|
Lähettäjä: nää pitää tietää
Päivämäärä: 1.8.26 22:30:57
Joskus tänne kirjoittaneena ajattelin, että antaa olla, mutta nyt tuntuu siltä, että jospa vielä kerran.
Asia 1:
Olen käynyt ensimmäisen kerran raveissa 1964 ja luulen subjektiivisesti, että olen jotain niistä oppinutkin. Vastenmielisempään lapselliseen vollottamiseen en ole törmännyt kuin Suven Sametin valitsematta jättämisen ympärillä. Saakeli soikoon, raveja ja SS:lle sopivia lähtöjä on ollut jatkuvasti keväästä kesään, joten tammalla ja sen valmentajalla on ollut vaikka kuinka monta tilaisuutta käydä näyttämässä kelpoisuutensa, mutta ei ole sitä tehnyt. Mitä siinä on itkemistä, että jää valitsematta. Kieltämättä Lähdekorpi masinoi taitavasti asetelman: me hevosihmiset täällä ja te hevosista mitään ymmärtämättömät byrokraatit kirjoituspöytien takana.
Asia 2:
Raviväki puhuu kynnyksen madaltamisesta ensikertalaisille tulla raveihin. Siitä huolimatta kaikissa raviselostuksissa ja tv-lähetyksissä puhutaan vain, että avauspuolikas mentiin 25:ttä ja toinen puolikas 28:aa. Ensikertalainen kysyy mielessään, mitä kahtaviittä eikä kehtaa kysyä sitä keltään ollakseen paljastamatta "omaa tyhmyyttään". Mielestäni kaikissa raveissa pitäisi kertoa, mitä kilometriajat käytännössä tarkoittavat. Se madaltaisi ravien ymmärtämistä.
Asia 3:
Kaikkeenhan pitää ympätä positiivistakin, ja se on helppo tehdä. On tämä Sara Perttunen vain niin valloittava persoona kaikissa lähetyksissä, että hänet pitäisi palkita ravigaalassa.
Kiitos ja pahoittelut siitä, että olen olemassa, niin kuin Jaakko Teppo -vainaa sanoisi.
|