|
Lähettäjä: Håkan
Päivämäärä: 12.4.26 20:39:17
Kimpanvetäjä seisoo keskellä piiriä,
sormi ojossa, ääni kireä kuin syksyinen tuuli.
Hän toruu meitä tavoista, tavoistamme,
kuin olisi itse moitteeton, virheetön.
Sanat sinkoilevat kuin kylmät kivet,
“Huonoa käytöstä!” hän julistaa,
mutta katse ei käänny peiliin,
ei koskaan omaan varjoon.
Me kuuntelemme – tai yritämme,
sillä äänessä ei ole ymmärrystä,
vain kaiku omasta mielipiteestä,
joka täyttää kaiken tilan.
Hän puhuu kuin laki olisi hänen suussaan,
kuin totuus syntyisi hänen äänestään,
mutta teoissa on ristiriita,
hiljainen, painava, ilmiselvä.
Ja siinä me seisomme,
ei täydellisinä mekään,
mutta vähemmän sokeina,
kuin hän, joka näkee vain itsensä.
|