Lähettäjä: :-) 
Päivämäärä:   4.9.26 16:41:39

Miten olette päässeet ratsastusjännityksestä yli? Vuosi sitten valmentaunut heb-hea tasolla, sen jälkeen siirtynyt ratsastamaan hevosella jonka kanssa kemiat ei toiminut. Tipuin todella useasti, hevonen otti jatkuvasti minulla lähtöjä, pukitti, veti päätä alassa ja otti sivuloikkia. Aloin ratsastamaan vuodenvaihteessa myös entisella ratsastuskoulu ponilla, joka on tosi osaava ja mielestäni mukava ratsastaa, mutta hän tekee välillä samaa eli ottaa lähdöt, pukittaa ja pistää pään alas. Tältäkin tullut pari kertaa tiputtua.

En ole nyt viiteen kuukauteen ratsastanut lähes ollenkaan. Käyn ratsastamassa 1-2 kertaa kuussa, vaikka minulla on nykyään puoliylläpidossa hevonen. Ratsastin yp hevosellani kerran ja heti tipuin sen verran pahasti että lähdettiin suoraan päivystykseen tikattavaksi.

En vain pysty ratsastamaan. Selkään nouseminen aiheuttaa paniikin, tuntuu etten saa happea ja itken. En ole laukannut nyt 3-4 kuukauteen kertaakaan, koska jo ravissa tuntuu että hevonen lähtee milloin tahansa käsistä.

Olen tässä aikana ratsastanut muutamia kertoja todella kilteillä, lähes pystyynkuolleilla hevosilla ja niiden selässä ollut aikalailla samanlainen olo. Eli edes onnistuneet ratsastukset eivät helpota jännitystäni ollenkaan.

Vuosi sitten tosiaankaan mikään ei pelottanut, vaikka silloinkin tipuin jonkun verran, koska koulutin yhtä ponia samalla. Mitä tälle voi tehdä? Muuta kuin vain ratsastaa, koska olen yrittänyt sitä ja se ei nyt auta kun käynnissäkin saan paniikin.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   4.9.26 17:00:19

En ole päässyt, joten jään seurailemaan.

T. Tätiratsastaja

Lähettäjä: la 
Päivämäärä:   4.9.26 17:35:07

Itse hyödynsin pelkotiloihin ja ahdistukseen perehtynyttä psykoterapeuttia. Sen jälkeen palasin satulaan niin että hevonen oli liinassa. Liinassa mentiin lyhyitä pätkiä kerrallaan ja kun itseluottamusta oli tullut lisää sen verran, ettei panikoinut satulassa, siirryin ratsastamaan "vapaana". Hevosista paras "terapeutti" oli omalla kohdalla tynnyrin mallinen suokkitamma, joka toki saattoi mennä kovaa, mutta oli aina hanskassa eikä loikkinut sivuille, pukittanut tai noussut pystyyn.

Tärkeimmät on ehkä siis a) henkinen puoli kuntoon terapeutin avulla ja b) hevonen, jonka kanssa pääsee samalle aaltopituudelle ja siten löytää taas luottamuksen.

Tsemppiä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.26 18:01:50

Ratsastamalla vain säännöllisesti.
Eka tippuminen helpottaa, huomaa ettei siinä kuole. Hyvät turvavarusteet tuo myös mielenrauhaa.

Lähettäjä: satulaanpalaaja 
Päivämäärä:   4.9.26 19:01:49

Tuo on varmasti todella raskasta, pelossa pakolla tekeminen on niin kuormittavaa. Kannattaa lähteä etsimään valmentajaa jonka kanssa pelkoa voi avoimesti käsitellä. Itse olen käynyt cwc istuntavalmennuksissa ja näihin kuuluu olellisena osana myös oman tunnetilan tiedostaminen. Itselläni auttoi laukka työskentelyssä kuumuvan hevosen kanssa kun ohjaaja huomasi että hengitin itse pintatasolla/jännitin tiedostamatta koko kroppaa mikä sitten siirtyi hevoseen. Mikäli valmentajaa ei löydy, pyydä joku kaveri mukaan tallille jonka kanssa voit avoimesti puhua miltä tuntuu niin et ole sen tunteen kanssa yksin. Usein hevonenkin rentoutuu kun pystyy äänen myöntämään oman tunteen sen piilottelun sijaan.

