Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   25.3.25 17:59:12

Haluan kysyä, onko muilla tätä. Että tuntuu todella vastenmieliseltä jos vanhemmat koskee, halaa.. ottais kädestä kiinni ?

Meillä ei kotona koskaan halailtu kun olin lapsi. Ja nyt heidän kosketusta en halua.. juoksisin karkuun. Mutta esim ystävieni kanssa halaan, eikä se ole yhtään vastenmielistä

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   25.3.25 18:02:19

Tismalleen sama homma

Lähettäjä: HK 
Päivämäärä:   25.3.25 18:06:13

Sama homma. Tosin en halua halailla kenenkään kanssa.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   25.3.25 18:07:03

Halataan aina kun nähdään ja se on mukavaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.25 18:07:58

Sama juttu.

Se olisi outoa siksi, että tällaista henkilökohtaista kosketusta on aika harvassa suomalaisperheessä ollut. Siis meillä joiden vanhemmat on 60+.

Sen sijaan kavereita on aina halailtu ja se on normi.

Lähettäjä: Jep2 
Päivämäärä:   25.3.25 18:10:39

Mulla on..en voi jostain syystä sietää äitini kosketusta taikka ällöttävää kuulla hänen sanovan jotain "lempeää". En tiedä mistä johtuu tuo tunne, mutta en ole koskaan lapsena tai nuorenakaan saanut kotoa mitään sellaista huomiota.
Lasteni kanssa olen opetellut ja pakottanut itseni siihen,koska läheisyys ei tule minulta luonnostaan. Lapseni ovat onneksi avoimia ja halailut lapsena on vaikuttanut siihen. He helposti halaavat ja esim.onnittelevat ym.
Rakastamisen sanominen on minulle erittäin vaikeaa ja kärsin siitä. Yritän aina muilla tavoin esim.teoin ja välittämisen sanoilla tuoda asiaa esille mahdollisimman paljon.

Lähettäjä: Guohh 
Päivämäärä:   25.3.25 18:11:18

Sama kuin aloittajalla

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   25.3.25 18:18:32

Ei ällötä, lapsuudessa oli paljon läheisyyttä ja edelleen halaillaan usein vanhempien kanssa.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   25.3.25 18:31:44

Halataan aina kun nähdään. Meillä on aina ollut läheiset välit joten halaaminen ei ole koskaan tuntunut epämukavalta. Päin vastoin, se on läheisyyden osoitus.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.25 18:33:25

Ei, halataan paljon ja lapsena vanhemmat oli läsnä ja turvallisia. Minä olen kolmekymppinen, äiti lähellä seitsemääkymppiä.

Lähettäjä: Hai 
Päivämäärä:   25.3.25 18:37:31

Niin makaa kuin petaa. Jos ei lapsena ole halailt ja muutenkaan mitään lämpöä annettu, niin turha sitä sitten yrittää 40 vuotta myöhemmin, se ei ole luontevaa, vaan pikemminkin kiusallista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   25.3.25 18:47:50

Halailtiin lapsena ja vähän nuorenakin, mutta elämässä tapahtunut sittemmin sellaisia asioita että kaikki läheisyys tuntuu vain teennäiseltä kettuilulta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 19:09:40

Sama homma. Vanhempien koskettelu on yök koska meillä ei harrastettu koskettelua tai kyselty toisilta perheenjäseniltä mitä kuuluu jne.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   25.3.25 19:16:55

En siedä äidiltäni halailua,silitystä,lohdutusta tms.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   25.3.25 19:34:20

Hyvin surullista.
Mä halaan isääni aina kun nähdään, ja nähdään useamman kerran viikossa.

Jo lapsuudessa halattiin, ja oli paljon läheisyyttä ja sylissä oloa niin isän kuin isovanhempienne ja tätien kanssa.
Samoin halaan lapsiamme, ja miestäni, ja lapsenlapsia, ja anoppiakin. Ja tietenkin ystäviä.

Olen syntynyt 1965, isä 1942, ja isovanhempani 1885, 1918 ja 1920.

