|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 20.8.26 13:55:42
"Olisit viiva perustellut miksi aloitus on mielestäsi huono tai epäkurantti."
Aloitus on huono ja epäkurantti, koska sen retoriikka, sävy ja kirjoittajan oma toimintatapa on pahassa ristiriidassa tekstin sisällön kanssa. Aloittaja käytännössä käskyttää muita toimimaan tietyllä tapaa, vaikka itse toimii päinvastaisesti.
Kirjoittaja moittii muita mm. likaisiksi, sekaviksi, myrkyllisiksi, typeriksi, lapsellisiksi, aivopieruiksi, moittii kirjoittajien pimeää puolta ja nimittelee palstaa kaatopaikaksi.
Samassa tekstissä hän kritsoi sitä, että muut haukkuvat toisia, ovat ilkeitä, tuomitsevat, arvostelevat, kirjoittelee tökerösti ja purkaa omaa pahaa oloaan muihin.
Eikö kirjoittaja tee tekstissään ihan tasan sitä, mistä moitiskelee muita?
Lisäksi kirjoitus on hyvin kömpelö, ja esimerkiksi kaatopaikka-sanaa jankataan tosistuvasti. Kirjoittaja väittää arvostelevansa keskustelukulttuuria, mutta samalla sanoo että tämä on kaatopaikka jonne tuotetaan roskaa. Keran käytettynä kaatopaikka voisi olla napakka metafora, mutta useaan kertaan toistettuna siitä tulee koko tekstiä määrittävä ilmaus. Ja sitten seuraavaksi pyydetään toisten arvostamista ja ystävällisyyttä.
Näennäinen ystävällisyys tekee tekstistä erittäin passiivis-aggressiivisen. Tekstissä puhutellaan muita ystäviksi, arvon kanssaihmisiksi, mutta aidosti läheinen ja lämmin puhuttelu on tekstistä hyvin kaukana. Sana "ystävä" alkaa toimia ironisena, holhoavan alentavana puhutteluna. Sen käyttäminen vaikuttaa lähinnö siltä, että kirjoittaja korostaa omaa valta-asemaansa jotenkin ylevänä, rauhallisena, sivistyneenä ja moraalisesti kypsänä oppaana. Anonyyminä viivan takaa esiintyvä henkilö, joka on juuri rinnastanut muiden ajatukset kaatopaikkajätteeksi ja aivopieruiksi, ilmoittaa olevansa lukijan ystävä.
Teksti ei myöskään ole keskusteleva, muista palstajaisista vertaisenaan puhutteleva kirjoitus, vaan kirjoittaja asettuu opettajan ja moraalisen auktoriteetin asemaan käskyttäessään:
"ryhtykäämme siivoustalkoisiin"
"siivotkaa sydämennem ajatuksenne ja kirjoituksenne"
"miettikää mitä kirjoitatte"
"sen täytyy loppua".
Tässä ei enää arvioida keskustelukulttuuria tai -käyttäytymistä, vaan arvioidaan muiden ihmisten sisäistä moraalia ja ilmoitetaan, että heidän sydämet tarvitsee siivoamista. Se on aivan eri asia, kuin todeta että "pidetään henkilökohtaisuudet pois keskusteluista".
Lisäksi tekstissä toistuvat perusteettomat psykologiset tulkinnat kateudesta, katkeruudesta ja epävarmuudesta ja "omaa pimeää puolta kohtaan hyökkäämisestä". Juuri tällainen perusteeton psykologisointi on erittäin huonoa verkkokeskustelua, se ei ole argumentointia, vaan toisen ihmisen motiivien määrittelemistä hänen puolestaan, ja sellaiseen on täysin mahdotonta vastata.
Lisäksi mainittakoon, että kirjoittajalla on jonkin sortin jumalakompleksi, jossa hänen tavoittelemansa keskustelutapa edustaa hyvää, ja kaikki muu on pahaa. Kenen auktoriteetilla kirjoittaja tämän tekee?
Toki on myös sanomattakin selvää, että on varsin ironista vaatia muita kantamaan vastuunsa kirjoituksistaan, samalla kun itse allekirjoittaa oman voimakkaasti moralisoivan kirjoituksen nimimerkillä -.
Kaikkien muiden pitää ottaa vastuu sanoistaan, mutta kirjoittaja tulee vain paikalle nuhtelemaan yhteisön ja poistuu nimettömänä?
Yhteisöstä lähtemisellä uhkailu "en tule tänne jäämään" on suorastaan naurettavaa lapsellista kiukuttelua. Kirjoittaja on tullut yhteisöön johon hän ei ilmeisesti aktiivisesti osallistu, ilmoittaa havainneensa sen olevan huono, kertoo ettei aio jäädä ja sitten jättää muille pitkän luettelon siitä, miten kaikkien muiden pitäisi muuttaa käyttäytymistään.
Asenne on siis: "teillä on ongelma. minä olen huomannut sen. korjatkaa se. minä lähden".
Tekstissä esitetyt retoriset kysymysket eivät tässä yhteydessä ole retorisia kysymyksiä niiden runsaan määrän vuoksi, vaan ne tekevät tekstiin kuulustelevan ja saarnaavan sävyn. Kysymykset ovat lisäksi voimakkaasti ennakkoasenteellisia.
Tekstissä on myös todella erikoinen hyppy moraalisaarnasta hyvin yksityiskohtaiseen kännykkäesimerkkiin. Miten kännykällä kuvaaminen liittyy hötönetin keskustelukulttuuriin? Tästä tulee lähinnä mieleen, että kirjoittaja on aiemmin ollut mukana konfliktissa, johon on liittynyt kännykän käyttö. Puolusteleeko kirjoittaja nyt tällä moraalisaarnalla omia tekemisiään ja sanomisiaan, oikeuttaan puuttua?
Ja sitten vielä loppuun mainittakoon klassiset kirjoittajan omaa vastuuta pehmentävät ilmaukset. "Anteeksi rehellinen mielipiteeni". Ihan kuin pelkkä rehellisyys tekisi asiattomasta, tarpeettoman loukkaamasta ja kärjistetystä ilmaisusta oikeutetun. Saman asian voi ilmaista samaan aikaan sekä rehellisesti että kunnioittavasti.
Kaiken huippuna lopussa käytetään ilmaisua "olen puhunut", joka viimeistelee saarnamaisen vaikutelman eikä jätä minkäänlaisat tilaa kirjoittajan mielipiteen kyseenalaistamiselle tai jatkokeskustelulle. Jos aiheena on keskustelukulttuurin parantaminen, on melko ironista päättää puheenvuoro ilmauksella, joka ei varsinaisesti kutsu keskustelemaan.
Tämän kirjoituksen voisi siis tiivistää varsin lyhyeksi:
"Älkää tuomitko muita. Teidän ajatuksenne ovat likaisia ja myrkyllisiä, kirjoituksenne typeriä ja lapsellisia, sydämenne pitäisi siivota ja ongelmanne johtuvat kateudesta, katkeruudesta, epävarmuudesta ja pimeästä puolestanne. Ystävällisin terveisin, ystäväsi –.”
|