|
Lähettäjä: Henna
Päivämäärä: 25.9.26 23:53:35
Minun tammalle puhkesi yllättäen. Aamulla oli mennyt normaalisti tarhaan, ja neljän tunnin päästä pystyi hädin tuskin kävelemään vielä talliin. Lähti nivusesta tai nisästä, koko takajalka ihan norsuksi. Ensimmäinen päivä oli pahin, hevonen ei pystynyt juuri liikkumaan eikä syönyt vaikka sai kipulääkettä. Hoidettiin muuten antibiooteilla ja kortisonilla, asettui parissa viikossa.
Vähän myöhemmin vaskuliitti iski toiseen takajalkaan, olisiko mennyt 5-6 viikkoa välissä. Antibiootit ja kortisonit ei purreet niin terävästi kuin aiemmin, ja kun lääkkeitä vähennettiin niin jalka alkoi paisua uudestaan. Hoidettiin sitten 4 päivää viikonlopun yli ihan tolkuttomalla sekoituksella kaikkea, neljä kertaa päivässä setti lääkkeitä kanyyliin. Hevosen olo meni niin huonoksi, että lakkasi syömästä ja kärsi vain. Joku lääke aiheutti syöksyripulin, väliajat oli ummessa. Hyvä että siitä selvittiin edes, mutta jalka oli satumaisen hyvä. Kortisonia jatkettiin varmaan kuukausi vielä hyvin hitaasti pudottaen.
Sitten päästiin vajaa 3kk kunnes vaskuliitti yritti iskeä uudestaan. Sain eläinlääkärin äkkiä, norsuannos kortisonia heti ja kipulääkkeet, ei ehtinyt pahaksi. Tästä selvittiin parin viikon kortisonilla.
Edelleen muutaman kuukauden päästä hevonen oli muusta syystä karsinalevossa, ja eiköhän s**tanan vaskuliitti iskenyt taas pahasti. Pahin kerta, jalka kamala, hevonen hirveissä kivuissa ja liikkumakyvytön. Lääkittiin taas kaikella mahdollisella viikko kausia. Pikkuhiljaa jalka normalisoitui, päästiin vähän kävelyttämään jo, mutta hevonen oli selvästi vähän kadonnut massaa.
Parin viikon päästä se iski sitten taas, ja taas hoidettiin hetken aikaa. Kivut saatiin taas toisesta päivästä lähtien hallintaan, mutta hevonen alkoi vähän äksyillä ja näyttää kulmikkaalta, kortisoni kun aiheuttaa lihaskatoa muutamallakin tavalla ja sitä oli tässä mennyt aivan tolkuttomia määriä. Siinä kohti sitten lopetettiin.
Kaikkiaan viimeisen päälle pskamainen tauti. Ei selvinnyt mistä se aina laukesi, mutta autoimmuunisairaus se meillä oli. Ensimmäisestä episodista meni alle vuosi lopetukseen. Ihan hirveä määrä stressiä, traumoja ja rahanmenoa. Eläinlääkärit on aivan voimattomia sen kanssa. Jonkun sytostaatin olisi voinut ehkä vielä kokeilla, mutta sen käsittely ja säilytys olisi ollut kamalan monimutkaista eikä hevosparka olisi sitä enää kestänyt.
|