Lähettäjä: Mitä te syötte 
Päivämäärä:   15.10.26 18:30:25

Mistä nämä ihmiset saavat energiansa?
On nuorena kouluttauduttu ja harrastettu siinä sivussa menestyen. Työelämä kukoistaa, energiaa ja rahaa riittää valmentautumiseen sekä parisuhteeseen ja kotiarjen pyörittämiseen lapsia unohtamatta. JA kaiken tämän lisäksi heppailut ja kisat vain sujuvat siinä sivussa edelleen pieniä hidasteita lukuunottamatta. Jos tapahtuu jotain isompaa, siitä palaudutaan erittäin nopeasti ja tilalle tulee monta muuta kivaa asiaa korvaaman menetettyä.

Itsellä kun sen yhdenkin hevosen poismeno vie elämältä pohjan seuraaviksi kuukausiksi. Työssä käymisessä on tarpeeksi ohjelmaa päiväksi eikä todellakaan ole jaksamista heppailla niissä määrin mitä haluaisi.

Lähettäjä: Chasity 
Päivämäärä:   15.10.26 18:57:18

En koe olevani superihminen, vaikka sovin muuten kuvaukseen. Ihan normaalia ruokaa minä syön, tänään esim lounaana oli uunijuureksia+ paistettua tofua :D Mä vaan rakastan elämääni ja haluan ottaa siitä kaiken ilon irti mitä voi saada. Olen kilpaurheillut ihan lapsesta asti, joten kaipa sekin on opettanut aktiiviseen elämäntyyliin.
Esim hevostelusta iloa & energiaa arkeen, se ei kuluta minua, vaan auttaa jaksamaan. Kilpaileminen on minulle oleellinen osa hevosharrastusta ja nautin . Samoin oma perheeni lataa akkujani, ei kuluta.
Työ nyt on pakollinen paha (onneksi kiinnostava sellainen, valitsin alan sellaiseksi mitä kohtaan on aitoa kiinnostusta), en edes tavoittele olevani uraohjus, kaikista paras tai johtaja, riittää että palkka on sellainen millä saan rahoitettua mieluisen elämäntyylin. Priorisoin enimmät ’paukut’ mielummin vapaa-ajalle eli perheelle ja hevosille &ratsastukselle. Ja toki myös oheisliikunnalle, koska se pitää minut jaksavana ja hyvinvoivana, satulassa ja ulkopuolella, sekä auttaa palautumisessa. Mutta koen erittäin tärkeänä myös ottaa aikaa levolle & palautumiselle ylitreenaamisen sijaan, nuorena sairastettu ortoreksia + ylikunto opetti niiden tärkeyden. Eli tasapaino kaikessa ja mieluinen tekeminen on mulle se avain miten elämän paletin pyöritän. Koen itse, että elän vaan elämääni ja tykkään sen runsaasta sisällöstä :D
Mutta kaikkien ei tule eikä tarvitse elää samanlaista elämää mitä joku toinen. Jokainen tällä pallolla on yksilö ja elää omanlaistaan elämää. Aloittaja tunnista omat voimavarasi ja elä niiden mukaan. Rakenna elämästäsi mieluinen itsellesi pala kerrallaan ja anna armoa itsellesi rakennusvaiheessa.

Lähettäjä: hui 
Päivämäärä:   15.10.26 19:11:25

sovin kanssa kuvaukseen, en ole superihminen. Jossain kohtaa oli lapset pienia, hrasin aamulla 5 jalkeen, treenasin 5krt viikossa aamulla tunnin kovaa, sitten johtotason tyota etana ja asiakkailla/toimistolla n 6-7 t putkeen, koiran lenkitys, lasten kanssa hengailu. Illalla viela hevosen kanssa treeni ja ennen nukkumaan menoa toita 1-2 tuntia. Aika hyvin pystyi talla menemana vuosikausia.
sitten tyoelamasta tuli todella kuluttavaa, hulluja alaisia (olen siis aina alaisteni puolella mutta muutamia ihan oikeasti siis mielisairaita sattui tiimiin) jotka kuluttivat huimasti energiaa, alaisten burnoutit (eivat johtuneet minun johtamistyylistani onnekisi vaan sekopaisen toimitusjohtajan perattomista syytoksista ja sekoiluista), jatkuvat yt.t ja naiden ansiosta oma loppuunpalaminen. Samaan aikaan tarkein hevoseni sairastui ja surin menettamista kauan.
Burnout ei siis tullut hektisesta elamantyylista mutta varmasti kuormitti kuitenkin hermostoa siten etta kun yhdella ja sitten toisella osa.alueella alkoivat rankat vaikeudet heijastui se akkia sitten kaikkeen. Treenit eivat kulkeneet ollenkaan, perhe.elama rakoili, piti vaihtaa toita ja hevosen poismenon jalkeen loppui tavoitteellinen treeni ja kisaaminen.
Kerron siksi etta vaikka joku vetaa tuota vuosikausia onnellisina, ja niin vedin minakin, pitka-aikainen kuormitus voi kaataa tallaisenkin kun tarpeeksi monta asiaa hajoaa. Vuosien toipumisen jalkeen olen palannut tavoitteelliseen treeniin, tyo, perhe, hevoset sujuu taas ja elama hymyilee. Oheisliikuntaa teen vain 2-3 krt viikossa, olen itsellini paljon armollisempi ja huolehdin nukkumisesta ensisijaisesti. Syon paljon kasviproteiinia, juon riittavasti vetta, en kayta ollenkaan alkoholia ettei se hairitse younta, vahdin tyoelaman kuormitusta valitsemalla tyotahdin ja tehtavat huolellisesti edelleenkin johdan mutta pienemmalla skaalalla. otan aikaa pieniin taukoihin ja sallin joskus itselleni paivia jolloin en tee mitaan, ja niille tulee tarve parin viikon valein, kroppa ja mieli vasyy paljon nopeammin kuin nuorempana. Lapset ovat jo isompia joten heista on myos apua.
Sanoisin kaikille jotka haluaisi olla ta on "superihmisia" etta vahdi pitkakestoista kokonaiskuormaa, naisilla kun iskee perimenopaussi tai menopaussi on jaksaminen ihan todella paljon useimmilla enemman kortilla ja siihen kannattaa pysahtya ajoissa ennenkuin ajaa seinaa.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   15.10.26 19:51:39