Yleisesti suosittelen myös keskittymään omaan hengitykseen ja siihen että se tuntuu mahassa asti- tämä itsessään viestii omalle mielelle ettei ole hätää.

Tuli myös mieleen Katariina Alongin, hevonen opettajani podcast, siellä oli muutama jakso missä oli hengitysharjoituksia. Hän myöskin vetää etävalmennuksia juurikin esimerkiksi jännityksen käsittelyyn (näistä itselläni ei ole kokemusta).

Voimia, toivottavasti pääset pelosta eteenpäin <3

Lähettäjä: Xx 
Päivämäärä:   4.9.26 19:10:44

Luotettava hevonen, joka ei pukittele ja yritä tiputtaa ratsastajaa + yksityistunnit valmentajalla, jolla kokemusta jännittävien ratsastajien auttamisesta

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.26 21:15:58

En mitenkään ja lopetin koko hevostelun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.26 22:58:49

Jännitys on lajissa pahin vihollinen kehitykselle, hevonen aistii sen eikä se helpota. Toisilla helpottaa esim itsellä ei helpottanut. Lopetin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.26 00:03:50

Ratsastuskouluun hoitamaan ensin, sitten kerrot sun peloista ja otat yksityistunteja päiväaikaan. Pikkuhiljaa siitä se alkaa purkautumaan. Näin sain oman jännityksen hieman helpottamaan.

Lähettäjä: HeliJ 
Päivämäärä:   5.9.26 13:20:55

Satulaanpalaajalla hyviä ajatuksia. Ja jätä sellaiset hevoset pois jotka tekee lähtöjä, pukittaa tms. Saatat tehdä tässä palveluksen myös hevoselle itsesi lisäksi. Jostain epämukavuudesta he tuolla käytöksellään kertoo ja se on sitten omistajan juttu selvittää sitä asiaa. Omaa terveyttä tai edes sitä itseluottamusta satulassa ei tarvitse asettaa alttiiksi vahingoittumiselle. Joskus kannattaa luottaa omaan intuitioon ja olla nousematta jonkun yksilön kyytiin. Minullekin on ratsutukseen välillä tuotu hevosia, mitkä on "ihan kilttejä, mutta tarvitsee teknistä osaamista lisää". Kun parin viikon tutustumisjakson jälkeen on itsellä tunne, että jotain tässä kyllä on, enkä halua selkään nousta..... niin onkin sitten selvinnyt kautta rantain, että no joo on se pystyy hyppinyt jne "mutta ihan vähän vaan"

Lähettäjä: :-) 
Päivämäärä:   5.9.26 13:55:43

Lisään tähän vielä, että en ole käynyt ratsastuskoulussa vuosiin. Minulla on valmentaja jonka kanssa ollaan purettu jännitystä ja yhdessä kohtaa se myös hieman helpotti, mutta enään ei edes valmentajan apu auta. Kaikki nämä hevoset ovat joko vuokrahevosia tai yp hevosiani, kiltit ollut lainassa kavereilta.
Hevosen käsittely ei pelota minua ja maastakäsin teenkin paljon kaikkea, vaikka on tullut murrettua varpaita, jalkaterää sekä saatu potku rintaan. Jännitys iskee vain ja ainoastaan ratsastaessa.Tällä hetkellä yp hevoseni on vasta perusratsutettu ja sitä viedään porukalla eteenpäin. Minä vaan itse jännityn selässä heti niin paljon että hevonenkin jännittyy ja vetää lähdöt. Toisella ratsastajalla ei tee sitä. Eli vika on nyt vain ja ainoastaan minussa