|
Lähettäjä: Dominoefekti
Päivämäärä: 28.11.22 16:14:37
Eiköhän se niin ole, että tulkintoja on sisällöstä niin monta kun on kuulijaa ja tulkitsijaa.
Välistä vaan näkee niitä vieläkin jotka kiihtyneenä väkipakolla yrittää saada nuoren hevosen toimimaan. Sitten se otus ryntää, tepastelee, painaa ohjille, riekkuu ja lopuksi käyttäytyy huonosti ja "purkaa" tallia. Ei edes siinä vaiheessa tule järki päähään pakottamaan, että hevonen on sielusi peili.
Hevonen on laumaeläin joka toimii rehellisen, luotettavan ja rauhallisen johtajan tahdon mukaan. Hevonen tykkää rutiineista ja säännönmukaisuuksista. Jos jokin asia on kiellettyä, niin se on huomennakin kiellettyä, ylihuomenna....ja vielä 10v päästäkin asia pysyy muuttumattomana.
Mikään johtaja hevosmaailmassa ei vahingoita laumansa lajitovereita, vaikka ärhentelevätkin arvoasteikossa. Niiden maailmaan ei kuulu saman lauman jäsenille kivun tuottaminen. Toki arvoasteikossa ylempi näyttää paikan alempiarvoiselle, mutta siihen riittää yleensä ilmeet eleet ja ego.
Toki yksilöissä on eroja ja ikäkaudet antavat omat ominaisuudet käsittelyyn tai käyttäytymisen sukupuolta unohtamatta. Se on sama kun vertaisi mastiffia ja tiibetin spanielia, onhan ne molemmat koiria. Siinä kun lajityypillisesti mastiffille 300m kehosta kuuluu sen lähi reviriin jota se hallitsee mustasukkaisesti, tipsulle riittää 1m. Eli suomeksi=on hevosia jotka suvaitsevat vieraatkin yksilöt kylkikylkeen ja toiset eivät siedä edes karsinanaapuria. Siinä vaiheessa tulisi puntaroida mikä järjestyksessä on vikana. Onko syy lajityypillinen vai ihmisen luoma ongelma esim. niukoilla heinäannoksilla luotu turhautuminen, häiriintynyt ruokarauha, samanikäisten orien ja sukukypsien tammojen liian lähekkäin sijoittelu jne
Pahimpia on nämä hätähousut, jotka saavat nuoret opetusikäiset varsat käymään henkisesti ylikierroksilla. Monasti se vielä höystetään yli ymmärryksen, kestokyvyn ja suoritustason ylisuurilla treeniannoksilla. Sosiaalinen kanssa käyminen ihmisen kanssa kuitataan pesupaikalla pikahuuhtelulla ja sitten jätetään koppiin yli puoleksi vuorokaudeksi seisomaan. Vajakki se nuori hevonen on jos ei tuollaiseen viikosta toiseen tapahtuvaan reagoi. Tammoja syytetään kiukkukiimasta ja syötetään vaikka mitkäkin mömmöt. Oreilta viedään pallit pois ja saadaan lisäaikaa aikuisuutta kohti.
Hevonen myös ns. laitostuu ja rupeaa sietämään samaa kaavaa noudattavaa rutiinia. Hevoset luonnossakin kulkevat samoja polkuja laitumelta toiselle. Puut ja pusikot kierretään aina saman kaavan mukaan. Rutiinit luovat turvaa. Epäjohdonmukaisesti käyttäytyvä ihminen on uhka hevoselle. Jos hevonen joutuu puntaroimaan ihmisen mielenlaatua ilman siihen soveltuvaa aivokuorta se laukaisee taistele tai pakene reaktion. Ei siis ihme kun on talleja joissa kuuluu karjuminen, noituminen, vinkuminen ja potkimisen jytke läpi vuorokauden.
Ei tarvi olla kukkahattutäti, tutkija tms sellainen. Tuo yllä oleva pohdinta kuuluu jokaisen vastuullisen hevosen omistajan/hoitajan tai vaan muuten hevosten kanssa tekemisissä olevan yleissivistykseen. Sen jälkeen voi pohtia olisiko minusta yksilönä luotsaamaan hyvin voiva, luottava ja kilpailukykyinen hevonen kilpailu käyttöön. Näinhän todellisuudessa muutamia harvoja ihmisiä lukuunottamatta ei ole. Siispä markkinat on avoimet eläinlääkäreille, lisäravinnetuottajille ja vaikka sun minkälaisille hierojille, terapeuteille ja korvan sipostelijoille ihmelaite markkinoijia myöten. Rahaa kyllä syydetään vaikka millä mitalla sinne sun tänne, vaan talliin ei saada yksinkertaisia ilmaisia korjauksia omaan toimintaan tehtyä. Se jumatsukka kun riipaiseen omaa egoa ja omaa peili kuvaa.
|