Kova kunto, ei tulehdusta kehossa, hyvä ravintoaineiden imeytyminen ja optimaalinen mitokondrioiden toiminta antaa aika tavalla eri eväät elämään kuin mikään kehnompi terveystilanne.

Lähettäjä: Karla 
Päivämäärä:   15.10.26 21:13:26

Aikataulutus. Klo 0430 ylös, klo 05 lenkille, klo 07-1630 töitä (etä pääasiassa), klo 17 tallille, tallilla 17-19, kotona kuntosalia jne 20-21, netflix 21-22 ja nukkumaan, Koira tosiaan liikkuu mukana. Ruoka tilataan kotiin, ei mene aikaa kaupoissa pyörimiseen. Kaksi hevosta ja toinen on nuorempi niin riittää kun sitä liikuttaa 3-4 kertaa viikossa,

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.26 22:05:16

Sua ei vaan huvita tarpeeksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.26 22:53:04

Superihmiset tulevat yleensä varakkaista perheistä, koska heidän ei tarvitse kantaa huolta perusasioista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.10.26 23:15:07

Se liike ja pieni tekeminen " koko ajan" nimenomaan antaa sitä virtaa ja jaksamista. Tai ainakin itselle.

Joskus kokeillut sellaista että nukuin pitkään, katsoin leffoja ja olin vain. Kyllä oli muuten huono ja vetämätön olo, alko pääkin särkemään.

Lähettäjä: Superihmiset 
Päivämäärä:   15.10.26 23:31:52

Kaikki väsyy joskus, somessa kaunistellaan arkea.
Itse elin ns.täysillä useita vuosia. Tein yrittäjänä töitä pääasiassa ma-su, satunnaisia vapaapäiviä. Minulla oli 3 treenattavaa hevosta. Elämä oli ihanaa ja kaaosta yhtä aikaa. Muistelen tuota aikaa elämäni parhaana aikana, totuus on että nukuin pääasiassa 5h jotta ehdin tehdä kaiken. Hevoset oli puolihoidolla koska muuten ei olisi ollut varaa pitää 3 maneesitallilla ja valmentauduin kaikilla hevosilla pari kertaa viikossa. Liikutukset ja tallityöt päivittäin, kävin tallilla kahdesti päivässä. Söin itse aina hese, mäkki tai matkakeidas, abc kun ei ollut aikaa kokata. Aamut alkoi aikaisin, illat loppui myöhään.
Kaikki kaverit jäi koska ei ollut aikaa. Parisuhde melkein meni samasta syystä.
Oli kaunis talo, hienot autot, ihanat laadukkaat hevosvarusteet itselle ja hevosille, ulkopuolelle kaikki näytti upealta. Sitten kroppa ei enää kestänyt, perusflunssa kaatoi, tuli vakava verenmyrkytys ja keuhkokuume, olin teholla viikon ja 4 vk osastolla. Siinä opin ettei kukaan ole superihminen vaikka kuinka rakastaisi vauhdikasta arkeaan.

Lähettäjä: Myy 
Päivämäärä:   15.10.26 23:37:50

Ennen lapsia olin "superihminen". Tosiaan kun koko akjan pysyy liikkeessä, niin jaksaa paremmin. Ei ehdi väsähtää sohvalle. Mutta nukuin myös pitkät yöunet, tai ainakin pyrin nukkumaan.
Mitä söin, jossain vaiheessa tuntui etten syönyt mitään. Painoinkin todella vähän, mutta jaksoin kyllä hyvin.