|
Lähettäjä: operoitu
Päivämäärä: 14.9.26 19:43:55
"Lähettäjä: K
Päivämäärä: 14.9.26 18:05:29
Ei kai kenenkään häppärit ole niin ole isot että leikellä pitää."
Mihin perustat tuon väitteesi?
Häpykarvat lyhyeksi, joillakin auttaa kun poistaa juurineen. Höylätty hiertää monia joten joko lyhyt sänki tai sitten juurineen pois.
Jos sisemmät häpyhuulet tursuaa ja hankautuu sen takia, niin pitää olla linolaa tms ja kunnolla istuvat alushousut, pikkikset ei siis saa yhtään seilata ja hiertää vaan ennemmin jotkut maxi-malliset jotka istuu tiukasti päällä, väljyyttä ja seilaamismahdollisuutta ei yhtään.
Ja jos mikään muu ei auta, niin sitten labiaplastia. Mutta tähän pitää valita osaava tekijä, eli gynekologi, joka on näitä operaatioita ennenkin tehnyt. Ei plastiikkakirurgia joka vain leikkaa tursuavat osat pois ja tikkaa reunat. Ei missään nimessä sellaista!!
Minulla on lapsesta asti ollut litteät ulommat häpyhuulet ja niihin verrattuna todella isot sisemmät häpyhuulet. Kaikkeni tein ja lopulta lähti järki kun totesin, ettei tässä ole mitään järkeä että pidemmän pyöräilylenkin jälkeen olen kipeä ja joudun seuraavan päivän vain olemaan sohvalla jalat levällään mekko päällä ilman alkkareita.
Operaatio tehtiin yleisanestesiassa eli nukutettuna. Tuosta on nyt aikaa monta vuotta ja olen ollut tyytyväinen siihen että operaatiossa kävin. Toisaalta mietin, että miksi en mennyt jo aiemmin, mutta toisaalta olen tyytyväinen etten mennyt aiemmin, koska eniten minua hirvitti lopputulos joten jos olisin mennyt jo 10 v aiemmin, en tiedä kuka olisi sen tehnyt ja millä tekniikalla, että olisiko silloin vain leikattu ylimääräiset pois naps vain, siitä tullut kamalat kuroumat ja loppuelämän ongelmat. Eli hyvä kun odotin niin kauan että oli olemassa joku osaava, joka säilytti häpyhuulten alkuperäisen reunan.
Paraneminen oli karseaa ekan viikon ajan, en saanut mitään kipulääkereseptiä ja tikkejä oli paljon. Yritin kotona pärjätä pelkällä särkylääkkeellä koska mitään muutakaan en saanut, vaikka soitin kyllä yksityiselle ja kerroin olleeni leikattavana. Lääkärin kanssa en päässyt puheisiin, mutta hoitaja lässytti että "Juu! Jokainen on leikkauksen jällkeen aina kipeä! :) Mutta sähän voit laittaa vaikka leffan pyörimään ja ottaa päikkärit! :))". Muuten hyvä idea, mutta kun olin niin kipeä, että en ollut saanut nukuttua yhtään... Lopulta menin päivystykseen tuonne samalle yksityiselle jossa siis oli tieto minulle tehdystä leikkauksesta ja sain sieltä kovia kipulääkkeitä ja (nais)lääkäri oli aivan kauhuissaan, että miten on voitu jättää ilman kipulääkkeitä ja aivan varmasti tällaisen operaation jälkeen on kipeä!!
Kun sain vihdoin nukuttua, myös kivut hellittivät. En tarvinnut niitä kovia lääkkeitä kuin muutamana iltana ja loput vanheni kaappiin. Eli kannattaa vaatia ne kunnon lääkkeet eikä tyytyä siihen, että kirurgi sanoo että "en minä ole koskaan kenellekään lääkkeitä kirjoittanut eikä kukaan ole niitä tarvinnut". En tiedä oliko kyseiseltä lääkäriltä palanut luvat vai oliko kaikilla muilla potilailla valmiina kotona vahvempia kipulääkkeitä vai eikö kukaan muu muka oikeasti ole ollut operaation jälkeen todella kipeä. No, minä olin. Enkä kyllä ymmärrä, miksi edes anelääkäri tai kukaan muukaan ei minulle lääkkeitä kirjoittanut, vaikka jo sairaalasta kotiutuessani olin todella kipeä.
Mutta siis loppujen lopuksi olen onnellinen että kävin operaatiossa. On kyllä helpottanut. Vaikka alapäätä piti varoa kuukauden ajan, istumisen kanssakin piti siis olla varovainen ja pyöräillä en voinut enkä toki ratsastaakaan, niin lopputulos on ollut hyvä eikä hankautuvat häpyhuulet ole enää haitanneet.
Ja minulla tosiaan ei ole isot ja pulleat ulommat häpyhuulet suojaamassa sisempiä. Jos olisi, niin en usko että ongelmaa olisi ollut. Ei minun sisemmät häpyhuulet nyt niin valtavat olleet, vaan ongelman aiheutti lähinnä ne litteät ulommat huulet, joista ei ollut suojaamaan sisempiä.
|