Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   17.8.26 17:23:39

Alan olla vähän epätoivoinen. En ole ihan huono ratsastaja, mutta en toki myöskään mikään ammattilainen. Valmentaja käy krt viikkoon ja sanoo aina vaan että kyllä se sieltä tulee sitten kun kaikki osuu kohdalleen ja kaikki omatoimitreenit videoin ja pyrin analysoimaan.

Muut kyllä saavat, mutta minä en ja en vaan ymmärrä. Saan myös muut hevoset ratsastettua ihan hyvin mutta en tätä omaa. Paitsi maastossa jolloin kukaan ei tietenkään ole näkemässä, paitsi ehkä se maastoseura, jos sitä on. Maastossa siltä tulee välillä niin hienoa pätkää että voisin itkeä onnesta. Mutta miksen saa sitä kentälle tai aitoihin.

Hevonen liikkuu muuten aktiivisesti takaa eteen, käyttää selkää, on hyvä yliastunta, myötää aavistuksen niskasta ja kulkee oikeasti tosi kivasti omalla moottorilla pienin avuin, mutta ei piru vie suostu laskemaan sitä päätään kokonaan.

Olen koittanut vaikka mitä. Keskittyä vain kaikkeen muuhun, ei tule kaupan päälle. Koittanut keskittyä vain tuntumaan, ei tule vaikka mitään varsinaisia tuntumaongelmia ei olekaan. Koittanut niin, että ei lähdetä tekemään mitään ennen kuin pysähdyksessä myötää niskasta, no myötää se aina lopulta mutta heti tai viimeistään ravissa pää nousee. Joskus se saattaa ihan sekunnin käyttää päätään alhaalla mutta en vaan saa sitä pidettyä siellä.

Joo, pää ei ole olennaisin asia tässä vaiheessa meidän yhteistä etenemistä, mutta tuntuu vaan niin surkealta kun kaikki jotka on hevostani kokeilleet saa sen menemään pää luotiviivalla tuosta vaan ja kehuu miten hyvin olen sitä ratsastanut ja miten hieno se on. Mutta mulla se ei vaan toimi samalla tavalla vaikka itse on tehty? Saattaa kulkea jopa aloittelevalla lapsella pitkät pätkät nätisti peräänannossa käynnissä ja ravissa mutta mulla jää sitä päätä vajaaksi.

Antakaa nyt jotain vertaistukea tai vinkkejä tai jotain. Ratsastamaan yritän opetella koko ajan paremmin, joten pliis älkää ehdottako sitä. ;D

Lähettäjä: Pulla 
Päivämäärä:   17.8.26 17:33:01

Kokeile kauhukahvaa ulkokäteen, tai jos saat käsiisi Freejumpin Collierin. Näillä vippaskonsteilla tuntuma tasoittuu, johon useat hevoset vastaavat myötäämällä, kun pidät ohjat tarpeeksi lyhyenä ja ratsastat sitten tarpeeksi tehokkaasti pohkeella. Ei ole pitkän ajan ratkaisu, mutta voi auttaa alkuun. Toki näkemättä on vaikea sanoa mikä ongelmasi on, mutta usein puutteellinen keskivartalon tuki ja epävakaa tuntuma voi olla syynä.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   17.8.26 17:38:11

Kauhukahvakin on ollut kokeilussa jo tovin valmentajan vinkistä. Ei vaikutusta. Valmentaja on myös tosi hyvä ja yksi hänen toinen oppilaansa ratsasti just hevostani ihan saakelin hienosti. Valmentaja itse ei enää ratsasta juurikaan, joten hän ei ole hevostani kokeillut itse. Eräs toinen "vielä parempi" on pari kertaa alkuvaiheessa ja silloin hevonen ei mielestäni kulkenut sen kummallisemmin kun mullakaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.8.26 17:43:07

Jos hevonen toimii maastossa, replikoi maasto-olosuhteet kentällä. Riittävä lämmittely, tarpeeksi reipasta etenemistä, oma rentous jne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.26 17:46:25

