Lähettäjä: iiss 
Päivämäärä:   12.10.26 16:06:23

Ihmettelen usein sitä, että otetaan valmentajaksi/opettajaksi sellainen henkilö, jonka oma tyyli ja tulokset ei vakuuta ja miellytä. Eli jos valmentajan ratsastus näyttää hankalalta ja väkinäiseltä ja hevonen on jännittynyt ja vastustelee, niin miksi maksaa sellaiselle siitä, että opettaa sinua?

Kannattaa valita valmentajaksi joku sellainen, jota katsellessa ajattelee "wau, mä haluun opetella tekeen kans noin". Eikä tämä tarkoita sitä, että valmentaja olisi itse GP-tasolla ja kisaisi huippuja vastaan. Se voi olla ihan vain nuoria ratsuttava ihminen, joka saa hevoset kulkemaan oikein päin ja rennosti ja tekemään mitä pyydetään ja ratsastaja itsekin osaa pyytää, ei pelkästään vaadi. Paras toki on jos valkku kisaa huipulla ja saa nuoretkin yrittämään ja tanssimaan.

Eikä mene koko ajan mukavuusalueellaan vaan laittaa hevosen/ratsastajan oppimaan myös uutta ja ns. "ylemmällä tasolla", eli ei vain hölkkäile ympäriinsä ja hoe "hyvä hyvä".

Kaverini on ratsastanut yli 20 vuotta, omia hevosia ollut ainakin parikymmentä vuotta. On valmentautunut ja kisannut mutta meno silti näyttänyt aina jotenkin hankalalta. Ratsastanut kantapäät takana, nyrkit kyljissä, takakenossa, nenä kohti etukaarta, kaarteissa ja käännöksissä nojannut koko painollaan sisälle ja hevonen koettanut pysyä pystyssä ja liikkuminen koko ajan ollut väkinästä, häntä heilunut ja hevonen lähinnä ihmetellyt että miksi kiskot käsijarrua koko ajan.

Yksikään opettaja ja valmentaja ei kai ole osannut tai uskaltanut vaatia tekemään oikein.

Sitten kaverini osti pari valmennusta sellaiselta osaajalta, joka saa minkä tahansa hevosen tanssimaan ja yrittämään nätisti, ei väkisin.

Eka valmennus oli ihan ok, lähinnä katsottiin miten menee. Tokalla valmennuksella valkku käski laittaa kanget ja oikeasti ratsastaa eikä vain n*ssia satulaa, runkata kantapäillä ja vttuilla hevoselle käsijarrua kiskomalla.

Ja voi hemmetin jeesus mikä MUUTOS!!!

En ole ikinä, siis ikinä nähnyt että mikään ja varsinkaan tuo hevonen tanssii, kulkee tasapainossa ja ojentelee kinttujaan letkeästi ja kulkee kuin osaava kouluhevonen suorassa ja tasapainossa, myös kaarteissa, ympyrällä ja kulmissa sen saman satulaa n*ssivan ratsastajan kanssa, joka aiemmin vain vedellyt käsijarrusta kantapäillä hevosen kylkiä runkaten.

Valmentajalla on väliä. Eikä sen oikeasti tarvitse olla mikään GP-tasoinen, riittää kun osaa itse ratsastaa ja opettaa MITEN teet eikä vain hoe "tee jotain niin mä kommentoin hyvä hyvä". Tämä valmentaja toki on kisannut korkeallakin, ei ole mikään ratsastuksenohjaaja.

Tuon valmentajan jälkeen ratsukon meno on ollut upeaa katseltavaa ja kehittyivät tänä vuonna uskomattoman paljon.

Lähettäjä: Osaamista? 
Päivämäärä:   12.10.26 16:41:57

En tiedä onko kyseessä aina se, että valitaan sellainen joka ei miellytä vaan ehkä ennemmin sellainen, jonka ajatellaan olevan hyvä syistä x tai y. Sitten ei aina huomata, että annetut ohjeet eivät välttämättä olekaan juuri kyseiselle ratsukolle sopivia tai valmentajan oma osaaminen ei riitä näkemään todellisia ongelmakohtia. Ja helpostihan kehujen jatkuva tulva saa sokeutumaan, että kehityskohteita voisikin olla ja paljon.

Lähtökohtaisesti valmentajalla pitäisi olla kokemuksen jatai koulutuksen kautta hankittua osaamista niin paljon, että kykenee ratkomaan ratsukoiden ongelmia ja myös kertomaan, kun homma ei toimi ja miten sitä voi lähteä korjaamaan. Näitä oman alansa tosiammattilaisia ei harmillisesti aina kuitenkaan ole saatavilla avuksi niin usein, kuin tarve olisi. Ja joskus myös rahan puute voi olla este hakeutua niiden valmentajien oppiin, joista eniten olisi hyötyä.

Lähettäjä: L 
Päivämäärä:   12.10.26 16:53:38

"Lähtökohtaisesti valmentajalla pitäisi olla kokemuksen jatai koulutuksen kautta hankittua osaamista niin paljon, että kykenee ratkomaan ratsukoiden ongelmia ja myös kertomaan, kun homma ei toimi ja miten sitä voi lähteä korjaamaan. Näitä oman alansa tosiammattilaisia ei harmillisesti aina kuitenkaan ole saatavilla avuksi niin usein, kuin tarve olisi. Ja joskus myös rahan puute voi olla este hakeutua niiden valmentajien oppiin, joista eniten olisi hyötyä."

Tämä.

Joskus joutuu tekemään kompromisseja esim. aikataulujen, sijainnin ja valitettavasti myös hinnan vuoksi.

Olen itse tavallinen harrastaja, jolla on rajallisesti aikaa ja rahaa ja niiden myötä myös jatkuva syyllisyys. Suomeksi sanottuna tiedän, että pitäisi valmentautua enemmän, useammin ja paremmin, oikeastaan ratsastaa mieluiten monta hevosta päivässä, mutta se juna meni kohdallani jo. Tiedän, että oikeaan kilpaurheiluun verrattuna minun kerran viikossa tunnilla käymiseni ei ole oikeastaan valmentautumista lainkaan, mutta se on nyt se, mihin tässä elämäntilanteessa ja näillä resursseilla pystyn. Siksi kaipaan valmentajalta elämänkokemusta ja tarvittaessa myös empatiaa silloin, kun en kykene näkemään omaa kehitystäni tai olemaan itselleni kiitollinen siitä kaikesta, mitä jo teen mahdollistaakseni tämän harrastuksen. Jos valmentaja käyttäisi ratsastuksestani vaikka tuollaisia alatyylisiä ilmaisuja kuin aloittaja, en usko, että yhteistyö jatkuisi kovin pitkään.