Lähettäjä: väsynytkuuntelija 
Päivämäärä:   23.3.25 02:39:58

Voiko kaveruudesta ottaa aikalisää tai ”erota” vai tekeekö se minusta automaattisesti itsekkään k*usipään?
Eli minun elämässäni on ihminen, joka ottaa yhteyttä aina vaan kertoakseen omista asioistaan ja yleensä asiat ovat aina huonosti. Kyseessä voi olla joku tosi pieni arkinen vastoinkäyminen (sellainen johon suurin osa ei kiinnitä huomiota, vaikka kahvin läikkyminen, joku vastaa viestiin väärällä emojilla tms) tai sitten suurempi ahdistus tai kaikkea siltä väliltä. Mutta sanotaan vaikka niin, että kaikki tulee ulos aikamoisella negatiivisella tunnekuohulla. Joskus viestejä & puheluita tulee monta päivässä, lisäksi törmään henkilöön ihan livenä usein.
Olen yrittänyt olla hyvä kaveri eli tukea, kannustaa, lohduttaa, auttaa ja kuunnella, mutta huomaan olevani tosi väsynyt. Mitään vastavuoroisuutta tässä kaveruudessa ei ole, hän ei koskaan ole kiinnostunut asioistani tai kysy edes kuulumisia, vaan puhuu pelkästään omistaan. Ihan suoraan sanottuna minusta tuntuu, että tämä ihmissuhde imee minusta mehut pois, jokaisesta kohtaamisesta jää huono olo ja henkilön nimen näkeminen puhelimen ruudulla aiheuttaa nykyään ikäviä tuntemuksia. Myönnän, että omat voimavarani ovat omien henkilökohtaisten murheideni takia nyt vähissä, mutta en haluaisi sen vaikuttavan siihen miten kohtelen muita! Minulla on myös monia ystäviä, joiden kanssa tätä tunnetta ei tule koskaan (vaikka hekin toki kertovat ongelmistaan, mutta kaverisuhteet ovat enemmän ns tasaveroisia), joten se ehkä ongelma ei olekaan ihan vain minussa?
En tietenkään haluaisi hylätä selkeästi ns kuopassa olevaa ihmistä, erityisesti kun tiedän kokemuksesta miten raskaalta siellä olo voi joskus tuntua. Mutta silti löydän itseni ajattelemasta usein esim että voi kun en törmäisi häneen tänään, koska se vie aina oman mieleni matalaksi. Olen aina tullut hyvin toimeen muiden ihmisten kanssa enkä koskaan ennen kokenut näin ja siksi koen huonoa omaatuntoa ja näistä ajatuksista. Siispä ihan ulkopuoliset näkökulmat ja neuvot kelpaisi!
Onko joku siis ollut vastaavassa tilanteessa? Miten tilanne päättyi? Miten jaksoitte pysyä rinnalla? Tai vaihtoehtoisesti miten onnistuitte ottamaan etäisyyttä ja miten tilanne päättyi? Millaiset välinne ovat nykyään?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   23.3.25 04:08:01

Ystäväni ex oli aivan kuin ystäväsi. Tavattoman kuormittava ja aina tavattuamme olin valmis menemään nukkumaan. Jaksoi jauhaa ja anysoida joka asiaa jokaiselta kantilta (juuri siis tyylillä "mitähän se tarkoitti tällä sanalla/ emojilla /olankohautuksella/ ilmeellä?" Minulta ei kysynyt ikinä mitään, jauhoi omiaan. Meidän välit oli monta vuotta vähän viileämmät, kun emme olleet enää juuri tekemisissä heidän eronsa jälkeen kuin satunnaisesti, mikä toki paransi tilannetta. Nyt tosin hän on tosin löytänyt itselleen uuden miehen - parhaan ystäväni veljestä. Olemme siis pakostikin taas enemmän tekemisissä ja hän on yhä samanlainen kuin oli silloin 15 vuotta takaperin - yhtä kuormittava ja raskas. En ota häneen yhteyksiä ja koetan vastailla hitaasti, jos hän ottaa yhteyttä. Toivon, ettei hän yritä kaveerata enempää, kun en tiedä, miten nätisti sanoisin, että hän kuluttaa minut täysin loppuun. Jossain vaiheessa on kuitenkin varmaan nostettava kissa pöydälle ja en suoraan sanottuna tiedä, miten asian ilmaisisi nätisti.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   23.3.25 06:54:31

