Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.26 22:48:27

Pitkään jo kaivannut hevosta jolla voisi rennosti maastoilla pitkin ohjin ja tutkia metsiä. Samalla myös laukata ilman että hevonen menee kierroksille ja kiihtyy siitä ja sitten kotimatka hipsutellaan käynnin ja ravin sekaista askellajia.

Joskus tälläisen hevosen olen omistanut. Voisin laittaa ohjat riimuun ja mennä ilman satulaa ja laukata ilman että minun tarvi pelätä että linkoaa minut alas tai lähtee käsistä. Tarvitsen tälläisen hevosen uudestaan. Tästä aikaa siis jo reilut 20vuotta.
Nyt tässä vuosien mittaan ollut monen näköistä hevosta, puokkia ja suokkia. Mutta yksinään ei ole sellainen rento maastokaveri ollut.

Onhan niitä vielä? Millaista lähteä etsimään?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   18.9.26 22:57:02

Luonne-eroja toki on mutta lähtökohtaisesti nuo eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan hevosta pitää kouluttaa niihin asioihin, mitä sen halutaan osaavan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.9.26 22:58:59

Kuten täälä monissa ketjuissa itse ja monet muut kuten tuo yllä olevakin, maastohevoset tehdään itse. Hyvin harva hevonen on sellainen synnynnäisesti.

Lähettäjä: Qwerty 
Päivämäärä:   18.9.26 23:38:30

Anteeksi että tungen samaan.
Mutta miten tehdään rento maastohevonen? Usein kuullut sanottavan että kyllä hevosen kun hevosen saa totutettua maastoon siten että se on molemmille mukavaa.

Jos on jo varsasta asti sellainen valpas ja energinen herkkä luonne mitä minun yhdellä hevosella. On tosiaan varsa aikana jo paljon taluteltu maastossa.

Nyt aikuisena hevonen toki on liikenne ja maastovarma mutta rento se ei vieläkään maastossa ole. Ei lähde käsistä tai tee muuta typerää mutta sellainen rentous puuttuu koko hommasta. Tunnen selkään kun hevonen on sellainen valpas ja hieman jännittynyt. Maastoillaan kuitenkin säännöllisesti vaikka se ei ehkä mukavaa kummallekaan ole. Taluttaen on kyllä rento, ja vähintään toinen maastokerta viikossa onkin taluttaen.

Ja sitten on minun toinen hevonen. Se lompsii rennosti pitkin ohjin maastossa ja selkä ja askel tuntuu rennolta, molemmat nauttii.

Kyllä minä uskon että on paljon myös hevosen ns.perusluonteesta kiinni että millainen maastohevonen se tulee olemaa.

Lähettäjä: Ilse 
Päivämäärä:   18.9.26 23:59:03

Onhan niitä mutta eivät ole halpoja

Lähettäjä: ll 
Päivämäärä:   19.9.26 00:34:58

Hevosella pitää olla sopiva luonne ja temperamentti, mistään yliherkästä helikopterista et rentoa harrastuskaveria saa.

Mutta loput täytyykin tehdä itse, tai sitten joku muu tekee, mutta koulutus ei ole sellainen asia joka vain kaadetaan päähän vaan hevonen pitää opettaa siihen mitä siltä halutaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.9.26 00:50:06

Mun mielestä taas maastovarmuus on suurimmaksi osaksi synnynnäinen asia ja vain vähän koulutettavissa. Eli luonne ja temperamentti ovat sisäsyntyisiä asioita, joille ei voi mitään. Silti siedättämistä ja totuttamista pitää vielä tehdä itsekin ja pysyä selässä rauhallisena.

Lähettäjä: Tp 
Päivämäärä:   19.9.26 00:51:48

Paljonkin, yleensä vaan selässä liian arka henkilö

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   19.9.26 01:24:49

Kyllä näistä suurin osa jäi sinne 2000-luvulle. Olen tämän sanonut ennenkin, mutta joka muuta väittää, väittää, ettei hevosjalostus ole edennyt yhtään ;) Hevosjalostuksellahan ei tavoitella varmoja maastoratsuja vaan pääosin kilpahevosia. Lisäksi vanhat linjat ja työhevossuvut hiipuneet vähiin jopa Baltiassa.

Poikkeuksiakin on edelleen, mutta kyllä ne on harvassa. Ei niitä ennenkään sen kummemmin maastovarmoiksi tehty, ihmisillä ei vaan ollut kenttiä saatika maneeseja ja hevoset olivat reaktioiltaan hitaampia eivätkä niin herkkiä kaikelle. En mä ainakaan osannut lapsena hevosia kouluttaa, mutta niin niilllä kaiken maailman idänihmeillä ja ex-ravureilla vaan rymyttiin vaikka ja missä.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   19.9.26 01:28:22

"Paljonkin, yleensä vaan selässä liian arka henkilö"

- Hyvä maastohevonen on varma myös aralla ratsastajalla. Hevonen ei ole varma, jos se tarvitsee ratsastajan tukea. Parhaat hevoset mitä itsellä aikanaan oli, olisivat tuoneet maastosta ehjänä kotiin vaikka minkä kädettömän ja kyllä niiden varmojen kyytiin kaikenlaisia ratsastamattomia kavereita laitettiin ja lähdettiin maastoon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 09:10:51

Tuntuu että joskus melkeinpä mikä tahansa suokki oli tälläinen että uskalsi laittaa vaikka jonkun nuoren lapsen kyytiin ja lähteä porukalla maastoon.

