|
Lähettäjä: eepee
Päivämäärä: 31.7.24 06:44:31
Milenkiintoinen juttu
Miksi hevosia hakataan? Suomalaisratsastajalta rajua puhetta: ”Nyt turpa kiinni”
Ratsastusväki on jakautunut kahteen leiriin. Osa hyväksyy fyysisen koulutuksen, toisilla on nollatoleranssi.
Missä menee hevosen koulutuksessa väkivallan ja järkevän fyysisen ohjauksen raja?
– Ei hevosta pidä hakata, mutta sama tilanne kuin koiran koulutuksessa: jos et yhtään komenna kovasti, hullu siitä eläimestä tulee. Hevosella on pakko olla kunnioitusta ihmistä kohtaan, koska muuten jäät toiseksi, vastaa kokenut suomalaisratsastaja ja ratsastusvalmentaja Raimo Aaltonen.
Ratsastuksen maine on saanut valtavan tahran viime vuosien väkivaltatapausten myötä. Esimerkiksi olympiakouluratsastuksen ennakkosuosikki Charlotte Dujardin pistettiin pihalle Pariisista, kun julkisuuteen pulpahti neljä vuotta sitten kuvattu video, jossa britti antaa hevoselle kyytiä.
– Touhu on mennyt ihan hulluksi. Miksi video julkaistiin nyt, eikä neljä vuotta sitten, Aaltonen hämmästelee ja toteaa, että Dujardinin tapauksessa kärpäsestä on tehty härkänen.
Videolla meritoitunut britti lyö hevosta toistuvasti pitkällä raipalla.
– Jos pidät hevosta riimun narusta ja näpäytät, että nyt turpa kiinni hevonen, se on ok. Jos maasta käsin hakkaat raipalla, se on tarpeetonta.
Aaltonen on urallaan ratsastanut ja kouluttanut satoja hevosia.
– Jos ihminen lyö hevosta nyrkillä kaulaan, se on hyvin pientä verrattuna siihen, että toinen hevonen potkaisee sitä, Varsinais-Suomen mies huomauttaa.
Nollatoleranssi
Voisi sanoa, että ratsastusväki jakautuu kahteen kastiin.
On niitä, joiden mielestä hevonen tarvitsee koulutuksessa fyysistä käsittelyä. Sitten on nollatoleranssin porukka.
Samankaltainen kahtiajako on koiran koulutuksessa: osa pitää esimerkiksi koiran nostamista niskasta validina, toiset tuomitsevat sen jyrkästi.
– Kun taito loppuu, väkivalta alkaa. Vanhanaikaisia metodeja ei pidä käyttää. On äärimmäisen hyvä, että asiat tulevat julki ja niistä puhutaan. Kaikista ratsastuksen lajeista ne halutaan kitkeä, toteaa suomalainen ratsastusvalmentaja Petri Tolmunen.
Myös Tolmusen suojatti, olympiaratsastaja Veera Manninen, kuuluu nollatoleranssilaisiin.
– Tosi vähän käytän raippaa. Se on aina mukana ja saatan käyttää sitä hevosen herkistelyyn, mutta en koskaan lyö kovaa, Manninen kertoo.
Vääristynyt kuva
Väkivaltatapaukset antavat melko väärän kuvan ratsastuksen kollektiivisesti tilanteesta. Voidaan perustellusti sanoa, että hevosia hoidetaan nykyisin paremmin ja tarkemmin kuin koskaan. Esimerkiksi ruokailut, hieronnat ja muut terveydenhuoltopalvelut sekä kengitykset tehdään ammattitaitoisemmin kuin ennen.
– Hevoset ovat herkkiä eläimiä. Silmät kertovat tosi paljon, joten hevosta pitää osata lukea, eikä viedä liian ahtaalle. Rentous ja rauha ovat olennaista, sillä ystävällisyydestä lähtee koko yhteistyö, Manninen analysoi.
Kakkoseksi jää
On sanottu, että mikäli hevonen ei tottele ammattilaisratsastajaa, se on joko sairas tai sillä ei ole kykyä selvitä ratsastajan vaatimista tehtävistä.
Voiko 500–700-kiloista hevosta edes hallita voimalla?
– Ihmisen on mahdotonta hallita noin voimakasta eläintä pakolla, Tolmunen vastaa.
– Ei pysty. Hevosella on niin paljon enemmän voimaa, Aaltonen kommentoi.
Miksi ylisuurta väkivaltaa on ratsastuspiireissä?
– Joillakin on varmaan vähän vanhoillinen tapa, että pelon kautta pääsee hevosen yläpuolelle. En haluaisi nähdä sellaista, Manninen vastaa.
Jotkut uskovat, että voimankäyttö nopeuttaa hevosen koulutusta.
– Raipan käyttö voi nopeuttaa ja helpottaa, mutta väkisin tai hakkaamalla et edesauta touhua. Hevoselle on pakko antaa aikaa. Maltti on tässäkin asiassa valttia, Aaltonen toteaa.
|