|
Lähettäjä: Niin
Päivämäärä: 20.9.26 15:43:51
Sarkasmia sarkasmia. Et tiedä taustastani yhtään mitään, niin ei kannata sanoa enempää.
Jokainen hevonen on yksilö ja ansaitsee tulla huomioiduksi ja rakastetuksi omana itsenään. Tavallista hevosta ei mun silmissä edes ole. Asiakkaat vaan eivät halua ratsastaa hevosella joka on liian huono, liian kapasiteetikas, liian hidas, liian nopea, liian reaktiivinen, liian vanha, liian nuori. Asiakas ei halua ratsastaa ponilla, suomenhevosella, puoliverisellä, arabilla, risteytyksellä. Asiakas ei halua ratsastaa estesatulalla, eikä koulusatulalla eikä.. Niin tämän päivän asiakasta on aivan mahdoton miellyttää millään lailla. En ole onnistunut löytämään yksisarvisia. Asiakas haluaa, että hevoset on vapaana laumassa, mutta haluaa että hevonen on yksin, että se ei katsele kavereiden perään.
Asiakas ei siis arvosta laumaelämää, tiettyä sovitettua hyvää varustetta, pienryhmiä, sitä että hevoset eivät tee liikaa töitä jne. Ainakaan niin paljon, että siitä voisi vielä maksaa.
Me tehdään tätä ainoastaan, vain ja ainoastaan siksi, että on vielä ehkä noin neljä ihmistä, jotka arvostavat näitä sellaisena kuin ne ovat. Ja koska jostain kumman syystä meidän hevoset tykkää tehdä kavereidensa kanssa yhdessä hommia ja tämä on niille yhdenlainen tapa hengata ja liikkua kimpassa ja viihtyä. Ja tämä on se syy, miksi voisin myydä hevosen ratsastuskouluun itse. Hepat nauttivat paljon enemmän selkeästä viikkorytmistä ja yhdessä tekemisestä kuin yksin tekemisestä yksäreinä ja kilpahevosina.
Todellisuus on se, että mietin tosi tarkkaan, missä se raja kulkee, että tässä on järkeä, koska pääasiassa rahoitan muiden ihmisten harrastamista, eikä toisinpäin. Mutta ratsastuksen opetus tulee varmasti kuihtumaan olemattomuuteensa ja eläimistä vieraantumiseen ajan myötä, siltä se tuntuu.
|