Mutta nykyään suokitkin tuntuu olevan niin herkkiksiä ja iso reaktioisia ettei niitä kelle vaan voi antaa.

Lähettäjä: Kissa 
Päivämäärä:   19.9.26 10:42:21

Yksi iso syy on myös siinä, ettei monin paikoin ole enää maastoja, missä samoilla hevosen kanssa. Kun ei tehdä, ei myöskään totu ja opi.
Ennen hiekkateillä pystyi ratsastamaan ja autoilijat ja ratsastajat kunnioittivat toisiaan ja joustivat, nykyisin hiekkateille mennään hevosen kanssa oman ja hevosen hengen uhalla. Toisinsanoen ei enää maastoilla. Opeta siinä sitten turvallinen maastoratsu, kun ei ole maastoja.

Lähettäjä: Vexi 
Päivämäärä:   19.9.26 10:44:42

Kuulostaa siltä että aloittaja haluaa että hevonen ei ole hevonen, mutta olisi kuitenkin hevonen? Osta sähköavusteinen maastopyörä.

Lähettäjä: youtube 
Päivämäärä:   19.9.26 10:52:55

Käy Virosta ostamassa Tihuselta eestinhevonen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 11:07:45

"Paljonkin, yleensä vaan selässä liian arka henkilö"

Tämä. Arka ei voi kouluttaa hevosta varmaksi maastoilijaksi. Opetan kaikki satulaan laitettavat heti maastoilemaan, yksin ilman vetohevosta. Niistä tulee oikein hyviä. Helikopteritkin tottuu, kun ei säilötä maneesiin viisivuotiaaksi asti vaan heti 3-vuotiaana metsään ja pelloille.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 11:17:18

Paljon liikuntaa, paljon maastoilua niin perushevosesta yleensä tulee ihan hyvä. Loppu on kiinni ratsastajasta. On toki hevosia joiden kanssa ei ole helppoa mutta kyllä niitä oli aikaisemminkin. Eivät vaan olleet ratsastuskouluissa eikä pikkutytöillä, ja liikkuivat enemmän. Aika kultaa muistot. Edelleen on talleja joista maastoillaan mutta ratsastajat on käyneet varovaisemmiksi kun ovat huonokuntoisempia.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.9.26 11:19:18

Mistä on hyvä maastohevonen tehty? Se on itsevarma, luottaa myös ratsastajan päättelykykyyn ja arvovaltaan. Se on ketterä ja nopea reagoimaan, mutta hillityllä tavalla, ei saisi olla kovin vahvaa pakoreaktiota. Kotiinpäinjuoksijoilla on yleensä voimakas laumavietti, tätä on mielestäni vaikeaa kitkeä pois. Helpottaa toki, kun hevonen oppii, että se pääsee maastoilun jälkeen takaisin talliin/laumaan.
Maastossa tulee aina yllättäviä tilanteita vastaan. Hirviä, peuroja ja muita eläimiä. Marjastajia, metsureita, suunnistajia tms. hyppää puskasta juuri kun olet kohdalla. Rauhallisimmatkin hevoset reagoivat tällaisiin, mutta reagointitapa on tärkeää. Säpsähdys, luottamus ratsastajaan ja se on siinä.
Terveydellä on myös merkitystä. Olen ratsastanut esim. tammoja, joilla on kiimojen aikaan kipuja. Oletan ainakin niin, koska ne ovat silloin säpsyjä maastossa, vaikka muuten eivät olisi. Myös monella muulla hevosella on ollut vaihtelua, mm. kinnerpattihevonen voi olla jonain päivänä jäykempi/kipeämpi ja se tietää, ettei pääse niin nopeasti susia karkuun kuin yleensä. ja on säikympi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.9.26 11:21:15

Lisään vielä, yksi kivoimmista maastohevosistani oli meille nelivuotiaana ostettu hollantilainen pv-tamma. Se oli kuuma ja herkkä ratsastaa, mutta samalla todella nopea ja itsevarma. Sillä oli kivaa laukata maastossa, vaikka tuuli ujelsi ja puskat ryskyivät <3

Lähettäjä: täti 
Päivämäärä:   19.9.26 11:27:32

” Yksi iso syy on myös siinä, ettei monin paikoin ole enää maastoja, missä samoilla hevosen kanssa. Kun ei tehdä, ei myöskään totu ja opi.
Ennen hiekkateillä pystyi ratsastamaan ja autoilijat ja ratsastajat kunnioittivat toisiaan ja joustivat, nykyisin hiekkateille mennään hevosen kanssa oman ja hevosen hengen uhalla. Toisinsanoen ei enää maastoilla. Opeta siinä sitten turvallinen maastoratsu, kun ei ole maastoja.”

tämä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 11:34:14

"Kuulostaa siltä että aloittaja haluaa että hevonen ei ole hevonen, mutta olisi kuitenkin hevonen? Osta sähköavusteinen maastopyörä."

Tottakai hevonen saa olla hevonen ja toki saa säikkyä yht äkkisiä asioita, mutta se tapa millä niihin reakoidaan vaikuttaa. Nyt minulla hevonen joka säihkähtäessään ei palaudu kovin nopeasti vaan se jää ns.päälle. ei ole kummallekaan kivaa sellainen maastoilu kun hevonen on jäykkä ja jännittää.

PS. Minulla on jo sähköavusteinen maastopyörä ;)

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   19.9.26 11:54:00

Oman kokemukseni mukaan enemmän vaikuttaa koulutus kuin hevosen luonne tai taustat. Useita hevosia olen kouluttanut maastoon hyvin erilaisista lähtökohdista. Ei ole mitään oikotietä onneen eli on vaatinut paljon aikaa ja vaivaa siinä missä minkä tahansa lajin treenaaminen jos hyväksi haluaa tulla.