Lähettäjä: Mom 
Päivämäärä:   25.3.25 19:53:59

Meillä ei paljon lapsena halailtu. Ja kaikki isän kosketus on aina tuntunut äärimmäisen vastenmieliseltä. Äidin kanssa kyllä nykyään halataan, kun nähdään, mutta se on aika sellainen kevyt halaus. Oma lapseni on niin sylivauva, että halaillaan monesti päivässä. Ja sen linjan aion pitää, että meidän perheessä kosketus ja halaus on luonnollista.

Lähettäjä: ^79 
Päivämäärä:   25.3.25 20:10:30

Ei lapsena paljon sylitelty tai halailtu, joten nykyään halaan vanhaa tökköä isää kurottaen ja selkään läiskien, koska vanhuksia kuuluu halata ja äidin kanssa ei ole välejä. Ja kyllä etoo joka kerta, eikä se vanhuus, vaan se, että on sitä pakkopullaa ja teeskentelyä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 20:12:28

Halataan aina kun nähdään ja kun erotaan. Meillä halailtiin kyllä paljon jo kun olin pieni.
Olen reilu 40, vanhemmat 65-70v. Sen sijaan mieheni en ole koskaan nähnyt halaavan vanhempiaan eikä ole yhtään halailija kotonakaan.

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   25.3.25 21:23:03

Ei meillä halailtu, lähimmät muistot on Koivuniemen herrasta ja sen jälkeisestä halailusta äidiltä, kun mitäs olitte tuhmia ja piti rangaista hakkaamalla niin ettei viikkoon todellakaan istuttu. Halimisesta ja kosketuksesta tulee aina nuo mieleen. Välillä siihen ei vaadittu kun vaan huono päivä "äidille" ja vitsa viuhui. Tätä kirjoittaessakin kuulen elävästi veljeni huudon

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 21:34:45

Ei kiinnostele koskea: ukko ja akka veteli ympäri korvia oli syytä tai ei.
Onneksi kasvoin aikuiseksi ja jätän tekemättä niille nyt saman, kun ne ovat itse avuttomia ja puolustuskyvyttömiä.
Mädätköön hoidoissaan maksettujen hoitajien siliteltävinä mahdollisimman pitkään ja palakoot lopulta helvetissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 21:36:07

Sama. Mä en kyllä halua halata kavereitakaan.

Puolisoa ja lasta halaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   25.3.25 22:02:09

Ikävä kyllä äiti turmeli välimme ja en ole pystynyt antamaan anteeksi huonoa kohteluani joten kyllä, hänen halausyritykset tuntuu vastenmielisiltä. Surullista on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.25 22:51:13

Ei halailtu äidin kanssa, vaikka väheiset välit olivatkin. Ei tee mieli halata edelleenkään, paitsi jossain syntymäpäiväjuhlilla tms.

Omia lapsia halailin pikkuisina, mutta jossain kouluiässä se sitten jäi, enkä nyt teinien kanssa halaile. Sääli sinänsä. Minun tehtävähän se olisi ollut jatkaa halailua. Nyt tuntuu jo luonnottomalta, vaikka kohtalaisen läheisiä ollaan.

Onko tästä sitten oikeasti haittaa?

Lähettäjä: sara 
Päivämäärä:   25.3.25 23:55:13

en halaile vanhempiani. enkä muita sukulaisia tai kavereita, paitsi pakon edestä (juhlat tms missä jokumuu tulee minua halaamaan, niin yritän jollain tapaa köykäisesti halata takaisin).

miestäni halaan silloin tällöin.

mutta omat lapset <3 ovat toki vielä pieniä, alle kouluikäisiä, mutta päivittäin halitaan ja paljo . halitaan ja annetaan pusuja pitkin päivää. aion tästä myös yrittää pitää kiinni kun kasvavat.. toivon, että hekin haluavat tästä tavasta pitää kiinni. ovat minulle tärkeintä maailmassa ja ilmeisesti ainoita, joita olen koskaan Oikeasti(?) ja Aidosti rakastanut.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   26.3.25 00:57:29

Ei tunnu. Vanhemmmilla onneksi oli terve suhde ja meillä halattiin, oltiin lähellä ja sylissä ihan spontaanisti. Ex- miehellä ja lasten isällä oli tämän kanssa huomattavasti enemmän vaikeuksia.

Lähettäjä: Vn 
Päivämäärä:   26.3.25 08:12:20

Ei. Halaamme kyllä. Kädestä emme pidä mutta tämä ei muutenkaan ole minulla tapana paitsi miehen kanssa.