Kauhukahva on hevoselle tosi epäreilu, sillä ei saa peräänantoa aikaan

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   17.8.26 17:51:49

Mä en kyllä ole maastossa itse kovinkaan rento koska hevonen on aika reaktiivinen siellä..... On se sitä välillä kyllä kentälläkin mutta ainakin jarru toimii kentällä takuuvarmasti jolloin olen takuulla itse rennompi. Eli pitäiskö olla kentällä jännittyneempi? Ehkä ratsastan maastossa tiukemmalla tuntumalla? Maastossa toki hevonen on hyvin eteenpäin pyrkivä eikä sitä sovi kauheasti pohkeella ratsastaa jolloin pystyn keskittymään tosi paljon vain omaan istuntaan ja pakko onkin että hevonen pysyy mun alla mutta vireä se on kentälläkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.26 18:00:52

Näetkö sä siis itse, että hevonen ei ole luotiviivalla vai sanooko valmentaja niin?

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   17.8.26 18:01:48

Kyllä se nyt vaan on niin raaka peli että hevonen tulee oikein tuntumalle ja siten peraanantoon vain ja ainoastaan ratsastamalla.takaa eteen, ei se rehellisesti ole.lapi jos ei tule peraanantoon. Sitten kun se on.ratsaatettu kropastanlapi tuntumalle sitten vain ratsastat sen siihen freiimiin jota liikkeen kokoamisastw vaatii. Klassisesti pää.jaakin luotiviivan etupuolelle niskan ollessa aina korkein kohta EI 3.nikama !

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.8.26 18:02:35

"Maastossa toki hevonen on hyvin eteenpäin pyrkivä eikä sitä sovi kauheasti pohkeella ratsastaa jolloin pystyn keskittymään tosi paljon vain omaan istuntaan"

Tämän takia eteenpäinpyrkimys on koulutusportaikolla ennen mitään päähän ja kaulaan liittyvää. Tämä on se asia, mikä pitää siirtää kentälle.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.8.26 18:03:22

Minkä kokoisella kentällä yleensä treenaatte? Ettei vaan ole pienellä kentällä ns. käsijarru päällä kun kulmat tulee vastaan joka kolmannella askeleella.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   17.8.26 18:10:56

Kun se hevonen on siellä kentälläkin (n. 30x50, ja hevonen on pieni) hyvin eteenpäinpyrkivä, sen voi vain päästää eteen. Siirtyy raviin ja laukkaan aikalailla ajatuksesta. Lisäykset kyllä on vielä pahasti kesken ravissa ja laukassa, käynnissä löytyy hienot vaihteet. Mutta samaan aikaan se on vähän sellainen työnvieroksuja ja menisi usein sieltä mistä helpoiten pääsee - ja mietin että olen varmaan onnistunut opettamaan sen niin että mun kanssa ei tarvitse tulla luotiviivalle, muut olen kyllä onnistunut vaatimaan. Joten miten ihmeessä se nyt korjataan?

Lähettäjä: Himmennin 
Päivämäärä:   17.8.26 18:23:45

Käy jollain toisella valmentajalla muutaman kerran. Jos pitää tekemisen samana niin lopputuloskin on sama.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.8.26 18:27:48

No eihän se hevonen silloin rehellisesti ole sun avuilla ja liiku puhtaasti selän läpi, takaa eteen jos on pää ylhäällä. Se on juurikin niin kuin valmentajasi sanoo, sitten kun palaset loksahtavat kohdalle, hevonen tulee rehelliseen peräänantoon. Näkemättä sinun ratsastustasi, on mahdotonta sanoa mitä pitäisi korjata tai miettiä uusiksi mutta ainakin kirjoittamisesi perusteella valmentajasi on ihan asian ytimessä, hevosella on pohja työ kunnossa ja se puuttuva osa johtuu nyt vain sinun tekemisestä. Kannattaa kokeilla sen oman kotivalmentajan lisäksi jotakin toista satunnaisesti että saa vähän eri perspektiiviä asioihin tai vaikka ihan vain istunta valmentaa, näitä Aira toivolan kaltaisia.