Lähettäjä: Ponne 
Päivämäärä:   19.9.26 12:02:07

Tuntuu että joskus melkeinpä mikä tahansa suokki oli tälläinen että uskalsi laittaa vaikka jonkun nuoren lapsen kyytiin ja lähteä porukalla maastoon.

Mutta nykyään suokitkin tuntuu olevan niin herkkiksiä ja iso reaktioisia ettei niitä kelle vaan voi antaa.
__________

Kyllä juuri näin. Ysärillä ratsastelin yksin ala-asteikäisenä maastossa suokilla. Se oli vanhempi tamma. Pahin reaktio oli pari juoksuaskelta. Sen kanssa vois mennä kiitolaukkaa tai mitä ikinä askellajia halusi, vaikka junarata kolisi muutaman metrin päässä. Tällaisia hevosia lisää kiitos kasvattajat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.26 12:02:13

Meidän tallilta löytyy muutama kuvailemasi tyyppi, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan vaikka riimussa maastossa.

Yhdistävä tekijä näille on ikä. Kaikki on nuorena vetäneet kierroksia laukasta, mutta nyt 18+ vuoden iässä aivan rennonlupsakoita, kun vaan koko elämä käyty siellä metsässä vaikka kierroksia nuorena tuli.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   19.9.26 12:44:46

Jossain määrin ratkaisevaa on luonne, liian helikopterista tai liian huolestuneesta on vaikea saada sitä rentoa maastokaveria.

Tarpeeksi lunki luonne, tarpeeksi itseluottamusta ja uteliaisuutta, lähtökohtaisesti järkevä.

Sitten myös luotto ihmiseen.

Mutta tässäkin odottamattomia helmiä saattaa löytää. Nuori, jokseenkin kouluttamaton, mutta äärimmäisen itsevarma tamma, ja selässä 11-vuotias tyttö. Se tamma opetti tytölle maastoilun salat, otti ohittavat autot, traktorit ja muut fiksusti, vsikka tyttö olisi halunnut lähinnä oaeta paikalta. Iän myötä tammakin on pöllöillyt, kun selässä on ollut kokeneempi, mutta jos selässä tai maastoseurana on tamman mielestä "vajaavaltaisia", hän käyttäytyy wanhana ja wiisaana. Vaikka eilen olisi se pukkinappi taas löytynyt kokeneemmassa seurassa.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   19.9.26 13:09:10

Mulla on tälläinen Traki. Painonsa arvoinen kultaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.9.26 13:10:13

Mites olisi lämpöinen ex-ravuri? Ovat usein pieniä, eli kovin isolle ratsastajalle ei toimi. Mutta paljon nähneitä, usein yksin liikkumaan tottuneita (ehkä poislukien ikänsä ratatallilla olleet). Ja lähtökohtaisesti nöyriä, helppoja ja järkeviä.

Lähettäjä: ??? 
Päivämäärä:   19.9.26 13:18:50

"Mites olisi lämpöinen ex-ravuri? Ovat usein pieniä, eli kovin isolle ratsastajalle ei toimi. Mutta paljon nähneitä, usein yksin liikkumaan tottuneita (ehkä poislukien ikänsä ratatallilla olleet). Ja lähtökohtaisesti nöyriä, helppoja ja järkeviä."

- Lämppärit on nykyään niin pitkälle jalostettuja, että ei tahdo löytyä niistäkään enää. Vaikka nöyryys ja kiltteys on pysynyt, ovat herkkiä reaktioissaan sekä nopeita ja useimmiten aika säpäköitä. Aivan eri laji kuin 90-luvun ex-ravurilämppärit, jotka olivat usein hitaita ja isoja romuluisia tai ponimaisen pyöreitä, osalla jopa kolmitahtinen hyvä laukka. Näissä oli paljon tosi hyviä maastohevosia, itselläkin oli lapsena useita.

Kyllä nämä on jalostuksen myötä jääneet pois.

Lähettäjä: Pearl 
Päivämäärä:   19.9.26 14:09:55

Mun otannasta kaikista maastovarmimpia hevosia on aina ollut aktiivikisaavat puokit!
Tälläkin hetkellä mun molemmat hevoset on tuollaisia hyvän mielen maastokavereita, kyseessä 7v ja 16v puokit, joiden kanssa treenaan, kisailen (vaA tasolla kisataan vanhemman kanssa ja heA nuoremman) ja maastoilen monipuolisesti. Voi mennä yksin tai porukassa, mitä askellajia vaan, metsäpoluilla, hangessa, rannalla, autotien laitaa yms aivan hyvin ja rennoin mielin.
Mitä jos aloittaja katselisit siis vaikkapa jo kisahommista eläköityneitä vanhempia puokkeja sillä silmällä?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.26 14:12:18

Mulla on hevonen, joka tuli meille ollessaan 6-vuotias. Se on suvultaan laadukas estehevonen, mutta erilaiset terveysmurheet ovat vaikuttaneet siihen, että siitä on tullut pääasiassa maastoratsu. Hevonen on perusluonteeltaan fiksu, kiltti ja utelias. Sen kanssa on maastoiltu paljon. Nuorempana sillä oli tapana tehdä u-käännöksiä kohdatessaan pelottavan asian. Tämä oli aika haastavaa, koska hevonen oli muuten hidas, mutta kääntyessään hyvin nopea ja ennalta-arvaamaton. Onneksi runsas maastoilu on tehnyt tehtävänsä ja hevonen on nykyään hyvin maastovarma. Koska tallin maastot ovat huonot, maastoilemme jonkun verran asuinalueella. Nykyään hevonen suhtautuu pelottaviin asioihin lähinnä pysähtymällä ja puhisemalla. Koska se on luonteeltaan utelias, niin yleensä hetken päästä se kuitenkin haluaa lähestyä pelottavaa asiaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.9.26 17:08:41

Mun kokemuksen mukaan Irlannista tulee todennäköisimmin täyspäinen maastokaveri, kunhan ei ihan 5-6 -vuotiasta ota, vaan hieman vanhemman. Muutenkin peruskoulutus sangen hyvää.

