|
Lähettäjä: Pertti Mäkipää
Päivämäärä: 24.12.25 08:26:28
Hippoksen joulurukous – valtio ei vastaa
Hippoksen hallituksen rukous muistuttaa joulupukille lähetettyä kirjettä, jonka osoite on vanhentunut ja savupiippu tukittu. Valtion nykyisessä taloustilanteessa ja leikkauskiimassa ei ole tulossa edes pehmeää pakettia. Lahjaksi on tarjolla lähinnä muistutus siitä, että rahat ovat loppu ja mielikuvitus vielä kalliimpaa.
Hippoksen hallitus on nostanut esiin hallintovaliokunnan mietintöön kirjatun lausumaehdotuksen hevosalan toimintaedellytysten turvaamiseksi. Lausuma kuulostaa kauniilta, lähes lohdulliselta: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa uudistuksen vaikutuksia hevostalouden toimintaedellytyksiin siirtymäkauden alusta alkaen ja tarvittaessa ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin alan tulevaisuuden turvaamiseksi.”
Hippoksen hallitus “toivoo,” että lausuma menee eduskunnassa läpi sellaisenaan. Sana toivoo kertoo jo kaiken olennaisen siitä, kuinka heikolla pohjalla ala tällä hetkellä seisoo.
Samaan aikaan Palloliitto saa valtiolta noin kaksi miljoonaa euroa vuodessa ja Jääkiekkoliitto saman verran. Molemmissa lajeissa Veikkauksen vedonlyönnin suurin pelivaihto tulee ulkomaisista kohteista, mutta liikunta on poliittisesti trendikästä, terveellistä ja televisioystävällistä. Raviurheilu ei ole mitään näistä. Kotimaiset jalkapallo- ja jääkiekkoliigat pyörittävät sentään omaa talouttaan, mutta raviurheilussa suurin rahavirta on jo pitkään tullut rajojen takaa.
Ja nyt se kysymys, jota kukaan ei halua lausua ääneen: miksi veronmaksajien pitäisi tukea raviurheilua? Veikkauksen ravipelivaihdoista jo nyt suurin osa syntyy ulkomaisista kohteista. Kotimaiset kohteet ovat edelleen merkittäviä, mutta eivät ratkaisevia. Raviurheilu pelaa kansainvälistä peliä ja kerjää samalla kansallista tukea. Yhtälö on absurdi.
Jos raviurheilun toivotaan Suomessa jatkuvan, siirtymäkausi ei ole tulevaisuudessa – se on tässä ja nyt. Vuosi 2026 on viimeinen mahdollisuus tehdä oikeita päätöksiä. Näillä säästöillä voidaan juuri ja juuri selvitä vuoden 2027 alku. Mutta tämä edellyttää sitä, että ravit ajetaan jatkossa puolet harvemmin ja talvikaudella ajetaan puolella nykyisistä radoista. Kaikki muu on itsepetosta.
Lisäksi on sovittava maa- ja metsätalousministeriön kanssa siitä, että nämä säästetyt rahat saa käyttää 2027 alkuvuodesta. Muuten koko siirtymäkausi on pelkkä tilastoharjoitus ilman todellista vaikutusta.
Säästöistä puhuttaessa ei voi enää teeskennellä. Hippoksen pääkonttorin henkilöstöä voidaan vähintään puolittaa tekoälyn avulla helposti ja nopeasti. Suuri osa työstä on juuri sitä, missä tekoäly on ihmistä tehokkaampi, halvempi eikä vaadi työehtosopimusneuvotteluja. Ja jos tämä tuntuu kylmältä, todettakoon suoraan: ilman kylmyyttä raviurheilulla ei ole tulevaisuutta.
Sama koskee ratoja. Noin 12-14 raviradan henkilöstö on lomautettava, jotta säästöt eivät jää juhlapuheiksi. Muuten kyse on vain siitä, kuka uskaltaa sanoa ääneen sanan liikakapasiteetti.
Raviurheilun suurin ongelma ei ole valtion välinpitämättömyys. Se on alan oma haluttomuus myöntää, että aika on ajanut ohi. Lausumat eivät pelasta yhtään ravirataa, toiveet eivät maksa palkkoja ja rukoukset eivät paikkaa budjettivajetta. Valtio ei tule apuun ja sen tietävät kaikki, jotka uskaltavat katsoa numeroita eivätkä nostalgisia valokuvia.
Rukous on lausuttu. Vastaus on jo annettu.
|