|
Lähettäjä: f.
Päivämäärä: 11.9.26 14:28:20
Sellaisiin ihmisiin näyttää opettajilla ja muilla ratsastajilla loppuvan ymmärrys, jotka haluaa koko ajan jotain enemmän, mutta ei kuitenkaan itse ole valmis tekemään sitä työtä tai etenemään niiden vaiheiden kautta, mitä siihen pääseminen vaatisi.
Esim. tallille kisoja katsomaan tuli tyttö, joka kertoi haluavansa tunneille ja kisaamaan. Samalla hän kertoi omasta taustastaan vähän sinnepäin ja päätyi itseään paljon kokeneempien ryhmään. Heti näki, ettei hän oikeasti ollut lähelläkään muiden tasoa. Siinä sitten vuosia ratsastaneet yrittivät tehdä omia harjoituksiaan, kun yksi ryhmästä ei osannut edes kunnolla keventää tai ohjata hevosta laukassa. Eihän muut silloin enää saaneet tunneista samalla tavalla irti.
Tyttöä yritettiin siirtää toiseen ryhmään, mutta hän sanoi, ettei mitkään muut ajat käy eikä hän halua pienempien tai kokemattomampien ryhmään.
Sitten hän halusi estevalmennukseen, ja taas ainoa hänelle sopiva aika oli kokeneempien ryhmässä. Muut hyppäsivät 60–80 cm, mutta tämä tyttö pelkäsi eikä saanut hevosta edes ristikolle. Hän sitten kierteli voltteja ympäri maneesia, ja kun hevonen lopulta oli menossa esteelle, niin itse ei ollutkaan menossa. Muut ehtivät saada ehkä yhdet hypyt siinä ajassa.
Sen jälkeen tyttö siirtyi kouluvalmennukseen. Ja taas paljon kokeneempien ryhmään. Sielläkään hän ei oikein ymmärtänyt opetuksesta mitään, oli jatkuvasti menossa eri suuntaan kuin muut ja pyöri muiden tiellä. Opettaja joutui selittämään ihan alkeistason asioita, eivätkä nekään oikein menneet perille. Ihan ratsastusradan perusreitit olivat hukassa, ei tiennyt mitä on asetus tai taivutus, ja tunnilla harjoiteltiin jo takareita, joista hän ei ymmärtänyt käytännössä yhtään mitään.
Kuulin sitten, kun opettaja puuskahti, että tämän perään soitetaan, ettei tarvitse enää tulla. Eikä tyttöä sen jälkeen enää koskaan näkynyt.
Se oli tavallaan harmi, koska tyttö itsessään oli ihan hirveän kiltti, ystävällinen ja hyväkäytöksinen. Mutta ikuisesti ihmettelen, miksei hänelle vaan sanottu suoraan, että nyt pitäisi joko mennä itselle sopivan tasoiseen ryhmään tai ottaa yksäreitä, jos haluaa päästä kokeneempien tasolle. Ja jos sopivien ryhmien ajat eivät sovi, niin sitten todeta suoraan, että valitettavasti tallilla ei ole tarjota sellaista ryhmää, joka sopisi sekä tasoltaan että aikataulultaan. Olisi ollut kaikkien kannalta paljon selkeämpää.
Sitten oli toinen tapaus, jossa yhden perheen tytöt katsoivat, että kun isompi tyttö pääsee kisatiimiin, niin heidänkin pitää sitten päästä heti. Ja vielä piti varmistaa, etteivät kaverit vaan pääse heidän edelleen. Vanhemmatkin lähtivät tähän mukaan, ja siitä tuli kyllä melkoista säätöä.
Puheissa poneja oli jo varattu ja kavereita alettiin savustaa pois tallilta, kun perhe koki olevansa jotenkin etusijalla ja paljon tärkeämpiä asiakkaita kuin muut. Heidän kertomuksissaan tallin omistaja suorastaan inhosi kaikkia muita ja suhtautui tähän perheeseen kuin omiin lapsiinsa.
Tytöille oli kyllä sanottu, että heidän aikansa tulee sitten myöhemmin ja että kisatiimiin pääsee, kun taidot ovat sillä tasolla. Mutta vanhemmatkaan eivät tuntuneet pystyvän hyväksymään tätä, koska heidän mielestään oli epäreilua, jos joku toinen pääsee ja heidän tytöt eivät pääse. Sitten sitä alettiin protestoida aiheuttamalla kaikenlaista harmia ilmapiiriin, rikkomalla välejä valheilla ja ties millä. Lopulta ilmoittivat vielä lähtevänsä toisen tallin kisatiimiin. No, eipä heitä sielläkään sitten näkynyt.
Näissä molemmissa tapauksissa jotenkin sama asia toistui: asiakas itse halusi haukata paljon isomman palan kuin mihin taidot ja valmiudet oikeasti riittivät, eikä halunnut edetä niitä samoja vaiheita pitkin kuin muut. Silloin väkisinkin aiheuttaa ylimääräistä vaivaa sekä muille asiakkaille että henkilökunnalle. Ei siinä ole mitään väärää, että haluaa kehittyä ja päästä eteenpäin, mutta jos ei suostu etenemään oman tasonsa kautta, niin aika hankalaksi se menee kaikille muillekin.
|