Lähettäjä: Aika 
Päivämäärä:   19.9.26 20:56:43

On hevosissa tietty eroja, ainakin sun pitäisi koetatsastuksessa kokeilla nimenomaan maastossa.

Mutta voisiko olla myös siitä kiinni, että 20v sitten olit 20v nuorempi? Mä en ainakaan nyt maastoilis samoilla hevosilla onnellisena ja rennosti (tai ollenkaan) kuin 20v sitten.

Lähettäjä: Abcd 
Päivämäärä:   19.9.26 22:16:20

Tsekatkaapa Instagramista maastomopo. Oikealla koulutuksella ja rohkealla ratsastajalla saa myös siitä hieman haastavammasta maastoiltavasta oivan maastomopon

Lähettäjä: Qdf 
Päivämäärä:   20.9.26 00:59:28

Kaikki minun kouluttamani ovat olleet (paitsi yksi kilahtelija). Tosin niiden hinta on ollut 20 000€+. Ovat menneet helposti kaupaksi, kun osaavat hyvin perusasiat kouluun, esteille ja kenttään.

Lähettäjä: Tp 
Päivämäärä:   20.9.26 11:13:31

On ja niillä on tosiaan sinne maastoon lähdettävä, että tottuvat liikenteeseen.
Aran liikuttajan kanssa hevonenkin voi sellaiseksi muuttua.

Lähettäjä: Putteloinen 
Päivämäärä:   20.9.26 11:16:49

Raviuraa tehneet ja raviin treenatut hevoset ovat useinkin vallan toimivia maastossa. Sielläpä niillä monesti ajellaan ja mennään selastä käsin yksin/porukassa.
Toki ei aina.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 12:04:14

Aloittaja täällä

Ei johdu millään tavalla siitä että pelkäisin maastoilla hevosen kanssa vaikka ikääkin tullut lisää. (Nyt 36v)
Hevoset ovat kyllä olleet maastovarmoja mutta sellainen tietynlainen rentous on näiltä kaikilta enemmän ja vähemmän puuttunut. Tarvinneet jossain määrin tukea ratsastajalta.

Tämä minun n.20 vuotta sitten oleva hevonen oli nimenomaan lämppäri, pieni ja pyöreä ponimainen.
Ja mitä mainioin maastoheppa ja selkään voisi laittaa kenet vain. Oli kyllä energinen ja tykkäsi vauhdista mutta ikinä ei käsistä lähtenyt ja samalla lenkillä tosiaan voisi vetää kiitolaukkaa ja mennä pitkin ohjin takaisin käynnillä kotiin. Aivan mahtava hevonen siis! :)

Vuosia minä olen kisannut ja valmentautunut paljon kahdella hevosella ja se on ollut se mitä olen halunnut. Nyt ehkä viimeiset pari vuotta olen alkanut kaipaamaan vastapainoksi sellaista rennompaa menoa ja vain yhdellä hevosella valmentautumista ja maltillisempaa kisaamista.
Näillä nykyisillä hevosilla se rento maastoilu ei vain onnistu, hevosten luonteen vuoksi.
Toisen voisin myydä ja ostaa sen lupsakan maastohevonen tilalle.

Olen tässä jo selaillut lämppäreitä :D kallistunko osittain takaisin niihin

Lähettäjä: Gram 
Päivämäärä:   20.9.26 12:07:26

"Näillä nykyisillä hevosilla se rento maastoilu ei vain onnistu, hevosten luonteen vuoksi."

Eli mitä ja miten on koulutuksellisesti yritetty tehdä sen eteen, että maastoilu onnistuisi?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.26 12:08:22

Olen harkinnut maastoiluhevosen ostamista myös. En ole ratsujen hinnoissa enää oikein mukana niin paljonko tällaisesta pitää varautua maksamaan? Eli ns. pomminvarma tätihevonen joka ei turhia kattele. Hevonen on kuitenkin hevonen, säikähtää saa.
Mulle riittää, että on kolme hyvää askellajia ja jarrut toimii. Kiitolaukkailut on taaksejäänyttä elämää, pääasiassa maastoilu rauhallista kävelyä ja ravia joten pikkuvikaisetkin kävisi.
Löytääkö tällaista mistään ja millä rahalla, jos haluan, että hevonen on ratsurotuinen (myös isot rotevat ponit, ratsusuokit, muut kylmäveriset käy)? Vai pitääkö tyytyä ex-ravureihin?

Lähettäjä: F/W 
Päivämäärä:   20.9.26 12:22:31

Olisin sanonut saman esimerkin! Olen seurannut varmaan ekasta hevosesta asti ja aina kaikista vaan tulee maastomopo oli se sitä alkuun tai ei.