Lähettäjä: akka 
Päivämäärä:   17.8.26 18:49:50

Eihän se hevonen kulje oikealla tavalla takaa eteen, jos meno on tuollaista. Eli jos se maastossa välillä tai muiden alla "joka kerta" menee oikealla tavalla, niin silloin he tekevät jotain niin, että se hevonen kulkee oikealla tavalla. Myös maastossa sinä teet jotain oikein ja saat sen hevosen käyttämään takaosaansa oikein niin, että lopputulos on haluttu.

Näkemättä on vaikea neuvoa, joten enempää en osaa auttaa. Tai ehkä sinä yrität liikaa? Tai pyydät liian vähän? Tai jotain... Myös hevosta kokeilematta on hankala neuvoa, kun eri hevoset toimii niin eri tavalla. Toinen vaatii jalkaa ja tuntumaa, toinen taas perstuntumaa.

Oma hevoseni on kouluhevonen ja sen kanssa ongelmana on enemmänkin se, että se menee helposti liian mykkyrälle. Se vaatii ratsastajalta osaamista, joka ei estä hevosta etenemästä mutta ei kuitenkaan anna kaahottaa miten sattuu. Se ei siis todellakaan sovi yhdenkään ratsastajan, opettajan tai ratsuttajan alle, jolla on tapana vetää käsijarru kiinni ja mennä nönnöravia hevosen jalat laahaten pää virkkuukoukkuna.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   17.8.26 21:08:38

Tärkein periaate on se, että älä ratsasta hevosen päätä ja kaulaa, vaan koko hevosta. Ellet hallitse takajalkoja, et hallitse paljoa muutakaan!

:))

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   17.8.26 22:44:40

Unohda se pää! Ihan sama missä se pää on.
Keskity tasapainoon, kahden ohjan tuntumaan ja edestä takaa ratsastukseen. Hevonen hakeutuu itse tuntumalle kun nämä edelläolevat asiat kunnossa.

Lähettäjä: Evil 
Päivämäärä:   18.8.26 10:14:00

Tässä on parikin vaihtoehtoa, mutta ihan yksinkertaisin olisi - jos heonen todellakin liikkuu takaa aktiiviseti eteen ja on tuntumalla - vaikutta siihen enemmän sisäohjalla. Sisäohja, pieni asetus on niskaa ja turpaa laskeva apu hyvin reippaasti yksinkertaistaen.

Kuitenkin; jos hevonen maastossa tulee oikein luotiviivalle, voisi ero kentällä työskentelyssä löytyä lapojen hallinnasta ja suoruudesta. Maastossa tietä/polkua pitkin edetessä hevonen on luonnostaan enemmän "raiteillaan" kun kentällä ratsastajan tulee varmistua suoruudesta. Jos tässä tilanteessa alkaa vaikuttaa sisäohjalla pyrkien saamaan turpaa luotiviivalle, on hyvin todennäköistä, että ulkolapa pullahtaa ulos tai takaosa siirtyy johonkin -> ei tule onnistumaan.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   18.8.26 10:59:45

Minä olen aikoinaan alkanut hahmottaa peräänantoon ratsastusta ulospäin asettamisen myötä etenkin ympyröillä. Löysin siten sekä ulko-, että sisäapujen merkityksen ihan uudella tavalla. Kokeile ens kerralla, vaikka toki mahdoton nyt sanoa mitään täsmävinkkiä, kun ei tiedä mikä se varsinainen "ongelma" on.

Lähettäjä: abc 
Päivämäärä:   18.8.26 11:08:43

Onko varmaa että hevonen on oikeasti aktiivinen takaa eikä vaan juokse kovaa? Onko sinulla vakaa, pehmeä ja joustava käsi että hevonen uskaltaa tulla tuntumalle ja pystyy luottamaan käteesi?

