Lähettäjä: No niin
Päivämäärä: 28.1.25 23:27:35
Leikitäänpä vähän matematikkoa. Jos orin jälkeläismaksu on 30 000 per pää, niin maailmalla saa 30v siitoskäyttömaksuina sen 90 000 000, kun suuressa maailmassa on maksukykyisiä ihmisiä. ei tarvi olla ruudinkeksijä, että ymmärtää että Suomi-Ruotsi akselilla markkinat ovat ehkä sellaiset 300kpl eli tuotto jää 9 000 000. Kuka ottaa riskin siirtää sellaista oria Suomen pukille hyppimään, kun pakaste siirrot toimivat potentiaaliselle asiakkaalle vaikka Timbuktuun.
Miksi ne täysveljen myydään sitten Ruotsiin tai Suomeen. Yksikertainen vastaus on, että lähettämällä mahdollinen genomipankki mahdollisimman kaukaiseen, tuntemattomaan ja saatavuudeltaan hankalaan paikkaan varmistetaan, että se kilpaileva kasvattaja ei saa markkinoita haltuun mahdollisella täys tai puoliveljellä. Se Mexikolainen teurastaja ei maksa kun kympin, mutta eurooppalainen ostaja voi pulittaa jopa 100 000. Tässä kytee se sama ajatus, kun suomalaisessa hevoskasvatuksessa. Se maksukykyinen ostaja ostaa nimikasvattajalta myös samalla markkina-arvoa kun nimen liitteenä tunnettu liite XXX. Se Taivalkosken kasvattajan varsa on kun Lada Mersun rinnalla, vaikka tarpeet olisivat samasta alkulähteestä. Tämä on nähty niin monesti, kun tamma vaihtaa omistajaa tavalliselle kasvattajalle. Hinnat romahtaa kilometrejen mukaan.
No miksi nämä tien ja kasvatuksen kärkinimet ei sitten osta tuolla alussa mainittua huippu oria. Yksinkertainen vastaus on, että meillä ei ole kun yksi henkilö joka kykenisi ostamaan tuon markkina-arvoltaan tuollaista 100miljoonan oria. Miksi hänkään ostaa koko maitolitraa, kun tarve on yhdelle desille eikä pohjoismaiset eikä edes eurooppalaiset markkinat anna takeita sijoituksen takaisin saantiin edes puolitetulla summalla.
Donerail tammoille käy nuo edellä jopa kuumia tunteita nostaneet Garland Lobell-Amour Anguksen pojat. Suosisin myös lähelle orin sukutaulussa Credit Winneriä tai Coktail Jetiä. Callelan Ikaroksen sukutaulua kannattaa tutkia.
Muscles Yankeetä en kauheasti suosisi isän suvussa. On todella suuri vaara, että jälkeläisestä tulee tosi raskaslinjainen. Samoiten voi käydä Viking Kronoksen kanssa. Kronoksen emä jättää voimakkaasti suurilinjaista jälkipolvea yli sukupolvien (keskiaikaiset vaunuhevoset lyhytselkäisinä ja pystypäisinä). Donerail suvussa periytyy voimakkaasti etupainoisuus, pitkä selkä ja suurilinjainen luusto. Luonteessa ne siirtävät sellaista jörö luonnetta, eikä se palvelualttius ole aina niin sata varmaa. Toki kova luonne peittää myös herkästi väsymisen ,eikä ne juuri sävähdä pikkukolhuja. Etsisin kuitenkin kevyttä modernia oria, voisi olla jopa aavistuksen lyhyt selkäinen. Kintereisiin kiinnittäisin orissa huomiota ja ne saisi olla priimaa. Suku periyttää jonkin verran länkisäärisyyttä. Tämä on minun mielipide ja havainnot 20v kokemuksella useasta Donerail tammasta.
|