Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.8.26 18:52:47

Kumpaa ”asennetta” kannatat - vai et kumpaakaan? Vai tapauskohtaisesti/jotain muuta?

1. Harrastus on myös hoidettava velvollisuus, johon sitoudutaan. Kun on ilmoittauduttu kisoihin/treeneihin, sinne mennään. Vanhemmat tulevat menemistä omasta puolestaan. Harrastus on sitoumus myös muihin toimijoihin, eikä ole vain ja ainoastaan perheen sisäinen asia.

2. Harrastus on se mikä hoidetaan, kun on aikaa tai kun kotiasiat sujuvat. Harrastus- tai kisapäivä saatetaan perua myöhässäkin, jos jokin asia kotona hankaa. Esimerkiksi jos läksyt ovat unohtuneet, niin lapsi ei mene illan valmennukseen. Harrastus on palkinto lapselle.

Lähettäjä: Huomio 
Päivämäärä:   27.8.26 19:14:13

Jos hevonen on oma, se on velvollisuus hoitaa.
Jos puhutaan ratsastustunnista ratsastuskoulussa, se on oikeus ja palkinto.

Eli eläimet ensin, niiden hyvinvointi on tärkeintä. Kisat toki voi perua, siitä ei hevonen kärsi.

Lähettäjä: E 
Päivämäärä:   27.8.26 19:17:45

Vähän yhdistelmä. Harrastus ei koskaan mene koulun edelle (toki jos perjantaina ei läksyjä ole tehty ennen tuntia/valmennusta, voi joustaa sen verran että ne tehdään sitten viikonloppuna). Toisaalta harrastus on myös sitoumus ja tunneilta/valmennuksista ei luisteta vain sen takia ettei huvita tai sitten loppuu koko harrastus.

Meillä esim. oli aikanaan kun olin junnu 2000-luvun alussa kännykälle ehtona se, että hevoset hoidetaan huolella tai luuri lähtee. Ja läksyt piti tehdä ja koulu hoitaa huolella jotta harrastus sai jatkua. Ei tietenkään vaadittu kymppiä kaikesta, mutta omalla hyvällä tasolla piti suorittaa ja kotonakin tehdä osansa. Harrastus on aina "ekstraa" eli jotain mukavaa mitä voi tehdä kun velvollisuudet on hoidettu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   27.8.26 22:42:18

Kun mä ajattelen niin, että jos ratsastaja kisaa, niin kyllä pitää miettiä kans sitä hevosen omistajaa tai ratsastuskoulun pitäjää, että ei sieltä kisoista tai valkusta ihan yhtäkkiä voi olla poissa. Olisihan joku muu, sitoutuneempi voinut mennä hevosella. Jos on kimppakyydit suunniteltu ja kaikki. Ja jos tietyllä hevosella menee, niin sitoutuu myös valkkuihin ja siihem, että kävelyttää kisojen jälkeen.

Ei noista velvollisuuksista laisteta, vaikka jotkut läksyt olis jääneet väliin. Sitten niiden läksyjen kanssa diilataan toisella tavalla, mutta onko se ulkopuolisten syy? Ei ole. Jos taas oikeasti koulu pissii tai tulee joku isompi asia, pitää miettiä sitäkin, et mikä lapsen ”oikein toimimista” kannattelee? Edesauttaako ratsastuksen lopettaminen sitten hyviä asioita - vai tuleeko tilalle vaan sama (huono) asenne kouluun ja jotain huonompaa?

Lähettäjä: :: 
Päivämäärä:   27.8.26 23:13:10

Ymmärrän aloittajan pointin, ja tämä on vaikea kysymys. Riippuu niin lapsen iästä, luonteesta, koulunkäyntimenestyksestä, mikä lasta motivoi, jne.

Kaikenikäisten lasten tärkein asia on koulunkäynti, jo ihan lain perusteella (oppivelvollisuus).

Sitoutumista harrastamiseen voi harjoitella alakouluikäisen lapsen kanssa, eli kesken kautta harrastuksia ei lopeteta.

Sitten kun ne tärkeimmät harrastukset on löydetty, vanhemmat mielellään siirtyy tuohon harrastus on palkinto -linjaan, eli kallis harrastus ei jatku, ellei muut asiat elämässä suju.

Kyllä näitä voi käyttää limittäin, tärkeintä minusta on se, että niitä viime hetken perumisia ei tehdä. Kun se on ihan väärä oppi myöhempää elämää ajatellen. Sopimuksista pidetään kiinni, myös hankalissa tilanteissa, ja perumiset ym hoidetaan niin varhain kuin mahdollista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   27.8.26 23:15:49

Harrastus on mahdollisuus opetella sitoutumista, aikatauluttamista ja muita sensellaisia asioita. Ratsastustunnilla on perumisaika, jonka puitteissa perutaan, muuten mennään. Harrastusta ei kielletä rangaistuksena, vaan sitten järjestellään asioita niin, että kaikki onnistuu. Tai opetellaan pyytämään lisäaikaa tehtäviin tai tehdään minimimäärä vaikka sitten myöhään.