Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.26 23:07:31

Siis sellaista, joka ei vaan natsaa. Käyttäytyy jotenkin sua ärsyttävästi? Jopa hieman pelottava?

Lähettäjä: V 
Päivämäärä:   11.8.26 23:17:31

On ollut. En oikein ikinä oppinut ratsastamaan sitä eikä siihen tullut luotua sellaista suhdetta, että hevonenkin olisi luottanut minuun. Täysin epäonnistunut match, mutta seuraava olikin sitten täydellinen.

Lähettäjä: I 
Päivämäärä:   11.8.26 23:17:32

On, toki näiden vuosien aikana on muuttunut parempaan. Kyseessä jo vanha hevonen, mikä helposti jyrää ja puree. Mulla enää satunnaisessa maastoilukäytössä ja käsittely sujuu, kun on tullut molemmille rutiinit.

Toinen heppa myös nuorempana potki erittäin helposti. Kaikki epäilyttävä sai aikaan tämän reaktion. On kotiutunut TODELLA hitaasti, mutta nykyään tosi luottavainen ja potkiminen jäänyt.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.8.26 23:34:22

On ja ei. Kaikkien kanssa olen oppinut toimimaan yks yhteen, mutta toisten kanssa tekemisestä en nauti samalla tavalla

Lähettäjä: Jd 
Päivämäärä:   11.8.26 23:34:54

On. Ensimmäinen oli sellainen mallia honkkeli heinäsirkka, säpäkkä xx-sukuinen ja juuri sellainen mikä tuntuu omalta. Sen jälkeen ostin nuoren joka oli muuten kiva mutta ihan eri maata. Ponimainen, pyöreä. Isoin ongelma oli että se jäi alle 160cm ja minä yli 170cm pitkillä jaloilla toivoin että olisi isältään vähän enemmän perinyt kokoa.

Olivat myös ihan erilaisia ratsastaa. Toisella oli kevyt keula ja toisella kevyt perä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.26 00:01:58

Kyllä on, 10 vuotta ollut ja nyt uuden hevosen myötä sen olen vasta kunnolla tajunnut.. Vähän harmittaa että vuosia on mennyt "hukkaan" kun en ole päässyt harrastamaan siten miten olisin halunnut.

Hevonen kuitenkin rakas eikä missään vaiheessa ole myyminen ollut vaihtoehto. Edelleen siis minulla ja viettää nykyään eläkepäiviä.

Hän on vähän sellainen stressiherkkä hevonen ja puhisee milloin millekin asialle.
Maastoilusta ei koskaan tullut sellaista mitä toivoin, ei vain millään oppinut rentoutumaan siellä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.8.26 00:10:26

En usko että varsinaisesti vääriä, jokaiselta olen jotain oppinut ja kaikkien omien kanssa tullut toimeen. Toisaalta jonkun toisen hevosen kanssa olisi voinut päästä tekemään eri asioita ja edetä niissä nopeammin.

Lähettäjä: on 
Päivämäärä:   12.8.26 00:17:49

On ollut kolme epäsopivaa, lähinnä liian isoja ja vähän liian vaikeita. Mutta sen tajuaa kunnolla vastaa nyt, kun on täydellisen sopiva. On niiltä vaikeilta tullut opittua vaikean hevosen käsittelyä, mutta ratsastaisin nyt paljon paremmin, jos olisi ollut alusta asti sopiva hevonen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.26 02:35:25

Olen sitä mieltä että ei ole olemassa vääränlaista hevosta. Omaa hevos- ja ratsastustaitoaan on kehitettävä ja sovellettava erilaisiin hevosiin. Vaaralliset ja kipeät erikseen, ne jätettäköön ammattilaisille ja ulos tästä keskustelusta.

Tarkoitan itse lähinnä sellaisia eroavaisuuksia hevosten välillä kuten kuuma ja eteenpäin pyrkivä vs. Mukavuudenhaluinen ja herkästi pohkeen takana, tai uusia asioita kohtaan arka ja epäluuloinen vs. rohkea ja utelias, tuntumalle tyhjä vs käteen nojaava jne ratsastettavuuteen ja käsittelyyn vaikuttavia asioita joita osaa pystyy paikkaamaan hyvällä ratsastuksella ja muilla hienosäädöillä.

