansa, joten siksi nämä erilaiset skenaariot pyörivät mielessä "mitä jos".

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.3.25 18:10:37

Eli siis pelkäät, että mies "vetää sinut mukanaa" johonkin, jota ei edes itse tee.

Lähettäjä: mangomeloni 
Päivämäärä:   26.3.25 18:57:40

Onpa mielenkiintoinen topa. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut toisten ihmisten koulutuksesta, varallisuudesta tai mistään ”luokasta”. Mielestäni ammatti tai työpaikka on ylipäätään yksi vähiten kiinnostavista asioista ihmisessä. Koen ylipäätään, että työ on vain asia joka mahdollistaa muun elämisen eikä elämän tärkein sisältö ja se varmasti vaikuttaa suhtautumiseni. Itse olen korkeakoulutettu korkeapalkkaisessa työssä ja mieheni on ns duunari, mutta en ole koskaan edes ajatellut että siinä voisi olla mitään askarruttavaa tai väärää. Mies on hyväsydäminen ihminen, rakastava, välittävä, keskusteleva, komea jne jne ja rakastan häntä just sellaisena, hänen ammatillaan ei ole minulle mitään väliä tai vaikuta parisuhteeseemme. Myöskään nuoruuden biletyksille tms sellaisille melko tavallisille hölmöilylle en laske painoarvoa. Päihderiippuvuuksista ei omilla ole seurustelukumppaneilla tai muutenkaan tutuilla tai lähipiiriläisillä ollut, joten en nyt tarkoita sellaista taustaa tässä.
Mutta jokaisella on toki omat arvonsa ja kriteerinsä, tämä vain minun maailmankuvani :)

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   26.3.25 19:40:16

Suomessa käytännössä kaikki saavat korkeakoulutuksen, jos haluavat. Se, että tutkinto on suoritettu, ei ehkä poista ihmisen taustaa kuitenkaan.

Totta kai taustalla on merkitystä. Luokka-sanaa moni vierastaa ehkäpä aiheestakin. Onhan vaikea yleistää, mitä mihinkin luokkaan nyt sitten kuuluu, erityisesti Suomessa, missä esim. juuri opiskelumahdollisuudet ovat avoinna kaikille.

Esim. alkoholi voi kuulua mihin luokkaan vain.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.3.25 19:42:35

Niin, mies varmasti kuvailee opintojaan ennen ammattikoulua "vain peruskouluksi".

Lähettäjä: Minja 
Päivämäärä:   27.3.25 02:21:15

"Lähettäjä: mangomeloni
Päivämäärä: 26.3.25 18:57:40

Onpa mielenkiintoinen topa. Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut toisten ihmisten koulutuksesta, varallisuudesta tai mistään ”luokasta”. Mielestäni ammatti tai työpaikka on ylipäätään yksi vähiten kiinnostavista asioista ihmisessä. Koen ylipäätään, että työ on vain asia joka mahdollistaa muun elämisen eikä elämän tärkein sisältö ja se varmasti vaikuttaa suhtautumiseni. Itse olen korkeakoulutettu korkeapalkkaisessa työssä ja mieheni on ns duunari, mutta en ole koskaan edes ajatellut että siinä voisi olla mitään askarruttavaa tai väärää. Mies on hyväsydäminen ihminen, rakastava, välittävä, keskusteleva, komea jne jne ja rakastan häntä just sellaisena, hänen ammatillaan ei ole minulle mitään väliä tai vaikuta parisuhteeseemme. Myöskään nuoruuden biletyksille tms sellaisille melko tavallisille hölmöilylle en laske painoarvoa. Päihderiippuvuuksista ei omilla ole seurustelukumppaneilla tai muutenkaan tutuilla tai lähipiiriläisillä ollut, joten en nyt tarkoita sellaista taustaa tässä.
Mutta jokaisella on toki omat arvonsa ja kriteerinsä, tämä vain minun maailmankuvani :)"

Komppaan täysin tätä, ihan kuin omalta näppikseltä. Sen lisäksi vielä, että itselleni on aina ollut tärkeää että mies elättää itsensä ja että työ ei ole ihan hirveää pakkopullaa, koska se on erittäin raskasta lopulta hänelle ja ympärillä oleville. Uskon myös, että kun ihminen on oikea ja häneen rakastuu, tällä asialla ei vaan voi olla merkitystä todellisuudessa. Eri asia sitten ns järkiliitot ja tosiaan kun arvotetaan raha ja status ylitse kaiken muun. Sellaiseen suhteeseen en itse haluaisi edes.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 07:05:05

"Esim. alkoholi voi kuulua mihin luokkaan vain."