Lähettäjä: Abcd
Päivämäärä: 19.9.26 22:16:20

Tsekatkaapa Instagramista maastomopo. Oikealla koulutuksella ja rohkealla ratsastajalla saa myös siitä hieman haastavammasta maastoiltavasta oivan maastomopon

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   20.9.26 12:33:36

Sopiva luonne ja temperamentti, koulutus ja hyvähermoinen ratsastaja, siinäpä se resepti. Olen tavannut joitakin sellaisia ratsastajia, jotka eivät esimerkiksi laukkaa ikinä, edes maneesissa tai kentällä. Sanovat vaan, että eivät he halua laukata. Silti tykkäisivät maastoilla pitkin ohjin ja rennosti. Mutta kun hevosen selkään menee, on aina mahdollista että päätyy laukkaamaan tai hyppäämään, varsinkin maastossa. Eikö silloin kannattaisi harjoitella niitä edes sen verran, että on edes auttava mahdollisuus pärjätä jos hevonen vähän pyrähtää tai hypähtää?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 12:48:00

Gram// parisen vuotta olen enemmän ja vähemmän yrittänyt varsinkin tätä toista (jonka kanssa en enää aktiivisesti kisaa/valmentaudu) yrittää saada tottumaan ja rentoutumaan siihen maastoiluun.

Joo maastoilu kyllä onnistuu ja turvallisesti päästään aina kotiin siitä ei ole kiinni. Mutta kuten joku tuolla yllä jo kirjoitti omasta hevosesta että se rentous hommasta puuttuu niin sama meillä. Hevonen ei ole rento vaan koko ajan vähän kuin varuillaan. Meillä vielä hyvät maastot joissa ei paljon edes vastaantulijoita tai muita yllätyksiä liiemmin ole.
Olen kokeillut hoitaa kaikki liikutukset jonkin aikaa pelkästään maastossa jos olisi siitä kiinni mutta ei vaikutusta. Myös pari muuta ratsastajaa olen saanut kyytiin sillä ajatuksella että jos "vika" on minussa, mutta se jännitys siltin siellä hevosen kehossa on.
Ollaan menty alkuun lyhyttä ja tuttua samaa reittiä että jos oppisi siinä rentoutumaan.
Kaverin kanssa ehkä inan rennompi mutta kyllä silloinkin on sellainen valpas ja katselee koko ajan ympärilleen. Ja minä liikutan pääsääntöisesti yksin hevoset, joten pitää pystyä lähtemään sinne maastoon myös yksin rennoin mielin.

Tämä hevonen myös herkästi tarhassa ollessaan jää kyttäilemään asioita, ja sellainen samainen jännittynyt olemus. Esim. jos jossain kauempana vaikka menee joku ihminen joka käyttäytyy jotenkin poikkeavasti (esim lapsi vaikka jotain tutkiin tienvarressa kyykkien) niin joo muutkin hevoset saattaa sitä katsoa että mikäs siellä mutta eivät missään nimessä jää sitä sen kauemmin ihmettelemään mutta sitten tämä yksi, katsoo niin pitkään jännittyneenä että menee näkyvistä tai jostain saattaa mennä kierroksillekin että alkaa puhisemaan ja juoksemaan.

Olen epäillyt mahaongelmia ja muutenkin että onko jostain kipeä joten tutkittu klinikalla. Kaikki sen puoleen ok.

Toinen hevosista läheisriippuvainen joten sen vuoksi maastossa yksin erittäin huolestunut ja jännittynyt. Ja omaa laiskuuttani en ole jaksanut lähteä sen kummemmin kouluttamaan koska liikutus tapahtuu lähinnä kentällä ja loppukäynnit sitten maastossa mistä näköyhteys koko ajan muihin. Maastossa käydään kunnolla kerran viikossa kaverin kanssa joko ratsain tai taluttaen.

Lähettäjä: Kati 
Päivämäärä:   20.9.26 12:58:48

Lähtökohtaisesti mikä tahansa ravuri on oiva maastopeli.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 15:36:41

Mun kokemuksen mukaan ravurit ovat lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin hyviä maastossa. Monesti ovat tottuneet kiertämään rataa eikä mitään muuta. Ajettu vaan vauhtia ja luonnekin on menevä. Ravurit eivät ole olleet rentoja tai mukavia maastossa vaan nopeita reagoivia sähikäisiä jotka haluaa aina vaan mennä kovaa halusi kuski sitä tai ei. Sama kokemus on monella mun tutulla.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   20.9.26 18:09:02

Piste: on eri asia puhua jostain koko uransa ratatallilla asuneesta ravurista kuin maaseututallilla olleesta. Suurin osa mun tuntemista ravureista, niin lämpöisistä kuin suomenhevosista on hyviä maastoheppoja kun ei niillä muuten voisi ajaa treeniajoa metriäkään kun joka lenkille pitää lähteä kotipihasta autotien kautta. Meillä on täällä hyvät maastot. Niitä samoja teitä kulkee ravurit, ratsut, koiranulkoiluttajat, sauvakävelijät, mönkijäkuskit, maastopyöräilijät, marjastajat, talvella hiihtolatu kulkee vieressä. Hirvet, kauriit, ketut, metsäkanalinnut, jänikset ja rusakot on yleistä maastoiluseuraa Ja tosiaan maastoon on mentävä autotietä pitkin. Ainoa ylimääräistä "säpinää" ravureissa aiheuttanut asia vuosien varrella on ollut mun jo edesmennyt kimo poni....