Mulla oli tällainen ystävä. Hän oli mua vanhempi, tutustuttiin yhdistyksen kautta. Oli tosi mukava ihminen jne. No sitten hänen mies yllättäen ilmoitti 30 vuoden avioliiton jälkeen että muuttaa toisen naisen luo. Tästä alkoi 2 vuotta kestänyt tukisuhde, eli ystäväni soitti mulle joka päivä ja pui tätä pettymystä, haukkui uutta naista, haukkui miestä, itki, parkui ja mitä nyt voi kuvitella. Näimme usein ja aina juttu kääntyi tähän tragediaan, ja pahin oli että heidän yhteiset tuttavansa olivat tienneet salasuhteesta jo monta vuotta, mutta kukaan ei ollut tälle ystävälle kertonut. No, minä kuuntelin ja ymmärsin. Sitten hän löysi uuden miehen ja jäi sille tielleen, meidän ystävyys ei yhtäkkiä enää ollutkaan tärkeää. Eräänä päivänä sitten juteltiin ja ystäväni kertoi eräästä ystävästään jolle oli käynyt sama, eli mies lähtenyt toisen miehen matkaan. Valitti, että joka kerta kun juttelevat, tämä ystävä vaan jaksaa jauhaa asiasta eikä pääse eteenpäin. Kysyi sitten minulta, että oliko hän samanlainen silloin, ja sanoin että joo, pari vuotta ei oikeastaan puhuttu muusta. Se oli ilmeisesti kova pala, koska sen jälkeen hän ei enää juuri soitellut mulle. Mitä tästä opin? Kannattaa sanoa suoraan :D

Lähettäjä: Bee 
Päivämäärä:   23.3.25 07:04:24

Tunnistan vahvasti aloittajan kuvaileman ihmistyypin. Tuollainen yksipuolisuus ei ole ystävyyttä. Älä koe huonoa omaatuntoa, jos otat etäisyyttä. Ja kokemuksesta suosittelen tekemään niin ihan itsesi takia.
Olet tuolle ihmiselle vain ikään kuin helppo powerbank, josta hän ottaa itselleen kaiken hyödyn eli energian ja kun on ladannut oman alkunsa täyteen jättää sinut tyhjäksi, ilman ajatustakaan että sinuakin tarvitsisi joskus ladata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.3.25 08:47:01

Mulla samanlainen kaveri, onneks välimatkaa 400km niin ei nähdä livenä.
Kokoajan jotain draamaa, flunssaa, joku hiippailee jossain, puhelimessa outo täplä, ihastunut, ei ihastunut enää, eronnut, mennyt uudelleen naimisiin pari kk tästä, taas ero jne jne viestejä saattoi olla tullut 10 kun aamulla avasin puhelimen.
Sit minä jouduin sairaalaan, oli vaan että okei, ota yhteyttä kun oot terve. No, estin hänet ja nyt saan olla rauhassa.

Lähettäjä: Möö 
Päivämäärä:   23.3.25 09:01:49

Ehkä tuo kaveri pitää aloittajasta enemmän kuin toisinpäin ja siksi vuodattaa kaiken. Ehkä aloittaja voisi itsekin kertoa itsestään rohkeammin, niin se toinen oppisi kysymään jotain. Vaikea "poliisikuulustella" kuulumisia, jos ei niitä itse kerro. Kavereiden kanssa käy joskus niin, että joku pitää sinua enempi kaverina kuin sinä häntä. Kannattaako tuosta tehdä ongelmaa? Kavereita ei ole koskaan liikaa.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   23.3.25 09:07:54

Näitä kavereihinsa kyllästyneitä löytyy nykyisin aika paljon. Someaika on tehnyt ihmisistä ehkä epäsosiaalisempia? Näissä myös toistuu toisen eli sen hirveän kaverin syyttely, vaikka myös itse valittaja (tässä tapauksessa ap) osallistuu dynamiikan rakentamiseen antamalla toisen vuodattaa virttään. Sanot suoraan, että et jaksa aina puhua asiasta x ja y. Miltä kuulostaa??