Korkeammissa sosiaaliluokissa käyttö on hillitympää tai alkoholismi on piiloteltua. Ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä, että korkean statuksen ihminen ryyppäisi itsensä konttauskuntoon. Heidän alkoholismi on sitä, että kukaan ei näe, tissutellaan salassa ja "rakastetaan" viinejä. Tällainenkin voi olla paha alkoholisti ja kotona oksentaa ja kontata lattioilla. Ei vain tee sitä julkisesti.

Matalamman tason luokassa ei ole samanlaista sosiaalista painetta ja ihminen voi avoimemmin ryypätä.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   27.3.25 07:18:59

Ilmeisesti täällä mielletään "duunaritaso" massaksi, jossa eletään tukien varassa (mikä on vähän hassua kuin duunari noin lähtökohtaisesti tarkoittaa työtä tekevää), ei olla kiinnostuneita kuin päihteistä, ei osata keskustella ja eletään näköalatonta elämää. Ja joo, ymmärrän että täällä on verrattain nuorta porukkaa, mutta kai hiukan harmaan sävyjä nyt jokainen ymmärtää olevan?

Ei duunaritaustan ole pakko olla sivistömättömyyttä ja avointa alkoholismia ja "syödään lihapiirakkaa ja katotaan lätkää muu ei kiinnosta", vaan ihminen voi olla kiinnostunut yhteiskunnasta, kulttuurista ja vaikka vapaa-ajan opiskelusta, vaikka koulutus olisi _vain_ ammattikoulu. Ei tavan työtä tekevissä piireissäkään ole soveliasta ryypätä itseään konttauskuntoon, vaikkei korkeakoulututkintoa olisikaan.

Lähettäjä: lili 
Päivämäärä:   27.3.25 07:30:49

”Ei duunaritaustan ole pakko olla sivistömättömyyttä ja avointa alkoholismia ja "syödään lihapiirakkaa ja katotaan lätkää muu ei kiinnosta", vaan ihminen voi olla kiinnostunut yhteiskunnasta, kulttuurista ja vaikka vapaa-ajan opiskelusta, vaikka koulutus olisi _vain_ ammattikoulu. Ei tavan työtä tekevissä piireissäkään ole soveliasta ryypätä itseään konttauskuntoon, vaikkei korkeakoulututkintoa olisikaan.”

Just tätä mietin! Omasta mielestäni joillain on täällä todella erikoinen kuva duunareista. Ei mikään tuilla elävä rappiojuoppo mun silmissä ainakaan edusta duunaria.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.3.25 07:38:25

Minäkin mietin, että mikä onkaan se menneisyys, mitä aloittaja pelkää. Okei, mies on ryypännyt ja tupakoinut nuorena, mutta aloittajan sanojen mukaan hän nimenomaan ei ole ollut työttömänä tukien varassa kotona ryvettymässä vaan töissä, ja hankkinut myöhemmin sitten myös paperit osaamisellen.

Aloittaja on se, jonka vanhemmat ilmeisesti elivät keskittyen ainoastaan siihen, että tuilla saa tarpeeksi kaljaa ja tupakkaa.

ymmärrän, että aloittaja ei halua tällaiseen elämään takaisin, mutta tämä mies ei kuitenkaan ihan vaikuta olevan se riskitekijä kuin mitä aloittaja maalailee.

Ehkä nyt on hyvä paikka aloittajan analysoida miksi mies aiheuttaa hänessä tällaista eksistentiaalista pelkoa.

Ei hänen kanssaan ole pakko seurustella, mutta ei se miehen yhteiskuntaluokan syy ole, että homma ei toimi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.3.25 07:46:08

Minäkin ihmettelen teidän joidenkin piirejä, jos niissä on ihan normaalia ja ok juoda itsensä (julkisesti) konttauskuntoon.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   27.3.25 07:51:47

Täällä oletus on, että akateemiset ei kiroile? Itse olen akateeminen ja kiroilen niin perk*leesti joka ikinen päivä.