Kyllä hevosen perusluonne tekee osittain hyvän maastoiluhevosen. Jos hevonen on jo syntyjään arka, epäluuloinen, Hevosurheilun muinaista kolumnia lainaten syntyessään säikähtänyt ei siitä välttämättä tule koskaan rentoon maastoiluun sopivaa kaveria. Ja toisaalta hyvin energinen, reipas, malttamaton on myös kaikkea muuta kuin rentoon maastoiluun sopiva kaveri vaikka olisi 100% pomminvarma. On kokonaan oman keskustelunsa aihe kuinka ratsuhevoset on muuttuneet esimerkiksi 80- luvulta.

Lähettäjä: Päivi 
Päivämäärä:   20.9.26 18:19:05

Voi olla osittain sitä emää olen rentoja rohkeita ratsastajia. Hevonen on ratsastajansa peili.

Lähettäjä: Ruuna 
Päivämäärä:   20.9.26 18:20:47

Ex-ravuri lämppärit on olleet melkein järjestäen parhaita maastoilukavereita. Kyllä, saatetaan mennä kovaa, mutta eivät säiky mitään, jarrut löytyy ja osaavat jopa seistä tasan paikallaan kun pysähdystä on pyydetty.

Nykypäivän urheilullisemmasta suomenhevosesta on taas löytynyt niitä kamalimpia maastokavereita. Kaikkea säpsytään, jarrut katoaa... Yksi jopa kerran hyppäsi ojan yli peltoon kun auto pysähtyi risteyksessä ja auton automaatti sammutti - ja sitten käynnisti moottorin. Jeesus.

Lähettäjä: Tsuitysait 
Päivämäärä:   20.9.26 22:30:41

ähettäjä.
Päivämäärä20.9.26 15:36:41

Mun kokemuksen mukaan ravurit ovat lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin hyviä maastossa. Monesti ovat tottuneet kiertämään rataa eikä mitään muuta. Ajettu vaan vauhtia ja luonnekin on menevä. Ravurit eivät ole olleet rentoja tai mukavia maastossa vaan nopeita reagoivia sähikäisiä jotka haluaa aina vaan mennä kovaa halusi kuski sitä tai ei. Sama kokemus on monella mun tutulla.

Höpöhöpö taas.

Lähettäjä: Kati 
Päivämäärä:   20.9.26 22:33:09

"Monesti ovat tottuneet kiertämään rataa eikä mitään muuta."

En tiedä yhtään ravuria, jota treenataan vain radalla. Sinne mennään silloin tällöin hiitille, mutta varsinainen treeniajo tapahtuu ihan muualla.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   20.9.26 22:53:08

Ruuna: just tuollainen "helikopteri" käytös on kaikkea muuta kuin mukavaa. Ei hevosen tarvitse pystyynkuollut olla. Tottakai jos tapahtuu jotain yllättävää tai outoa hevonen saa reagoida. Se on vaan normaalia. Mutta se mitä tapahtuu kun koira yhtäkkiä tulee jalkoihin räkyttämään, miten hevonen reagoi. Säpsähtää ja tarjoaa koiralle takasta kuten mun edesmennyt suokki vai ryöstääkö paniikissa karkuun? Rauhoittuuko säikähdyksen jälkeen vai jääkö paniikki päälle? Tai jos lenkin varrella näkyy jotain outoa kuten naapurin kattoremontti, ukot keikkumassa katolla. Toteaako hevonen pienen tuijotuksen ja tuhinan ja puhinan jälkeen että aha, siellä ne katolla keikkuu ja matka jatkuu vai tekeekä hevonen 180 asteen käännöksen ja pötkii kiitolaukassa pakoon? Tai jos ei pakene jää paikalleen jumimaan, hyppimään pystyyn kuten yhden kaverin hevonen tekee kun näkee jotain epäilyttävää? Tottakai hevonen suhtautuu epäluuloisesti tai jopa pelkää uusia, outoja asioita mutta kun moni nykypäivän herkkis tuntuu stressaavan, arkailevan ja pelkäävän jopa ihan jokapäiväisiä asioita joita sen arkisessa elämässä näkee ja kuulee koko ajan. Mikä yhtäläisyys lie mahavaivojen ja nykyään halutun sähäkkyyden ja reaktiivisyyden välillä?

Kati: noinhan se on, jossain kaupungissa olevalla ratatallilla saatetaan ajaa rataa ympäri mutta suurin osa ravureista asuu muualla. Ja vaikka ravitallilla olisi oma harjoituslenkki se on enemmänkin maastolenkkityylinen kuin ravirata.

Lähettäjä: Kkk 
Päivämäärä:   20.9.26 23:11:11

Lämpöset ja eestinhevoset on kyllä ihan loistavia maastohevosia

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.26 23:30:00

Täällä myös yksi kokemus että lämppärit ihan mahtavia maastopolleja.

Suokit ja puokit olleet minulla niitä joiden kanssa maastoilussa ollut enemmän "ongelmia". Osalla se pelko jää päälle. Hyvä päisellä hevosella, joo saatetaan toki ensin säikähtää jotain asiaa ja sitten katsotaan että mikä se oli, jaa joku kissa vain hyppäsi puskasta, matka jatkuu.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   20.9.26 23:51:03

Kun vielä ratsastin (15-20 v sitten), parhaat maastohevoset olivat lämminverisiä ravureita, sekä entisiä että silloin edelleen treenissä olleita, ja nuoria ravurisuokkeja oli myös. Varmaan on paljon tottumisestakin kiinni. Jos ratsastetaan pääasiassa maneesissa tai samalla tutulla kentällä, ei siinä maastovarmuus pääse kehittymään.

Lähettäjä: Ade 
Päivämäärä:   21.9.26 00:34:32

Jotenkin ihana lukea useammalta että lämppärit ovat olleet niitä parhaita maastoratsuja. Se kun on yleensä rotu jota väheksytään raviuran jälkeen.

