Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 17:58:31

Haluan treenata ja kehittyä ratsastajana, olen aina halunnut, mutta huomaan, että otan aiheesta tällä hetkellä todella paljon stressiä.

Etsin itselleni hevosta ja huomaan, että kauhean laadukkaat ja pitkälle koulutetut eivät yhtäkkiä tunnukaan omalta jutulta. Ajattelen, että hienolla hevosella sitten pitää valmentautua ja kisata ja tehdä sitä ja tätä. Ajatus kuitenkin myös uuvuttaa jo näin kuvitelman tasolla. Minulla on jo stressaava työ, jossa on aikapainetta ja tulosvastuuta. En ehkä haluakaan samaa omaan harrastukseeni, vaikka niin olen tähän saakka kuvitellut.

Vastareaktiona olenkin alkanut selata vähän vaatimattomampien hevosten myynti-ilmoituksia. Niistä tulee jotenkin hyvä mieli. Ehkä minulle sopisikin paremmin kiltti ja lupsakka suomenhevonen, jolla voi tehdä monipuolisesti asioita senhetkisen jaksamisen mukaan? Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta minusta olisi myös lohdullinen ajatus, että jos hevonen on vaatimattomampi, kukaan ei "odota" minultakaan mitään. Saan mennä työpäivien vastapainoksi vaikka sienimetsään hevoseni kanssa eikä se kiinnosta ketään.

Onko tämä ihan hullu ajatus? Saako kukaan kiinni tästä? Aiheutanko itselleni vain pettymyksen, jos nyt lähdenkin harrastuksessani täysin päinvastaiseen suuntaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 18:07:37

Itsellä samat ajatukset, ihan vaan voisi harrastella fiiliksen mukaan ilman paineita. Aikanaan jo kisaelämäm nähnyt ja enää ei jaksaisi lähteä siihen rumbaan, mutta ei sitä ilman hevosiakaan osaa olla.

Lähettäjä: la 
Päivämäärä:   10.9.26 18:14:36

Harrastuksen ei pidä olla epämiellyttävää ja nk. pakkopullaa eli ajatuksesi tuntuvat täysin järkeenkäyviltä. Ja voihan sillä vaatimattomammalla suokilla sitten osallistua pikkukisoihin jos kisakärpänen sattuu puraisemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 18:19:53

Ostan vain niitä vaatimattomia hevosia ja jopa varsotankin. Sellaisella jos innostuu ja saa kisattua, on jo voittanut.

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   10.9.26 18:55:48

Minä ostin just tämmösen 5K "ei minkäänlaisen" hevosen. Vaatimaton, mutta ihan älyttömän kiltti ja kiva harrastehevonen. Olen ollut tyytyväinen.

Lähettäjä: Raikas 
Päivämäärä:   10.9.26 23:11:14

Ja voihan sitä käydä myös Ferrarilla vain postilaatikolla eikä omaapihaa pidemmällä. Tarkoitan, että mikäs pakko sen laatuhevosen kanssa on suorittaa, valmentautua ja kilpailla, voihan silläkin "vain" puskailla.

Toki monesti jalostettujen laatukopujen luonteet eivät ole sellaisia, että niillä olisi kovin rentouttavaa käydä sienessä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.26 23:17:00

Kuulostaa just hyvältä, osta joku söpö ja lupsakka ja karvainen polle ja mene sienimetsään seikkailemaan. <3

Lähettäjä: meillä 
Päivämäärä:   11.9.26 09:59:38

Minä aikoinaan kilpailin tavoitteellisesti kuuluisa verenmaku suussa. Hevonen loukkaantui ja kilpailut ja treenit jäi siihen. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta. Ostin uuden kilpahevosen joka loukkaantui niin pahasti laitumella että se jouduttiin lopettamaan. Jälleen joku kiskaisi sen maton jalkojen alta. En enää halunnut haaveilakaan kisoista tai treeneistä, vaan nyt teen kaikkea mukavaa ilman tavoitteita. Ottihan se aikaa niellä pettymykset ja menetykset, mutta nyt on kaikki hyvin ja harrastaminen mukavaa <3

Eli kyllä teet juuri niin kuin oma sydän sanoo.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 10:38:20

Se on niin eri asia jos on jo "saanut kaiken". Itse olen puskaillut aina kun ei ollut mahdollisuutta siihen kisatykkiin ja valkkuihin. Nyt vaihdevuosissa on ne muut ongelmat estämässä mutten siltikään lakkaa haaveilemasta kisaamisesta vielä kerran.

Lähettäjä: Hopoti hoi 
Päivämäärä:   11.9.26 10:48:15

Saman identiteettikriisi kävin läpi: Nuorena tavoitteellista ratsastusta, hieno heppa, sitten hepan terveysmurheet, uusi heppa, terveysmurheet, eteneminen tyssäsi ja enää ei ollut rahaa eikä etenkään halua upottaa niitä summia rahaa niin epätodennäköiseen asiaan kuin että heppa pysyisi terveenä. Sitten päädyin puskailemaan kylmäverinen kanssa ja hauskaa on ollut!