"kyllä se sieltä tulee sitten kun kaikki osuu kohdalleen" Pyydä valmentajaasi avaamaan tätä asiaa tarkemmin. Kysy häneltä mitkä ne palikat ovat joiden pitää loksahtaa kohdilleen, ja miten ne asiat korjataan? Jos hän ei osaa vastata tähän niin vaihda osaavampaan valmentajaan.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   18.8.26 11:53:58

Kaikki tehtävät on sinällään helppoja: voin asettaa sisään, ulos, pienentää ja isontaa ympyrää, tekee kaikki väistöt ja taivutukset käynnissä oikein, ravissa on aloiteltu. Eikä se tosiaan kulje pää taivaissa, mutta ei ihan siellä minne sen haluaisin. Eikä myöskään vain kaahaa alta vaan on oikeasti tosi kiva. Paitsi....

Luulen että mun pitäs vaan tiukemmin jatkuvasti vaatia se turpa sinne minne sen haluan, koska kun tämän projektiksi ostin annoin sen alkuun liikkua vapaassa muodossa höyhenen kevyellä tuntumalla koska vastusteli kuolainta jne. No sittemmin löytyi hampaista syytä vastustelulle, hoidettiin kuntoon ja sovitettiin paras mahdollinen kuolain ja ne ongelmat loppui.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.26 12:46:06

ei kaikilla hevosilla ole anatomiakaan serllainen että luotiviiva olisi paras.. kunhan takajalat ja selkä toimii ja niska on korkein kohta (eikä esim otsa tai kaula) niin hyvin menee

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   18.8.26 13:53:00

Et voi ratsastaa päätä jos jalat ei ole hallussa. Erotatko oikeasti edes, juokseeko hevonen alta pois? Tuskinpa - koska sen yksi tunnusmerkki on se, että pää on missä sattuu eli se mukaeteenpäinpyrkimys on ihan pelkkää pakenemista.

Lähettäjä: Maria 
Päivämäärä:   18.8.26 14:00:49

Eikä kun pidä vain se pehmeä käsi. Ei hevonen myötää jos vedät, mutta voi laskea päänsä tai vetäytyä kuolaimen alle jos oikein kovasti vedät. Sillä ei ole mitään tekemistä ratsastuksen kanssa.

Maastossa hevosesi pyrkii eteenpäin. Kentällä moottori ei käynnisty. Yritäpä viritellä sitä vähän, ota vaikka muutama minuutti reipasta laukkaa kevyessä istunnassa. Jotkut syttyvät parista hypystä, laukanvaihdoista tai tiheistä siirtymisistä. Tarvitset ensin energiaa!

Miksi energia puuttuu sitten. Hevonen ei ole pohkeen edessä. Joudut korjaamaan istuntasi, niin ettet jarruta ja jalka ei heilu, purista eikä potki turhaan. Jalan kuuluu olla rentona hiljaa silloin kun sitä ei käytetä, eikä käytetä joka askeleella. Silloin pieni merkki tarkoittaa hevoselle selvää apua, toisin kuin se yksi vähän voimakkaampi epämääräinen kopautus jatkuvan epämääräisen kopauttelun joukossa.

Tämä luultavasti korjaa asian yksinään, mutta jos ei joudut ratsastamaan muutaman kerran vähän tiukemmin: jos pohkeeseen ei reagoitu, siitä seuraa välittömästi raippa pohkeen taakse, ihan joka kerta. Viisas hevonen terästäytyy viimeistään kolmannella kerralla, ja sen jälkeen muistat vain itse pysyä aina yhtä skarppina.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.26 14:06:17

Miksi ylipäätään maastossa haluat tai edes sallit hevosen kulkevan luotiviivalla? Maastossa hevosen pitää nähdä eteenpäin mitä siellä on ja tulee ja se ei luotiviivalla onnistu.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   18.8.26 14:25:20

Kouluratsastusjuttuja voidaan hyvin harjoitella myös maastossa, ei siihen kenttää vaadita. Jossain polulla ylä- ja alamäkiä tarpoessa saa kyllä ohjaa sen minkä tarvitsee.

Rakenteellisesti varmasti pystyy luotiviivalle - noh, koska pystyy siihen.