Ei akateemisuus automaattisesti tee ihmisestä jeesustelijaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 07:56:26

En välittäisi jos on joskus nuoruudessaan rellestänyt, eikä se enää arkeen kuulu. Tiedän monia joilla mennyt oikeasti vähän liian lujaa nuorempana, ihan poliisit perässä, mutta ovat 10 vuoden päästä korkeakoulutettuja tai vähintään kovapalkkaisessa työssä ja uraputkessa. Ne "hyvät" tälläiset tyypit ovat myös hyvää seuraa, sillä eivät ole niin "takakireitä" kuin jotkut pikkuporvarilliset joille on niin tärkeää olla "tärkeä".

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.3.25 07:56:36

Aloittaja on paennut kotiolojaan välttämällä kaikkia ikäviä asioita mitä kotona tehtiin, joten hänelle duunarina oleminen, kiroilu ja tupakointi ovat yhtä lailla portti epätoivoiseen elämään kuin työttömyys, rahattomuus ja tuilla pelaaminen.

Lähettäjä: gs 
Päivämäärä:   27.3.25 07:57:26

Itse olen korkeastikoulutettu, elänyt juurikin ''kunnollisen'' nuoruuden ja muutenkaan en juuri päihteitä käytä ja elän terveellisesti, kehitän itseäni kokoajan. Lapseton vielä (olen alle 30v). Olen parisuhteessa duunarin kanssa joka elänyt juurikin aivan hullun ryyppynuoruuden, tulee rikkinäisestä perheestä, on yksi lapsi ja eronnut, ikää 8v enemmän ku mulla. Meidän suhde on erittäin hyvä. Itse en halua elää mitään yläluokkaista elämää. Jos tahtoisin elää hienoa kallista elämää ja matkustella, voisi tulla ongelmia luokkaerosta, mutta en tahdo. Mä elän omannäköistä elämää, hevoset on ainoa johon käytän rahaa. Mies on erittäin maanläheinen ja jalat maassa oleva tyyppi. Hän tasapainottaa mun hullua kunnianhimoa ja ylisuorittajuutta. Joskus toki on asioita mistä tapellaan kun itse analysoin kaiken ja ajattelen tosi syvällisesti asioita ja hän ei välttämättä ymmärrä tai jaksa kiinnostua mun analyyseista. Mutta kyllä kaikissa ihmissuhteissa jotkut asiat on sellaisia jotka ei kohtaa. Yhdessä ollaan oltu 5v.

Lähettäjä: gs 
Päivämäärä:   27.3.25 08:00:26

Ja siis monestihan itse analysoin liikaa, luon ongelmia asioista missä ei niitä ole (esim analysoin pomoni kommentteja, käytöstä, hevoseni käytöstä jne) ja miehen hälläväliä rempseä asenne tasaa mun ylianalysointia. Hän siis ehdotgtomasti tasapainottaa mun huonoja puolia. Ja mä olen saanut yliaktiivisuudellani ja kunnianhimollani rohkaistua hänet ottamaan elämässä uusia askelia, mitä ei ehkä ilman mua olis ottanut (uusi harrastus, itsensä kehittäminen, en siis puhu mistään että pakottaisin hänet kouluun tms :D)

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   27.3.25 08:22:07

Kyllä niitä luokkaeroja Suomessa tänä päivänä on, mutta sanoisin että koulutustaustasta riippumatta aika paljon on ihmisellä mahdollisuuksia myös nousta omaa "luokkaansa" ylemmäs jos vaan tahtoa on ja elämäntavat eivät lyö kapuloita rattaisiin. Duunari voi hyvinkin menestyä omalla jutullaan ja sijoittaa ansaitsemiaan rahoja edelleen, mutta hän voi myös käyttää kaikki rahansa kaljaan ja peleihin. Olen itse akateeminen, mutta taustaltani keskiluokkainen, sukuni ensimmäinen ylioppilas ja korkeakoulutettu. Silti koen että minulle sopii duunarimies (ollaan oltu yhdessä jo pitkään, lapset kasvatettu ja kaikki) ja tykkään maanläheisestä elämäntavasta, vaikka työssäni joudunkin olemaan tekemisissä ns. oppineitten kanssa. En oikeasti edes tiedä, viihtyisinkö jonkun akateemisen miehen kanssa, varmaan riippuisi siitä mitä harrastuksia hänellä olisi ja millaiset olisi käden taidot ja elämänkatsomus muutenkin. Mutta pointtini on se, että ihmisellä on joku tausta, mutta se ei välttämättä määritä sitä mihin ihminen voi siitä taustastaan nousta (tai tietysti myös vajota). Tärkeintä ehkä on se että eri taustaiset ymmärtävät ja hyväksyvät parisuhteessa toiselle tärkeät asiat ja kumpikin saa kehittyä niissä asioissa mitkä kiinnostavat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 08:52:00

