|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 21.9.26 23:50:50
"Kun esimerkiksi kolmatta kertaa putkeen korjaan samat asiat varustuksesta vaikka kuinka olen selittänyt ja näyttänyt oikean tavan niin kyllä katson että tätä henkilöä ei hevosen hyvinvointi ja/tai turvallisuus kiinnosta tarpeeksi. Sama henkilö kuitenkin voi olla näennäisesti reipas, tulee ajoissa paikalle ja kuten sanottu, yrittää parhaansa."
Oletko ottanut huomioon, että tällä henkilöllä saattaa olla jokin oppimisvaikeus, esimerkiksi hahmottamiseen liittyvää haastetta, tarkkaavaisuushäiriö tai joku muu sellainen? Koska jos ihminen omien sanojesikin mukaan yrittää parhaansa, niin ei kai silloin ole kyse siitä, ettei häntä vain kiinnosta tarpeeksi. Sellaiselle, jolle itselleen tietty asia on tosi yksinkertainen, voi olla vaikea uskoa, että joku ei vain saa tätä asiaa menemään oikein ja silloin voi ajatella, että kyse on välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta. Että eihän kukaan voi olla oppimatta jotain niin helppoa jos oikeasti haluaa oppia.
Mutta erilaiset oppimiseen liittyvät vaikeudet eivät ole ihan harvinaisia. Kannattaako sellaisista kärsivän ihmisen sitten harrastaa ratsastusta, no välttämättä ei kannattaisi, mutta on aika yleistä, että ihminen ei itsekään tiedä kärsivänsä esimerkiksi hahmotushäiriöstä koska oppimisvaikeuksia on paljon diagnosoimattomia, varsinkin vähän vanhemmissa ihmisissä. Toki niitäkin ihmisiä on, jotka eivät vain välitä. Mutta läheskään aina kyse ei ole siitä.
Tämä koskettaa minua sillä tavalla henkilökohtaisesti, että minulla on tietynlaisia hahmotusvaikeuksia. Ja minä en enää harrasta ratsastusta, nimenomaan siitä syystä, että olen tajunnut ettei ratsastukseni ole reilua hevosta kohtaan. Lapsena ja teininä kyllä ratsastin ja minä olin se, joka oli erään opettajan mielestä laiska eikä vain halunnut oppia. Kyllä minä itsekin ihmettelin, että mikä minussa on vikana kun ei vain suju. Nämä jutut kun on diagnosoitu aikuisena.
|