Lähettäjä: väsynytkuuntelija 
Päivämäärä:   23.3.25 09:19:28

Lähettäjä: Möö
Päivämäärä: 23.3.25 09:01:49

Ehkä tuo kaveri pitää aloittajasta enemmän kuin toisinpäin ja siksi vuodattaa kaiken. Ehkä aloittaja voisi itsekin kertoa itsestään rohkeammin, niin se toinen oppisi kysymään jotain. Vaikea "poliisikuulustella" kuulumisia, jos ei niitä itse kerro.

Tälle kyseiselle kaverille on melkein mahdotonta kertoa omia kuulumisia tai asioita, koska hän alkaa puhua päälle omia asioitaan, selkeästi ei halua / ole kiinnostusta kuunnella. Olen kokeillut kyllä.

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   23.3.25 09:28:07

” Ehkä tuo kaveri pitää aloittajasta enemmän kuin toisinpäin ja siksi vuodattaa kaiken. Ehkä aloittaja voisi itsekin kertoa itsestään rohkeammin, niin se toinen oppisi kysymään jotain. Vaikea "poliisikuulustella" kuulumisia, jos ei niitä itse kerro. ”

Sulla ei selkeästi ole ton tyylistä kaveria ollut. Itse olen hyvin avoin ja myönnän, että välillä puhun liikaakin itsestäni. Mutta mulla on ollut yksi aloittajan kuvailema kaveri. Ei kuunnellut mitään, vaan aina pelkästään valitti muista. Monta tuntia päivässä pahimmillaan. Alussa kuuntelin ja tuin, useamman vuoden. Yritin välillä kertoa jotain omaa, ei kuunnellut. Rupesin seuraamaan kysytkö koskaan mitä mulle kuuluu tai mitään vastaavaa. Ei, ei koskaan! Aloin viilentämään välejä. Onneksi ei enää soittele. Vaihdetaan FB:ssä viestejä ajoittain. On muuten paljon enemmän energiaa itsellä enkä koe yhtään huonoa omatuntoa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   23.3.25 10:08:38

Mulla on kans tuomonen kaveri joka pui asioita jonka kantilta, valittaa kaikesta ja kaikista jne + niiden lisäksi koko päivän kulku suunnilleen pitää kertoa vielä vaikka mitään erikoista ei tee.
Kun itse kerron vastavuoroisesti mitä itse meinaan tehdä, mitä ongelmia on tms mitä vain, niin ne sujuvasti ohitetaan joko kokonaan tai parilla sanalla.
Viestejä tulee aikaisesta aamusta alkaen, joten olen nykyään mykistänyt ko. ihmisen viestit ja luen ne sitten joskus. Olen lyhentänyt omat vastaukset tyyliin vain emojeihin ja vastaan myös tosiaan vasta joskus, kun jaksan ja muistan.

Lähettäjä: Riu 
Päivämäärä:   23.3.25 10:43:01

"Tälle kyseiselle kaverille on melkein mahdotonta kertoa omia kuulumisia tai asioita, koska hän alkaa puhua päälle omia asioitaan, selkeästi ei halua / ole kiinnostusta kuunnella. Olen kokeillut kyllä."

Jep, tulee mieleen yksi kaverini jolle yritin aikoinaan kertoa juuri todetusta, ei henkeä uhkaavasta mutta elämään vaikuttavasta kroonisesta sairaudesta. Saadakseni jutun kerrottua edes pääpiirteissään jouduin kääntämään puheenaiheen kolmasti takaisin asiaan, kun hänelle tuli mieleen aina joku kumminkaima jolla vasta paha tapaus joskus olikin.

Olen todennut, että kyseisen ihmisen tapa keskustella on se, että pitää nopeasti keksiä joku vielä parempi, pahempi tai isompi tapaus ja jyrätä sillä yli. Mukava tyyppi monella tapaa, mutta en jaksa nykyään vastata ihan kaikkiin puheluihin enkä kertoa mitään kovin henkilökohtaisia asioita, etenkään itselle vaikeita. Kevyempien aiheiden kohdalla tuo kilpalaulanta ei niin harmita.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   23.3.25 13:11:12

Entä suora puhe?