Olin lähes 10 vuotta sitä mieltä että oma silloinen hevonen ei ollut ns. Mun tyyppiä. Kunnes tajusin että ei ole olemassa väärää tyyppiä, on olemassa vain hevosia joita osaan ratsastaa, ja niitä joita en. Olin yrittänyt vuosia muuttaa hevosta, vaikka koko ajan olisi pitänyt muuttaa itseäni toimimaan hevosen mukaan.
Omaa ajattelu- ja toimintatapaa muuttamalla se "vääränlainen" hevonen oli lopulta täysin oikeanlainen.
Jos siis puhutaan kuitenkin turvallisista hevosista, joskus vaihtamalla todellakin paranee ja itseään pitää kuunnella. Pelkoon ei ole mikään pakko sopeutua ja opetella sietämään.

Lähettäjä: bea 
Päivämäärä:   12.8.26 05:14:50

Omana ei ole ollut ainuttakaan, mutta hoidettavana kyllä. Siis niin, että vastasin sen hoidosta ja liikunnasta, omistaja hankki ruuat ja kengitti.

Yksi oli sellainen, ettei sen aivoista kai kukaan päässyt selville. Se oli äärimmäisen kultainen, se ei koskaan ollut vihainen. Mutta se käyttäytyi todella oudosti, välillä mietimme porukalla että onkohan se sokea tai kuuro tai jotain kun on niin outo. Käyttäytyi välillä täysin arvaamattomasti, esim. sinkosi kärryt perässä metsään kun naapurin auto oli parkkeerattu tien reunaan eikä hänen pihaansa, vaikka ei välittänyt mitään vastaantulevista autoista. Tuntui että se on jostain kipeä, vaikka mitään syytä ja kipukohtaa ei keksitty edes useamman eläinlääkärin toimesta vuosien varrella. Kävi se klinikallakin ihan kunnon tutkimuksissa. Mitään ei löytynyt.

Vaikka se oli äärimmäisen ihana hevonen, se oli kuitenkin niin outo, ettei siihen voinut koskaan luottaa. En tiedä oliko se dummy, vai mikä oli. Kuitenkin se oli sinänsä ihan terve, että se kyllä teki mitä pyydettiin, juoksi kovaa, kiipeili mäkiä yms eikä ollut epäpuhdas, mutta sen pääkopassa oli jotain vinossa tai ehkä jopa puuttui jotain.

Se sitten myytiin eteenpäin ja uudella omistajalla oli ihan samanlainen. Välillä todella outo ja arvaamaton, arvaamattomuuden vuoksi jopa vaarallinen. Ihan samanlainen siis kuin aiemmalla omistajallaankin. Edellisellä omistajallaan se oli 8 vuotta, 1-vuotiaasta 9-vuotiaaksi. Seuraava omistaja jaksoi sen kanssa 2,5 vuotta, kunnes pakastin kutsui.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.26 07:53:04

En suoranaisesti väärää mutta tuli ostettua äkkiä ja ilman ostotarkkia hevonen ( kaveriksi yksinjääneelle) jollaista en enää ostaisi.
Liian korkeat liikkeet, ei toiminut ajossa, oli hankala lastata ja hampaista löytyi diasteema ja meni aina talvella todella laihaan kuntoon.
Ei ollutkaan minulla kuin nelisen vuotta ja sitten kuoli yhtäkkiä laitumelle.

Lähettäjä: Imar 
Päivämäärä:   12.8.26 08:13:33

Mun mielestä "väärä hevonen" on venyvä käsite. Jotkut mieltävät sen tässä nyt pelkästään ratsastettavuuden osalta ajateltuna tai kiltteyden perusteella, minä miellän sen kertakaikkisena yhteensopivuuden tunteena. Hevonen voi olla vaikka miten haastava taikka jopa hankala, sen kanssa voi silti jaksaa touhuta vaikka miten kauan.
... Mutta joskus vain tulee vastaan tapaus, jonka kanssa ei vaan kertakaikkiaan tule sellaista minkäänlaista kemiaa. Joka tekee juuri ne asiat joita et voi sietää hevosessa, vaikka ne olisivat pieniä- eikä välttämättä edes vaarallisia tai varsinaisesti huonoa käytöstä. Joka ei koskaan herätä mitään onnistumisen tunnetta selässä, vaikkei ikinä tee mitään pahaakaan. Jonka kanssa jokin arkinenkin asia saattaa tuntua raskaalta suorittaa.