Ja kyllä mä olen ihan vakuuttunut että ratsastan sitä hyvin ja että se liikkuu myös hyvin. Se avuille herkistely on tehty ajat sitten, ei ole tarvinnut enää kuukausiin muistutella että esimerkiksi pohje tarkoittaa välitöntä reaktiota, eikä sen selässä tarvitse tehdä mitään "aktiivisesti", sen kuin istuu ja kruisailee ja se jatkaa pyydettyä asiaa niin kauan että pyydetään jotain muuta. Maastossa tosiaan on vain vielä ripauksen kuumempi ja varmasti pidän tarvittaessa tiukempaa tuntumaa kuin kentällä.

Mutta suositelkaa ihmeessä jotain valmentajaa pirkanmaan seudulta ketä kannattaisi käydä kokeilemassa! Voidaan liikkua tai kotiin tuleva.

Lähettäjä: Just 
Päivämäärä:   18.8.26 15:41:51

Treenaa enemmän maastossa.

Lähettäjä: Ajatus 
Päivämäärä:   18.8.26 23:26:38

Mitä, jos tekisit onnistuneen maaston jälkeen loppuverkan kentällä? Koita hakea sama fiilis kuin maastossa.

Lähettäjä: Evil 
Päivämäärä:   19.8.26 09:22:17

Itsehän vastasit kysymykseesi; sinulla on maastossa enemmän energiaa ja ohjat myös paremmin tuntumalla.

Lähettäjä: Ajatus 
Päivämäärä:   19.8.26 10:43:35

Olisikohan tästä ajatuksesta apua? Mietin myös itse jokin aika sitten, miksi tuntui siltä että sain itselle vieraat hevoset ratsastettua paremmin läpi kuin omani. Tajusin, että vieraan hevosen kanssa mulla ei oikein ole muuta kuin se perstuntuma ja sen perusteella sitten ratsastan, eli kuuntelen ja tunnustelen hevosta jatkuvasti jonka mukaan käytän apuja ja pyydän asioita. Oman hevosen kanssa olin tuudittautunut liikaa ajatukseen ”no tälläinen tää nyt vaan on”, koska tunnen omani niin hyvin, ja olin unohtanut täysin sillä perstuntumalla ratsastamisen. Laitoin romukoppaan kaikki ajatukset siitä, millainen hevoseni on ratsastaa ja kuvittelin ratsastavani täysin vierasta hevosta, jossa en oleta mitään vaan ratsastan täysin ”tuntuman” perusteella. Huomasin, että yhtäkkiä sainkin myös omani ratsastettua paremmin läpi ja tosi kivasti herkäksi ja avuille, ihan eri tavalla kuin aiemmin. Toki tässä on tärkeää, että on olemassa se perstuntuma eli että tietää miltä se tuntuu, kun hevonen tulee läpi ja miten sen täytyy käyttää selkää kunnolla pysyen pehmeänä.

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   19.8.26 10:53:18

Kyse on ohjastuntuman, istunnan ja jalan yhteisimpulssista.

Kunnon, rento istunta, paljon jalkaa joka työntää hevosen ohjastuntumalle ja kun myötää luotiviivalle, käden paine helppottaa, muttei päästä irti.

Eli istunnalla ja jalalla työnnät hevosen kädelle, josta myötää luotiviivalle ja sitten pidät kädellä vaan tuntuman.

Jalka ja istuntakin voi rentoutua mutta ratsastajan pitää olla valppaana, kun hevonen koittaa nousta ylös, niin taas lisää tuntumaa suuhun ja enemmän energiaa jalalla ja istunnalla eteen.

Kun hevonen myötää, älä heitä ohjia pois vaan jätä ohjat tuntumalle ilman painetta.

Lähettäjä: Uku 
Päivämäärä:   19.8.26 11:07:46

Yllä kirjoittaneella Ajatuksella on oikeasti tuossa hyvä ajatus. Olen itse huomannut oman nuoren (jonka olen alusta asti tehnyt itse) kanssa ilmiön, että tuudittaudun siihen sen nuoruuteen, kokemattomuuteen, "ei se vielä sitä ja tätä". Ratsastan myös koulutustarkoituksessa vieraita hevosia, ja jos menen vastaavanikäisen ja -tasoisen vieraan hevosen kyytiin, vaadin siltä ihan eri tavalla asiat läpi, koska olenhan siellä kyydissä kouluttamassa. Oman kyydissä siis joskus auttaa kuvitella, että joku tuossa vieressä maksaa siitä mun työstä, niin pitää oikeasti ratsastaa eikä vain lepsusti ajella ympäriinsä.