Niin on ihan mahtavaa että nämä ovat olleet myös jollekin muullekin niitä parhaita maastoratsuja sillä samat kokemukset myös minulla.

Lähettäjä: Oho 
Päivämäärä:   21.9.26 02:59:07

En tiedä yhtäkään hyvää maastoratsua ravureista! Lämppärit olleet säikkyjä eikä yksin ole pystynyt lähtemään mihinkään, kaverinkin kanssa jännittyneitä. Suokit taas semmoisia jyriä ja jarrut kadoksissa, hermostuneita kaahottajia.

Missä ihmeessä ne muka hyvät exravurimaastohevoset on??

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.26 08:17:58

Mun kokemuksen mukaan ravurit ovat lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin hyviä maastossa. Monesti ovat tottuneet kiertämään rataa eikä mitään muuta. Ajettu vaan vauhtia ja luonnekin on menevä.

Sulla on rajallinen kokemus ja tieto. Ei ne vain radalla juokse, suuri osa käy ennen kilpailuikää radalla vain paristi tutustumassa paikkaan. Urheiluhevosia ne kyllä ovat eli jos odottaa pystyynkuollutta niin sitä ne ei ole. Mutta kaikkeen tottuneita, toimivia maastoilijoita ne useimmiten ovat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.26 08:25:24

Mun kaikki hevoset ovat olleet maastovarmoja ja mukavia maastoilla, niitä yhdistää se, että ne on valittu hyvän perusilmeen perusteella ja niitä on raahattu maastossa paljon. 4 eri ikäistä ja sukuista puokkia ja yksi täykkäri. Lisäksi on yksi puokki, jota ei ole valittu hyvän ilmeen perusteella, joka on epäluotettava ja arvaamaton. Sekin on oppinut tykkäämään maastoilusta ja menee siellä nykyään tosi kivasti kun on seuraa. Se selviää tätä nykyä tarvittaessa yksinkin, mutten halua tehdä maastoilusta sille epämiellyttävää, joten seurassa mennään sen kanssa. Meillä on hyvät maastot ja aina maastoseuraa tarjolla, auttaa paljon.

Lähettäjä: Piste 
Päivämäärä:   21.9.26 09:02:54

Liputan kanssa ex-ravureiden (lv) puolesta, moneen tottuneita ja nöyriä luonteeltaan. Fiksuja myös käsitellä. Vauhtia saattaa olla mutta tosiaan käsissä pysyvät eivätkä turhia jää kyttäilemään tai jos kyttäävät niin pääset siitä kyllä nopeasti ohi.

Ex ravuri suokit olleet vähän sellaisia jyriä ja kovapäisempiä. Ja tämä siis vain minun kokemus, noin kymmenestä eri ex-ravurista.

Lähettäjä: Tiistai 
Päivämäärä:   21.9.26 09:07:22

Luomajärven hevostilalla maastoillaan ja osa on myynnissäkin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   21.9.26 09:25:20

Allekirjoitan myös tuon, että monet lämppärit ovat luonteensa puolesta hyviä maastoratsuja, mutta on niissä poikkeuksiakin. Olen tavannut sellaisia, jotka eivät lähde kotipihasta minnekään sekä sellaisia, jotka ovat uskomattoman klohmuja ja kömpelöitä metsässä, kun ei niitä ole siellä treenattu.
Ainoa hevonen, jolla on käytetty polvisuojia oli lämppäri. Ekalla metsäpolulla ymmärsin miksi, oli polvillaan vähän väliä. Mentiin sitten tavalliselle tielle, siellä liikkui ok, paitsi halusi laukata koko ajan, siksi oli raviura katkennut :)

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   21.9.26 09:47:19

Molemmat mun kisahevoset (koulua toinen vab ja toinen PSG) maastoilevat oikein hyvin ja rennosti, kävelevät pitkin ohjin ja voi laukata ns täysiä. Voi mennä yksin ja porukassa. MUTTA molemmat olen tehnyt sinne maastoon itse! Toinen kyttäsi alkuun kaikkea ja toinen keuli joka toisessa mutkassa, kun halusi kotiin tai toiseen suuntaan kuin minä. Vuosi meni molempien kanssa, keulijan kanssa tais mennä vähän kauemmin ja nyt ovat lähes maastovarmoja. Se on paljon kyllä satulan päältä kiinni se maastoilu ja ei anneta periksi! Keulija oli oppinut edellisessä paikassa, että jos tilanne ei häntä miellytä niin pois pääsee rettelöimällä.

Jos haluat ns pystyyn kuolleen valmiiksi, niin joku paljon maastoiltu vanhempi hevonen, eestinponi tai issikka?

Lähettäjä: Assi 
Päivämäärä:   21.9.26 09:59:22

Omastani omen huomannut, että maastovarmuus voi riippua myös ratsastajasta.

Lähettäjä: minna 
Päivämäärä:   21.9.26 13:10:08

Mulla kans erittäin hyvä lv maastohevosena, myös kentällä. Sen kanssa on ajettu ja ratsastettu maastossa jo raviuran aikana. Eivät tosiaan vaan rataa kierrä.
Yksilöitähän noi hevoset on.

Lähettäjä: Ei enää 
Päivämäärä:   23.9.26 00:07:53

Älveistä en tiedä, mutta suokkiravurit ovat olleet ihan prseestä. Stanallisia jyriä ja ryöstämään pyrkiviä eikä todellakaan voi mistään rennosta maastoilusta puhua. Kovin ovat olleet jännittyneitä eikä kävelystä ole tietoakaan. Kaikkea muuta kuin arkojen hevosia. Raviin kun pääsevät niin siinä ei auta kuin toivoa parasta.

