|
Lähettäjä: Tulis
Päivämäärä: 27.9.26 19:55:49
Niin kauan, kun hevonen ei ole omani, ratsastan niin kuin käsketään. Ellei nyt ihan mikään hevosen huono kohtelu ole kyseessä tai koen vahvaa turvattomuuden tunnetta.
Jos olen sitä mieltä, että joku ope ei osaa pitää tuntia niin, että en koe häntä merkittävästi minua taitavampana niin pari kertaa sellaiselle tunnille voin mennä esim. sairastapauksen tuuraaja, muuten valitsen kunnon open tunnin.
Just tää, että oppimisprosessissa kaikki ei todellakaan tunnu hyvältä ja kehittyäkseen joutuu epämukavuusalueelle. Ja hevosella voi olla huonompi päivä, ja sit oma vaatimustaso täytyy sovittaa siihen eikä olla niin pettynyt.
Jonkun kerran on käynyt niin, että hevosen liike on tuntunut vaivalloiselta. Ope ei ehkä ole sitä nähnyt tai jostain syystä ei ole hevosta halunnut talliin lähettää, vaikka tunne satulaan on ollut selkeästi huono. Oon sit ehkä hetken mennyt ja sitten vaan lopettanut tunnin kesken. Sanonut, että sinä päivänä en nyt vaan koe harrastavani niin, että se on hevoselle reilua. Oon aika rento tyyppi itse, ja työksenikin hoidan kaikenlaisia tilanteita, niin olen osannut poistua paikalta ihan hyvässä hengessä. Kyllähän noita hyvissäkin ratsastuskouluissa voi käydä, et hevoset eivät aina ole ihan parhaimmillaan ja sitten jäävätkin jossain vaiheessa ihan saikulle.
Muuten en opetusta vastaan vänkää. Loppupalautteessa voin jotain kysyä lyhyesti, ärsyttää ne ryhmäläiset, jotka hidastavat tunnin kulkua hakemalla sitä kommunikointia normaalihuomiota enemmän. Kysyä toki voi, jos ei tehtävää ymmärrä tai esim. pyytää kertaamaan tarvittavat avut.
Muuten suu suppuun ja harjoitellaan. Tunteja voi katsoa ja opiskella omatoimisesti tai mennä kursseille/yksityistunnille opettelemaan erilaisessa kommunikoinnissa sitten, jos tarvii enemmän huomiota.
|