|
Lähettäjä: Hipsu
Päivämäärä: 29.9.26 14:33:26
Laitoin juuri viimeiset kaksi hevosta pois. Hevoset on ollut mun elämässä melkein aina, välillä myös työnä, ja omia hevosia mulla on ollut yli 20 vuotta. Hevosten kautta elämään on tullut muutama tosi hyvä ja pysyvä ystävä ja hirveän paljon hyviä muistoja.
Paljon puhutaan yhteisöllisyydestä, mutta kyllä sekin vaikutti tähän päätökseen, että sitä yhteisöllisyyttä ei lopulta ollutkaan. Ratsuhevoshommaan liittyi muutenkin niin paljon kaikenlaista raskasta, että siitä tuli lopulta aika yksinäistä. Varsinkin sen jälkeen kun yksi hyvä aikuinen ystävä, jonka kanssa tuli paljon tehtyä, muutti kaupunkiin.
Alun perin muutin tänne oikeastaan sen takia, kun ajattelin että naapurikunnan ratsastuskoulu olisi mulle ja lapsille kiva harrastuspaikka. No, aika nopeasti kävi ilmi, ettei omistaja ollutkaan mikään kovin mukava ihminen. Mä olen aika puhelias ihminen ja ilmeisesti se ärsytti häntä kovasti, vaikka itsekin on ihan samanlainen. Mitään ei oikein olisi saanut kysyä.
Eniten taisi ottaa päähän se, että ystävystyin tallin opettajan kanssa. Minä ja kaveri sitten ostettiin omat hevosetkin, kun kaikki tuntui siellä olevan aina niin vaikeaa ja epäselvää. Ajateltiin, että omilla hevosilla olisi sitten helpompaa.
No ei ollut. Vaikka ensin puhuttiin ihan muuta, niin ei sitten tuntunutkaan sopivan, että oltaisiin tultu omilla hevosilla seuran tai tallin valmennuksiin tai kisoihin. Maneesiakaan ei saanut vuokrata, vaikka nettisivuilla oli ihan hinnasto sitä varten. Eikä sekään sopinut, että tämä opettaja kävi valmentamassa meitä kaverin kotona, missä oli oma kenttä. Siinäkin häneltä kiellettiin se.
Ja ehkä pahinta oli se, ettei meille koskaan oikein sanottu, mikä tässä kaikessa oli ongelmana. Me tehtiin asiat niin kuin oli sovittu, mutta silti aina tuli jotain. Lopulta sanottiin vaan, että parempi kun ette käy ollenkaan.
Niistä asioista on edelleen vähän pahat fiilikset. Varsinkin lasten takia harmitti ihan hirveästi, kun heidänkin piti lopettaa tunnit siellä. Ei siinä oikein voinut muuta kuin lähteä.
Ehkä tämä hevoshomman lopettaminen onkin siksi vähän kaksijakoinen juttu. On haikeaa ja tulee varmasti ikävä, mutta toisaalta on myös aika helpottunut olo. Nyt saa mennä ja tulla vähän vapaammin, eikä koko elämä pyöri hevosten ympärillä. Ja ne hyvät ihmiset ja muistot, jotka hevosten kautta tuli, jää kuitenkin. d
|