Kavereiden kosketuksen osalta tämä riippuu täysin kaverista.

Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   26.3.25 09:12:20

Omia vanhempiani en halaa enkä muutenkaan kosketa. Hipaisukin tuntuu todella oudolta. Lapsena sylittely loppui hyvin varhain enkä muista että edes lohdutukseksi tai kipeänä olisi koskettu. Kavereitani ja esim appivanhempia halailen kyllä. Mielestäni huomaa, että heillä on lapsuudessa halailtu ja hänen äitinsä on todella lämminsydämminen ihminen. Yleisesti olen melko läheisyydenkaipuinen. Olen 30, vanhemmat 60.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 09:23:36

Joskus onnitellessa halataan, mutta tuntuu kyllä oudolta. Lapsuudessakin halattiin ehkä kerran vuodessa, niin siitähän sen johtuu. Koskaan ei puhuttu tunteista ja niitä ei saanut näyttää, ei lohdutettu. Miestä ja ystäviäkään ei ole niin luonnollista halata. Yritän kasvattaa lapseni eri tavalla ja häntä tulee kyllä halittua ja kerrottua usein, kuinka rakas on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   26.3.25 09:25:17

Ja nyt ne omat vanhemmat pyrkivät aina lapsenlapsia halaamaan vähintään kotiin lähtiessä. Ovat vissiin tajunneet asian.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.3.25 16:39:32

Sama juttu. Lapsena kyllä sain olla sylissä ja kainalossa aina halutessa mutta jotenkin nyt aikuisena halailu tuntuu oudolta. Kavereista osaa halaan mutta en varsinaisesti nauti siitä. Ainoastaan oman kumppanin halaamisesta nautin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   26.3.25 18:01:14

Todellakin tuntuu. Kotona ainoa kosketus jota vanhemmilta sai oli lyöminen. Kun muutin pois kotoa olisi yhtäkkiä pitänyt alkaa halailla. Ei tuntunut hyvältä silloin eikä tunnu hyvältä 20v myöhemminkään.

Seurustelukumppaneita ja osittain kavereita opettelin koskemaan (ja olemaan heidän koskettavanaan) ja se on nykyään onneksi erittäin luontevaa.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   26.3.25 19:17:45

On tosiaan kurjaa kun ne mallit lapsuudessa jää taakaksi koko iäksi. Tuota halailukulttuuria oon aina vierastanut. Se on mielestäni kuitenkin tärkeää ja yritän sitä opetella kun se on loppujen lopuksi monin tavoin hyvä juttu.
Toinen huono homma on se saamani malli puolisosta siis minkälainen mies on puoleensa vetävä. Minulle tosimies on se turvallinen vähän juntti. Komea pitää olla mittasuhteiltaan ja selkeästi edustaa perinteisiä miehen tavoitteita. Käytännön osaaja joka on moniosaaja. Korjaa autot, mielellään miehiset harrastukset.
Niinpä nykypäivän ituhipit, koti-isiksi jäävät nostaa hiukset pystyyn. Jos mies lässyttää lempeä, kiikuttaa lahjoja yms herää epäilys tarkoitusperistä.
Kuitenkin ihmisyyshän se tärkein asia on ja onnistuneet parit on oikeastaan puolikkaita yhdestä kokonaisuudesta.
No meillä kaikilla on mahdollisuus kehittää itseämme läpi elämän.
Täytyy vaan ensin päästä niskan päälle omista angsteista.
Aloittaja: ryhdy treenaamaan sitä läheisyyttä niihin vanhempiesi. Et menetä yhtään mitään.

Lähettäjä: Alice 
Päivämäärä:   26.3.25 20:07:08

Juu, en osaa yhtään halata vanhempia. Varmaan halasivat viimeeksi, kun pääsin ylioppilaaksi, eli joskus 15+ vuotta sitten. Äiti saattaa joskus tulla tutkimaan kampausta tai hiusväriä lähempää ja tulla koskemaan hiuksiani, ja silloin tekee mieli juosta karkuun.

Voinette arvata, että ei halailtu lapsena, ihan pienenä toki olin sylissä jne, mutta sen jälkeen ei ollut mitään.