Luokkaeroja on. Ne ovat kulttuureja, jotka muodostuvat monista osista. Suurin osa ihmisistä sijoittuu Suomessa näiden kahden stereotyyppisen ääripään jonnekin keskivaiheille ja myös yksi ihminen voi eri tilanteissa toimia eri tavoin.

Mutta jos katsoo massoja ja ääripäitä on esimerkiksi kiroilu, avoin väkivalta, tatuoinnit, räikeät värit, rastat, värikkäät hiukset ja päihteet yleisempiä alemman sosioekonomisen luokan ihmisillä. Sitä voi esimerkiksi katsoa unelmahäitä ja etsiä jaksoista yhteneväisyyksiä. Monet heistäkin ovat ihan töissä.

Korkeamman sosioekonomisen aseman ihmisillä yleistä on piiloteltu agressiivisuus, hillitty käytös, hillityt neutraalit värit jne.

Mutta kuten sanottu suurin osa on jotain tältä väliltä eikä yksittäinen piirre määritä henkilön luokkaa. Käytös voi vaihtua sosiaalisen piirin mukaan.

Lähettäjä: Puh 
Päivämäärä:   27.3.25 09:15:06

Hauska lukea näitä, kun korkeakoulutetun mieheni kanssa usein riidellään hänen ahdasmielisyytensä vuoksi.
Hän on todella valikoiva ”informaationsa” suhteen, ei ymmärrä tieteellistä prosessia, ei osaa olla lähdekriittinen jne. Valkkaa vaan miehisellä tunteella mitä tutkimuksia uskoo, kun ne pönkittää hänen maailmankuvaansa.

Minä duunarina koitan tehdä harmaata hänen mustavalkoiseen maailmankuvaansa ja vääntää rautalangasta miksei joka hemmetin Twitter viestiin kannata uskoa.

Käsittämätöntä miten joku ihan älykäs ihminen voi uskoa että joillain yksittäisillä miljonääreillä olisi kansalaisen paras mielessä ja tutkijat on niitä s*tanoita :-D

Mutta joo, kaikki köyhät on tyhmiä ja akateemiset täynnä sivistystä…

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 09:49:47

"Hauska lukea näitä, kun korkeakoulutetun mieheni kanssa usein riidellään hänen ahdasmielisyytensä vuoksi.
Hän on todella valikoiva ”informaationsa” suhteen, ei ymmärrä tieteellistä prosessia, ei osaa olla lähdekriittinen jne. "

Todennäköisesti miehellä on ihan sama käsitys sinusta ja kavereilleen puhuu miten et tajua mistään mitään, vaikka rautalangasta yrittää vääntää.

Lähettäjä: Puh 
Päivämäärä:   27.3.25 10:33:18

Piste: Joo, en epäile sitä yhtään. Oisko mun pitänyt erikseen mainita että sen tiedän? Mun mielestä tämä on sisäänkirjoitettuna tekstiini.
Vai onko tuo kommentti joku persun muka-älykäs tapa sanoa että olen tyhmä ja väärässä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 11:20:01

"Vai onko tuo kommentti joku persun muka-älykäs tapa sanoa että olen tyhmä ja väärässä?"

Et sinä tämän perusteella mikään penaalin terävin ole.

Pointti oli se, että jokainen pitää itseään ja omaa tapaa ajatella parempana. Tyhmä on, jos ei sitä ymmärrä ja on todella ehdoton siinä miten eri mieltä oleva on väärässä. Teillä kuulostaa olevan varsin suloinen avioliitto ja vakka kantensa valinnut....