Aloittajalla tuskin on kyse nuoresta hevosesta, mutta halusin silti kompata Ajatuksen ajatusta.

Itse ongelmanratkaisuun: minäkin luulen että kyse on siitä ettei kentällä ohjat ole samanlaisella tuntumalla kuin maastossa, jossa hevonen pyrkii kiihkeämmin eteen. Hevosen tulee olla ratsastajan apujen välisessä raamissa, ja joskus käden tehtävä on ottaa selkeästi koppi siitä energiasta jonka jalka hevoseen ratsastaa. Jos jää iänkaiken kiinni ajatukseen pehmeästä ja joustavasta kädestä joka odottelee myötäämisen ilmaantumista, voi hevoseen ratsastettu energia vain karata käsien läpi taivaan tuuliin. Hevosen on oltava jalan edessä, käden "rajaamana", oikealta suora ja omillaan, ja vasemmalta suora ja omillaan. Ei siis ratsasteta päätä, mutta ei unohdeta että sillä ohjallakin saa vaikuttaa! Hevosta voi vähän patistaa tuntumaa kohti/vasten eikä se vielä ole "pään asennon ratsastamista". Raami on se avainsana, apujen välisessä raamissa = peräänanto.

Lähettäjä: Surkimus 
Päivämäärä:   19.8.26 13:00:26

Kyse on nimenomaan aika nuoresta hevosesta. Tai vähintään raa'asta, jos nyt ikää onkin vuosi pari enemmän niin sen verran vähemmän on myös tehty.

Mutta kiitos, nyt on tullut ihan hyviä ajatuksia jotka voi olla hyvinkin varteenotettavia meidän tapauksessa!

Lähettäjä: ) ( 
Päivämäärä:   19.8.26 15:17:20

"...eikä sen selässä tarvitse tehdä mitään "aktiivisesti", sen kuin istuu ja kruisailee ja se jatkaa pyydettyä asiaa niin kauan että pyydetään jotain muuta"

Tässä. Jos vain istut ja kruisailet, et vaikuta hevoseen aktiivisesti, jonka vuoksi se ei tule oikeasti läpi ja pyöreäksi. Tavallaan avuilla joo, ilmeisen kiltti ja kuuliainen hevonen, mutta ei oikeasti läpi, jolloin se pään ja kaulankin asento tulisi toivomaksesi.

Todennäköisesti maastossa istumisen ja kruisailun sijaan vaikutat ja ratsastat, jolloin hevonenkin alkaa liikkua läpi.

Eli tosiaan tuo parin kommentoijan ajatus siitä, että ratsasta tietoisesti eri ajatuksella, ikään kuin "vierasta hevosta" tai "kuin joku maksaisi kouluttamisesta". Ajatusta omaan energiaan, jäntevyyttä ja "terävyyttä" tekemiseen.

Lähettäjä: pekka 
Päivämäärä:   19.8.26 15:31:14

Ei pään olemisessa luotiviivalla ole mitään taikaa: ei pään asento saa hevosta liikkumaan paremmin - itse asiassa usein, kun pää on vedetty 'luotiviivalle', käy juuri päinvastoin.

Ajatus päästä luotiviivalla perustuu siihen, että kun hevosen niska on rento, pää roikkuu luotiviivalla. Toisaalta hevonen ei voi liikkua täysin oikein, ellei sen niska ole rento.

Eli: pointti ei suinkaan, missään tapauksessa, ole pään asento, vaan niskan rentous!!

Hevonen on liikkumaan luotu kokonaisuus - ei siitä voi erottaa yhtä osaa ratsastettavaksi.

Tosiasia on, että hevonen moottori on takana, ei suinkaan etupäässä!

:))