|
Lähettäjä: mama
Päivämäärä: 6.9.26 09:32:08
Se on ihanaa, tuulahdus ajasta, kun minä olin nuori.
Kiidetään pelloilla, joka sujuu hyvin. Hevoset eivät keuli, ja vauhti on niin kovaa, ettei edellistä edes saa kiinni. Itse ihan -70- luvun maasto-ohjeilla odotin aina, että edellinen lähtee jo laukkaan, ennen kuin päästin omani. Pysyvät hyvin käsissä.
Pari kertaa laukattiin metsätiellä, siinä jo vähän vanhaa hirvitti, kun ei nähnyt aina edessä olevaa.
Villisika kohdattiin, peuroja. Jännin oli kyykkivä marjastaja, se sai eniten huomiota hevosilta. Näyttäähän se vaanivalta.
Ruoka on peruskotiruokaa, mutta jos on autolla, voi ajaa lähelle Padasten kartanoon, siellä on sitten Michelin tähti ainakin ollut… että fine dining onnistuu. Ja voihan paremmat ihmiset asuakin siellä, ja tulla Tihuselle ratsastamaan.
Nälkäiseksi ei Tihusellakaan jää. Aamupala on riittävä viiden tunnin retkelle. Siin tulee n puolessa välissä tauko, ruoka tuodaan autolla metsään, hevoset päästetään vapaiksi ja usein ne menevätkin uimaan.
Ollaan oltu kuusi kertaa. Mukavaa porukkaa on osunut reissuun ja englantia on riittävästi.
Ratsastuksen tahdista voi neuvotella, jos haluaa iisimpää menoa, sekin yleensä järjestyy parin tunnin lenkille. Voi myös kärrytellä, jos mukana on lapsia tai muita, jotka ei ratsasta.
Vanha isäntä Martin pyynnöstä pitää myös muinaismaahiskierroksen. Me ratsastimme ja hän tuli uuteen kohteeseen autolla, opimme kuinka henkiolennot asuvat puissa, lähteissä ja esim tien risteyksissä. Tuli vähän mieleen Irlannin leprachaun jutut. Ei tietenkään sovi syvästi uskovaisille, vaatii tällaista free spirit ajattelijaa.
Jos haluaa kentällä työskentelyä, ollaan oltu myös kerran Torin kartanolla. Itsenäinen tunti, 25 e torinhevosilla. Sekin oli hauskaa. Torissa ei ole majoitusta, asuttiin Pärnussa silloin. Välissä on iso alpakkafarmi, jos haluaa taputella muutakin kuin heppoja.
Mutta kaikki pisteet Tihuselle, aina ollut hauskaa. Toki, kuten esittelyssä sanotaan, askellajit pitää osata ja olla rehellinen.
Pari kertaa osunut mukaan ihminen, joka selvästi joko tietoisesti tai ehkä ymmärtämättömyyttään väitti osaavansa ratsastaa, mutta ensimmäisessä laukassa jo tasapaino alkoi hyytyä. Kun reissu kestää pari tuntia, tulee väistämättä väsy. Menin tällaisen takana seuraavana kerran, ja ilman mitään yllätystä, hän putosi kesken laukan. Ei käynyt onneksi kuinkaan, mutta olin jo katsonut menoa jonkin aikaa, kun keventäminenkin oli selvästi epätahtista ja rankkaa…
|