|
Lähettäjä: Miettikää
Päivämäärä: 6.10.26 00:48:20
Hevosen normaali kobolttipitoisuus veressä (veriplasmassa) on 0,5 3 mikrogrammaa litrassa (µg/l), kun hevonen saa kobolttia ravinnostaan suositellun päiväannoksen verran.
Hevonen tarvitsee kobolttia hyvin vähän, ja sen paksusuolen mikrobit käyttävät sitä pääasiassa B12-vitamiinin synteesiin. Koska kobolttia käytetään joskus doping-tarkoituksessa parantamaan hapenottokykyä, sille on asetettu viralliset doping-valvonnan rajat:
* Doping-raja veriplasmassa: 25 µg/l (joskus käytetään myös tiukempaa 2 µg/l seulontarajaa kilpailujen ulkopuolella).
* Doping-raja virtsassa: 100 µg/l.
Hevosen virtsassa normaali, luonnollinen kobolttipitoisuus on tyypillisesti hyvin matala, noin 2 5 mikrogrammaa litrassa (µg/l) (tai nanogrammaa millilitrassa, ng/ml).
Jos hevonen syö tavanomaista, koboltilla täydennettyä teollista rehua tai kivennäistä, pitoisuus nousee hieman ja on yleensä noin 8 µg/l.
Virtsan pitoisuuksia tarkasteltaessa on hyvä ottaa huomioon kaksi asiaa:
* Doping-valvonnan raja: Virallinen kansainvälinen doping-raja virtsassa on 100 µg/l. Tämä raja on asetettu suojelemaan kilpailujen puhtautta, ja se ylittyy käytännössä vain silloin, jos hevoselle on syötetty valtavia yliannoksia tai sille on annettu kobolttia suonensisäisenä ruiskeena.
* B12-vitamiinin vaikutus: Jos hevoselle on annettu B12-vitamiinipistos (sillä B12-vitamiini sisältää kobolttia), virtsan kobolttipitoisuus nousee hetkellisesti korkeaksi. Se kuitenkin laskee takaisin normaalille tasolle (alle doping-rajan) yleensä noin 12 tunnin kuluessa.
Voiko Koboltti kertyä elimistöön?
Kyllä, kobolttia voi kertyä elimistöön, ja se tapahtuu pääasiassa silloin, jos hevonen saa sitä liikaa toistuvasti. Tavallisesta heinästä ja suositusten mukaisesta perusruinnasta yliannostusta ja kertymistä ei käytännössä voi syntyä.
Kertymiselle on kaksi pääasiallista syytä ja mekanismia:
1. Kertyminen punasoluihin (Erytrosyytteihin)
Kun hevoselle annetaan suuria määriä kobolttia (esimerkiksi toistuvina kuureina tai ruiskeina), koboltti alkaa siirtyä verenkierrosta punasolujen sisään.
* Kun koboltti on päässyt punasolun sisälle, se pysyy siellä koko solun eliniän (hevosella noin 150 päivää).
* Tämän vuoksi verikokeessa (erityisesti kokoverestä tai punasoluista mitattuna) kobolttipitoisuudet voivat pysyä koholla jopa yli 12 viikkoa sen jälkeen, kun koboltin antaminen on lopetettu.
2. Kertyminen sisäelimiin ja myrkytysriski
Jos kobolttia syötetään merkittäviä yliannoksia tai sitä annetaan suonensisäisesti (niin sanottu "veridoping" punasolujen tuotannon lisäämiseksi), elimistö ei ehdi erittää sitä virtsaan tarpeeksi nopeasti.
* Koboltti alkaa kertyä sisäelimiin, kuten maksaan, munuaisiin ja sydänlihakseen.
* Koska koboltti on raskasmetalli, sen kertyminen elimistöön suurina määrinä on hevoselle myrkyllistä. Se voi vaurioittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä, aiheuttaa sydämen rytmihäiriöitä, lihasvapinaa, runsasta hikoilua ja vakavissa tapauksissa jopa äkkikuoleman.
Tiivistettynä: Normaalista ruoasta koboltti ei kerry haitallisesti. Kertymistä tapahtuu vain, jos hevonen altistuu liialliselle täydennysrehujen syöttämiselle tai kobolttipitoisille lääkeaineille/pistoksille.
|