Lähettäjä: Suklis 
Päivämäärä:   26.3.25 20:11:59

Halaan äitiä ja puolisoani, kavereitani en

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   26.3.25 20:32:59

Ei tunnu minustakaan luontevalta halata vanhempiani. Kasvoin tunnekylmässä kodissa, jossa läheisyyttä ja läsnäoloa ei todellakaan koskaan ollut. Äitini suorastaan vihasi minua. Kun lähestyin kolmeakymmentä ikävuotta, alkoi yhtäkkiä äitiä kovasti kiinnostaa lähentää meidän välejä. Mukaan astui myös halaileminen, jota suuresti kammoksuin ja puistattaa edelleen ajatuskin. Miestäni ja kavereita halailen kyllä eikä siinä ole koskaan ollut mitään ongelmia. Miehen äitiä myös halaan aina kun sieltä kylästä lähden.

Lähettäjä: Enne 
Päivämäärä:   26.3.25 20:34:04

Sama homma. Äiti ollut väkivaltainen meitä lapsia kohtaan joten ei paljon tuu mieleen halailla. Isää en tunne.

Ystäviä oon ihan tietoisesti opetellut halaamaan aikuisena, se on ihan ok. Puolisoa voisin halailla vaikka 24/7.

Lähettäjä: Papaya 
Päivämäärä:   27.3.25 03:56:24

Kieltämättä tuntuu! Minuakaan ei koskaan kotona halattu, otettu syliin tms muutenkaan osoitettu läheisyyttä, rakkautta tai lämpimiä tunteita. Nyt näin nuorena aikuisena ymmärrän sen johtuneen osittain äitini masennuksesta sekä hänen lapsuuden ajan asioista ja taustoistaan. Isäni taas ei käynyt oikeastaan kotona kuin nukkumassa eikä ollut sillä tavalla läheinen, että minkäänlainen kosketus olisi ollut luontaista. Tavallaan tuntuu ettei minulla ei tavallaan ole vanhempia, vain pari ihmistä joiden talossa asuin ja piti yrittää käyttäytyä mahdollisimman huomaamattomasti, kiltisti ja hiljaa. Esim itkeä ei saanut. Olisin kyllä herkkänä lapsena kaivannut kosketusta. Olin jopa kateellinen esim ystävälleni, kun heidän vanhempansa halasivat heitä. Äitinin yritti kätellä minua valmistujaispäivänäni sekä halata minua isäni kuolinpäivänä, mutta menin noista aivan lukkoon jostain syystä. Ei vaan tunnu luonnolliselta, vaan pelkästään ahdistavalta. Haluaisin yrittää vielä lähentää välejämme, mutta se on yllättävän vaikeaa.
Mutta ystävieni, kavereideni ja tuttavien haleja taas rakastan ja onneksi minulla on ystäväporukan jossa aina halataan kun tavataan. Ja erityisesti mieheni kanssa kosketukset on ollut minulle todella merkittävä ja ihana asia. Ihan sellaiset pienetkin huomion ja välittämisen osoitusta kosketuksen (on se sitten esim hali, silitys, hipaisu jne) kautta saavat olon tuntumaan rakastetuksi. Muistan aina kun ensimmäisen kerran kun erään tapahtuman seurauksena romahdin itkemään hänen edessään (itken kenenkään nähden aivan äärimmäisen harvoin) ja hän nappasi minut syliinsä tiukkaan halaukseen lohduttaakseen. En ollut koskaan aiemmin kokenut sellaista ja siinä hetkessä tuntui kun jotain koko elämän aikaisia haavoja sisältäni olisi alkanut parantua.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   27.3.25 03:59:04

Ei. Meillä on halattu kotona. Toki en tykkää outojen ihmisten halauksista.

Lähettäjä: Janus 
Päivämäärä:   27.3.25 05:34:30

Meillä halailtiin aina paljon. Lapsuuden asuin Espanjassa ja poskipusut tulivat tavaksi. Nyt yli 40 vuotiaanakin jos näen äidin, isän tai veljen niin aina vaihdetaan poskipusut.

Omat lapset 9 ja 11 v ovat varsinaisia sylihiiriä. Halaavat ja pussaavat herkästi. Haluavat kävellä käsikädessä yms.

En ole koskaan kokenut väkivaltaa.