Minulla oli kuvatun tapainen hevonen, ja se oli oikeasti hyvin mukava tapaus. Katsoin, ettei se ansainnut kaltaistani omistajaa. Minusta se ansaitsi omistajan, joka koki sen omakseen ja halusi tehdä sen kanssa mielellään. Se onkin ainoa ostamani hevonen jonka olen ikinä laittanut eteenpäin. Myin sen henkilölle, joka ihastui siihen ikihyviksi ja omistikin sen sitten 12 vuotta, hautaan saakka. Tarinan opetus: Ei kannata hakata päätä seinään jos hevonen ei tunnu omalta, koska se ei ole hevosta kohtaankaan oikein. Hevonen ansaitsee omistajan joka tekee sen kanssa ilolla ja kodin jossa se kokee olevansa oikeasti haluttu- se on herkkä eläin ja vaistoaa ihmisen mielentilan erittäin hyvin. Älkää pitäkö väkisin hevosta jota ette koe omaksenne, ei ole mikään synti katsoa sille uutta omistajaa joka sopii sille paremmin.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   12.8.26 08:57:45

On.
Ostin ensimmäisen hevosen, jota kävin katsomassa. Myyjä klassisesti kehui meidän olevan match-made-in-heaven ja ehkä vähän menin lankaan ja ostin sen. Hevosessa ei ollut mitään vikaan, mutta ei vaan tuntunut omalta jostain syystä. Nuori, kiltti, ei kovin laadukas, peruspolle. Kovasti kriiseilin tästä asiasta, eihän ystävää voi myydä tai vaihtaa ja koska siinä ei ollut mitään vikaa, ei vaan "riittänyt" minulle.
Onneksi kaverini ihastui siihen kovasti ja osti sen ja hevonen eli hyvässä kodissa ja hoidossa elämänsä loppuun saakka.
Ostin uuden, joka sitten olikin elämäni hevonen ja oli minulla 20 vuotta.

Lähettäjä: Jippo 
Päivämäärä:   12.8.26 09:34:03

Se epäsopivuus voi johtua myös olosuhteista. Jos on oma pieni kotitalli missä harrastaa ja hevonen on eroahdistuva ja hermoilee koko ajan jos joku lähtee tallinpihasta niin sekin on väärä hevonen. Pitää siirtää toiselle tallille tai myydä. Hevonen ei myöskään välttämättä laumaudu siellä mihin se on ostettu, ihan ok myydä sopivampaan paikkaan jos hevoset kerran ulkoilevat laumassa. Tolkuttoman säpsä ei sovi aralle ja hevonen peilaa ihmistä koko ajan. Kokeiltaessa ja aiemmassa kodissaan hevonen saattoi olla rauhallisempi ja säpsyä uudessa paikassa aina vaan. Viisasta myydä jollekin viilipytylle.

Itsellä ollut pari väärää, yksi osoittautui niin sairaaksi suolistostaan että piti lopettaa. Toinen oli sitten kuitenkin väärän kokoinen. Yksi oli liian muhku ja lonkat kipeytyi ratsastaessa mutta pidin sen kuitenkin ja ridasin kipulääkkeillä. Oma kasvattikin voi olla jollain tavalla väärä, harmi kyllä.

Lähettäjä: hmh 
Päivämäärä:   12.8.26 10:15:34

Oli, mutta onneksi vaan ylläpidossa. Voi tietty olla että oli kipeä taustaansa miettiessä, mutta ei kyllä ollut yhtään itselle sopiva tyyppi. Liian räjähtävä joka suuntaan, onneksi oli vaan seuralaiseksi käyttöhevoselle omalle tallille.

Lähettäjä: Matkija 
Päivämäärä:   12.8.26 10:28:45

Joo oli kanssa, myytiin aralle tädille sopivana, mutta osoittautui reaktiiviseksi.
Kolme vuotta kuitenkin yritin valmentajien kanssa, mutta pelko ja epäluottamus vei lopulta voiton ja myin hevosen rohkealle ratsastajalle.

Lähettäjä: juu 
Päivämäärä:   12.8.26 10:29:51

On, tälläkin hetkellä tallissa on yksi hevonen minkä kanssa ei tule sellaista fiilistä. Ihan kiva hevonen, toimii hyvin mutta ei se ole semmoinen elämän hevonen tyyppi. Kaunis, liikkuu upeasti, toimii ratsastaessa, mutta jotain puuttuu tai on liikaa. Ehkä se että en voi luottaa häneen on se isoin syy kaiken takana.