Lähettäjä: Puh 
Päivämäärä:   27.3.25 11:42:40

Piste: No voihan sen noinkin hoitaa, ”keskustelemisen”.
Vaikka tietyt tahot kovin koittaa pakkaa sekoittaa ja saada mielipiteitä yhtä arvokkaaksi kuin tutkittu tieto, silti niissä on vissi ero.

Voin olla tyhmä, mutta asioita oikeasti tutkivat eivät sitä ole. Eikä minustakaan koskaan tule niin tyhmää että uskoisin ihmisiä vain varallisuuden tai ulkomuodon perusteella.

Tiede on jatkuvassa liikkeessä, eikä siihen kuulu ehdottomuus. Ripustat omia ennakkoluulojasi minuun mistään mitään tietämättä.

Lähettäjä: Aino 
Päivämäärä:   27.3.25 17:12:15

Useammassa kommentissa nostetaan esiin, että Suomessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua. Tämä on totta, mutta ainakin oman puolisoni tuntuu olevan täysin mahdoton ymmärtää, että sitä "omaa halua ja motivaatiota" ei kuitenkaan synny itsestään. Jossei elämässä ole esimerkkejä koulunkäynnistä ja kouluttautumisesta, niin se jää helposti tekemättä. Suomessa perhetaustan vaikutus on taas kasvamaan päin koulutuksen suhteen eli koulutus periytyy hyvin vahvasti.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   27.3.25 17:31:42

"Suomessa perhetaustan vaikutus on taas kasvamaan päin koulutuksen suhteen eli koulutus periytyy hyvin vahvasti."

Taitaa olla kyllä vähenemään päin tuo periytyvyys. Olen opiskellut ja toiminut yliopistossa kaikkiaan neljällä vuosikymmenellä. Opiskelija-aines on sinä aikana muuttunut huimasti, eli duunaritaustaisia korkeakouluopiskelijoita on joka vuosi yhä enemmän.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   27.3.25 17:33:42

Viesti karkasi. Piti kysyä, mihin perustat tuon, että perhetaustan vaikutus on kasvamaan päin.

Olettaisin perhetaustan vaikutuksen olevan vähenemään päin jo siitä syystä, että ydinperheen ja suvun merkitys ylipäätään on vähenemään päin. Minulla ei ole tästä(kään) tilasto- tai tutkimustietoa suoralta kädeltä, mutta yleissivistyksen perusteella väitän näin.

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   27.3.25 18:42:33

Korkeakoulutettu, vakituisessa virassa oleva nainen ja mies hankkinut ammattikoulututkinnon sekä erikoisammattitutkinnon.

Molemmat kuuluvat keskiluokkaan. Keskiluokka tarkoittaa sosiologiassa ihmisjoukkoa, joka sijoittuu keskelle yhteiskunnan sosiaalista hierarkiaa. Se siis koostuu sellaisista yhteiskunnan jäsenistä, joiden ei voida katsoa kuuluvan varakkaaseen yläluokkaan mutta jotka toisaalta eivät myöskään kuulu vähävaraiseen alaluokkaan.

Lähettäjä: Näin 
Päivämäärä:   27.3.25 19:03:15

Varmasti kasvaa perheen vaikutus lapsen tulevaan asemaan yhteiskunnassa, kun lastensuojelusta ja koulutuksesta leikataan koko ajan lisää. Eikä sosiaalituista leikkaaminen myöskään auta asiaa.

Ihmiselle muodostuu köyhän identiteetti jo lapsena, jopa opettajat kohtelevat väheksyen. Jos lastensuojelu ei toimi, pelon keskellä elävä lapsi jää oppimisessa jälkeen muista jo jatkuvan kortisolin haittavaikutusten vuoksi.

Mutta tämähän vaan myhäilyttää yläluokkaisia ja on heille todiste alemman luokan syntyperäisestä huonommuudesta. Eikös juu?

Lähettäjä: Faktahomma 
Päivämäärä:   27.3.25 19:19:29

Yläluokka on sosiaalinen luokka, joka koostuu henkilöistä, joilla on merkittävä taloudellinen, poliittinen tai kulttuurinen valta. Yläluokka voi vaihdella eri yhteiskunnissa ja aikakausina, mutta sen ydinominaisuudet pysyvät usein samoina.

