Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   24.8.26 18:50:42

Somessa ja sitten kuitenkin kohta se jo myydään ja hankitaan uusi tilalle.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   24.8.26 21:39:54

Minä en kutsu, vaikka rakas onkin. En myöskään koskaan käytä lauseita kuten " maailman parhain heppa " tms superlatiiveja, vaikka onkin mulle se ykkönen. Jotenkin naivia että aikuiset hehkuttaa omaansa somessa. Mieluummin luen arkirealismia, huumoria ja vähän höpsöttelyä. Joku poikkeuksellisen hyvä onnistuminen omalla tasolla tai huippupäivä on eri asia.

Lähettäjä: Ööh 
Päivämäärä:   24.8.26 22:37:34

No varmaan kun mun hevonen on ehdottomasti mun parhain ystävä ja suorastaan sielunkumppani. Kun se kuolee, kuolee osa minusta ja en todellakaan tiedä mitä teen sen jälkeen.
Minulla on myös toinen hevonen, toki nuorempi ja sen omistanut vasta muutaman vuoden ja tämän vanhemman kohta puolitoista vuosikymmentä eli side siihen ihan erilainen.

Btw täytän 30 ensivuonna eli call me weak or whatever mut tämä on mun elämäni hevonen ja tulen sitä rakastamaan ikuisesti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   24.8.26 23:36:28

Ei ole ihmisystavia. Rahalla saa uuden hevosystavan, kun edellinen kuolee.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   24.8.26 23:42:11

Jaa, no minulle omat hevoset ovat sieluneläimiä, ovat aina olleet parhaita lohduttajia elämän suruissa. Ei kissani tai koirani ole olleet hevosten veroisia. Koen yhteyttä hevosiin. Ei sitä muutenkaan voi selittää. Puolisokin tuppaa tulemaan kakkosena siinä hommassa, vaikka onkin pitkä-aikainen ja hyvä kumppani. Mutta en hehkuta missään hevosiani. Siis voin sanoa että hämmästyn yhä kuinka lempeästi hevonen kohtaa itseään pienemmän ihmisolennon tms. Muttei tule hehkutettua kuinka oma on maailman paras ( vaikka olisi sitä minulle)