Lähettäjä: Ennen 
Päivämäärä:   23.9.26 11:36:08

Tämä taitaa olla monen tekijän summa. Ennen muinoin oli monella ohjeena että nuorella ratsulla mennään ensimmäiset vuodet lähinnä maastossa. Silloin oli myös hyväksyttävämpi sellainen ajatus että hevosten kanssa sattuu kaikenlaisia onnettomuuksia. Jalostuksessa on pyritty reaktiivisempiin hevosiin. Maastoja oli käytettävissä paremmin, eikä joka puskassa ollut jotain metsätien käytöstä kiukuttelevaa kylähullua. Ja tietysti kun oli paljon niitä maastoiluun tottuneita hevosia, nuorille hevosille oli joka tallilla kaveriksi se pomminvarma vetohevonen näyttämässä mallia. Sitten on tietysti se että hevosten liikuntamäärät on nykyisin olemattomia. Ennen oli ajatus että hevonen joka tekee tunnin kentällä töitä, on käytännössä levossa oleva hevonen. Nyt se sama työmäärä on jo asenteissa paljon liikuntaa. On aivan eri tilanne käyttää maastossa hevosta joka tekee 4h töitä päivässä, kuin sellaista jolla yleensä mennään kevyitä tunteja kentällä 3 kertaa viikossa. Minulla on vähän ikävä niitä aikoja kun oli ihan tavallista lähteä 10 ratsukon porukalla maastoilemaan, eikä siinä yleensä ollut mitään ihmeellistä hässäkkää. Joku porukassa saattoi vähän innostua laukatessa, mutta kun muu lauma ei lähtenyt siihen mukaan niin sekin rauhottui nopeasti. Toisaalta jos miettii niitä kaikkia onnettomuuksia joita kaveripiirissäkin aina silloin tällöin tapahtui hevosten kanssa, niin eipä nyt enää olekaan niin ikävä niitä aikoja.

Lähettäjä: Evil 
Päivämäärä:   23.9.26 11:38:50

Hyvät maastohevoset tehdään, ei ne vain "synny" itsestään.

Lähettäjä: Napsu 
Päivämäärä:   23.9.26 11:51:59

” Mutta miten tehdään rento maastohevonen? Usein kuullut sanottavan että kyllä hevosen kun hevosen saa totutettua maastoon siten että se on molemmille mukavaa.

Jos on jo varsasta asti sellainen valpas ja energinen herkkä luonne mitä minun yhdellä hevosella. On tosiaan varsa aikana jo paljon taluteltu maastossa.

Nyt aikuisena hevonen toki on liikenne ja maastovarma mutta rento se ei vieläkään maastossa ole. Ei lähde käsistä tai tee muuta typerää mutta sellainen rentous puuttuu koko hommasta. Tunnen selkään kun hevonen on sellainen valpas ja hieman jännittynyt. Maastoillaan kuitenkin säännöllisesti vaikka se ei ehkä mukavaa kummallekaan ole. Taluttaen on kyllä rento, ja vähintään toinen maastokerta viikossa onkin taluttaen”

Tähän pätee hyvin se, että ei se määrä vaan se laatu. Hevosta täytyy osata lukea ja aloittaa niin, että tekee vain sen verran, missä hevonen pystyy rentoutumaan ja lähteä siitä.
Jos on jo oppinut nuorena, että se maastoilu voi olla stressaavaa niin siinä on vain isompi työ korjata se aikuisella hevosella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.26 12:18:13

Minullakin viimeisimmät kokemukset maastoilusta on nimen omaan lämppärin kanssa, ja sen kanssa olisin voinut mennä melkein minne vaan. Oli kyllä reipas ja vilkas hevonen, mutta pitkällä ohjalla teputti nätisti käyntiä. Säikähdykset olivat pääasiassa sellaisia pieniä kavahduksia, eikä se kyllä yleensä mitään tuijotellut. Pari muutakin pomminvarmaa lämppäriä tunnen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   23.9.26 12:46:50

YouTube, myyvät pääasiassa varsoja. Miksi myisivät hyvän maastohevosen?

Lähettäjä: k 
Päivämäärä:   23.9.26 14:25:33

Napsu, mitä besserwisseröintiä :D
"Tähän pätee hyvin se, että ei se määrä vaan se laatu. Hevosta täytyy osata lukea ja aloittaa niin, että tekee vain sen verran, missä hevonen pystyy rentoutumaan ja lähteä siitä."

Jos hevonen on perustemperamentiltaan valpas, huolestunut ja virittynyt, ei se siitä muutu rennoksi maastomopoksi vaikka kuinka pitäisi sen aina mukavuusalueellaan tallin pihassa ja liikkuisi siitä metrin viikossa enemmän maastoon päin.

Siinä on ihan syynsä, miksi maastoilutallien hevoset eivät ole moderneja puoliverisiä, eikä sinne jokainen suomenhevonenkaan sovellu.

Mulla on ollut täydellisiä maastoiluhevosia Irlannista ja Englannista ostetut täykkäriristeytykset, ne ovat olleet harrasteratsastajalle sopivan rohkeita, selväpäisiä ja kierrokset ei ole koskaan jääneet päälle. Mutta ei nämäkään ihan joka tädin hevosia ole nopeutensa takia, ja nykyään kun olen vanhempi, maastoilen pääasiassa vain eestinponilla.