|
Lähettäjä: Doping
Päivämäärä: 7.9.26 17:19:32
Ala-seppälä toi atleetti ohjelmassa poikkeuksellisen terävästi esiin nykyjärjestelmän järjettömyyden. Valmentajalle langetettava seuraamus dopingrikkeestä on kohtuuttoman kova, kun ottaa huomioon, että kyse on usein eläinlääkärin määräämästä ja suosittelemasta lääkityksestä. On aivan valtavasti vaadittu, että tavallisen valmentajan pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa akateemisen koulutuksen saanut asiantuntija. Pitäisikö valmentajan todella uhmata eläinlääkäriä ja jättää lääke antamatta pelkän dopingpeikon pelossa?
Entä jos valmentaja päättäisi olla antamatta lääkettä? Mitä sitten tapahtuu? Hevonen ei palaudu kunnolla, se saattaa sairastua vakavammin tai sen suorituskyky kärsii radalla, koska sitä ei hoidettu niin kuin lääkäri käski. Valmentaja kantaa syyllisyyden eläimen hyvinvoinnin laiminlyönnistä. Mutta jos lääkkeen antaa ja testi näyttääkin positiivista varoajan jälkeen, syyttävä sormi osoittaa edelleen samaa ihmistä.
Valmentaja jätetään tilanteessa täysin yksin!
Hänen on joka ikinen kerta tehtävä mahdoton valinta ja päätettävä, uskaltaako hän sokeasti luottaa eläinlääkärin ammattitaitoon vai ei.
Kaikkein pysäyttävin pointti oli kuitenkin arjen karu tosiasia: jos varoaika ylittyy ja käry käy, eläinlääkärille ei koidu asiasta minkäänlaisia seuraamuksia. He voivat jatkaa vastaanottoaan ilman sanktioita, kun taas valmentaja menettää maineensa, toimeentulonsa ja mahdollisesti koko uransa.
|