Lähettäjä: .
Päivämäärä: 7.5.24 15:37:34
Meillä Joihurilainen ruuna oli arka, pelokas, ajatteli liian paljon. Jos säikähti kerran esim. tuulessa heilahtanutta postilaatikon kantta niin ei mennyt enää ikinä sen postilaatikon ohi. Jos kerran polkaisi kannalle vinkasta purkaessa niin ei enää ikinä tullut nätisti ulos. Äärimmäisen vaikea opettaa kaikkeen, koska oli niin arka ja epäluuloinen. Ajaessa oli kyllä nopea ja eteenpäinpyrkivä ja oli muutenkin utelias ja aktiivinen.
Ihmiselle oli kyllä kiltti eikä ollut koskaan hapan. Mutta ihan jumalattoman arka.
Nyt sitten on tamma jolla ii. Joihuri ja se sitten on aivan päinvastainen. Rohkea, luottavainen, ei pelkää mitään, kiipeää vaikka puuhun jos sievästi pyytää. Vähän laiskanpuoleinen mutta kun innostuu niin menee kyllä.
Mutta perusilme on hapan. Ei ole vihainen tai aggressiivinen, mutta tämän kanssa pitää olla vähän silmät selässä enkä anna lasten hoitaa tätä karsinassa. Jos tätä komentaa edes äänellä, niin tämän ensireaktio on "puolustautua" komentamalla takaisin, eli vetää korvat luimuun ja voi irvistää/polkaista jalkaa. Eli provosoituu helposti.
|