Lähettäjä: sek 
Päivämäärä:   11.9.26 10:51:54

Itse ostin hienon nuoren aikanaan ja oli kovasti tavoitteita. Myin silloiset hevoset pois kun eivät valmentajien mielestä olleet riittävän lahjakkaita tavoitteisiini nähden. Tuo varsa on nyt 15 v, todella luotettava ja rakas puskapolle. Käydään silloin tällöin kisoissakin humputtelemassa jos sattuu huvittamaan. Eli itselläni ne tavoitteet aikanaan saivat vaihtamaan hevosen, mutta ei se kilpaileminen ja menestyminen lopulta kiinnostanutkaan niin hirveästi, joten nyt se hieno kilpahevonen toimittaa sitä rakkaan pullaponin virkaa. Monesti olen miettinyt, että kyllä ne edellisetkin hevoset olisivat riittäneet omiin kykyihin aivan hyvin. Mutta toisaalta sitten olisi jäänyt tämän hevosen kanssa kaikki kokematta. Itse kipuilin aiemmin asian kanssa paljonkin ja mietin että hevonen meni ”hukkaan” harrasteratsuna, mutta olen päässyt yli näistä ajatuksista koska jos hevoselta kysytään, se on varmasti onnellinen näin.

Jos olet laadukkaisiin hevosiin tottunut, niin voi tehdä tiukkaa jollain aivan lahjattomalla jyrällä ratsastella. Itse ainakin turhautuisin, jos olisi iso homma saada hevonen edes suunnilleen oikeinpäin. Eli jos sinulla osaamista kuitenkin on, niin suosittelen ostamaan suht laadukkaan hevosen kuitenkin, jolla kultainen luonne. Sellaisia yksilöitä kyllä löytyy esim puokeista ja suokeista. Muiden mielipiteistä ei tarvii välittää vaikka menisitkin vain sienimetsään sen kanssa!

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.9.26 11:09:52

Me ollaan vanhennuttu yhdessä hevoseni kanssa, taivalta jo 23 vuotta.
Nuorena tytär kilpaili sillä esteillä, minä ratsastin koulua, jonkin verran valmennuksissa ja kisoissa, tasolla VaB, harjoituksissa VaA. Esteratsastus loppui tyttären muutettua ulkomaille, minä kävin vielä pikkuluokkia hyppäämässä ja joskus koulukisoissa.
Kilpaileminen loppui täysin n. 10v sitten, siitä lähtien ollaan vaan puskailtu. Tehdään kaikkea monipuolisesti, mutta ei enää rankasti, huomioidaan molempien terveys ja jaksaminen. Silti on kiva harrastaa puskissakin laadukkaalla hevosella, pienet maastoesteetkin hypätään vielä. Ja tunnetaan toisemme läpikotaisin, laikkine oikkuinemme :)

Lähettäjä: Tiina 
Päivämäärä:   11.9.26 11:15:31

Teet juuri sitä, mikä tuntuu sinusta hyvältä ja juuri sellaisella hevosella kuin haluat.
Pääasia on olla reilu hevoselle, ei vaatia liikaa tai sitten turhautua siihen, jos kuitenkin se tavoitteellisuus vie mennessään.
Selvitä nämä asiat ja myös se, kestääkö ympäristön paineen jos ympäristö on kovin nuttura kireällä.
Itsellä myös todella stressaava työ, enkä halua harrastuksesta enää stressiä elämään.
Tällähetkellä hevonen on puska ö- mutta mitä se mun kanssa tekee ja minä sen kanssa, tiedän ihan varmasti että se haluaa sen tehdä..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.26 14:04:11

Aloittaja tässä. Onpa tullut ihania vastauksia, kiitos!

"Se on niin eri asia jos on jo "saanut kaiken". Itse olen puskaillut aina kun ei ollut mahdollisuutta siihen kisatykkiin ja valkkuihin."

- Tämä on varmasti ihan totta. Minun kohdallani on enemmän niin päin, että nyt olisi taloudellinen mahdollisuus panostaa kisaamiseen ja valmennuksiin, joihin ei aiemmin ollut näin hyvät resurssit. Kuitenkin huomaan, etten ehkä jaksakaan sitä. Joudun jo työelämässä venymään ja juoksemaan tiettyjen aikarajojen puitteissa. En välttämättä edes haluaisi herätä viikonloppuaamuisin kisaamaan, vaikka niin kuvittelin.

"Jos olet laadukkaisiin hevosiin tottunut, niin voi tehdä tiukkaa jollain aivan lahjattomalla jyrällä ratsastella. Itse ainakin turhautuisin, jos olisi iso homma saada hevonen edes suunnilleen oikeinpäin. Eli jos sinulla osaamista kuitenkin on, niin suosittelen ostamaan suht laadukkaan hevosen kuitenkin, jolla kultainen luonne. Sellaisia yksilöitä kyllä löytyy esim puokeista ja suokeista. Muiden mielipiteistä ei tarvii välittää vaikka menisitkin vain sienimetsään sen kanssa!"

- Tässäkin on asiaa. Suomenhevonen voisikin olla sopiva, mutta laadukkaimmat myytävät ovat usein nuoria. Mietin, tulisiko sellaisen kanssa sitten paine viedä se laatuarvosteluun ja kasvattajakisaan ja joka paikkaan. :D

Toisaalta, näihinkin voisi sitten palkata ammattilaisen ja istua itse katsomossa nauttimassa tunnelmasta. Täytyy pohtia, voisiko se olla kohdallani vaihtoehto.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.9.26 14:52:24

Mulla on pihassa ferrari ja sen lapsesta näyttää tulevan vähintään lamborghini. Ferrarilla on nuorempana hankittu ihan kunnon tuloksiakin, mutta nyt ei vaan kiinnosta kuin humputella. Ja mikäs siinä.

"tulisiko sellaisen kanssa sitten paine viedä se laatuarvosteluun ja kasvattajakisaan ja joka paikkaan"

Tulee. Skipattiin just 3v laatarit kun kasvu aivan kesken, tästä tulee Iso. Ensi vuosi jää väliin, koska 4v suomenhevosen ei tarvitse hypätä ihmisen kanssa. Katsotaan sitten 5v mikä fiilis ja meininki, ferrarikin tehtiin vasta 5v laatarivoittajaksi