Yläluokka on yleensä varakkaampaa kuin muut luokat, ja sen jäsenillä on pääsy resursseihin, jotka mahdollistavat heidän elämänsä ylellisyyden ja mukavuuden. Yläluokan jäsenet voivat olla perheyritysten omistajia, suuria sijoittajia tai muita taloudellisesti menestyneitä henkilöitä, jotka ovat saavuttaneet asemansa usein sukupolvien aikana.

Korkeakoulutetut, pikkupomot, ne joilla on yliopistotutkinto jne. ovat Suomessa keskiluokkaa vaikka välillä kuvittelevatkin olevansa jotain muuta.

Alaluokka yhteiskunnassa sosiaalisen hierarkian alin, varsinaisen työväenluokan alapuolella oleva väestönosa joten koulutettu duunarikin on keskiluokkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 19:37:54

Hillitty käytös tulkitaan eri tavoin eri luokissa. Toiset sanoo että olet hiirulainen ja toisessa päässä sulla on käytöstavat.

Lähettäjä: Ööh 
Päivämäärä:   27.3.25 21:47:01

Te jotka selitätte että koulutus "periytyy" niin miten selitätte se, että esim. Minun koulukavereistani suurin osa on käynyt yliopiston tai korkeakoulun, vaikka vanhempansa ovat olleet max.ylioppilaita. Omatkin vanhemmat olivat peruskoulun käyneitä, mutta lapset ovat kaksi ylemmän amk tehneitä ja yksi tohtori? Eli kouluttauduttu vanhemmista huolimatta. Ihan en purematta niele, vaikka kuinka on tilastoa asiasta, sitä tilastoa pitäisi osata myös lukea. Kun ja jos kouluttamattomat vanhemmat kannustavat lapsiaan ( kuten meillä), lapset opiskelevat.
En usko luokkayhteiskuntaan sinällään, mutta nykyinen meno tulee eriarvoistamaan ihmisiä jatkossa, jos heikommista yhteiskunnan jäsenistä ei pidetä huolta. Se, miten kohtelee itseään heikompia, kertoo ihmisen sivistyksen tasosta..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.3.25 22:07:52

Korkeakoulujen määrä ja tutkintojen määrä on kasvanut todella paljon, mitä se on ollut jotain 25 vuotta sitten. Silloin korkeakoulututkinto oikeasti takasi sitä korkeampi palkkaisempaa työtä. Nykyään se on lähes perusedellytys.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   28.3.25 07:06:30

Tutustu yksilöön.

Nuoruudessa ihminen toimii hyvin vahvasti sen mukaan, millaiseen kaveripiiriin on sattunut. Jos elintavat tässä ja nyt vastaa sinun arvojasi, ei 20v sitten juoduilla alkoholiannoksilla pitäisi olla mitään käytännön merkitystä.

"Ihminen, joka ajattelee olevan "luokkaeroja" on saanut kamalan kotikasvatuksen..."
-Luokkaerojen tunnistaminen on realismia. Emme elä yhtenäiskulttuurissa, vaan eri viitekehyksissä eletään hyvin erilaista elämää hyvin erilaisin arvoin. Viitekehyksen sisällä on kuitenkin laaja hajonta sen suhteen, missä määrin edustaa oman viitekehyksensä kliseistä keskiarvoa. Aloittajan ja hänen mainitseman potentiaalisen kumppaniehdokkaan taustaerot kertoo hyvin erilaisessa arvomaailmassa varttumisesta, joka ihan varmasti heijastuu arvomaailmaan tänäkin päivänä. Olennaista on kyky kunnioittaa toisen arvomaailmaa ja sen kokeminen hyväksyttäväksi, vaikka se poikkeaisi joiltain osin omasta. Luokkaerojen olemassaolon kiistäminen on vain pään työntämistä pensaaseen.

Lähettäjä: Sari 
Päivämäärä:   28.3.25 08:32:17

Kyllä taas on tekopyhien kokoontuminen läsnä.
Tottakai nainen pyrkii valitsemaan statusarvoltaan samantasoisen, mielellään korkeampitasoisen miehen.